Mistä sukupuolten välinen vihanpito ja katkeruus johtuu?

Minä ajattelen vallasta niin, että minulla on parisuhteessa mieletön valta tuottaa miehelleni hyvää. Rakastan häntä. Mitä enemmän teen hänen puolestaan, sitä enemmän hän tekee minun puolestani. Tasa-arvo seuraa väistämättä. Miksi haluaisimme, että toinen joutuu tekemään rnemmän yhteisen hyvän eteen?

Se on rakkautta. Valtapelit ovat jotain muuta.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ei ole olemassakaan mitään "tasa-arvoista" parisuhdetta. Dynamiikka muodostuu joko luonnostaan tai valtataistelun myötä, mutta toinen on aina enemmän dominoiva ja toinen passiivisempi. Suomessa se dominoina perheen pää on usein nainen, mutta tuollaiset parisuhteet ovat hyvin usein onnettomia ja päätyvät ennenpitkään eroon.

Tuntuu olevan kaksi ihmistyyppiä. Se jolle maailmassa on naisia ja miehiä ja valtaa ja se jolle maailmassa on ihmisiä ja hoidettavia käytännön asioita. Kannattaa kuulua jälkimmäiseen. Yksi kotitalous, kaksi aikuista ihmistä, hoidettavat työt ja ne laitetaan puoliksi. Sopu on taattu.

Tuo on ideologiaa, ei todellista elämää. Naisena et varmaan huomaa tätä koska olet tyytyväinen "tasa-arvoiseen" tilanteeseen saadessasi tahtosi aina läpi. Mikään kahden hengen yhteinen ei pääse ensimmäisestä ristiriidasta eteenpäin hajoamatta, jos jommalla kummalla ei ole päättävä ääni.

Et ole kuullut koskaan keskustelusta ja kompromisseista? Ttasa-arvo on todellakin totta ja tapa elää suurimmassa osassa ainakin pitkiä parisuhteita. 

Minun on tosin todella vaikea uskoa että kirjoitat tosissasi. Saako kysyä minkä ikäinen olet?

Vaikutat melko naiivilta. Keskustelut ja kompromissit ovat tottakai se kuinka asiat selvitetään. Mutta kuka tekee kompromisseja ja kenellä on selvittämättömässä ristieiitatilanteessa viimeinen sana? Kun alat oikeasti analysoimaan asioita, niin huomaat ettö tasa-arvoa ei oikeasti ole olemassa.

Öö... olen siis parisuhteen suhteen naivi nainen, jonka parisuhde on kuitenkin jatkunut onnellisena yli kolmekymmentä vuotta. Etkä itse näe kommentissasi ristiriitaa?

Hyödytkö sinä valta-asemastasi, jos sinulla siis sellainen on, jotenkin? Miten se helpotta kenenkään elämää? Oletko varma, ettei vaimosi saa joku päivä tarpeekseen ja häivy suhteestasi?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ei ole olemassakaan mitään "tasa-arvoista" parisuhdetta. Dynamiikka muodostuu joko luonnostaan tai valtataistelun myötä, mutta toinen on aina enemmän dominoiva ja toinen passiivisempi. Suomessa se dominoina perheen pää on usein nainen, mutta tuollaiset parisuhteet ovat hyvin usein onnettomia ja päätyvät ennenpitkään eroon.

Meillä on tasa-arvoinen parisuhde kestänyt päälle kolmekymmentä vuotta, mitenkäs sinun perinteisiin arvoihin perustuva suhteesi? 

Suhteesi ei ole tasa-arvoinen kun sitä lähdetään syvemmin tarkastelemaan. Edes kaverisuhteet eivät sellaisia usein ole. Mutta kaverisuhde ei ole dama kuin parisuhde.. parisuhteessa on tarkoitus pysyä yhdessä ja rakentaa yhteistä tulevaisuutta. Kaverisuhteessa molemmat pelaa lopouviimein omaan pussiin ja voi helposti ristiriitatilanteessa löhteä eri suuntiin.

Oma parisuhde yli 10v

Tuo on tietysti vain sinun toiveajatteluasi kun en pysty tasavertaista parisuhdetta itse elämään. Oikeastaan säälin sinua kun tiedän mistä jäät paitsi.

Mitenkä pitkän koeajan ajattelit meillä siis olevan, jos tämä tasavertainen parisuhde on nyt kestänyt jo yli kolmekymmentä vuotta ja olemme edelleen onnellisina yhdessä? Totta mooses meilläkin on vuosien aikana ollut ristiriitatilanteita, mutta ne on pystytty puhumalla selvittämään ja tekemään kompromisseja. Kumpikaan ei ole jyrännyt toista. Suhteemme on ollut tasa-arvoinen myös taloudellisesti.

Kirjoitusvirhe, pitää olla kun ET pysty...

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ei ole olemassakaan mitään "tasa-arvoista" parisuhdetta. Dynamiikka muodostuu joko luonnostaan tai valtataistelun myötä, mutta toinen on aina enemmän dominoiva ja toinen passiivisempi. Suomessa se dominoina perheen pää on usein nainen, mutta tuollaiset parisuhteet ovat hyvin usein onnettomia ja päätyvät ennenpitkään eroon.

Meillä on tasa-arvoinen parisuhde kestänyt päälle kolmekymmentä vuotta, mitenkäs sinun perinteisiin arvoihin perustuva suhteesi? 

Suhteesi ei ole tasa-arvoinen kun sitä lähdetään syvemmin tarkastelemaan. Edes kaverisuhteet eivät sellaisia usein ole. Mutta kaverisuhde ei ole dama kuin parisuhde.. parisuhteessa on tarkoitus pysyä yhdessä ja rakentaa yhteistä tulevaisuutta. Kaverisuhteessa molemmat pelaa lopouviimein omaan pussiin ja voi helposti ristiriitatilanteessa löhteä eri suuntiin.

Oma parisuhde yli 10v

Tuo on tietysti vain sinun toiveajatteluasi kun en pysty tasavertaista parisuhdetta itse elämään. Oikeastaan säälin sinua kun tiedän mistä jäät paitsi.

