Lue keskustelun säännöt.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Alue: Aihe vapaa
Mies ei suostu ymmärtämään, että tarvitsen omaa aikaa
13.07.2022 |
Meillä on juuri viisi vuotta täyttänyt lapsi. Ja minun mahdollisuudet omaan aikaan lapsen saamisen jälkeen on lähennellyt pyöreää nollaa. Joskus kerran vuodessa toisella puolella Suomea asuva jo vähän iäkäs äitini tulee käymään ja katsoo lapsen perään, jotta minä pääsen hetkeksi jonnekin, mutta hän ei tosiaan kuin kerran vuodessa halua käydä ja vanhemmillani ei ole sillä tavalla tilaa, että voisin lapsen kanssa sinne mennä muutamaksi päiväksi.
Olen yrittänyt vaikka missä harrastuksissa käydä, mutta aina viime hetkellä miehelleni eli siis lapsen isälle tulee joku este että ei voikaan tai ehdikään olla lapsen kanssa. Jos ei muuta niin syynä on joku ihme vatsakipu jota vetäytyy potemaan yksin pimeään alakertaan. Vaikka miten selitän, että minä tarvitsen omaa aikaa eli muutakin kuin vain työ (jolloin lapsi on päiväkodissa) ja sitten lapsesta huolehtiminen, niin mikään ei muutu. Hänelle kyllä sopii minun harrastukset ja vaikka ravintolaillatkin oikein hyvin, kunhan hän ei joudu olemaan silloin huolehtimassa lapsesta. Mutta kuka sitten on, kun ei ole ketään muuta olemaan lapsen kanssa. Kerran soitin mll:n hoitajan meille hoitamaan lasta, vaikka mies oli kotona ja mies oli kuulemma lähtenyt heti minun lähtöni jälkeen ulos, sanoi se hoitaja. Jos vain lähden, niin syttyy suunnilleen sota siitä, että mies ei sen vuoksi ehtinyt hoitaa sovittuja töitään ja ties mitä. Erotako tässä pitää, että saisi edes vähän omaa aikaa?
Kommentit (95)
Mietippä ap kun lapsi kasvaa ja lopulta muuttaa pois kotoa. Millaista on tuon miehen kanssa elämä jatkossa? Ikuinen haava jää suhteeseen tuosta käytöksestä. Haluatko lisää lapsia? Se ei ole tuon kanssa järkevää. Miettisin tarkkaan haluanko elää hänen kanssaan yleensäkään tämän jälkeen. Mahdollisuus muutokseen ja onnelliseen tulevaisuuteen on vielä olemassa, mutta millä ehdoilla ja onko mies valmis siihen?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Puhuminen on ainoa ratkaisu ihmissuhteissa. Jos puhuminen ei tuota tulosta niin ainoa ratkaisu on asumusero/ero. Lapsen tapaamisen järjestämisestä kannattaa varata aika lastenvalvojalle josko se viimeistään havahduttaa miehen että hänen on hoidettava omaa lastaan tavalla tai toisella. Teidän parisuhde tuskin koskaan tuosta paranee, luottamus ja kunnioitus toiseen on menetetty. Olen pahoillani, itselle kävi samoin, tosin mies juoksi viikkokaupalla vieraissa ja juomassa eli ei ollut edes alakerrassa potemassa 'mahakipua'.
Sivusta huomio: Tämä on yleinen harhaluulo että eron jälkeen molempien vanhempien olisi pakko hoitaa lasta "tavalla tai toisella" sillä ainoa pakko on vastata elatuksesta. Todella moni ei ota lasta luokseen enää lainkaan. Työni puolesta olen tekemisissä näiden tapausten kanssa.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Eikö se ole päivähoidossa ja kohta eskarissa ja koulussa??
Yhdelle (isolle) lapselle on myös tavattoman helppo palkata hoitaja.
Ap:han kirjoitti, että on päivät töissä ja lapsi päiväkodissa. Mutta ei työssäolo ole omaa aikaa. Ja miksi palkata hoitaja äidin harrastuksessakäynnin ajaksi, jos lapsella on kaksi vanhempaa?
