Lue keskustelun säännöt.
Muita kolmekymppisiä joiden on vaikea löytää sitoutumiskykyistä kumppania seurusteluun ja mahdolliseen perheen perustamiseen?
Kaipaisin nyt vähän vertaistukea, en keljuilua. Löytyykö palstalta muita kolmekymppisiä joiden on vaikea löytää sitoutumiskykyistä kumppania seurusteluun ja mahdolliseen perheen perustamiseen? Tuntuu että nykypäivän deittimarkkinat on yhtä pikku kivan ja seksin hakemista, haaremin keräämistä ja multideittailua. Avoimet suhteet, polysuhteet ja yhdenillanjutut ovat pinnalla ja tulee välillä se olo että arvostaako kukaan enää monogaamista suhdetta. Tämä tuottaa surua koska itse toivoisin seurustella vain sen yhden kanssa, muuttaa ajan kanssa kenties yhteen ja perustaa sen perheenkin, mutta se on vaikeaa kun yksi jos toinenkin etsii vain pikkukivaa tai parin kk:n pikasuhdetta. Mikäli haluan saada lapsen ja perheen tässä elämässä, ei minulla ole loputtomasti aikaa etsiä kumppania saati pettyä kun joku ei sitten suurista sanoistaan huolimatta sitoudukaan tai luovuttaa heti kun tulee vastaan ensimmäinen pieni keskustelu/ongelma. Tuntuu että deittisovelluksia käyttävät ovat pahimpia: vastassa on sitoutumiskammoinen ihminen joka on saanut jo paljon takkiinsa tai ihminen joka nirsoaa ja etsii aina vain parempaa ja parempaa ja on selkeästi jäänyt koukkuun deittiappiin loputtomaan tarjontaan. Tuntuu että nykymaailmassa ei malteta tai edes viitsitä panostaa enää yhteen kerralla ja oikeasti näin rakentaa ja saada jotakin yhteistä aikaan. Kun on aina olemassa se seuraava ja seuraava.
Kommentit (1943)
Vierailija kirjoitti:
yhden naisen mies
Vierailija kirjoitti:
on jo yleensä elämän haavoja, eli sitoutuminen voi vaatia enemmän aikaa kuin parikymppisenä
Kuulostaa ristiriitaiselta. Tarkoititko mitä kirjoitit?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Olen vahvasti sitä mieltä että parhaat ovat sitoutuneet 25-vuotiaaksi mennessä, joten ymmärrän hyvin että 30+ voi olla jo aika vaikea löytää ketään...
Olin alle kaksvitosena tinderissä etsimässä kumppania tosimielellä. Ei se tarjonta silloinkaan kummoista ollut. Jouduin yhden pelimiehen kusettamaksi, ja siihen loppui sitten kumppanin etsiminen minun osaltani vuosiksi. Ehkä olen nyt sitten kelvotonta kumppanimatskua, kun en alle 25-vuotiaana ehtinyt sattuneesta syystä pariutumaan.
Miks menit tinderiin? Siellä ei TODELLAKAAN ole muuta kuin paskaa tarjolla.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ei millään pahalla, mutta se parisuhde/perhejuna meni jo.
Hyvät miehet on viety jo vuosikymmen sitten.Mulla on hyvä mies, kolme lasta, uusi okt ok seudulla jnejne perusjutut kunnossa.
Salaisuuteni on se, että nappasin mieheni jo 20v sitten hänen ollessa 19v, ennenkuin hänestä tuli muiden naisten pilaama ja katkeroittama.
N36
Tätäpä kovasti pelkään että näin on asiat. Itse nappasin ekan mieheni myös alta parikymppisenä mutta ero tuli juurikin kolmissakymmenissä. Lapset, kihlat ja naimisiinmenot jäi kokematta ja näyttää siltä että jääkin kun kolmekymppiset miehet ei enää sitoudu toisin kuin parikymppiset joilla on vielä uskoa eikä liikaa traumalastia.
Kyllä kolmekymppisiä sinunkin kriteerisi täyttäviä miehiä on, mutta he ovat useimmiten jo toisella kierroksella, kuten olet jo itsekin. Tällöin sinun täytyy hyväksyä että miehellä on jo jälkeläisiä. Yleensä nämä miehet ovat kuitenkin varsin haluttuja- hehän ovat joskus kelvanneet jollekin toiselle naiselle, ja todistaneet siitoskykynsä, toisin kuin ne säälittävät luuseri"miehet" jotka ovat olleet sinkkuna koko ikänsä aina sinne kolmikymppiseksi asti ja todennäköisesti pidempäänkin.