Mitenkä pitkän koeajan ajattelit meillä siis olevan, jos tämä tasavertainen parisuhde on nyt kestänyt jo yli kolmekymmentä vuotta ja olemme edelleen onnellisina yhdessä? Totta mooses meilläkin on vuosien aikana ollut ristiriitatilanteita, mutta ne on pystytty puhumalla selvittämään ja tekemään kompromisseja. Kumpikaan ei ole jyrännyt toista. Suhteemme on ollut tasa-arvoinen myös taloudellisesti.

Tasapainoinen ehkä, ja tasa-arvoinen ehkä jos sen määrittelee siten, että molemmilla on samansuuntainen painolasti suhteessa voimiin ja panostetaan yhtä paljon, mutta ei tasa-arvoinen suhteessa päätösvaltaan.

Mitä ihmettä sinä vänkäät? Päätösvaltakin on mennyt ihan tasan, kumpikaan ei ole päättänyt mitään merkittäviä asioita yksin. Yhdessä on valittu asunnot, päätetty missä maissa mahdollisesti asutaan, miten yhteiset rahat käytetään (molemmilla myös omat rahat), montako lasta tehdään, mihin suuntaan suhdetta viedään jne. Tietenkään jokaista päivällistä ei tarvitse yhdessä päättää tai muuta pikkuseikkaa.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ei ole olemassakaan mitään "tasa-arvoista" parisuhdetta. Dynamiikka muodostuu joko luonnostaan tai valtataistelun myötä, mutta toinen on aina enemmän dominoiva ja toinen passiivisempi. Suomessa se dominoina perheen pää on usein nainen, mutta tuollaiset parisuhteet ovat hyvin usein onnettomia ja päätyvät ennenpitkään eroon.

Tuntuu olevan kaksi ihmistyyppiä. Se jolle maailmassa on naisia ja miehiä ja valtaa ja se jolle maailmassa on ihmisiä ja hoidettavia käytännön asioita. Kannattaa kuulua jälkimmäiseen. Yksi kotitalous, kaksi aikuista ihmistä, hoidettavat työt ja ne laitetaan puoliksi. Sopu on taattu.

Tuo on ideologiaa, ei todellista elämää. Naisena et varmaan huomaa tätä koska olet tyytyväinen "tasa-arvoiseen" tilanteeseen saadessasi tahtosi aina läpi. Mikään kahden hengen yhteinen ei pääse ensimmäisestä ristiriidasta eteenpäin hajoamatta, jos jommalla kummalla ei ole päättävä ääni.

Et ole kuullut koskaan keskustelusta ja kompromisseista? Ttasa-arvo on todellakin totta ja tapa elää suurimmassa osassa ainakin pitkiä parisuhteita. 

Minun on tosin todella vaikea uskoa että kirjoitat tosissasi. Saako kysyä minkä ikäinen olet?

Vaikutat melko naiivilta. Keskustelut ja kompromissit ovat tottakai se kuinka asiat selvitetään. Mutta kuka tekee kompromisseja ja kenellä on selvittämättömässä ristieiitatilanteessa viimeinen sana? Kun alat oikeasti analysoimaan asioita, niin huomaat ettö tasa-arvoa ei oikeasti ole olemassa.

Molemmat tekee kompromisseja, usein se ratkaisu ongelmatilanteessa löytyykin jostakin puolivälistä ongelmaa tai ihan molempien alkuperäisten ajatusten ulkopuolelta. Kummallakaan ei ole mitään viimeistä sanaa riidoissa, hyvänen aika miksi edes kysyt tuota! 

Otimme parisuhteemme niin tosissamme aikoinaan, että menimme oikein kurssille opettelemaan pariviestintää (Kataja ry:n kurssi) ja sen jälkeen parisuhde on ollut aika lailla selvää pässinlihaa.

Asian ydin on siinä, että mitään molempia tyydyttävää kompromissia ei ole aina olemassa. On paljon arvoristiriitoja, jotka aktivoituvat parisuhteessa ja erityisesti silloin kun on lapsia ja pitäisi kulkea samaan suuntaan. Veikkaan, että olet tyytyväinen ainoastaan sen takia, joska saat melkein aina lopouviiimein tahtosi läpi ja määräät yhteisen suunnan näissä tilanteissa.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Moni teistä valittaa tasa-arvon puutteesta.

Voin miehenä sanoa että on todella haastavaa löytää tasa-arvoa haluavaa naista. Suurin osa sanoo haluavansa sitä, mutta kaikilla onkin asioita joissa sitä ei haluta. Oli kyse sitten arjen rooleista, romantiikasta tai seksuaalisuudesta.

"Uskon tasa-arvoon mutta parisuhteessa haluan että..."

Kuitenkin halutaan se perinnemies patriarkaatin ajoilta joka tekee aloitteen ja tarjoaa herrasmiesmäisesti, turvaa ja suojelee, vie määrätietoisesti seksissä. Mutta perinnemies joka uskoo feminismiin.

Halutaan Hyvä Kuningas. Hyvyys selviää sitten ajan kanssa, mutta ensin pitää olla kuningas.

Aina ihmettelen tätä turvaa ja suojelua. Kuka nainen odottaa sellaista? Turvaa ja suojelua miltä? Yleensä jos nainen tarvitsee turvaa ja suojelua hän tarvitsee sitä mieheltään - naisen suurin uhka on oma mies tai ex.

Mitä sä sitten oikein haluat? Spermaa saatat saada jostain spermapankista jos et ole aivan sekopää. Sama kysymys ketjun muille naisille.

En ole tuo edellinen, mutta mitä haluan parisuhteesta? Hiukan on tietysti pitkän avioliiton aikana maalit muuttuneet, mutta mitä tulee nyt mieleen? Kaikkein tärkein on kumppanuus. Se että olemme yhdessä ME. Toista ei jätetä. Joku ihminen minkä kanssa edelleen vuosikymmenien jälkeen pystyy keskustelemaan ja nauramaan, itkemäänkin välillä. Tyydyttävä seksi. Samat kiinnostuksen kohteet. Yhteinen tekeminen, tuosta iso osa on ihan sitä arkista tekemistä kotona. Tasavertaisuus.

Miehen tärkeimmät ominaisuudet ovat minulle äly ja empaattisuus.