Siitä työstäkin voi olla vuorotteluvapaalla.
Ja jos haluaa omaa aikaa, eikä sitä muuten saa, palkkaa hoitajan.
Tai sitten sopii lapsen kaverin perheen kanssa että lapsi menee sinne ja itse ottaa sen kaverin sitten heille.
Meillä on nytkin kuopus kaverin mökillä.
Työstä vuorotteluvapaalle ja lapsi vv ajan päiväkodissa, jotta saisi edes joskus vähän omaa aikaa käydäkseen harrastuksessa? Kaikkea sitä kuuleekin.
P.S. Vuorotteluvapaata ei ole mitenkään helppo saada. Esim meillä töissä sitä ei myönnetä kenellekään, vaikka työhistoriaa olisi riittävästi.
No sitten vaan on vastavuoroinen kaverien kanssa.
Meillä ei ole ketään sukulaisia auttamassa ja mies on usein työmatkoilla. Verkostoiduin muiden äitien kanssa jo aikoja sitten. Yhden lapsen kanssa superhelppo tapa saada itselleen vapaa-aikaa.
No ap:n mies ei ole työmatkalla vaan alakerrassa. Eikö sinusta ole outoa ja väärin, että hän ei suostu hoitamaan lasta?
No minusta on outoa että asiasta on saatu tuollainen ongelma. Lapsihan tarvitsee niitä kavereita kuitenkin. Ei kai se nyt yksin siellä kotona kaikkia iltoja köki kuitenkaan? Tuonikäinen.
Mä en ainakaan ala vahtimaan naapurin lapsia. Meille saa tulla kylään, mutta ei voi olla säännöllisesti joka tiistai klo 18-20, että naapurinmamma pääsee harrastamaan.
Hyvän yksinhuoltajakaverin kohdalla voisin tehdä poikkeuksen, mutta jonkun luuserin puolison vuoksi en. Sori vaan.
Voi jeesus. Niiden lasten on tosi hyvä leikkiä ja olla keskenään. Jouduthan sinä koko aian niitä kavereita sietämään joka tapauksessa ihan siitä riippumatta missä se äiti on.
Meillä oli lapsen kaveri viikonlopun kun ko lapsen äiti halusi paikallisille festareille. He taas otti meidän lapsen mukaansa kylpylään keväällä.
Helpompaahan se oma elämä on kun isot lapset leikkii keskenään.
Vierailija kirjoitti:
Ero. Mies ei rakasta sinua eikä lastaan.
Erohan tuo sitä kaivattua lisäaikaa 🤔, just joo!
Ei moro, eroko on aina se ratkaisu parisuhdeongelmiin?
Sano miehelle, että lapsi hoidetaan puoliksi tai otat eron. Ota myös.
Vie lapsi johonkin harrastukseen, jossa ollaan ilman vanhempia, kuten tuolla joku ehdotti.
Joitain asioita voi harrastaa lapsen kanssa yhdessä. Esim. voit juosta ja lapsi ajaa potkupyörällä vieressä. Voit pyöräillä lapsi turvaistuimessa. Retkeillä. Tuon ikäisen kanssa jopa uida edestakaisin rannan tuntumassa, kun lapsi leikkii vieressä rannalla pelastusliivi päällä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Eikö se ole päivähoidossa ja kohta eskarissa ja koulussa??
Yhdelle (isolle) lapselle on myös tavattoman helppo palkata hoitaja.
Ap:han kirjoitti, että on päivät töissä ja lapsi päiväkodissa. Mutta ei työssäolo ole omaa aikaa. Ja miksi palkata hoitaja äidin harrastuksessakäynnin ajaksi, jos lapsella on kaksi vanhempaa?
Siitä työstäkin voi olla vuorotteluvapaalla.
Ja jos haluaa omaa aikaa, eikä sitä muuten saa, palkkaa hoitajan.
Tai sitten sopii lapsen kaverin perheen kanssa että lapsi menee sinne ja itse ottaa sen kaverin sitten heille.