Niin totta. Olen vähän alta kolmekymppinen ja todennut, ettei tässä iässä ole mitään järkeä enää edes yrittää etsiä miestä perheenperustamismielessä. Parhaat ovat näitä toisella kierroksella olevia, joilla yleensä on jo lapsia. Paljon mieluummin otan hyvän miehen jolla on jo lapsia ja unohdan perhehaaveet kuin perustaisin perheen jonkun sellaisen kanssa, joka ei siihen todellakaan sovellu eikä ole hyvä kumppaninakaan.
Höpö höpö, tuossa iässä ei todellakaan toisella kierroksella ole kuin tuuliviirit. Valinnan varaa on vaikka kuinka.
Lapsettomat tässä iässä ovat pääsääntöisesti playereitä tai sitten muuten sellaista settiä, että kiitos ei. Sellaista valinnanvaraa joo.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Olen vahvasti sitä mieltä että parhaat ovat sitoutuneet 25-vuotiaaksi mennessä, joten ymmärrän hyvin että 30+ voi olla jo aika vaikea löytää ketään...
Olin alle kaksvitosena tinderissä etsimässä kumppania tosimielellä. Ei se tarjonta silloinkaan kummoista ollut. Jouduin yhden pelimiehen kusettamaksi, ja siihen loppui sitten kumppanin etsiminen minun osaltani vuosiksi. Ehkä olen nyt sitten kelvotonta kumppanimatskua, kun en alle 25-vuotiaana ehtinyt sattuneesta syystä pariutumaan.
Miks menit tinderiin? Siellä ei TODELLAKAAN ole muuta kuin paskaa tarjolla.
Arvaa kadunko? Olin kuullut että sieltä on moni löytänyt kumppanin, joten ajattelin että miksen minäkin voisi. Olisi vähän paremmin pitänyt tutustua kyseiseen sovellukseen ennen kuin latasin profiilin, mutta turhaa sitä enää on miettiä. Tehty mikä tehty.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Moni ikisinkku on kuin negatiivinen tutka. Katsellaan vain mitä toisessa on vialla jotta voidaan juostaa kilpaa pakoon.
Tämä. On todella vaikea rakentaa mitään yhteistä toisen kanssa kun itse on rakastunut ja haluaa puhua ja asioiden toimivan + korjata niitä tarvittaessa ja toinen vaan nirsoaa ja negaa että ei ole varma ja tuo ja tämä ei toimi tai kumminkaan tule toimimaan ja jättää lopulta parissa kuussa. Ja tämä negaaminen alkaa siis jo parin vkon päästä siitä kun on nimittänyt itsensä poikaystäväksi ihan itse. Sitoutumiskammoa vai mitä lie...
-nainen
Uskon että tinderin olemassaolo kiihdyttää tuota negaamisen ja nirsoilun kulttuuria.
Itse ainakin olen huomannut sen että koska tiedostan itse että se "lite bättre" tapaus voi olla ihan vaan muutaman svaippauksen takana, on tosi matala kynnys alkaa nirsoilemaan nykyisen tapailukumppanin suhteen.
Eli jos joku asia nykyisen tapailukumppanin ulkonäössä tai luonteessa häiritsee, pieni ääni takaraivossa kuiskaa mulle heti että "mikset vaan avaa tinderiä ja mätsää sieltä uusi ja parempi". Ja tämä ruokkii sitten sitä nirsoa suhtautumista siihen nykyiseen, koska aina kuvittelen että vielä parempi on ihan nurkan takana.
Jos toisessa tuollaiset asiat häiritsevät, silloin ei aitoa kiinnostusta toiseen ole. Silloin kun löytyy oikeanlainen ihminen, ei yksinkertaisesti enää tunnu siltä, että voisi löytyä joku "lite bättre" - koska haluaa juuri sen tietyn ihmisen. Pelkästään "paperilla hyvä" on toki aina korvattavissa toisella.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ei millään pahalla, mutta se parisuhde/perhejuna meni jo.
Hyvät miehet on viety jo vuosikymmen sitten.Mulla on hyvä mies, kolme lasta, uusi okt ok seudulla jnejne perusjutut kunnossa.
Salaisuuteni on se, että nappasin mieheni jo 20v sitten hänen ollessa 19v, ennenkuin hänestä tuli muiden naisten pilaama ja katkeroittama.