Anteeksi jos kysymykseni oli epäselvä. Miksi sinä haluat MIEHEN? Miksi et naista, sukupuoletonta, koiraa? Lapsenteosta et puhunut pitään ja spermaa voi saada spermapankista.

Kuulostaa vähän siltä että haluat miehestäsi itsellesi jonkun orjan.

Koska olen heteroseksuaalinen nainen ja viehätyn miehistä. Selvensikö? Lapset on jo tehty, joten siihen en tarvitse vinkkejä.

Miksi sitten kirjoitit jonkun litanian jostain kaikesta mikä ei liity mieheyteen yhtään mitenkään? Taidat myös haluta jonkun orjan itsellesi miehestä. Et taida olla nyt kovin rehellinen.

Mikä ihmeessä siinä parisuhteessa edes voi liittyä erityisesti mieheyteen? Siis jos naisen ja miehen välinen seksi heterosuhteessa otetaan pois? Hedelmällisyystesti ennen liittoa kenties? Kromosomitesti?

Mieheys ja naiseus pitävät sisällään paljon "vastakkaisia" ominaisuuksia, jotka vetävät toisiaan puoleensa ja yhteistyössä tukevat toisiaan. Näin luodaan lapselle parhaat mahdollisuudet selviytyä. Kumpaakaan ei voi ideaalitilanteessa korvata toisella.

Sinua on monta kertaa jo pyydetty listaamaan, mitä itse parisuhteelta haluat ja kertomaan meille, mikä tuo mystinen miehisyys siinä parisuhteessa oikein on.  Olet muistaakseni kertonut myös  jo aiemmin, että teilläkin lapset ovat aikuisia. Lisäksi viesteistäsi on saanut käsityksen, että olette pariutuneet nykyisen naisystäväsi kanssa vasta vanhemmalla iällä. Tuollaisen yleisen liirum-laarumin, missä et oikeasti sano edes mitään, voit unohtaa. 

Sekoitat toiseen henkilöön. Maskuliininen on vahva, suojeleva, turvaa antava, aktiivinen, tilanteen haltuun ottava. Feminiininen on hoivaava, puoleensa vetävä, empaattinen, apuun enemmän tukeutuva... ja varmasti paljon muuta mikä nyt ei tule mieleen.

Et edelleenkään vastannut kumpaankaan kysymykseen. Mitä haluat parisuhteelta oli kysymys No 1. Toinen kysymys oli mitä miehisyys on parisuhteessasi. 

Tuo edellä kertomasi lista on lähinnä kioskikirjallisuuden käyttämä listaus miesten ja naisten ominaisuuksista, mitään todellisuuspohjaa sillä ei ole. Eikä lista tietenkään kerro yhtään mitään miten parisuhteessa/perheessä kotityöt jaetaan.

Oikeastaan on todella huvittavaa miten kuvailet naisen olevan apuun tukeutuva ja kuitenkin määrität, että kotityöt ovat pelkästään naisen kontolla. Miten ihmeessä saat käännettyä, että  "vahva, suojeleva, turvaa antava, aktiivinen, tilanteen haltuun ottava" mies on pelkästään käytännössä pasiivinen sohvalla palveluja odottava tyyppi ja se on mielestäsi Ok. Päin vastoin, tuon pohjalta voisi olettaa miehen olevan ennemminkin kotitaloustöissä toimeen tarttuva tekijä, ei suinkaan passiivinen odottelija.

Vai onko niin, että suuri osa miehiä on nykyään roolinsa kanssa ihan pihalla?

Miehessä ja naisessa on molemmissa sekä feminiininen, että maskuliininen puoli. Maskuliininen on keskimäärin enemmän vallalla miehissä ja feminiininen naisissa. Tosin Suomessa taitaa olla keskimäärin enemmän kiukkuisia feministinaisia, jotka ovat maskuliinisia ja munattomia feminiinisiä miehiä kuin monissa muissa maissa.

Jos olisit jättänyt kommentin lopun kirjoittamatta, olisi saattanut jopa tykätä sitä. Jokaisessa, niin miehessä kuin naisessakin, on tietysti sekä maskuliinisia että feminiinisiä puolia. Mutta eihän se hyvänen aika ole mitenkään este tasa-arvoiselle parisuhteelle. Emme me elä enää kivikautta luolissa.

Lähdin nuorena aikuisena työskentelemään Keski-Eurooppaan. Teininä jaoin lehtiä ja olin töissä puhelinmyynnissä. En tykkää joidenkin tavasta tehdä naisista äly lasisia. Tytöille pitää sanoa ettei nuoruusvuosia kannata hukata liialliseen mietiskelyyn. Tuolla on oikeasti töitä talleilla, au pairina, siivoojina ja koiranulkoiluttajina, etc. Suomalaisia kehutaan kielitaidostaan - uskaltaa lähteä. Takasin voi aina tulla 😉

Vierailija kirjoitti:

Minä ajattelen vallasta niin, että minulla on parisuhteessa mieletön valta tuottaa miehelleni hyvää. Rakastan häntä. Mitä enemmän teen hänen puolestaan, sitä enemmän hän tekee minun puolestani. Tasa-arvo seuraa väistämättä. Miksi haluaisimme, että toinen joutuu tekemään rnemmän yhteisen hyvän eteen?

Se on rakkautta. Valtapelit ovat jotain muuta.

Juurihan sanoin, ettei ole kyse mistään sellaisesta, että toinen tekisi enemmän, vaan vallasta määrittää yhteistä suuntaa enemmän kuin toinen. Jonkinlainen dynamiikka löytyy aina suhteesta. Se ei ole jokin staattinen nollasummapeli. Valtaa ei tule käyttää omaksi hyväksi toisen kustannuksella vaan yhteiseksi hyväksi.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ei ole olemassakaan mitään "tasa-arvoista" parisuhdetta. Dynamiikka muodostuu joko luonnostaan tai valtataistelun myötä, mutta toinen on aina enemmän dominoiva ja toinen passiivisempi. Suomessa se dominoina perheen pää on usein nainen, mutta tuollaiset parisuhteet ovat hyvin usein onnettomia ja päätyvät ennenpitkään eroon.