Meillä on nytkin kuopus kaverin mökillä.
Työstä vuorotteluvapaalle ja lapsi vv ajan päiväkodissa, jotta saisi edes joskus vähän omaa aikaa käydäkseen harrastuksessa? Kaikkea sitä kuuleekin.
P.S. Vuorotteluvapaata ei ole mitenkään helppo saada. Esim meillä töissä sitä ei myönnetä kenellekään, vaikka työhistoriaa olisi riittävästi.
No sitten vaan on vastavuoroinen kaverien kanssa.
Meillä ei ole ketään sukulaisia auttamassa ja mies on usein työmatkoilla. Verkostoiduin muiden äitien kanssa jo aikoja sitten. Yhden lapsen kanssa superhelppo tapa saada itselleen vapaa-aikaa.
No ap:n mies ei ole työmatkalla vaan alakerrassa. Eikö sinusta ole outoa ja väärin, että hän ei suostu hoitamaan lasta?
No minusta on outoa että asiasta on saatu tuollainen ongelma. Lapsihan tarvitsee niitä kavereita kuitenkin. Ei kai se nyt yksin siellä kotona kaikkia iltoja köki kuitenkaan? Tuonikäinen.
Mä en ainakaan ala vahtimaan naapurin lapsia. Meille saa tulla kylään, mutta ei voi olla säännöllisesti joka tiistai klo 18-20, että naapurinmamma pääsee harrastamaan.
Hyvän yksinhuoltajakaverin kohdalla voisin tehdä poikkeuksen, mutta jonkun luuserin puolison vuoksi en. Sori vaan.
Voi jeesus. Niiden lasten on tosi hyvä leikkiä ja olla keskenään. Jouduthan sinä koko aian niitä kavereita sietämään joka tapauksessa ihan siitä riippumatta missä se äiti on.
Meillä oli lapsen kaveri viikonlopun kun ko lapsen äiti halusi paikallisille festareille. He taas otti meidän lapsen mukaansa kylpylään keväällä.
Helpompaahan se oma elämä on kun isot lapset leikkii keskenään.
Voi jeesus. En minä ala sitoutumaan joka viikko jonkun toisen takia. Satunnaisesti toki voin.
Jos meillä on muuta tekemistä, oli vaikka ihan vain kauppa- tai mummolareissu (samassa kaupungissa), tai meno alkaa käydä mennä liian villiksi, naapurinlapset saavat lähteä kotiin. Sellainen ei tietenkään onnistuisi, jos lapsi olisi meillä erikseen hoidossa.
Siinä se ero.
Ymmärrän ap:n ongelman hyvin. Itse olin aikanaan samassa tilanteessa ja juuri siten että nimenomaan mies oli se joka alunperin halusi lapsia painokkaammin ja nopeammin suhteen alettua.
Kun sitten saimme lapsen, koko homma jäi täysin minun vastuulleni. Hoidin omat työni, lapsen kaikkineen, neuvolat ja lääkärikäynnit ym. lapseen liittyvät hankinnat olivat kaikki minun kontollani. En saanut yhtään oma aikaa ennen kuin lapsi oli noin 5 v. Sitten oli jo myöhäistä monin tavoin ja erohan meille sitten tulikin.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Jotenkin niin tuttua hommaa taas. Ei omalla kohdalla, mutta tunnen monia (oma äitini mukaan lukien), joiden mies on tyyliin että "Joo tottakai hommataan lapsi!" MUTTA sitten kun se lapsi on, niin ei osallistu pätkääkään. Jopa sellaisetkin, jotka osallistuvat osaavat silti olla ihme lusmuja. Tuttavan mies esim. osallistuu, mutta sitten kerran äiti oli sairaana eikä ollut voimia tehdä mitään, niin veti kilarit kuinka häneltä "vaaditaan liikaa". Öö okei. Ei näköjään ajatellut yhtään sitä, että tilanne on toistunut monta kertaa päinvastoin, niin että äiti hoitaa kaiken ja mies ei mitään, mutta sillä erotuksella, että mies ei ollut edes sairas.
