V..un erityisherkkyys! Kohtalotovereita?

Oon itse erityisherkkä. Otan itselleni myös omaa aikaa. Rentoutumiseen löysin ASMR ja auttanut todella paljon.

Jo se että tunnistat asian, on puoli helpotusta.

Täällä yksi! Mulla on hitonmoisen herkkyyden lisäksi myös traumatausta. Se moninkertaistaa tuntosarvet. Voimia.

Olen myös erityisherkkä. Olen paljon yksin vapaalla, en jaksa muita ihmisiä. Teen kaikkea kivaa mikä virkistää mieltäni. Töissä minulla on kuori, koska en jaksa tyhmiä ihmisiä.

Ihmettelen aina sitä, että miten erityisherkät päättelevät olevansa herkempiä (ja uniikimpia tietysti myös) kuin muut? Mistä he tietävät, miltä toisista tuntuu tai miten toiset kokevat asioita?

Ei erityisherkkyys ole mikään diagnoosi vaan ominaisuus. Itse koen myös kaikki tunteet todella vahvoina ja jään mm. vatvomaan mitättömiä negatiivisia sanomisia, kuin ne olisivat taivaita hipovia loukkauksia. Ihan hullua, mutta vastapainoksi on onneksi helppoa lähes hurmioitua jostain muille lähes huomaamattomasta asiasta. Itken päivittäin milloin mistäkin, ilosta ja surusta. Melko väsyttävää on kyllä tämä reagointi kaikenlaisiin muihinkin ärsykkeisiin, mutta ihan täysijärkinen ihminen olen kuitenkin. En itse vaihtaisi ominaisuuttani pois. Meitä on kuitenkin sen verran paljon, ettei tässä mitään lumihiutaleita kumminkaan olla.

Lopettakaa tuo herkistely, tuo ei ole oikea sairaus.

Olen saanut lohtua siitä, että vastaavasti saan nautintoa hyvin herkästi. Eli seksillä ja kosketuksella tuota olen hoitanut.

Vierailija kirjoitti:

Ihmettelen aina sitä, että miten erityisherkät päättelevät olevansa herkempiä (ja uniikimpia tietysti myös) kuin muut? Mistä he tietävät, miltä toisista tuntuu tai miten toiset kokevat asioita?

Hölmö kysymys. Esimerkiksi juttelemalla ihmisten kanssa. Kuinka itse kommunikoit muiden muiden kanssa.

Vierailija kirjoitti:

Lopettakaa tuo herkistely, tuo ei ole oikea sairaus.

No ei todellakaan ole sairaus, mutta ei kai kukaan ole niin väittänytkään.

Oon traumataustainen erityiherkkä. Ensiarvisen tärkeää on rajat kuntoon ihmissuhteuden laadussa ja rajoissa. Kuten joku mainitsikin ASMR auttaa, reikillä rentoutuminen ja itse opettelin NLP:n ja itsehypnoosin kautta tunnetilojen muutoksia, jotta voin levätä. Hyvä lääkäri ja unilääkkeet ja rauhoittavat ovat hyvä lisä. Hyvät peruselintavat. Olen koronan takia ollut todella yksin riskiryhmässä, joten selvisin joten kuten näillä kuin ihmeen kaupalla. Ole armollinen itsellesi. Luovalla alalla olen joten nuo "voimat" voi hyödyntää siinä keksiessä kun jaksaa taas ja ihmissuhteissa. Muista, että olet vastuussa omasta kokemusympäristöstäsi, niin se vain on, ja asiassa on muistamista ja oppimista.

Jatkuva muiden tunteiden tarkkailu kertoo enemmän siitä, että on elänyt ympäristössä jossa muiden tunteita on joutunut tarkkailemaan syystä tai toisesta.

Oon aina luullut että tuo erityisherkkyys on joku vitsi...

Mulla on ollut täsmälleen sama kuin sulla ap, aistin todella herkästi ihmisten tunteita ja niitä viboja.

Mulle on aina sanottu että mulla on vain huono itsetunto ja otan kaikki asiat itseeni ja höpsis, kun olen huomannut esim ettei joku ihminen pidä minusta. Muilla samanlaista?

Oletteko kokeneet ihmisten valehtelevan usein, sanotaan toista mutta ihan selvästi aistii päinvastaisen ilmapiirin?

Onko teitä pidetty outoina tämän takia?

Vierailija kirjoitti:

Jatkuva muiden tunteiden tarkkailu kertoo enemmän siitä, että on elänyt ympäristössä jossa muiden tunteita on joutunut tarkkailemaan syystä tai toisesta.