Meillä on tasa-arvoinen parisuhde kestänyt päälle kolmekymmentä vuotta, mitenkäs sinun perinteisiin arvoihin perustuva suhteesi? 

Suhteesi ei ole tasa-arvoinen kun sitä lähdetään syvemmin tarkastelemaan. Edes kaverisuhteet eivät sellaisia usein ole. Mutta kaverisuhde ei ole dama kuin parisuhde.. parisuhteessa on tarkoitus pysyä yhdessä ja rakentaa yhteistä tulevaisuutta. Kaverisuhteessa molemmat pelaa lopouviimein omaan pussiin ja voi helposti ristiriitatilanteessa löhteä eri suuntiin.

Oma parisuhde yli 10v

Tuo on tietysti vain sinun toiveajatteluasi kun en pysty tasavertaista parisuhdetta itse elämään. Oikeastaan säälin sinua kun tiedän mistä jäät paitsi.

Mitenkä pitkän koeajan ajattelit meillä siis olevan, jos tämä tasavertainen parisuhde on nyt kestänyt jo yli kolmekymmentä vuotta ja olemme edelleen onnellisina yhdessä? Totta mooses meilläkin on vuosien aikana ollut ristiriitatilanteita, mutta ne on pystytty puhumalla selvittämään ja tekemään kompromisseja. Kumpikaan ei ole jyrännyt toista. Suhteemme on ollut tasa-arvoinen myös taloudellisesti.

Tasapainoinen ehkä, ja tasa-arvoinen ehkä jos sen määrittelee siten, että molemmilla on samansuuntainen painolasti suhteessa voimiin ja panostetaan yhtä paljon, mutta ei tasa-arvoinen suhteessa päätösvaltaan.

Mitä ihmettä sinä vänkäät? Päätösvaltakin on mennyt ihan tasan, kumpikaan ei ole päättänyt mitään merkittäviä asioita yksin. Yhdessä on valittu asunnot, päätetty missä maissa mahdollisesti asutaan, miten yhteiset rahat käytetään (molemmilla myös omat rahat), montako lasta tehdään, mihin suuntaan suhdetta viedään jne. Tietenkään jokaista päivällistä ei tarvitse yhdessä päättää tai muuta pikkuseikkaa.

Luuletko oikeasti, että teillä on kaikessa yksi ja sama mieli, vai näyttääkö se vain sinun näkökulmastasi siltä? Miksiköhän?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ei ole olemassakaan mitään "tasa-arvoista" parisuhdetta. Dynamiikka muodostuu joko luonnostaan tai valtataistelun myötä, mutta toinen on aina enemmän dominoiva ja toinen passiivisempi. Suomessa se dominoina perheen pää on usein nainen, mutta tuollaiset parisuhteet ovat hyvin usein onnettomia ja päätyvät ennenpitkään eroon.

Tuntuu olevan kaksi ihmistyyppiä. Se jolle maailmassa on naisia ja miehiä ja valtaa ja se jolle maailmassa on ihmisiä ja hoidettavia käytännön asioita. Kannattaa kuulua jälkimmäiseen. Yksi kotitalous, kaksi aikuista ihmistä, hoidettavat työt ja ne laitetaan puoliksi. Sopu on taattu.

Tuo on ideologiaa, ei todellista elämää. Naisena et varmaan huomaa tätä koska olet tyytyväinen "tasa-arvoiseen" tilanteeseen saadessasi tahtosi aina läpi. Mikään kahden hengen yhteinen ei pääse ensimmäisestä ristiriidasta eteenpäin hajoamatta, jos jommalla kummalla ei ole päättävä ääni.

Et ole kuullut koskaan keskustelusta ja kompromisseista? Ttasa-arvo on todellakin totta ja tapa elää suurimmassa osassa ainakin pitkiä parisuhteita. 

Minun on tosin todella vaikea uskoa että kirjoitat tosissasi. Saako kysyä minkä ikäinen olet?

Vaikutat melko naiivilta. Keskustelut ja kompromissit ovat tottakai se kuinka asiat selvitetään. Mutta kuka tekee kompromisseja ja kenellä on selvittämättömässä ristieiitatilanteessa viimeinen sana? Kun alat oikeasti analysoimaan asioita, niin huomaat ettö tasa-arvoa ei oikeasti ole olemassa.

Molemmat tekee kompromisseja, usein se ratkaisu ongelmatilanteessa löytyykin jostakin puolivälistä ongelmaa tai ihan molempien alkuperäisten ajatusten ulkopuolelta. Kummallakaan ei ole mitään viimeistä sanaa riidoissa, hyvänen aika miksi edes kysyt tuota! 

Otimme parisuhteemme niin tosissamme aikoinaan, että menimme oikein kurssille opettelemaan pariviestintää (Kataja ry:n kurssi) ja sen jälkeen parisuhde on ollut aika lailla selvää pässinlihaa.

Asian ydin on siinä, että mitään molempia tyydyttävää kompromissia ei ole aina olemassa. On paljon arvoristiriitoja, jotka aktivoituvat parisuhteessa ja erityisesti silloin kun on lapsia ja pitäisi kulkea samaan suuntaan. Veikkaan, että olet tyytyväinen ainoastaan sen takia, joska saat melkein aina lopouviiimein tahtosi läpi ja määräät yhteisen suunnan näissä tilanteissa.

Aina löytyy molempia tyydyttävä kompromissi, ihan aina. Se vain pitää osata etsiä.

Otetaan esimerkki meidän ongelmaratkaisusta:

-Ensimmäinen ohje, ratkaisu löytyy ainoastaan kun ei riidellä. Sovitaan etukäteen milloin asia ainakin yritetään ratkaista, merkitään se aika jopa kalenteriin. Jos tunteet on pinnassa, silloin ei etsitä ratkaisua

-ilmaisut "sinä aina ja miksi aina" on täysin kiellettyjä. "Minusta tuntuu" on parempi lähestymistapa.