N36
Tätäpä kovasti pelkään että näin on asiat. Itse nappasin ekan mieheni myös alta parikymppisenä mutta ero tuli juurikin kolmissakymmenissä. Lapset, kihlat ja naimisiinmenot jäi kokematta ja näyttää siltä että jääkin kun kolmekymppiset miehet ei enää sitoudu toisin kuin parikymppiset joilla on vielä uskoa eikä liikaa traumalastia.
Kyllä kolmekymppisiä sinunkin kriteerisi täyttäviä miehiä on, mutta he ovat useimmiten jo toisella kierroksella, kuten olet jo itsekin. Tällöin sinun täytyy hyväksyä että miehellä on jo jälkeläisiä. Yleensä nämä miehet ovat kuitenkin varsin haluttuja- hehän ovat joskus kelvanneet jollekin toiselle naiselle, ja todistaneet siitoskykynsä, toisin kuin ne säälittävät luuseri"miehet" jotka ovat olleet sinkkuna koko ikänsä aina sinne kolmikymppiseksi asti ja todennäköisesti pidempäänkin.
Niin totta. Olen vähän alta kolmekymppinen ja todennut, ettei tässä iässä ole mitään järkeä enää edes yrittää etsiä miestä perheenperustamismielessä. Parhaat ovat näitä toisella kierroksella olevia, joilla yleensä on jo lapsia. Paljon mieluummin otan hyvän miehen jolla on jo lapsia ja unohdan perhehaaveet kuin perustaisin perheen jonkun sellaisen kanssa, joka ei siihen todellakaan sovellu eikä ole hyvä kumppaninakaan.
Höpö höpö, tuossa iässä ei todellakaan toisella kierroksella ole kuin tuuliviirit. Valinnan varaa on vaikka kuinka.
Vierailija kirjoitti:
Olen nainen, ja mitä olen (etenkin) naispuolisten ystävieni kanssa keskustellut, niin aika monella heistä on melko tiukat kriteerit sille, millaisia asioita ei voi hyväksyä. Muutamia tosielämän esimerkkejä:
- miehellä on maksuhäiriömerkintä - ei jatkoon. Sillä ei ole väliä, mistä merkintä on tullut, onko velka ehkä jo maksettu, ja miten asia on nyt hoidossa.
- mies on joskus viihdekäyttänyt muita päihteitä, kuin alkoholia - ei jatkoon. Kannabista joskus poltellut tai jopa edelleen satunnaisesti poltteleva mies on narkkari ja pajapää, josta ei ole parisuhteeseen.
- miehellä on mielialalääkitys - ei jatkoon. Mielenterveysongelmat, burn out, masennus tai hoitotasapainossa oleva mielen sairaus tekevät miehestä kelvottoman parisuhteeseen.
- miehellä on lapsia edellisestä liitosta - ei jatkoon. Miehen tulee haluta lapsia ja olla huomaavainen ja sitoutumishaluinen kumppani, mutta vasta tämän uuden naisen kanssa.
- miehellä on naispuolisia ystäviä - ei jatkoon. Miehen on oltava tasa-arvoa kannattava, mutta hänen on myös tajuttava, ettei vastakkainen sukupuoli ole ystävämateriaalia.
- mies asuu väärässä paikassa - ei jatkoon. Ei jaksa alkaa kaukosuhteeseen, ei halua viettää tapaillessa aikaa toisen kanssa maalla/kaupungissa.
- mies on työtön tai sairaseläkkeellä - ei jatkoon. Syyllä ei ole väliä, töitä kyllä nohevalle löytyy aina ja työkyvytön on luonnollisesti myös kyvytön parisuhteeseen.
- eriävä poliittinen kanta tai ei poliittista kantaa lainkaan - ei jatkoon. Väärät arvot, ei sovi ja ei käy.Tähän kun vielä lisätään ehdottomat ulkonäkökriteerit, niin kumppanin löytäminen alkaa olla jo aika hankalaa. Pitää olla oikean mittainen ja painoinen ja rakenteinen ja sopivan tyylinen. Viimeistään vääränlainen penis saattaa romahduttaa lupaavasti alkaneen suhteen.
En tarkoita, etteikö ihmisellä saisi olla ehdottomiakin periaatteita ja kriteereitä potentiaaliselle kumppanille, mutta minusta kannattaa kuitenkin aina tutustua kiinnostavaan ihmiseen avoimella mielellä.
Oikein hyvä lista minusta.
Varsinkin tuo päihteisiin ja lapsiin liittyvä.