Tämäkin on totta. Olen kärsinyt lapsena aikuisten juomisesta, eli joutunut aina tarkkailemaan heidän tunnetilojaan, vaikka mitään agressiivista käytöstä tai pahaa ei ole ollutkaan. Minua on myös koulukiusattu ja tästäkin syystä oppinut havainnoimaan toisten ihmisten mielialoja jatkuvasti.

-13

Mulla on tällaista ja dg on epävakaa persoonallisuushäiriö.

riittävästi omaa aikaa, some/uutis/etc taukoja eli suljet maailman hälinän säännöllisesti ulkopuolelle niin et voi jatkuvasti kerätä kierrosta näistä. Pahimmillaan kun on olo on oikeasti sellainen, että joku ajaisi pään sisällä rallia ympyrää :D eli ei pääse itsekään kiinni mikä aiheuttaa ylikuormittuneen olon, yleensä se on monen asian summa itselläni: muutama huonosti nukuttu yö, kiire/kriisi työssä, pari draamailevaa kolleegaa, sen lisäksi perheessä joku säätö menossa, niin paketti on valmis ja omat stressilevelit katossa vaikka omat olosuhteet olisi muuten suht mallillaan. Juuri silloin tarvitaan se "en ole juuri nyt käytettävissä" kyltti otsaan ja keskityt siihen mikä tuo itsellesi hyvää oloa ja palauttaa. Yleensä jooga on ihan hyvä( youtuben tarjonta riittää, ei tarvitse liittyä mihinkään kulttiin ;), rauhalliset kivat äänikirjat, netfilxistä joku kiva sarja( väkivaltapläjäykset pois), luonnossa liikkuminen, piirtely/värittäminen, käsityöt mikä nyt kenellekin toimii.

Usko pois tämä helpottaa iän myötä siten, että opit pakostikin hiukan itsekkäämmäksi ja ottamaan sitä omaa aikaa, sillä muuten tulee seinä vastaan. t. nelikymppinen semierityisherkkis vaikken siitä termistä niin kauheasti pidäkään.

Kyllä, olen huomannut sen että ihmiset yleensä valehtelevat enemmän. Olen joutunut tästäkin kärsimään. Mutta ihmisiä ymmärtämällä olen oppinut, että niin se vaan on, monien peli, ja rehellisiä on harvemmassa. En toki halua enää itsekään olla umpirehellinen, koska siitä joutuu kärsimään, tämän olen oppinut, ja joku vanhempi nainen joka oli lakiperheestä, ihan hyväntahtoisesti sanoikin tuosta piirteestäni, että se on erilainen kun olen avoin ja herkkä. Mutta oma tapa ei ilmeisesti ole yleinen, kotona oli rehellinen kasvatus. Ei tekisi mieli teeskennellä tipan tippaa, mutta yhteiskunnassa on joltain osin pakko.

Vierailija kirjoitti:

Lopettakaa tuo herkistely, tuo ei ole oikea sairaus.

Ei, se on ominaisuus, jota ei voi muuttaa.

Pahinta siinä on se, kun kaikki häiritsee ja ärsyttää. Ei vaan kestä mitään. Kylmä, kuuma, veto, ääni, haju, tunto jne. Myös erityisominaisuudet mitä omaan, ovat jopa pelottavia. Myös ihmisten sanomiset satuttavat liian helposti ja saavat maailmani järkkymään. Pahuus järkyttää myös. Epätasa-arvoisuus. Panettelu. Jne.

Ahdistaa tää keskustelu.

Olen jo kauan toivonut että voi kun voisin olla sellainen hilpeä, huoleton ihminen joka ei etukäteen huolestu mistään eikä edes näe mahdollisuutta siihen että kaikki ei hoidukaan, vaikkei niihin edes erityisesti kiinnitä huomiota.

Ja sitten kun asiat menee tuollaisilla päin metsää, itsessä ei nähdä vikaa vaan näin vaan pääsi käymään.

Itse stressaan kaikesta mahdollisesta ja mahdottomasta, otan kaikki huomioon liikaakin ja vaikka vielä mitään ei ole mennytkään pieleen, olen varma että minun syyksihän kaikki menee. Kuten meneekin, kun minun huolellisuudesta huolimatta nämä happygolucky-ihmiset tekevät mitä sattuu eivätkä ota vastuuta mistään.

Voi kun olis yksinkertaisen huoleton.