-kirjataan ongelmat, tässäkin molemmilla on tietysti sananvaltaa

-mietitään mieli avoimena mahdolliset ja mahdottomat ongelman ratkaisut (meillä listat ovat todella pitkät)

-käydään ratkaisut läpi

-ongelmaan löytyy ratkaisu

Koska tämä tuntuu olevan sinulle täysin vierasta, laitan tähän linkin Katajan sivuille. Kannattaa käydä lukemassa.

https://parisuhdekeskus.fi/

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ei ole olemassakaan mitään "tasa-arvoista" parisuhdetta. Dynamiikka muodostuu joko luonnostaan tai valtataistelun myötä, mutta toinen on aina enemmän dominoiva ja toinen passiivisempi. Suomessa se dominoina perheen pää on usein nainen, mutta tuollaiset parisuhteet ovat hyvin usein onnettomia ja päätyvät ennenpitkään eroon.

Tuntuu olevan kaksi ihmistyyppiä. Se jolle maailmassa on naisia ja miehiä ja valtaa ja se jolle maailmassa on ihmisiä ja hoidettavia käytännön asioita. Kannattaa kuulua jälkimmäiseen. Yksi kotitalous, kaksi aikuista ihmistä, hoidettavat työt ja ne laitetaan puoliksi. Sopu on taattu.

Tuo on ideologiaa, ei todellista elämää. Naisena et varmaan huomaa tätä koska olet tyytyväinen "tasa-arvoiseen" tilanteeseen saadessasi tahtosi aina läpi. Mikään kahden hengen yhteinen ei pääse ensimmäisestä ristiriidasta eteenpäin hajoamatta, jos jommalla kummalla ei ole päättävä ääni.

Et ole kuullut koskaan keskustelusta ja kompromisseista? Ttasa-arvo on todellakin totta ja tapa elää suurimmassa osassa ainakin pitkiä parisuhteita. 

Minun on tosin todella vaikea uskoa että kirjoitat tosissasi. Saako kysyä minkä ikäinen olet?

Vaikutat melko naiivilta. Keskustelut ja kompromissit ovat tottakai se kuinka asiat selvitetään. Mutta kuka tekee kompromisseja ja kenellä on selvittämättömässä ristieiitatilanteessa viimeinen sana? Kun alat oikeasti analysoimaan asioita, niin huomaat ettö tasa-arvoa ei oikeasti ole olemassa.

Molemmat tekee kompromisseja, usein se ratkaisu ongelmatilanteessa löytyykin jostakin puolivälistä ongelmaa tai ihan molempien alkuperäisten ajatusten ulkopuolelta. Kummallakaan ei ole mitään viimeistä sanaa riidoissa, hyvänen aika miksi edes kysyt tuota! 

Otimme parisuhteemme niin tosissamme aikoinaan, että menimme oikein kurssille opettelemaan pariviestintää (Kataja ry:n kurssi) ja sen jälkeen parisuhde on ollut aika lailla selvää pässinlihaa.

Asian ydin on siinä, että mitään molempia tyydyttävää kompromissia ei ole aina olemassa. On paljon arvoristiriitoja, jotka aktivoituvat parisuhteessa ja erityisesti silloin kun on lapsia ja pitäisi kulkea samaan suuntaan. Veikkaan, että olet tyytyväinen ainoastaan sen takia, joska saat melkein aina lopouviiimein tahtosi läpi ja määräät yhteisen suunnan näissä tilanteissa.

Oletko aina yhtä huono kuuntelemaan toisia ihmisiä? Onko sinulla aina yhtä suuri tarve päällepäsmäröidä muiden näkökulmaa? Kerro kmastasi, älä kuvittele tietäväsi paremmin toisten ihmisten parisuhteita kuin he itse.

Kuulostat aivan sietämättömältä tyypiltä, joka epäilemättä käy viikon aikana kuolemassa parisuhteessaan usean itse perustetun taistelutantereen keskelle pystytetyn lipun juurelle.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ei ole olemassakaan mitään "tasa-arvoista" parisuhdetta. Dynamiikka muodostuu joko luonnostaan tai valtataistelun myötä, mutta toinen on aina enemmän dominoiva ja toinen passiivisempi. Suomessa se dominoina perheen pää on usein nainen, mutta tuollaiset parisuhteet ovat hyvin usein onnettomia ja päätyvät ennenpitkään eroon.

Meillä on tasa-arvoinen parisuhde kestänyt päälle kolmekymmentä vuotta, mitenkäs sinun perinteisiin arvoihin perustuva suhteesi? 

Suhteesi ei ole tasa-arvoinen kun sitä lähdetään syvemmin tarkastelemaan. Edes kaverisuhteet eivät sellaisia usein ole. Mutta kaverisuhde ei ole dama kuin parisuhde.. parisuhteessa on tarkoitus pysyä yhdessä ja rakentaa yhteistä tulevaisuutta. Kaverisuhteessa molemmat pelaa lopouviimein omaan pussiin ja voi helposti ristiriitatilanteessa löhteä eri suuntiin.

Oma parisuhde yli 10v

Tuo on tietysti vain sinun toiveajatteluasi kun en pysty tasavertaista parisuhdetta itse elämään. Oikeastaan säälin sinua kun tiedän mistä jäät paitsi.

Mitenkä pitkän koeajan ajattelit meillä siis olevan, jos tämä tasavertainen parisuhde on nyt kestänyt jo yli kolmekymmentä vuotta ja olemme edelleen onnellisina yhdessä? Totta mooses meilläkin on vuosien aikana ollut ristiriitatilanteita, mutta ne on pystytty puhumalla selvittämään ja tekemään kompromisseja. Kumpikaan ei ole jyrännyt toista. Suhteemme on ollut tasa-arvoinen myös taloudellisesti.

Tasapainoinen ehkä, ja tasa-arvoinen ehkä jos sen määrittelee siten, että molemmilla on samansuuntainen painolasti suhteessa voimiin ja panostetaan yhtä paljon, mutta ei tasa-arvoinen suhteessa päätösvaltaan.

Mitä ihmettä sinä vänkäät? Päätösvaltakin on mennyt ihan tasan, kumpikaan ei ole päättänyt mitään merkittäviä asioita yksin. Yhdessä on valittu asunnot, päätetty missä maissa mahdollisesti asutaan, miten yhteiset rahat käytetään (molemmilla myös omat rahat), montako lasta tehdään, mihin suuntaan suhdetta viedään jne. Tietenkään jokaista päivällistä ei tarvitse yhdessä päättää tai muuta pikkuseikkaa.

