Naisten sairauksien vähättely

Ihan samalla tavalla naiset vähättelevät miesten kipuja niin millä periaatteella miesten pitäisi korostaa naisten kipuja?

Vierailija kirjoitti:

Miehet eivät voi ymmärtää kun eivät koe kipua samalla tapaa. Lapselle tulee itku kun pyllähtää takapuolleen, naisille kun päähän koskee ja miestä ei itkuun kivun takia saa. Se on kuin narsistille puhuisi tunteista.

Olisin eri mieltä. Kuka on nähnyt miehen flunssassa tietää.

Koskahan muuten tasa-arvo etenee niin pitkälle, että miehen kärsimykselle lakataan naureskelemasta, tyyliin 'iso mies eikä kestä pientä kipua'?

Vierailija kirjoitti:

Tutkitusti naisten infarktit diagnosoidaan huonommin.

Se johtuu siitä, että naisten infarktit oireilevat epäselvemmin kuin miesten.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Eikä puhuta raskauden aiheuttamista jutuista. Itse en käy uimassa lainkaan raskausarpien takia.

Raskausarvet ei ole sairaus, eikä niitä pidä hävetä. Itsetunnon puute on tässä isompi ongelma.

Synnytin kohta 4kk sitten ja vatsa on täynnä raskausarpia, mutta en tasan tarkkaan ajatellut kätkeä niitä kokouimapuvun alle loputtomiin. Nyt kun on vielä (liikaa) raskauskiloja, niin kokouimapuku on parempi vaihtoehto, että pysyy makkarat kasassa, mutta heti kun vanhat bikinit mahtuu päälle, niin minähän en arpiani peitä. Jos joku niistä traumatisoituu, niin on heidän pääkopassaan vikaa, eikä minulla.

Lihavilla on muutenkin raskausarpia ympäri kroppaa, jaloissa, takapuolessa, rinnoissa. Joillain oikein ylipainoisilla muuallakin, eivätkä he (bodypositiiviset) niitä häpeä, joten ei pidä synnyttäneen naisenkaan kroppaansa hävetä. Se on sentään "hankittu" raskaudella, ei ylensyömällä.

Raskausarvista valittaminen samassa yhteydessä kun puhutaan raskauksien ja synnytysten aiheuttamista vaurioista on kyllä melkoista vähättelyä. Ne kun voi aiheuttaa oikeitakin ongelmia, raskausarvet on vaan kosmeettisia eikä niistä ole mitään haittaa (paitsi korkeintaan itsetunnolle).

Joo on huomattu. Miehet vähättelevät menkkakipuja, tai jos sanoo että on niitä naistenvaivoja, miehet usein tuhahtavat ja tyyliin naureskelevat että -ai no niitä tietysti!

Traagisin juttu oli se kun sairastin kohdunulkoisen raskauden ja tosiaan toinen munanjohtimeni räjähti (sellaista kipua ei sitten toivo edes vihamiehelleen) ja yritin soittaa sairaalalle sitä ennen monta kertaa. Aina sanottiin että -perus naistenvaivoja-, olet nuori nainen, ihan normaalia että kuukautiset kestää kuukauden-.

Minulla oli siis kuukauden kestoista verenvuotoa ja ennen räjähdystäkin todella kovia kipuja. Silti minulle aina sanottiin että kestä vaan.

Sitten kun se räjähti, asiaa vähäteltiin vielä päivystyksen ilmoittautumispisteelläkin, vaikka huusin ja itkin kivusta enkä voinut edes istua saati kunnolla enää hengittää.

Näin asiat hoituvat kun olet nainen.

ADHD tunnistetaan edelleen lähinnä miesten oirekuvan perusteella. Unohdetaan että naisilla se on erilainen. Siksi suuri osa naisista ei saa adhd lääkitystä eikä diagnoosia.

Vierailija kirjoitti:

ADHD tunnistetaan edelleen lähinnä miesten oirekuvan perusteella. Unohdetaan että naisilla se on erilainen. Siksi suuri osa naisista ei saa adhd lääkitystä eikä diagnoosia.

Samoin autismi tunnistetaan tytöiltä paljon huonommin, koska oirekuva on erilainen.

Ovathan naiset keksineet miesflunssan, niinkuin muutkin JenkkiSomesta käännetyt termit, joita en viitsi tässä toistaa. 

Mutta oletteko te Naiset ihan oikeasti tajunneet, että me olemme aivan yhtä tuntevia ja tiedostavia, emmekä välttämättä osaa nauraa ManSpreadingille, rai Mansplainaukselle? Sori kirjoitusvirheet - no olkoot nekin.

Vierailija kirjoitti:

kummallisesti naiset silti syö selvän enemmistön sairaanhoidon kuluista.

Women are sicker, but men die quicker. Naiset hakee apua, miehet sinnittelee toksisessa maskuliinisuudessaan ja kuolla kupsahtavat selvästi naisia aiemmin.

Miksi tästä pitäisi tehdä miehet vs naiset keskustelu? Useat tutkimukset näyttävät että naisten kipuja vähätellään, ei se ole miehiltä pois.

niin, ei haavoja ommella ilman puudutusta.

Paitsi jos se haava on synnytyksessä repeytynyt väliliha.

Vierailija kirjoitti:

Naisten sairauksia voidaan vähätellä, mutta kyseessä lienee joku monimutkaisempi vuorovaikutustapahtuma kuin joku ideologia tai naisviha. 

Toki sitten on jotain juttuja esim.gynekologisiin sairauksiin liittyen, joissa vertailua ei voi suoraan harrastaa ollenkaan. 

Vielä 1985 vuonna vauvoille tehtiin isojakin leikkauksia ilman puudutusta. 