Mun lista ei näytä ihan tuolta, ja se on pidempi, kyllä kriteerit pitää olla, naisilla ja miehillä.
Kuinka alhaiset standardit naisilla pitäisi muka olla?
Eikö aiemmista sukupolvista olla opittu mitään.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ei millään pahalla, mutta se parisuhde/perhejuna meni jo.
Hyvät miehet on viety jo vuosikymmen sitten.Mulla on hyvä mies, kolme lasta, uusi okt ok seudulla jnejne perusjutut kunnossa.
Salaisuuteni on se, että nappasin mieheni jo 20v sitten hänen ollessa 19v, ennenkuin hänestä tuli muiden naisten pilaama ja katkeroittama.
N36
Tätäpä kovasti pelkään että näin on asiat. Itse nappasin ekan mieheni myös alta parikymppisenä mutta ero tuli juurikin kolmissakymmenissä. Lapset, kihlat ja naimisiinmenot jäi kokematta ja näyttää siltä että jääkin kun kolmekymppiset miehet ei enää sitoudu toisin kuin parikymppiset joilla on vielä uskoa eikä liikaa traumalastia.
Kyllä kolmekymppisiä sinunkin kriteerisi täyttäviä miehiä on, mutta he ovat useimmiten jo toisella kierroksella, kuten olet jo itsekin. Tällöin sinun täytyy hyväksyä että miehellä on jo jälkeläisiä. Yleensä nämä miehet ovat kuitenkin varsin haluttuja- hehän ovat joskus kelvanneet jollekin toiselle naiselle, ja todistaneet siitoskykynsä, toisin kuin ne säälittävät luuseri"miehet" jotka ovat olleet sinkkuna koko ikänsä aina sinne kolmikymppiseksi asti ja todennäköisesti pidempäänkin.
Niin totta. Olen vähän alta kolmekymppinen ja todennut, ettei tässä iässä ole mitään järkeä enää edes yrittää etsiä miestä perheenperustamismielessä. Parhaat ovat näitä toisella kierroksella olevia, joilla yleensä on jo lapsia. Paljon mieluummin otan hyvän miehen jolla on jo lapsia ja unohdan perhehaaveet kuin perustaisin perheen jonkun sellaisen kanssa, joka ei siihen todellakaan sovellu eikä ole hyvä kumppaninakaan.
Höpö höpö, tuossa iässä ei todellakaan toisella kierroksella ole kuin tuuliviirit. Valinnan varaa on vaikka kuinka.
Lapsettomat tässä iässä ovat pääsääntöisesti playereitä tai sitten muuten sellaista settiä, että kiitos ei. Sellaista valinnanvaraa joo.
No kannattaisko katsella ihan tavallisia miehiä, eikä niitä naistennaurattajia? En yhtään ihmettele ettei osa löydä kumppania kirveelläkään.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Olen vahvasti sitä mieltä että parhaat ovat sitoutuneet 25-vuotiaaksi mennessä, joten ymmärrän hyvin että 30+ voi olla jo aika vaikea löytää ketään...
Olin alle kaksvitosena tinderissä etsimässä kumppania tosimielellä. Ei se tarjonta silloinkaan kummoista ollut. Jouduin yhden pelimiehen kusettamaksi, ja siihen loppui sitten kumppanin etsiminen minun osaltani vuosiksi. Ehkä olen nyt sitten kelvotonta kumppanimatskua, kun en alle 25-vuotiaana ehtinyt sattuneesta syystä pariutumaan.
Miks menit tinderiin? Siellä ei TODELLAKAAN ole muuta kuin paskaa tarjolla.
Kerro toki mistä ne hyvät ja sitoutumiskykyiset ihmiset sitten löytyy.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ap, deittaile nuorempia. Ehkä löydät sitourumishaluiden parikymppisen, noissa kolmikymppisissä on vain jämät jäljellä.
Voihan tätäkin yrittää, ei siinä mitään.
Mutta ainakin itse kun olin parikymppinen kolli, niin yli 30 vuotiaat naiset nähtiin meidän kaveriporukassa ns. harjoittelunaisina, eli heidän kanssaan voitiin harrastaa seksiä ja ehkä harjoitella muutenkin naisten kanssa oloa, mutta sitä vakavaa kumppania haettiin kyllä oman ikäisistä. Itseään 10 vuotta vanhemman naisen ottaminen olisi ollut tietyllä tavalla noloa, tappion myöntäminen ("en pysty saamaan oman ikäistäni, joten tyydyn tähän").