Ja sitä kans näkee yltäkyllin, kuinka mies voi jatkuvasti ottaa omaa aikaa, käy vaikka kaverien kanssa lautapelailemassa kahdesti viikossa. Mutta sitten kun nainen haluaisi omaa aikaa kerran viikossa, niin aletaan kiukutella.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Eikö se ole päivähoidossa ja kohta eskarissa ja koulussa??
Yhdelle (isolle) lapselle on myös tavattoman helppo palkata hoitaja.
Ap:han kirjoitti, että on päivät töissä ja lapsi päiväkodissa. Mutta ei työssäolo ole omaa aikaa. Ja miksi palkata hoitaja äidin harrastuksessakäynnin ajaksi, jos lapsella on kaksi vanhempaa?
Siitä työstäkin voi olla vuorotteluvapaalla.
Ja jos haluaa omaa aikaa, eikä sitä muuten saa, palkkaa hoitajan.
Tai sitten sopii lapsen kaverin perheen kanssa että lapsi menee sinne ja itse ottaa sen kaverin sitten heille.
Meillä on nytkin kuopus kaverin mökillä.
Työstä vuorotteluvapaalle ja lapsi vv ajan päiväkodissa, jotta saisi edes joskus vähän omaa aikaa käydäkseen harrastuksessa? Kaikkea sitä kuuleekin.
P.S. Vuorotteluvapaata ei ole mitenkään helppo saada. Esim meillä töissä sitä ei myönnetä kenellekään, vaikka työhistoriaa olisi riittävästi.
No sitten vaan on vastavuoroinen kaverien kanssa.
Meillä ei ole ketään sukulaisia auttamassa ja mies on usein työmatkoilla. Verkostoiduin muiden äitien kanssa jo aikoja sitten. Yhden lapsen kanssa superhelppo tapa saada itselleen vapaa-aikaa.
No ap:n mies ei ole työmatkalla vaan alakerrassa. Eikö sinusta ole outoa ja väärin, että hän ei suostu hoitamaan lasta?
No minusta on outoa että asiasta on saatu tuollainen ongelma. Lapsihan tarvitsee niitä kavereita kuitenkin. Ei kai se nyt yksin siellä kotona kaikkia iltoja köki kuitenkaan? Tuonikäinen.
Mä en ainakaan ala vahtimaan naapurin lapsia. Meille saa tulla kylään, mutta ei voi olla säännöllisesti joka tiistai klo 18-20, että naapurinmamma pääsee harrastamaan.
Hyvän yksinhuoltajakaverin kohdalla voisin tehdä poikkeuksen, mutta jonkun luuserin puolison vuoksi en. Sori vaan.
Voi jeesus. Niiden lasten on tosi hyvä leikkiä ja olla keskenään. Jouduthan sinä koko aian niitä kavereita sietämään joka tapauksessa ihan siitä riippumatta missä se äiti on.
Meillä oli lapsen kaveri viikonlopun kun ko lapsen äiti halusi paikallisille festareille. He taas otti meidän lapsen mukaansa kylpylään keväällä.
Helpompaahan se oma elämä on kun isot lapset leikkii keskenään.
Voi jeesus. En minä ala sitoutumaan joka viikko jonkun toisen takia. Satunnaisesti toki voin.
Jos meillä on muuta tekemistä, oli vaikka ihan vain kauppa- tai mummolareissu (samassa kaupungissa), tai meno alkaa käydä mennä liian villiksi, naapurinlapset saavat lähteä kotiin. Sellainen ei tietenkään onnistuisi, jos lapsi olisi meillä erikseen hoidossa.
Siinä se ero.
Kuka on puhunut joka viikosta? Ja siinähän sinä saisit sitten itsellesikin sitten vastaavasti omaa aikaa.
Ja mulla oli esikoisen kolme kaveria vakipäivinä meillä vuosia. Kaksi tiettyä iltapäivää joka viikko.