30% maailman pojista silvotaan ympärileikkauksella. 

Ehkä olisi hedelmällisempää puhua tarkemmin siitä, että mikä vaiva sinulla on ja miten väheksytään ja sitten voitaisiin vertailla ja miettiä miten naiseus siihen liittyy. 

Tämä oli vauva-palstalaisille aivan liian monimutkainen kommentti. Aloittaja ja kommentoijat haluavat vain yhden lauseen pituisia, miehet on sikoja, naisia sorretaan -kommentteja.

Minä luulen, että tämä on päin vastoin. Naiset hoidattaa itseään miehiä paremmin suomessakin ja valittelee vaivoistaan enemmän ja on siis äänekkäämpiä asioittensa hoitamisessa. Miehistä taas kukaan ei välitä millään tavalla ja miesten ongelmista puhu.

Vierailija kirjoitti:

Minä luulen, että tämä on päin vastoin. Naiset hoidattaa itseään miehiä paremmin suomessakin ja valittelee vaivoistaan enemmän ja on siis äänekkäämpiä asioittensa hoitamisessa. Miehistä taas kukaan ei välitä millään tavalla ja miesten ongelmista puhu.

Niin siis miehet eivät itse puhu eivätkä mene lääkäriin Vaikka naiset puhuvat ja menevät, tulos on sama kuin ei menisi ollenkaan.

Miesten vaivoille ilkutaan, tai ne on vain kestettävä.

Myös naisten virtsatulehduksia ei oteta vakavasti. Minulla on ollut viimeisen vuoden aikana 11 tulehdusta, kasi munuaisaltaantulehdusta, joista toisella kerralla jouduin kahdeksi päiväksi sairaalaan tippaan, toisen päivän sain myös lisähappea, ja kuumeen takia olin kylmäopussien peitossa. 

Söin 4 kk estolääkettä, mutta silti tulehduksia oli sinä aikana 3, ja lisäksi tuo sairaalareissu. Juon paljon vettä, syön c-vitamiiinia ja karpalokapseleita päivittäin, ei yhdyntäjä (valitettavasti).

Sairaudenpelko on aina tuolla takaraivossa, ja rajoittaa elämää, en esim. uskalla enää pyöräillä, käydä uimassa yms. Minulla on aina antibioottikuuri kotona valmiina. Kun tulehdus iskee, en kykene muuta kuin heijaamaan itseäni vessanpytyllä itkien, ennekuin lääkkeet alkaa auttaa.

Olen kysynyt, eikö virtstiehyeitäni voi tutkia, eikö ole mitään toimenpidettä. Vastaukseksi sain, ettei naisia tutkita, ainoastaan lapsia. Mitään hoitokeinoa kuulemma ei ole, muta eipä siitä kukaan tunnu olevan kiinnostunut, tutkimuksia jatkuvista vt-tulehduksen syistä tai estokeinoista ei juuri ole, jotain yleisiä huomioita vain.

Jos miehillä olisi vastaava ongelma, niin varmaan asia otettaisiin vakavasti.

Vierailija kirjoitti:

Minä luulen, että tämä on päin vastoin. Naiset hoidattaa itseään miehiä paremmin suomessakin ja valittelee vaivoistaan enemmän ja on siis äänekkäämpiä asioittensa hoitamisessa. Miehistä taas kukaan ei välitä millään tavalla ja miesten ongelmista puhu.

Minä rakastan miestäni todella paljon, ja siksi olenkin yrittänyt patistaa häntä lääkäriin monta kertaa. Vaan kun ei mene. Uskon, että tilanne on monessa perheessä sama. En tiedä syitä tälle miesten vastahakoisuudelle hoitaa itseään, mutta se on ihan todellinen ongelma ja se tappaa miehiä.

Tästä palstasta on tullut niin tylsä trollien myötä. En ymmärrä mitä iloa voi saada toisten kivulle ja asialle keskustelulle ilkkumisesta? Ennen muinoin täällä pystyi keskustelemaan jokseenkin asiallisesti asioista joista saatavavasta vertaistiedoista hyötyivät ihmiset ihan jopa sukupuolesta riippumatta.

Vierailija kirjoitti:

Eikä puhuta raskauden aiheuttamista jutuista. Itse en käy uimassa lainkaan raskausarpien takia.

Mikä raskausarvissa estää uimisen? Eikö niitä ole lähes kaikilla synnyttäneillä naisilla, joillakin enemmän, joillakin vähemmän?

M

Itse oon just autoimmuunisairauden takia 3 vkon sairaslomalla ja mies puhui lapsilleen, kun ihmettelivät että missä oon, että siellähän se kotona makaa. "Ai niin mutta niinhän se makaa aina!"

Joo, mulla on tapana lösähtää sohvalle kun olen saanut kaikki hommat tehtyä. Lapset makaa huoneissaan, silloin kun ovat meillä ja mies itse, joko sohvalla tai sängyssä, sanoisin että koko perhe on aika finaalissa eikä jaksa kuin pakolliset. 

MUTTA silti miehellä on itsestään sellainen aktiivisen, ahkeran ihmisen illuusio tai identiteetti. Hän käy kyllä töissä ja tunnin lenkillä joka toinen päivä, mutta melkein kaiken muun ajan viettää vaakatasossa.  Minä hoidan koiran ja kaupat ja ruuat, suurimman osan kotitöistä ja normaalisti myös omat palkkatyöt (mutta nyt siis pitkällä saikulla)ja kun sen jälkeen lepään sohvalla, niin minä se vaan makaan. Niin se naisen työ on tyhjää ja kaikki mitä mies tekee arvokasta ja hienoa. N51