Mies, 33
Samoilla ajatuksilla. Muistan kun kävin joskus 18v autokoulun niin 27v ajo-opettaja vaikutti jo vanhalta tädiltä.
Tunnistan edelleen tuon että edes vuotta vanhemman naisen ottaminen tuntuisi tietyllä tapaa luovuttamiselta. Jos ensin odottelee vuosia kelvatakseen ja sitten tyytyisi parhaat päivät jo nähneeseen naiseen, ei tunnu oikealta tuollainen siirtymä.
Tämä on kyllä ihan totaalikahelia. Miten 1-2 vuotta pilaa naisen? Entä jos kyseessä on hyvätuloinen kymppi? Tai edes 9?
Tajuan kyllä että ei halua 10 v vanhempaa ja 7 v on sekin aika paljon. Mutta eikö 1-2 v, ehkä 3-4 v ole likipitäen huomaamaton ero?Naiset tuntuvat kelpuuttaavan taas paljon vanhemmatkin miehet, mitä taas itse en ymmärrä lainkaan.
Nuorempana pienikin iän ero tuntuu kertakaikkiaan mahdottomalta yhtälöltä. Parikymppisen mielestä kolmekymppinen on toinen jalka haudassa ja toinen haudan partaalla. Kolmevitosena ei ole enää niin nuukaa, yhtä hyvin käy kaksivitonen kuin nelivitonenkin.
Naisten halu itseään vanhempiin miehiin on puhdasta biologiaa, haetaan omille (mahdollisille) jälkeläisille mahdollisimman hyvää geeniä, jonka saa vanhemmalta alfa-johtajaurokselta.
Jos alat jälkeläisillä ja biologialla selittämään niin siinä tapauksessa naisille pitäisi kelvata vain alle 35-vuotiaat miehet.
Jos olet ollut hereillä biologian tunnilla, niin muistanet että miehellä jälkeläisten tekokyky säilyy joskus hyvinkin korkeaan ikään asti. Isossa kuvassa jos katsotaan, niin parisuhteista valtaosassa mies on naista muutaman vuoden vanhempi. Itse muistan yläasteikäisenä, kun yritin tehdä vaikutusta oman luokkani tyttöihin. Ei todellakaan onnistunut, heidän mielenkiintonsa oli lukioikäisissä pojissa, jostakin kumman syystä. Toki tiedän että on pariskuntia myös käänteisellä ikäerolla (omat vanhempani esim.), mutta kuten sanoin, keskimäärin on niin että mies on vanhempi.
Ihan tosi on yhä ihmisiä jotka ei tietä että miehen hedelmällisyys laskee ja jälkeläisten sairauksien riski nousee nimenomaan isän iän myötä?
Kannattaa ottaa asioista selvää ennen kuin alkaa heitellä biologiaväitteitä.Mies voi tulla isäksi 60 vuotiaana, eikä ole harvinaistakaan. Naisen kohdalla juna on mennyt yleensä 45-vuotiaana, joitakin erittäin harvinaisia tapauksia jossa on 50-vuotias äiti. Suomessakin on tapaus että tullut isäksi liki kasikymppisenä.
Tilastojen mukaan isäksi tulo 60-vuotiaana kyllä ON aika harvinaista. Ja nuo anekdootit 80-vuotiaana isäksi tulleista ovat yhtä tyhmiä kuin se, jos joku kaivaisi esiin, jonkun harvinaisen 50-vuotiaana äidiksi tulleen, ja alkaisi sillä todistella iäkkäiden lisääntymismahdollisuuksia. Juurihan tässä ketjussa vähän aiemmin todettiin, että todennäköisin ikäero pariskunnilla on muutama vuosi, eli isojen ikäerojen suhteet ovat todella harvinaisia. Ja jos kerran naisen kannattaa hankkia lapset alle 35-vuotiaana, niin silloin ei tilastojen mukaan ole kovin lupaavat näkymät miehille, jotka haluaisivat lapsia iäkkäinä. Käytännössä kumppanin täytyisi olla alle 40, ja kuinka todennäköisesti 60-vuotiaalla miehellä on sen ikäinen kumppani? Kuinka todennäköisesti 80-vuotiaalla? Nyt vähän realismia mukaan näihin argumentteihin.
Itse asiassa joskus Hesarissa oli juttua miesten lapsettomuudesta, ja jutussa todettiin, että jos miehellä ei 40-vuotiaana ole lasta, vain 1/5 tulee enää myöhemmin lasta saamaankaan. Veikkaan, että näistäkin valtaosa, lähes kaikki, lisääntyvät alle 50-vuotiaina.
