Miten reagoit ovikellon soittoon?

Olen hiljaa ettei oven takana oleva tajua että joku kotona.

Toimin samoin kun tuntematon numero soittaa. En reagoi.

Avaan oven...?

Mietin, että kukahan siellä on ja menen avaamaan oven.

Vierailija kirjoitti:

Huudan, että sisään vaan, se on auki.

Harva uskaltaa nykyään pitää ovea auki. Ne ajat ovat jääneet taa. Sata vuotta sitten se oli mahdollista ja ihan yleistäkin, mutta tänään ovet lukitaan turvalukoin ja laitetaan vielä kameravalvonta kaiken varalta.

Ihminen ei voi luottaa toiseen ihmiseen. Siitähän tämä kertoo. Eikä näköpiirissä ole muutosta.

Vierailija kirjoitti:

Paranoideja ihmisiä tällä palstalla kun vastaksia katselee. Minä avaan oven kuten normaali ihminen ja katson mitä asiaa jollain on ja toimin sen mukaan. 

Ei ole turvallista yksinasuvana naisena mennä avaamaan ovea, jos ei tiedä tulijaa. Minä en ainakaan avaa ovea, jos en odota ketään. Siellä on kuitenkin vain jotain kerjääjiä ja kaupustelijoita, joten siinähän pimpottelevat.

Hätäpieru pääsee het

Tähän pakko kertoa tämänaamuinen outous. Klo 5.20 soi ovikello, minä tokkurassa ovelle( korona😞)

Ovella ei näy ketään, kaksi valkoista ruokakassia oveni edessä. Tuijotin mykkänä, löi ihan tyhjää..

Portaista hippaa ylöspäin kurkkimaan joku ukko, ilmeisesti ruokakuski , "tilasitko ruokaa"( asun luhtitalossa)

Totesin, että en ja vedin oven kiinni. Sängyssä mietin, että mitä tossa oikein tapahtui.

...ttu, klo 05.20😂

Vierailija kirjoitti:

Kysyn oven takana kuka ja mitä asiaa. En avaa ovea jos en halua.

Kunnon vanha täti talossa jossa kaikki kuuluu oven läpi 😁

Vierailija kirjoitti:

Aina v-tuttaa. Mutta tietysti avaan oven. En koskaan kyllästy Jehovan todistajien ajan tuhlaamiseen.

Minä puhuttelin ne muutamalla kuuluvasti lausutulla sanalla v. 2003, sen jälkeen eivät ole käyneet. Naapurustossa joskus kiertävät.

Sama omakotitalossani aiemmin, sinne hankin jehovavapauden 1984 kun valmiiseen taloomme muutimme, tarkalleen oli marraskuun 2. pvä, oli nimittäin kuopuksen synttäripvä. Tuli jehoville kerralla kaksi reissua meille, eka ja vika.

Siellä on naapurin hullu kissatäti joka haluaisi taas valittaa jostain.

Nostan musiikin volaa.

Vilasen työhuoneen ikkunasta, jos on naapuri (asun rivarissa) menen kysymään asian, jos joku muu poistan kieltävästi ikkunassa vain päätäni. Uskovat kyllä ja jatkavat matkaa, harvoin noin käy mutta joskus on jotain kaupustelijoita.

Maastoudun. En pidä yllätysvieraista.

Manna Sarin kirjoitti:

Pyydän jonkun palvelusväestä käväisemään avaamassa.

Oho, Sanna-hullu on tehnyt itselleen oikein profiilin.

Piiloutumalla sängyn alle.

Pomppaan soffalla metrin ilmaan, laitan telkkarin mutelle, sammutan valot ja vedän verhot ikkunoiden eteen. Hiivin tai konttaan makkarin nurkkaan piiloon tunkeilijaa.

Käännän kylkeä ja vedän peittoa korviin.

En avaa ellen odota ketään.

Perustelu: Tähän asti ollut pelkkiä negatiivisia yllätyksiä jos täällä kerrostalossa kaupungissa avaan. Yleensä (kielletty sana) perheiden kakarat pilailee soittamalla ovikelloa. Kerran (kielletty sana) lehdenjakaja tuli minulle valittamaan kun olin tehnyt jakeluhäiriöilmoituksen, en kuulemma saisi valittaa siitä ettei hän hoida töitään.

Grrrrrrrrr räyh wuh wuh wuh räyh wuh grrrrrrrrr!

Meillä ei ole ovikelloa.

Mutta jos joku koputtaa, huudan yleensä jonkun lapsen ovelle, ellen itse ole lähinnä ovea. Yleensä se on joku jonkun lapsen kaveri, harvemmin aikuisia kysellään. Suurin osa lasten kavereista kyllä osaa tulla sisään itsekin, eihän ovi ole edes lukossa.

Mutta, aina siis ovi avataan, ja ei se yhtään hämmennä, että siellä joku on. Meillä on monta lasta, joilla on paljon kavereita.

(Ja kyllä, nykypäivänäkin lapsia tullaan kysymään myös kotiovelta, ei pelkästään puhelimessa - vaikka jotkut aina väittää, ettei moista enää tapahdu.)