6v lapsi, onko ADHD/muu nepsy?
Moikka! Meillä on syksyllä 7v. täyttävä poika, menossa siis pian kouluun. Hän on ollut varsin haastava lapsi ainakin n. 3-vuotiaasts lähtien, jolloin pikkuveli, nyt 4v. syntyi. Pitkään ollaan pidetty sitä pääasiassa hänen temperamenttiinsa liittyvänä, mutta alkanut tulla epäilys, voisiko pojalla kuitenkin olla ADHD tai joku muu neuropsykiatrinen ongelma.
Olisi kiva kuulla ADHD-lasten vanhemmilta tai muuten aiheesta tietäviltä, kuulostaako poikamme ongelmat siihen sopivista. Hänellä on siis ollut jo ihan pienestä pitäen etenkin siirtymätilanteet olleet haastavia. Lähtee niissä usein ihan ylikierroksilla ja alkaa riehua ympäri asuntoa. Pukemiseen vaaditaan yleensä vähintään sanallista ohjausta, usein myös ihan aikuinen pitämään kiinni. Pukemiseen haasteista tuli päiväkodista palautetta jo n. 3-vuotiaana ja käytiin silloin perheneuvolassakin. Jotain ohjeita saatiin, mutta muuten arvioitiin olevan vielä liian pieni varsinaiseen diagnostiikkaan.
Tuota ylikierroksille menoa esiintyy muutenkin ja silloin saattaa toimia todella hölmösti ja ajattelemattomasti. Päästi kerran esim. meidän koiran hihnasta vilkkaan tien varrella ja usein satuttaa pikkuveljeään. Kierroksilla ollessa tuntuu, että meidän vanhempien puhe kaikuu täysin kuuroille korville.
Vielä yksi vähän oudolta tuntuva piirre on pojan kova huutaminen. Jos harmistuu, alkaa usein huutamaan kuin palosireeni. Näiden haasteiden vuoksi meidät ohjattiin 4-vuotisneuvolasta mukaan Voimaperheet-ohjelmaan, jonka kasvatusvinkeistä oli kyllä apua, mutta tuntuu, että lyödään yhä päätä seinään jatkuvasti tuon pojan kanssa.
Toisaalta eskarissa on sujunut hyvin ja sieltä ei ole nyt tullut erityistä palautetta lukuunottamatta satunnaisia konflikteja kavereiden kanssa.
Täsmääkö nämä piirteet nepsy-ongelmiin?
Kommentit (33)
Kuulostaa autismilta.
Itse olin samanlainen kiljukaula ja en sietänyt muutoksia, mutta diagnoosin sain vasta aikuisiällä tänä keväänä. Nyt jos koskaan apua hakemaan! Jopa monet pojatkin oppivat ajan kanssa peittämään nuo oireet, mutta siitä ei hyvää seuraa. Itse yritin riistää itseltäni hengen pari kertaa, kun en jaksanut maskata enkä toisaalta tiennyt, mikä mua vaivaa. Tunnen myös yhden miehen joka sai diagnoosin 50-vuotiaana ja sitä ennen oli 30 vuotta vähän välillä suljetulla kun sekosi.
Meillä 8v sai samoilla oireilla adhd-diagnoosin. Lisäksi toki ongelmana, ettei pystynyt lainkaan keskittymään koulussa. Mutta nuorempana näkyi juuri noilla oireilla meilläkin.
Moikka!
Vaikea tämän perusteella sanoa, mutta lähtisin hakeutumaan tutkimuksiin päin. Aloin etsimään apua nyt 11-vuotiaalle pojallemme jo vuosia sitten , jonka mieliala on laskenut vuosien ajan kuin aasinhäntä. Peittää oireiluaan hyvin (ja joskus vähän huonommin) julkisilla paikoilla, mikä tarkoittaa että hän jaksaa kotona vain pelata ja levätä. Kokee olevansa merkittävästi erilainen kuin muut. Motorisesti on ollut aina vilkas, siirtymätilanteet mahdottomia, kaipaa edelleen jatkuvaa ohjausta että asiat tapahtuu. Liian fyysinen veljeään kohtaan, raivostuu todella helposti, ei siedä rajaamista. Suhtautuu tosi mustavalkoisesti ihmisiin.