On miehiltä valtavaa itsepetosta kuvitella, että mahdollisuudet lisääntymiseen säilyvät läpi iän. Ja erityisesti tuon asian toistelu on karhunpalvelus muille miehille, jotka jäävät odottelemaan eivätkä tajua miettiä perheen perustamista esim. 30-vuotiaana. Jos silloin lykkää asiaa kuvitellen, että voi hankkia lapsia vielä eläkeiän kynnyksellä, ne suurella todennäköisyydellä jäävät saamatta.
Tilastojen mukaan mies tulee isäksi ensimmäisen kerran kolmekymppisenä. Nämä miehet, jotka lapsia tekee iäkkäämpinä ovat ns toisella kierroksella, ja niitäkin on vähän. Jos et diis et miehenä ole isäksi tullut kolmekymppisenä et sitä tule myöhemminkään, vaikka kykenisi siittämään,- tämä nyt vaan on fakta.
Häh? En ymmärrä lainkaan keskustelua. Mulla ei aikanaan ollut mitään vaatimuslistoja, etsin ja löysinkin samanhenkisen, samoja arvoja arvostavan neidin, johon rakastuin. Tämä rakkaus on vienyt läpi vaikeidenkin aikojen, ei mitkään listat. Halusimme molemmat perheen ja sitoutua toisiimme ja näin sovittiin. Yhdet puheet riitti tästä asiasta, ei mitään jatkuvaa ja turhanaikaista jossittelua.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Sun täytyy varmaan tarkistaa valintakriteerejäsi. Ehkä se oikea löytyy lähempää kuin arvasitkaan. Ei Tinderistä kuitenkaan, siellä nämä pelimiehet ovat.
Turha stereotypia. Tinderissä on myös kunnollisia miehiä, mutta he eivät yleensä läpäise ulkonäön/pituuden/statuksen alkukarsintaa. Kaikki riippuu naisen miesmausta.
Ei pidä paikkaansa.
Olen nainen ja miehen ulkonäkö (kunhan hygienia on ok), saati pituus tai status ei kiinnosta ollenkaan.
Kunhan on rauhallinen, raitis ja hyväksyy aseksuaalisuuteni, niin hyvä on.
En koe pyytäväni liikaa
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ei millään pahalla, mutta se parisuhde/perhejuna meni jo.
Hyvät miehet on viety jo vuosikymmen sitten.Mulla on hyvä mies, kolme lasta, uusi okt ok seudulla jnejne perusjutut kunnossa.
Salaisuuteni on se, että nappasin mieheni jo 20v sitten hänen ollessa 19v, ennenkuin hänestä tuli muiden naisten pilaama ja katkeroittama.
N36
Tätäpä kovasti pelkään että näin on asiat. Itse nappasin ekan mieheni myös alta parikymppisenä mutta ero tuli juurikin kolmissakymmenissä. Lapset, kihlat ja naimisiinmenot jäi kokematta ja näyttää siltä että jääkin kun kolmekymppiset miehet ei enää sitoudu toisin kuin parikymppiset joilla on vielä uskoa eikä liikaa traumalastia.
Kyllä kolmekymppisiä sinunkin kriteerisi täyttäviä miehiä on, mutta he ovat useimmiten jo toisella kierroksella, kuten olet jo itsekin. Tällöin sinun täytyy hyväksyä että miehellä on jo jälkeläisiä. Yleensä nämä miehet ovat kuitenkin varsin haluttuja- hehän ovat joskus kelvanneet jollekin toiselle naiselle, ja todistaneet siitoskykynsä, toisin kuin ne säälittävät luuseri"miehet" jotka ovat olleet sinkkuna koko ikänsä aina sinne kolmikymppiseksi asti ja todennäköisesti pidempäänkin.
Niin totta. Olen vähän alta kolmekymppinen ja todennut, ettei tässä iässä ole mitään järkeä enää edes yrittää etsiä miestä perheenperustamismielessä. Parhaat ovat näitä toisella kierroksella olevia, joilla yleensä on jo lapsia. Paljon mieluummin otan hyvän miehen jolla on jo lapsia ja unohdan perhehaaveet kuin perustaisin perheen jonkun sellaisen kanssa, joka ei siihen todellakaan sovellu eikä ole hyvä kumppaninakaan.