Sitten taas kuopus meni yhden lukukauden joka päivä ainoan lapsen seuraksi heille. He koki helpommaksi ettå se ainokainen saa seuraa kuon että on yksin.
Lapset tarvii kavereita! Toihan on ihan luonnoton kuvio jos ap ja lapsi kököttää keskenään kaiket vapaa-ajat.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Sano miehelle, että lapsi hoidetaan puoliksi tai otat eron. Ota myös.
Vie lapsi johonkin harrastukseen, jossa ollaan ilman vanhempia, kuten tuolla joku ehdotti.
Joitain asioita voi harrastaa lapsen kanssa yhdessä. Esim. voit juosta ja lapsi ajaa potkupyörällä vieressä. Voit pyöräillä lapsi turvaistuimessa. Retkeillä. Tuon ikäisen kanssa jopa uida edestakaisin rannan tuntumassa, kun lapsi leikkii vieressä rannalla pelastusliivi päällä.
Lapsi vasta kohta täyttää viisi. Missä harrastuksessa tuon ikäiset voi olla ilman vanhempia?
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Sano miehelle, että lapsi hoidetaan puoliksi tai otat eron. Ota myös.
Vie lapsi johonkin harrastukseen, jossa ollaan ilman vanhempia, kuten tuolla joku ehdotti.
Joitain asioita voi harrastaa lapsen kanssa yhdessä. Esim. voit juosta ja lapsi ajaa potkupyörällä vieressä. Voit pyöräillä lapsi turvaistuimessa. Retkeillä. Tuon ikäisen kanssa jopa uida edestakaisin rannan tuntumassa, kun lapsi leikkii vieressä rannalla pelastusliivi päällä.
Lapsi vasta kohta täyttää viisi. Missä harrastuksessa tuon ikäiset voi olla ilman vanhempia?
Kaikissa. Ikäraja on kolme.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sen vielä ymmärtää, että mies ei ymmärrä, mutta että keski-ikäinen työterveyspsykologinainen ei ymmärrä oman ajan ja tilan tarvetta työssä ja sen ulkopuolella, se on mahdotonta käsittää muuten kuin että psykologia on täysin toissijainen asia tuossa hommassa.
Omaa lääkettä. Aina kun mies on lähdössä jonnekin, ap:lle iskee ihmeellinen mahakipu tai vastaava, eikä pystykään hoitamaan lasta.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Oma ongelmani on samansuuntainen, mutta tietysti hieman eri. Olen kesälomalla 8 viikkoa ja yhtään tuntia en saa omaa aikaa. Koko ajan perhe iholla. Tai osa on tietysti pois kotoa välillä, mutta olen jo viime kesänä itkenyt sitä, että olen kuormittunut ja haluaisin edes pari päivää olla itsekseni joskus. Lapset on niin isoja, ettei ongelma ole siinä. Ovat jo teinejä. Mies on kotona, koska pystyy järjestämään työnsä niin, että "voi lomailla" meidän kanssa lähes koko kesän. Hänellä on yritys, joka on ihan mukava siitä, että 10-15 tuntia viikossa riittää tuottamaan keskipalkan. Mies on koko talven pääosin kotona, tekee etää tai katselee Netflixiä, ja nyt kesällä haluaa sitten päälle lomailla täysillä ja tehdä kaikkea yhdessä. Eli käytännössä on koko ajan tuossa ideoimassa tekemistä perheelle ja minä en saa yhtään sitä aivojenollausaikaa. Oma työni on kuormittavaa, erityiseti sosiaalisesti, ja haaveilen siitä, että vaikka yksi viikonloppu mökillä ilman ketään ja itsekseen kirjan kanssa. Jos lähdemme mökille, niin mies haluaa koko ajan pelata jotain tai kalastaa ja kauhean syyttävä katse, jos minä haluaisin vain vajota tuoliin lukemaan. Haluan vain olla. Joskus edes. Ilman, että minua aktivoidaan koko ajan. Olen sanonut tästäkin miehelle, että hän makailee pääosin työviikotkin sohvalla, niin miksei hän voi ymmärtää minun tarvettani olla itsekseen ja tekemättä mitään mukavaa yhdessä.