Lastenpsykiatrialla nyt vihdoinkin ollaan asettamassa diagnoosia, todennäköisesti ADHD. Isä tämän tosin kieltää (yhteishuoktajuus), mikä aiheuttaa ongelmia. Ilmeisesti kuitenkin aika selvä case.
Avun saaminen on tosi vaikeaa ja vaatii sinnikkyyttä ja vähän hyvää tuuriakin. Meillä nyt seuraavaksi 6 vuotiaalla käynnistymässä hoitopolku, mikäli lapsen äkkipikaisuutta ja aggressiivisuutta ei saada kuriin. Hän ei voi mennä ns. normaalille luokalle mikäli tilanne jatkuu tällaisena.
Joka asiaan ehdotetaan syyksi autismia täällä.. Ei mennyt kauaa. Voi olla, mutta voi olla olemattakin. Autismiin kuuluu paljon muutakin.
Huutaminen voi olla myös tempperamenttia, itsesäätelyn vaikeutta, huomionhakua, opittu tapa..
Kummilapseni 10v on huutanut ja rääkynyt koko ikänsä. Ihan hirveän raskasta perheelle ja hänelle itselleen. En tiedä, miksi hän niin tekee. Ei ole mikään autistinen.
No nykyään oletuksena on, nyky pennut harvoin enää normaaleja.
Sama setti kuin omalla kuusivuotiaalla. Pystyykö poika istumaan esimerkiksi saunassa?
Meillä ramppasi jatkuvasti saunan, pesuhuoneen ja muun talon väliä. Muutoin samanlainen paketti kuin ap kuvaili. Vielä viisivuotiaanakin pissit tuli housuun kun ei "huomaa" pissa hätää. Poika sai esikoulun alettua syksyllä ADHD diagnoosin ja lääkkeet. Lääkkeistä oli meille ja pojalle sanoin kuvaamaton apu. Pikku jätkä oppi lukemaan ennen eskarin päättymistä ja lähtee elokuussa normaalisti ekalle luokalle.
Äiskällä muuten selkeä diagnosoimaton ADHD. Äidin isällä samaten. Varmaan myös äidin äidilläkin.. Ovat sen verran hulluja...
Tukipalvelut, diagnoosi, nepsy, erityislapsi, adhd, add, asperger, autismi, sanoitus. Tätä on lapsiperheiden elämä 2020-luvulla.
Tuntuu, että joka toisella lapsella on jokin ongelma.
Mites vanhemmat osaatteko lasta kasvattaa?
Siirtymät vaikeita? Osaatteko ennakoida? Onko ohjaus sanallista, älä koske mutta oma ass ei penkistä nouse kun on kyseessä 1/2v, kerää lelut mitään ei tapahdu kukaan ei ala kerätä, kasvatus on yhtä sanahelinää, huutaisin minäkin.
Pari viikkoa tuollaista 'kasvatusta' seurannut, mukavia fiksuja lapsia kun heidän kanssaan on kaksin.
Luulisi eskarissa huomatun, jos lapsessa on vikaa.
Christiiina kirjoitti:
Tuntuu, että joka toisella lapsella on jokin ongelma.
Ongelmien juurisyihin puuttuminen edellyttää diagnooseja. Enää ei vaan mätkitä remmillä niin kuin vielä 90-luvulla usein tehtiin.
Vierailija kirjoitti:
Tukipalvelut, diagnoosi, nepsy, erityislapsi, adhd, add, asperger, autismi, sanoitus. Tätä on lapsiperheiden elämä 2020-luvulla.
Vierailija kirjoitti:
Tukipalvelut, diagnoosi, nepsy, erityislapsi, adhd, add, asperger, autismi, sanoitus. Tätä on lapsiperheiden elämä 2020-luvulla.