Jos jo parikymppisenä on noin negatiivinen asenne, niin kumppanin löytäminen on aivan varmasti haastavaa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Olen vahvasti sitä mieltä että parhaat ovat sitoutuneet 25-vuotiaaksi mennessä, joten ymmärrän hyvin että 30+ voi olla jo aika vaikea löytää ketään...
Joo ja sitten nämä samat tyypit eroavat 30+ iässä. Eikä todellakaan kaikki halua edes noin nuorena sitoutua.
Eivät vielä 30+ iässä, todennäköisemmin 40-45+. Ja juu, kaikki eivät tosiaan halua sitoutua, sehän se juuri onkin se juttu. Jos ei ole sitoutumishalukas 25-vuotiaana, ei ole todennäköisesti sitoutumiskykyinen myöskään 30-vuotiaana.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Seksisuhteet on se juttu nykyään.
M29Ja sitten te ukot heräätte noin viiskymppisinä siihen, kun ei olekaan vaimoa eikä lapsia, ja huuli pyöreänä ihmettelette, kun ei niitä kolmekymppisiä naisia kiinnostakaan lisääntyminen teidän kanssa.
Nykymeininki on säälittävää.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Pitäisi vissiin ottaa sellainen joka ei kelpaa kenellekään muullekaan. Kun miehellä ei ole kysyntää, hän tarraa tiukasti kiinni siihen ainoaan mahdollisuuteen joka eteen tulee. Jos miehellä on yhtään enempää kysyntää, voi olla melko varma että kyseessä on joku pelailija, varsinkin jos on tinderissä.
Paras olisi mies joka on ollut yhdessä naisensa kanssa jostain teinistä saakka ja sitten eronnut, eikä koskaan eksynytkään tinderiin tai muihin deittisovelluksiin. Sellaisessa miehessä on ainesta.
No tössä olis sulle senmonen. Ensirakkauden kanssa 16 vuotiaasta, naimisiin 21v. Lapset jo kotia poismuuttaneet mutta oma ikä vielä alle 45v. Puoliso menehtyi äkillisesti teilu vuosi sitten ja siksi yksin. En oo tinderissä enkä muutenkaan altiivisesti kumppania hae vaan harrastan liikuntaa, kulttuuria, matkustelua yms. En vastaan laittais uutta parisuhdetta ja ehkä lapsiakin mutta gold diggereille sanon ei kiitos. Ehkä se oikea jostain sit löytyy minullekin vielä.
Aivan varmasti löytyy, kuulostat symppikseltä :)
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ei millään pahalla, mutta se parisuhde/perhejuna meni jo.
Hyvät miehet on viety jo vuosikymmen sitten.Mulla on hyvä mies, kolme lasta, uusi okt ok seudulla jnejne perusjutut kunnossa.
Salaisuuteni on se, että nappasin mieheni jo 20v sitten hänen ollessa 19v, ennenkuin hänestä tuli muiden naisten pilaama ja katkeroittama.
N36
Tätäpä kovasti pelkään että näin on asiat. Itse nappasin ekan mieheni myös alta parikymppisenä mutta ero tuli juurikin kolmissakymmenissä. Lapset, kihlat ja naimisiinmenot jäi kokematta ja näyttää siltä että jääkin kun kolmekymppiset miehet ei enää sitoudu toisin kuin parikymppiset joilla on vielä uskoa eikä liikaa traumalastia.
Kyllä kolmekymppisiä sinunkin kriteerisi täyttäviä miehiä on, mutta he ovat useimmiten jo toisella kierroksella, kuten olet jo itsekin. Tällöin sinun täytyy hyväksyä että miehellä on jo jälkeläisiä. Yleensä nämä miehet ovat kuitenkin varsin haluttuja- hehän ovat joskus kelvanneet jollekin toiselle naiselle, ja todistaneet siitoskykynsä, toisin kuin ne säälittävät luuseri"miehet" jotka ovat olleet sinkkuna koko ikänsä aina sinne kolmikymppiseksi asti ja todennäköisesti pidempäänkin.
Niin totta. Olen vähän alta kolmekymppinen ja todennut, ettei tässä iässä ole mitään järkeä enää edes yrittää etsiä miestä perheenperustamismielessä. Parhaat ovat näitä toisella kierroksella olevia, joilla yleensä on jo lapsia. Paljon mieluummin otan hyvän miehen jolla on jo lapsia ja unohdan perhehaaveet kuin perustaisin perheen jonkun sellaisen kanssa, joka ei siihen todellakaan sovellu eikä ole hyvä kumppaninakaan.