Keksin tänä kesänä uuden keinon. Kävimme Kreikassa kesäkuun alussa ja se oli sitä samaa, että joka hetki piti tehdä jotain ja illalla, kun olisin halunnut vain lukea ja katsella maisemia, niin piti lähteä perheen kanssa "touhailemaan". Pelejä, musiikkiesityksiä jne. Kiva matka sinänsä. Keksin siitä, että teen toisen matkan loppukesästä yksin. Kun totesin tämän, että olen miettinyt matkaa heinäkuun lopulle, niin mies heti innostui, että lähdetään kaikki tietysti ja alkoi selailla matkailusivustoja. Millä rahalla? Omat lomarahani ajattelin sijoittaa tuohon, mutta yhden matka ei paljoa maksa, mutta koko perhe.... Ei meillä ole varaa toiseen matkaan koko perheellä + taas se idea omasta ajasta meni.
Olen joskus miettinyt eroavani vain sen takia, että saan olla ja tehdä itseä kiinnostavia asioita. Rakastan olla itsekseni.
Vierailija kirjoitti:
Oma ongelmani on samansuuntainen, mutta tietysti hieman eri. Olen kesälomalla 8 viikkoa ja yhtään tuntia en saa omaa aikaa. Koko ajan perhe iholla. Tai osa on tietysti pois kotoa välillä, mutta olen jo viime kesänä itkenyt sitä, että olen kuormittunut ja haluaisin edes pari päivää olla itsekseni joskus. Lapset on niin isoja, ettei ongelma ole siinä. Ovat jo teinejä. Mies on kotona, koska pystyy järjestämään työnsä niin, että "voi lomailla" meidän kanssa lähes koko kesän. Hänellä on yritys, joka on ihan mukava siitä, että 10-15 tuntia viikossa riittää tuottamaan keskipalkan. Mies on koko talven pääosin kotona, tekee etää tai katselee Netflixiä, ja nyt kesällä haluaa sitten päälle lomailla täysillä ja tehdä kaikkea yhdessä. Eli käytännössä on koko ajan tuossa ideoimassa tekemistä perheelle ja minä en saa yhtään sitä aivojenollausaikaa. Oma työni on kuormittavaa, erityiseti sosiaalisesti, ja haaveilen siitä, että vaikka yksi viikonloppu mökillä ilman ketään ja itsekseen kirjan kanssa. Jos lähdemme mökille, niin mies haluaa koko ajan pelata jotain tai kalastaa ja kauhean syyttävä katse, jos minä haluaisin vain vajota tuoliin lukemaan. Haluan vain olla. Joskus edes. Ilman, että minua aktivoidaan koko ajan. Olen sanonut tästäkin miehelle, että hän makailee pääosin työviikotkin sohvalla, niin miksei hän voi ymmärtää minun tarvettani olla itsekseen ja tekemättä mitään mukavaa yhdessä.
Keksin tänä kesänä uuden keinon. Kävimme Kreikassa kesäkuun alussa ja se oli sitä samaa, että joka hetki piti tehdä jotain ja illalla, kun olisin halunnut vain lukea ja katsella maisemia, niin piti lähteä perheen kanssa "touhailemaan". Pelejä, musiikkiesityksiä jne. Kiva matka sinänsä. Keksin siitä, että teen toisen matkan loppukesästä yksin. Kun totesin tämän, että olen miettinyt matkaa heinäkuun lopulle, niin mies heti innostui, että lähdetään kaikki tietysti ja alkoi selailla matkailusivustoja. Millä rahalla? Omat lomarahani ajattelin sijoittaa tuohon, mutta yhden matka ei paljoa maksa, mutta koko perhe.... Ei meillä ole varaa toiseen matkaan koko perheellä + taas se idea omasta ajasta meni.
Olen joskus miettinyt eroavani vain sen takia, että saan olla ja tehdä itseä kiinnostavia asioita. Rakastan olla itsekseni.