Luuletko oikeasti, että teillä on kaikessa yksi ja sama mieli, vai näyttääkö se vain sinun näkökulmastasi siltä? Miksiköhän?

Mutta eihän meillä tarvitse hyvänen aika olla sama mieli, et näköjään todella ymmärrä tätä mistä kirjoitan. Olemme kumppaneita, erinomainen tiimi yhdessä. Sen lisäksi molemmilla on omaa yksityistäkin elämää, omia harrastuksia jne.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ei ole olemassakaan mitään "tasa-arvoista" parisuhdetta. Dynamiikka muodostuu joko luonnostaan tai valtataistelun myötä, mutta toinen on aina enemmän dominoiva ja toinen passiivisempi. Suomessa se dominoina perheen pää on usein nainen, mutta tuollaiset parisuhteet ovat hyvin usein onnettomia ja päätyvät ennenpitkään eroon.

Tuntuu olevan kaksi ihmistyyppiä. Se jolle maailmassa on naisia ja miehiä ja valtaa ja se jolle maailmassa on ihmisiä ja hoidettavia käytännön asioita. Kannattaa kuulua jälkimmäiseen. Yksi kotitalous, kaksi aikuista ihmistä, hoidettavat työt ja ne laitetaan puoliksi. Sopu on taattu.

Tuo on ideologiaa, ei todellista elämää. Naisena et varmaan huomaa tätä koska olet tyytyväinen "tasa-arvoiseen" tilanteeseen saadessasi tahtosi aina läpi. Mikään kahden hengen yhteinen ei pääse ensimmäisestä ristiriidasta eteenpäin hajoamatta, jos jommalla kummalla ei ole päättävä ääni.

Et ole kuullut koskaan keskustelusta ja kompromisseista? Ttasa-arvo on todellakin totta ja tapa elää suurimmassa osassa ainakin pitkiä parisuhteita. 

Minun on tosin todella vaikea uskoa että kirjoitat tosissasi. Saako kysyä minkä ikäinen olet?

Vaikutat melko naiivilta. Keskustelut ja kompromissit ovat tottakai se kuinka asiat selvitetään. Mutta kuka tekee kompromisseja ja kenellä on selvittämättömässä ristieiitatilanteessa viimeinen sana? Kun alat oikeasti analysoimaan asioita, niin huomaat ettö tasa-arvoa ei oikeasti ole olemassa.

Molemmat tekee kompromisseja, usein se ratkaisu ongelmatilanteessa löytyykin jostakin puolivälistä ongelmaa tai ihan molempien alkuperäisten ajatusten ulkopuolelta. Kummallakaan ei ole mitään viimeistä sanaa riidoissa, hyvänen aika miksi edes kysyt tuota! 

Otimme parisuhteemme niin tosissamme aikoinaan, että menimme oikein kurssille opettelemaan pariviestintää (Kataja ry:n kurssi) ja sen jälkeen parisuhde on ollut aika lailla selvää pässinlihaa.

Asian ydin on siinä, että mitään molempia tyydyttävää kompromissia ei ole aina olemassa. On paljon arvoristiriitoja, jotka aktivoituvat parisuhteessa ja erityisesti silloin kun on lapsia ja pitäisi kulkea samaan suuntaan. Veikkaan, että olet tyytyväinen ainoastaan sen takia, joska saat melkein aina lopouviiimein tahtosi läpi ja määräät yhteisen suunnan näissä tilanteissa.

Vaikea uskoa siellä istuvan miestä joka kaivaisi tilaisuuden tullen setelitukon vaimon hiljentämiseksi. Kitty on muutenkin hiljaa, joten uskon sieltä päästä löytyvän nukkevaimo.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ei ole olemassakaan mitään "tasa-arvoista" parisuhdetta. Dynamiikka muodostuu joko luonnostaan tai valtataistelun myötä, mutta toinen on aina enemmän dominoiva ja toinen passiivisempi. Suomessa se dominoina perheen pää on usein nainen, mutta tuollaiset parisuhteet ovat hyvin usein onnettomia ja päätyvät ennenpitkään eroon.

Tuntuu olevan kaksi ihmistyyppiä. Se jolle maailmassa on naisia ja miehiä ja valtaa ja se jolle maailmassa on ihmisiä ja hoidettavia käytännön asioita. Kannattaa kuulua jälkimmäiseen. Yksi kotitalous, kaksi aikuista ihmistä, hoidettavat työt ja ne laitetaan puoliksi. Sopu on taattu.

Tuo on ideologiaa, ei todellista elämää. Naisena et varmaan huomaa tätä koska olet tyytyväinen "tasa-arvoiseen" tilanteeseen saadessasi tahtosi aina läpi. Mikään kahden hengen yhteinen ei pääse ensimmäisestä ristiriidasta eteenpäin hajoamatta, jos jommalla kummalla ei ole päättävä ääni.

Et ole kuullut koskaan keskustelusta ja kompromisseista? Ttasa-arvo on todellakin totta ja tapa elää suurimmassa osassa ainakin pitkiä parisuhteita. 

Minun on tosin todella vaikea uskoa että kirjoitat tosissasi. Saako kysyä minkä ikäinen olet?

Vaikutat melko naiivilta. Keskustelut ja kompromissit ovat tottakai se kuinka asiat selvitetään. Mutta kuka tekee kompromisseja ja kenellä on selvittämättömässä ristieiitatilanteessa viimeinen sana? Kun alat oikeasti analysoimaan asioita, niin huomaat ettö tasa-arvoa ei oikeasti ole olemassa.

Molemmat tekee kompromisseja, usein se ratkaisu ongelmatilanteessa löytyykin jostakin puolivälistä ongelmaa tai ihan molempien alkuperäisten ajatusten ulkopuolelta. Kummallakaan ei ole mitään viimeistä sanaa riidoissa, hyvänen aika miksi edes kysyt tuota! 

Otimme parisuhteemme niin tosissamme aikoinaan, että menimme oikein kurssille opettelemaan pariviestintää (Kataja ry:n kurssi) ja sen jälkeen parisuhde on ollut aika lailla selvää pässinlihaa.