Adhd on 5%:lla, autismin kirjo on vielä vähemmän, 1%. Ei ole joka perheen ongelma. Ne joilla terveet lapset, ei tietenkään kirjoita avunpyyntöjä tänne.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Tukipalvelut, diagnoosi, nepsy, erityislapsi, adhd, add, asperger, autismi, sanoitus. Tätä on lapsiperheiden elämä 2020-luvulla.
Adhd on 5%:lla, autismin kirjo on vielä vähemmän, 1%. Ei ole joka perheen ongelma. Ne joilla terveet lapset, ei tietenkään kirjoita avunpyyntöjä tänne.
"ADHD-epäily" tuntuu olevan vähintään joka kolmannella lapsella. Virallista diagnoosia ei toki saa yhtä helposti.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Tukipalvelut, diagnoosi, nepsy, erityislapsi, adhd, add, asperger, autismi, sanoitus. Tätä on lapsiperheiden elämä 2020-luvulla.
Adhd on 5%:lla, autismin kirjo on vielä vähemmän, 1%. Ei ole joka perheen ongelma. Ne joilla terveet lapset, ei tietenkään kirjoita avunpyyntöjä tänne.
"ADHD-epäily" tuntuu olevan vähintään joka kolmannella lapsella. Virallista diagnoosia ei toki saa yhtä helposti.
Ennen puhuttiin kurittomista lapsista. Nykyisin puhutaan adhd-lapsista.
Ap, vaikea sanoa, adhd on nimenomaan keskittymisen ongelma. Tuntuuko, että lapsi ei keskity, ei pysy asiat ohjeet ja säännöt mielessä? Lapsen työmuisti on lyhyt, ei muista mitä juuri sanottiin tai tehtiin? Aloittaa tekemään jotain ja unohtaa että on tekemässä, ja hyppää toiseen asiaan. Eräs lapsi esim unohti että on keinussa, unohti pitää keinusta kiinni, ja putosi.
Adhd on usein tapaturmaherkkä.
Meidän adhd piti tuossa iässä vielä pukea, kun ei kyennyt keskittymään edes pukemiseen, unohti mitä oli tekemässä, pyöri vain huoneessa tai lähti ulos (ilman vaatteita). Jatkuvasti vahdittava.
Mutta lievimmilläkin oireilla tiedän että on todettu adhd. Keskittyminen ja tarkkaamattomuus on ne asiat, jotka pitäisi olla, jotta on adhd. Keskittymiskyvyn puute voi näkyä impulsiivisuutena, asioita tulee mieleen kymmenen yhtäaikaa eikä osaa niitä suodattaa, yrittää tehdä vaikka kaikki, ja kaikki jää kesken.
Vilkkaus on sivujuttu. Samoin aistiherkkyydet, tai siirtymien vaikeus. Jumittaminen.
Oireiden pitäisi näkyä eri ympäristöissä. Jos ei eskarissa näkynyt, niin diagnoosia ei voi saada. Voi olla että lapsi alkaa oireilemaan kun ympäristön vaatimustaso kasvaa eikä esim vaan pärjää enää koulussa, kun täytyisi tehdä oikeita tehtäviäkin. Eikä keskittyminen enää riitä. Mutta nyt voi koittaa hakea tutkimuksiin, pääsette ehkä jossain vaiheessa syksyä ja koulustakin on sitten jo jotain kertoa.
Adhd:n erottaa siitä, että nimenomaan se kasvatus ja rajojen asettaminen ei tehoa tai auta vaan lapsi käyttäytyy omalaatuisesti edelleen ja toistoja eri tilanteista vaaditaan ehkä tuhatkertainen määrä normilapseen verrattuna.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Tukipalvelut, diagnoosi, nepsy, erityislapsi, adhd, add, asperger, autismi, sanoitus. Tätä on lapsiperheiden elämä 2020-luvulla.
Adhd on 5%:lla, autismin kirjo on vielä vähemmän, 1%. Ei ole joka perheen ongelma. Ne joilla terveet lapset, ei tietenkään kirjoita avunpyyntöjä tänne.
"ADHD-epäily" tuntuu olevan vähintään joka kolmannella lapsella. Virallista diagnoosia ei toki saa yhtä helposti.