Minä kävin tuossa vaiheessa istumassa saunajakkaralla kasvihuoneessa. Tuntikin aivotonta istumista oli luksusta.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Sano miehelle, että lapsi hoidetaan puoliksi tai otat eron. Ota myös.
Vie lapsi johonkin harrastukseen, jossa ollaan ilman vanhempia, kuten tuolla joku ehdotti.
Joitain asioita voi harrastaa lapsen kanssa yhdessä. Esim. voit juosta ja lapsi ajaa potkupyörällä vieressä. Voit pyöräillä lapsi turvaistuimessa. Retkeillä. Tuon ikäisen kanssa jopa uida edestakaisin rannan tuntumassa, kun lapsi leikkii vieressä rannalla pelastusliivi päällä.
Lapsi vasta kohta täyttää viisi. Missä harrastuksessa tuon ikäiset voi olla ilman vanhempia?
Kaikissa. Ikäraja on kolme.
Höh. Ei kyllä meilläpäin yhdessäkään.
Vierailija kirjoitti:
Sen vielä ymmärtää, että mies ei ymmärrä, mutta että keski-ikäinen työterveyspsykologinainen ei ymmärrä oman ajan ja tilan tarvetta työssä ja sen ulkopuolella, se on mahdotonta käsittää muuten kuin että psykologia on täysin toissijainen asia tuossa hommassa.
🤔 miten tämä liittyy ap:n tilanteeseen?
Kyllä tuosta asiasta pitäisi ensin ihan aikuisen oikeasti puhua sen ukkelin kanssa, ennen kuin mitään eroa alkaa tehtaamaan.
Ties vaikka tulisi asiaan keskustelun kautta muutos. Jos ei, ja osoittautuu keskustelun kautta vain itsekkääksi lusmuksi, niin sitten ero on kohdallaan.
Joskus vain on näitä ihme tapauksia, joilta puuttuu itsereflektio ja kyky asettaa itsensä toisen asemaan. Joskus taustalla saattaa olla muuta.
Tämä ei millään tavalla sovi ap:n kertomukseen, mutta tulipahan vain mieleen yksi esimerkki. Kaveripariskunnan mies itseasiassa pakoili omaa taaperoikäistä lastaan, koska hänet oltiin vähän niin kuin "koulutettu" tuntemaan, että on vain haitaksi. Ts. äiti sellainen, että heti kun vauva miehen hoivissa inahti, niin kävi kiskomassa pois ja hoiti itse hommat. Vauva puolestaan tottui sitten vain siihen äitiin ja alkoi miehen kanssa aina kitistä. Miehelle tuli tästä hyvin ns. turha olo, muttei viitsinyt äidille siitä alkaa kitistä, koska muutenkin paljon stressiä. Tuli myöhemmän keskustelun kautta ilmi, kun rupesi se äitikin tajuamaan, ettei mies ollut enää läsnä.
Vierailija kirjoitti:
Sen vielä ymmärtää, että mies ei ymmärrä, mutta että keski-ikäinen työterveyspsykologinainen ei ymmärrä oman ajan ja tilan tarvetta työssä ja sen ulkopuolella, se on mahdotonta käsittää muuten kuin että psykologia on täysin toissijainen asia tuossa hommassa.
Siis oletko käynyt jollain psykologilla, joka ei ymmärrä, että työssä on oman ajan ja tilan tarve ja hermostuit siitä? Vai mitä oikein yrität sanoa?
Ei ap valita työstään tässä ketjussa ollenkaan, joten pointtisi oli mikä?
Eikä työssä sitä paitsi ole oikeutta omaan aikaan vaan työ on työaikaa, poislukien lounas.
Alue: Aihe vapaa
Mä en ainakaan ala vahtimaan naapurin lapsia. Meille saa tulla kylään, mutta ei voi olla säännöllisesti joka tiistai klo 18-20, että naapurinmamma pääsee harrastamaan.
Hyvän yksinhuoltajakaverin kohdalla voisin tehdä poikkeuksen, mutta jonkun luuserin puolison vuoksi en. Sori vaan.