Asian ydin on siinä, että mitään molempia tyydyttävää kompromissia ei ole aina olemassa. On paljon arvoristiriitoja, jotka aktivoituvat parisuhteessa ja erityisesti silloin kun on lapsia ja pitäisi kulkea samaan suuntaan. Veikkaan, että olet tyytyväinen ainoastaan sen takia, joska saat melkein aina lopouviiimein tahtosi läpi ja määräät yhteisen suunnan näissä tilanteissa.

Aina löytyy molempia tyydyttävä kompromissi, ihan aina. Se vain pitää osata etsiä.

Otetaan esimerkki meidän ongelmaratkaisusta:

-Ensimmäinen ohje, ratkaisu löytyy ainoastaan kun ei riidellä. Sovitaan etukäteen milloin asia ainakin yritetään ratkaista, merkitään se aika jopa kalenteriin. Jos tunteet on pinnassa, silloin ei etsitä ratkaisua

-ilmaisut "sinä aina ja miksi aina" on täysin kiellettyjä. "Minusta tuntuu" on parempi lähestymistapa.

-kirjataan ongelmat, tässäkin molemmilla on tietysti sananvaltaa

-mietitään mieli avoimena mahdolliset ja mahdottomat ongelman ratkaisut (meillä listat ovat todella pitkät)

-käydään ratkaisut läpi

-ongelmaan löytyy ratkaisu

Koska tämä tuntuu olevan sinulle täysin vierasta, laitan tähän linkin Katajan sivuille. Kannattaa käydä lukemassa.

https://parisuhdekeskus.fi/

Tuo on muuten ihan sama kaava millä jopa isoissa yrityksissä ratkaistaan ongelmia.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ei ole olemassakaan mitään "tasa-arvoista" parisuhdetta. Dynamiikka muodostuu joko luonnostaan tai valtataistelun myötä, mutta toinen on aina enemmän dominoiva ja toinen passiivisempi. Suomessa se dominoina perheen pää on usein nainen, mutta tuollaiset parisuhteet ovat hyvin usein onnettomia ja päätyvät ennenpitkään eroon.

Meillä on tasa-arvoinen parisuhde kestänyt päälle kolmekymmentä vuotta, mitenkäs sinun perinteisiin arvoihin perustuva suhteesi? 

Suhteesi ei ole tasa-arvoinen kun sitä lähdetään syvemmin tarkastelemaan. Edes kaverisuhteet eivät sellaisia usein ole. Mutta kaverisuhde ei ole dama kuin parisuhde.. parisuhteessa on tarkoitus pysyä yhdessä ja rakentaa yhteistä tulevaisuutta. Kaverisuhteessa molemmat pelaa lopouviimein omaan pussiin ja voi helposti ristiriitatilanteessa löhteä eri suuntiin.

Oma parisuhde yli 10v

Tuo on tietysti vain sinun toiveajatteluasi kun en pysty tasavertaista parisuhdetta itse elämään. Oikeastaan säälin sinua kun tiedän mistä jäät paitsi.

Mitenkä pitkän koeajan ajattelit meillä siis olevan, jos tämä tasavertainen parisuhde on nyt kestänyt jo yli kolmekymmentä vuotta ja olemme edelleen onnellisina yhdessä? Totta mooses meilläkin on vuosien aikana ollut ristiriitatilanteita, mutta ne on pystytty puhumalla selvittämään ja tekemään kompromisseja. Kumpikaan ei ole jyrännyt toista. Suhteemme on ollut tasa-arvoinen myös taloudellisesti.

Tasapainoinen ehkä, ja tasa-arvoinen ehkä jos sen määrittelee siten, että molemmilla on samansuuntainen painolasti suhteessa voimiin ja panostetaan yhtä paljon, mutta ei tasa-arvoinen suhteessa päätösvaltaan.

Mitä ihmettä sinä vänkäät? Päätösvaltakin on mennyt ihan tasan, kumpikaan ei ole päättänyt mitään merkittäviä asioita yksin. Yhdessä on valittu asunnot, päätetty missä maissa mahdollisesti asutaan, miten yhteiset rahat käytetään (molemmilla myös omat rahat), montako lasta tehdään, mihin suuntaan suhdetta viedään jne. Tietenkään jokaista päivällistä ei tarvitse yhdessä päättää tai muuta pikkuseikkaa.

Luuletko oikeasti, että teillä on kaikessa yksi ja sama mieli, vai näyttääkö se vain sinun näkökulmastasi siltä? Miksiköhän?

Sinä et kykene tasa-arvoiseen parisuhteeseen etkä halua sellaista. Se on ihan ok, vain ns. vaimosi siinä häviää 🤷. Me muut haluamme ja kykenemme. Sellaista se on.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ei ole olemassakaan mitään "tasa-arvoista" parisuhdetta. Dynamiikka muodostuu joko luonnostaan tai valtataistelun myötä, mutta toinen on aina enemmän dominoiva ja toinen passiivisempi. Suomessa se dominoina perheen pää on usein nainen, mutta tuollaiset parisuhteet ovat hyvin usein onnettomia ja päätyvät ennenpitkään eroon.

Meillä on tasa-arvoinen parisuhde kestänyt päälle kolmekymmentä vuotta, mitenkäs sinun perinteisiin arvoihin perustuva suhteesi? 

Suhteesi ei ole tasa-arvoinen kun sitä lähdetään syvemmin tarkastelemaan. Edes kaverisuhteet eivät sellaisia usein ole. Mutta kaverisuhde ei ole dama kuin parisuhde.. parisuhteessa on tarkoitus pysyä yhdessä ja rakentaa yhteistä tulevaisuutta. Kaverisuhteessa molemmat pelaa lopouviimein omaan pussiin ja voi helposti ristiriitatilanteessa löhteä eri suuntiin.