Höpö höpö, tuossa iässä ei todellakaan toisella kierroksella ole kuin tuuliviirit. Valinnan varaa on vaikka kuinka.
Lapsettomat tässä iässä ovat pääsääntöisesti playereitä tai sitten muuten sellaista settiä, että kiitos ei. Sellaista valinnanvaraa joo.
No kannattaisko katsella ihan tavallisia miehiä, eikä niitä naistennaurattajia? En yhtään ihmettele ettei osa löydä kumppania kirveelläkään.
Näissä keskusteluissa on aina naisen vika, jos nainen on sinkku- on kranttu, ja pyörii kùlligaruselleissa, eikä huoli kilttimiestä. Jos mies on yksin, se ei koskaan miehen vika, vaan pohjimmiltaan naiset, ja vähän yhteiskunnan.
Lopettakaa jo tämä naisten syyttely. Ne kaikki naiset emme jakele bimperoo pleijereille ja kiihotu naistennaurattajista, niitä on vain pieni osa nsisista- mutta ilmeisesti te palstan inkkelit laskette naisiksi vain osan naisista, eli julkkismegabeibit, jotka noiden pleijeteiden kanssa pyörii. Miksette mene niille vinkumaan?
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Olen vahvasti sitä mieltä että parhaat ovat sitoutuneet 25-vuotiaaksi mennessä, joten ymmärrän hyvin että 30+ voi olla jo aika vaikea löytää ketään...
Olin alle kaksvitosena tinderissä etsimässä kumppania tosimielellä. Ei se tarjonta silloinkaan kummoista ollut. Jouduin yhden pelimiehen kusettamaksi, ja siihen loppui sitten kumppanin etsiminen minun osaltani vuosiksi. Ehkä olen nyt sitten kelvotonta kumppanimatskua, kun en alle 25-vuotiaana ehtinyt sattuneesta syystä pariutumaan.
Miks menit tinderiin? Siellä ei TODELLAKAAN ole muuta kuin paskaa tarjolla.
Kerro toki mistä ne hyvät ja sitoutumiskykyiset ihmiset sitten löytyy.
Sieltä missä sinäkin parhaiten viihdyt oli se sitten lenkkipolku tai harrastus. Työpaikkakaan ei ole huono mesta, siellä jonkinlainen esikarsinta tehty ja tiedät mitä mahdollisesti on tarjolla. Koulutuksenne tms. on samankaltainen ja teillä siis jotakin yhteistä heti alusta. Liian monen asian yhteensovittaminen jonkin random tindervalehtelijan kanssa on vaan ihan liian työlästä.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Sun täytyy varmaan tarkistaa valintakriteerejäsi. Ehkä se oikea löytyy lähempää kuin arvasitkaan. Ei Tinderistä kuitenkaan, siellä nämä pelimiehet ovat.
Turha stereotypia. Tinderissä on myös kunnollisia miehiä, mutta he eivät yleensä läpäise ulkonäön/pituuden/statuksen alkukarsintaa. Kaikki riippuu naisen miesmausta.
Ei pidä paikkaansa.
Olen nainen ja miehen ulkonäkö (kunhan hygienia on ok), saati pituus tai status ei kiinnosta ollenkaan.Kunhan on rauhallinen, raitis ja hyväksyy aseksuaalisuuteni, niin hyvä on.
En koe pyytäväni liikaa
Edustat marginaalista erikoisryhmää johon kuuluu ehkä 1% väestöstä (aseksuaalit).
Ne naiset jotka oikeasti haluavat harrastaa seksiä (eli valtava enemmistö naisista), kyllä välittävät paljonkin sen miehen ulkonäöstä.
Kriteerit ovat ehdottomia silloin, kun ei oikeasti ole vetovoimaa saati ihastumista, ja kun yritetään vain löytää joku seurusteluun, mikä sitten tuntuu työltä, kun aitoa kiinnostusta ei ole. Jos vetovoima vetää ihmiset puoleensa, riittää yksi ainoa kriteeri: se, että toinen kiinnostaa ja hänen kanssaan haluaa olla. Jos tämä puuttuu, ei oikein ole muuta vaihtoehtoa kuin alkaa rasti ruutuun -menetelmällä tsekkaamaan, onko toinen paperilla hyvä. Sellaista suhdetta en toki suosittele. Mutta kriteerilistan kanssa etsitään nimenomaan paperilla hyvää. Kun oikeasti löytyy ihminen, joka kolahtaa, on toissijainen asia, onko hän paperilla hyvä vai millainen.