Ennen puhuttiin kurittomista lapsista. Nykyisin puhutaan adhd-lapsista.
On se kumma. Lapsen pitäisi kyetä muuttamaan käytöstään. Mutta aika moni aikuinen ei kuitenkaan kykene muuttamaan omaa ajattelutapaansa. "adhd on kuriton". Kokeilepa sinä, kommentoija, muuttaa omaa ajattelutapaasi ensin. Adhd:sta löytyy niin paljon tietoa, että sinun kyllä pitäisi pystyä siihen helpostikin. Mutta et ole pystynyt, ja silti, vaadit että lasten pitäisi pystyä.
Adhd on keskittymisen ongelma, ei kurin. Keskittyminen ei parane kuin taikaiskusta, jos kuria lisätään. Jos lapsi on oikeasti kuriton, hän kykenee toimimaan ohjeen mukaan, kun kuria vähän tiukennetaan. Uhataan vaikka seuraamuksella. Mutta Adhd ei silti kykene. On kyse aivojen fysiologiasta, se ei muutu noin vain.
Vierailija kirjoitti:
Christiiina kirjoitti:
Tuntuu, että joka toisella lapsella on jokin ongelma.
Ongelmien juurisyihin puuttuminen edellyttää diagnooseja. Enää ei vaan mätkitä remmillä niin kuin vielä 90-luvulla usein tehtiin.
En muista läimineeni 80-luvulla jääräpäistä lasta, jonka kanssa olisin saanut ottaa yhteen kolme kertaa tunnissa ja elämä olisi ollut yhtä huutoa, jos ei olisi kokoajan ollut askeleen edellä.
Nykyisivanhempien ajan vie niin monet asiat, some, omat harrastukset, työt, parisuhde aikaa on pakko ottaa, opiskella pitää lisää ja uutta, lapseen ei ehditä tutustua eikä viettää oikeasti aikaa heidän kanssaan kokoajan kädessä on puhelin ja keskitytään siihen.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Christiiina kirjoitti:
Tuntuu, että joka toisella lapsella on jokin ongelma.
Ongelmien juurisyihin puuttuminen edellyttää diagnooseja. Enää ei vaan mätkitä remmillä niin kuin vielä 90-luvulla usein tehtiin.
En muista läimineeni 80-luvulla jääräpäistä lasta, jonka kanssa olisin saanut ottaa yhteen kolme kertaa tunnissa ja elämä olisi ollut yhtä huutoa, jos ei olisi kokoajan ollut askeleen edellä.
Nykyisivanhempien ajan vie niin monet asiat, some, omat harrastukset, työt, parisuhde aikaa on pakko ottaa, opiskella pitää lisää ja uutta, lapseen ei ehditä tutustua eikä viettää oikeasti aikaa heidän kanssaan kokoajan kädessä on puhelin ja keskitytään siihen.
Itseeasiassa nykyvanhemmat viettää lastensa kanssa enemmän aikaa kuin 80-luvun vanhemmat. Ei silloin vanhemmat "viettäneet lasten kanssa aikaa" vaan lapset pyöri keskenään.
Tää on aina sama, syytetään nykyvanhempia, vaikka monen mittarin mukaan vanhemmuus on entistä tiedostavampaa. Tietoa yksinkertaisesti saa heti, siihen ne puhelimet on hyviä. Kasarilla ei lähdetty kirjastoon hakemaan kasvatusoppaita joskus seuraavalla viikolla.
Kuulkaa kun adhd on perinnöllinen. Katsokaa isovanhemmat peiliin sen sijaan että syytätte vanhempia. Jomman kumman puolelta se tulee. :)
Joskus aggressiivisuus voi liittyä myös autismiin. Omalla veljelläni oli kapsena ja on edelleen vaikeuksia hallita aggressioitaan, kokee kaikki tunteet tosi voimakkaina. Ei ole diagnoosia mutta meillä kaikilla on perheessä paljon autisminkirjon piirteitä.
Ei välttämättä mutta voi tuo hyvinkin olla jotain neurologista.
Onko hän muutenkin herkkä?