Oma parisuhde yli 10v

Siinä kolmekymppinen latelee parisuhdeneuvoja omaan kokemukseen perustuen. Voi voi.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ei ole olemassakaan mitään "tasa-arvoista" parisuhdetta. Dynamiikka muodostuu joko luonnostaan tai valtataistelun myötä, mutta toinen on aina enemmän dominoiva ja toinen passiivisempi. Suomessa se dominoina perheen pää on usein nainen, mutta tuollaiset parisuhteet ovat hyvin usein onnettomia ja päätyvät ennenpitkään eroon.

Meillä on tasa-arvoinen parisuhde kestänyt päälle kolmekymmentä vuotta, mitenkäs sinun perinteisiin arvoihin perustuva suhteesi? 

Suhteesi ei ole tasa-arvoinen kun sitä lähdetään syvemmin tarkastelemaan. Edes kaverisuhteet eivät sellaisia usein ole. Mutta kaverisuhde ei ole dama kuin parisuhde.. parisuhteessa on tarkoitus pysyä yhdessä ja rakentaa yhteistä tulevaisuutta. Kaverisuhteessa molemmat pelaa lopouviimein omaan pussiin ja voi helposti ristiriitatilanteessa löhteä eri suuntiin.

Oma parisuhde yli 10v

Vaikka jo vastasin tähän, lisään vielä: Mitäpä arvelet, kumman parisuhde meistä on tällä hetkellä vakaammalla pohjalla, meidän yli kolmekymmentä vuotta onnellisena tasa-arvoisena jatkunut avioliittomme, vai sinun kymmenvuotias suhteesi, mikä kirjoitustesi mukaan perustuu lähinnä valtaan ja naisen alistamiseen tahtoosi? Jokainen tajuaa, että jos veikata pitäisi, me jatkamme pariskuntana kuolemaan asti, mutta sinun vaimosi/naisystäväsi saattaa saada koska tahansa tarpeekseen.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Tämä on ihan järjetöntä jankkaamista. Ei voi muuta todeta. Täysin älytöntä touhua. Jos te ihmiset olette oikeasti tuollaisia, on parempi että olette sinkkuja, tai ihan mitä nimitystä nyt haluattekaan itsestänne käytettävän. Minä en suosittele teidän alkavan parisuhteeseen kenenkään kanssa. Ette aiheuta muuta kuin harmeja mahdollisille kumppaneillenne. Pysykää yksin.

Niin, kahdeksan sivua joku/jotkut mieshenkilöt ovat nyt jankanneet hakevansa itselleen suhteessa äitiä. 

Älä valehtele. Useat naiset ovat täällä kehitelleet jotain fantasioita äideistä ja pojista. Sinä taas siinä yksi joka näitä kehittelee. Sairas valehteleva ämmä olet.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ei ole olemassakaan mitään "tasa-arvoista" parisuhdetta. Dynamiikka muodostuu joko luonnostaan tai valtataistelun myötä, mutta toinen on aina enemmän dominoiva ja toinen passiivisempi. Suomessa se dominoina perheen pää on usein nainen, mutta tuollaiset parisuhteet ovat hyvin usein onnettomia ja päätyvät ennenpitkään eroon.

Meillä on tasa-arvoinen parisuhde kestänyt päälle kolmekymmentä vuotta, mitenkäs sinun perinteisiin arvoihin perustuva suhteesi? 

Suhteesi ei ole tasa-arvoinen kun sitä lähdetään syvemmin tarkastelemaan. Edes kaverisuhteet eivät sellaisia usein ole. Mutta kaverisuhde ei ole dama kuin parisuhde.. parisuhteessa on tarkoitus pysyä yhdessä ja rakentaa yhteistä tulevaisuutta. Kaverisuhteessa molemmat pelaa lopouviimein omaan pussiin ja voi helposti ristiriitatilanteessa löhteä eri suuntiin.

Oma parisuhde yli 10v

Tuo on tietysti vain sinun toiveajatteluasi kun en pysty tasavertaista parisuhdetta itse elämään. Oikeastaan säälin sinua kun tiedän mistä jäät paitsi.

Mitenkä pitkän koeajan ajattelit meillä siis olevan, jos tämä tasavertainen parisuhde on nyt kestänyt jo yli kolmekymmentä vuotta ja olemme edelleen onnellisina yhdessä? Totta mooses meilläkin on vuosien aikana ollut ristiriitatilanteita, mutta ne on pystytty puhumalla selvittämään ja tekemään kompromisseja. Kumpikaan ei ole jyrännyt toista. Suhteemme on ollut tasa-arvoinen myös taloudellisesti.

Tasapainoinen ehkä, ja tasa-arvoinen ehkä jos sen määrittelee siten, että molemmilla on samansuuntainen painolasti suhteessa voimiin ja panostetaan yhtä paljon, mutta ei tasa-arvoinen suhteessa päätösvaltaan.

Mitä ihmettä sinä vänkäät? Päätösvaltakin on mennyt ihan tasan, kumpikaan ei ole päättänyt mitään merkittäviä asioita yksin. Yhdessä on valittu asunnot, päätetty missä maissa mahdollisesti asutaan, miten yhteiset rahat käytetään (molemmilla myös omat rahat), montako lasta tehdään, mihin suuntaan suhdetta viedään jne. Tietenkään jokaista päivällistä ei tarvitse yhdessä päättää tai muuta pikkuseikkaa.

Luuletko oikeasti, että teillä on kaikessa yksi ja sama mieli, vai näyttääkö se vain sinun näkökulmastasi siltä? Miksiköhän?

Sinä et kykene tasa-arvoiseen parisuhteeseen etkä halua sellaista. Se on ihan ok, vain ns. vaimosi siinä häviää 🤷. Me muut haluamme ja kykenemme. Sellaista se on.

Jonakin päivänä se naisystävä saa tarpeekseen, ihastuu ja rakastuu johonkin toiseen ja suhde on siinä. Ikinä, koskaan, ei kannata rakentaa parisuhdetta vallan ja alistamisen varaan.

Ketjua luettuani olen tullut siihen johtopäätökseen että vastanneella homopariskunnalla on onnellisin parisuhde. Joten kaikki te jotka ette ole tyytyväisiä vastakkaiseen sukupuoleen, vaihtakaa samansukupuolen kumppaniin.

Itselläni menee ihan hyvin vastakkaisen sukupuolen kanssa joten ei ole tarvetta alkaa homoliittoon.