Lue keskustelun säännöt.
Alue: Aihe vapaa
Muita kolmekymppisiä joiden on vaikea löytää sitoutumiskykyistä kumppania seurusteluun ja mahdolliseen perheen perustamiseen?
Kaipaisin nyt vähän vertaistukea, en keljuilua. Löytyykö palstalta muita kolmekymppisiä joiden on vaikea löytää sitoutumiskykyistä kumppania seurusteluun ja mahdolliseen perheen perustamiseen? Tuntuu että nykypäivän deittimarkkinat on yhtä pikku kivan ja seksin hakemista, haaremin keräämistä ja multideittailua. Avoimet suhteet, polysuhteet ja yhdenillanjutut ovat pinnalla ja tulee välillä se olo että arvostaako kukaan enää monogaamista suhdetta. Tämä tuottaa surua koska itse toivoisin seurustella vain sen yhden kanssa, muuttaa ajan kanssa kenties yhteen ja perustaa sen perheenkin, mutta se on vaikeaa kun yksi jos toinenkin etsii vain pikkukivaa tai parin kk:n pikasuhdetta. Mikäli haluan saada lapsen ja perheen tässä elämässä, ei minulla ole loputtomasti aikaa etsiä kumppania saati pettyä kun joku ei sitten suurista sanoistaan huolimatta sitoudukaan tai luovuttaa heti kun tulee vastaan ensimmäinen pieni keskustelu/ongelma. Tuntuu että deittisovelluksia käyttävät ovat pahimpia: vastassa on sitoutumiskammoinen ihminen joka on saanut jo paljon takkiinsa tai ihminen joka nirsoaa ja etsii aina vain parempaa ja parempaa ja on selkeästi jäänyt koukkuun deittiappiin loputtomaan tarjontaan. Tuntuu että nykymaailmassa ei malteta tai edes viitsitä panostaa enää yhteen kerralla ja oikeasti näin rakentaa ja saada jotakin yhteistä aikaan. Kun on aina olemassa se seuraava ja seuraava.
Kommentit (1943)
Vierailija kirjoitti:
Meille keski-ikäisille on varmaan joko omakohtaista kokemusta jostain lähipiiristä tai ainakin kuullut tarinoita siitä kuinka mies vampataan itselle tai jopa naimisiin saakka (tai ainakin parisuhteeseen).
-90 luvulla kun oltiin 25-30vuotiaita, tiedän monenkin ystäväni vaan jättäneen pillerit pois ja hankkiutuivat raskaaksi miehelle jonka halusivat. Siinähän sitten tuli parisuhde, perhe ja ehkä avioliittokin vähä niinku puolipakotetusti miehille. Osa on edelleen yhdessä, osa eronnut.
Saattoipa eräälle miehelle käydä niinkin että piti laastarisuhdetta kun joku nyt piti olla, kaipasi oikeasti nuoruudenrakastettuaan. Muija kuitenkin varasi kirkon, kutsui jo sukulaiset ja tutu häihin ja sitten vasta ilmoitti miehelle mitä on tehnyt. Ja taisipa käydä niin että kun tajusi miehen itkevän jonkun muun perään vielä huijasi olevansa raskaana jottei häitäkään kohdattu enää perua. Se oli menoo sitte.
Hitsin hyvä pohja parisuhteelle ja perheelle pakottaa toinen naimisiin.
Ja loppu on historiaa.
Jep. Kyllä näitä on. Eräs tuttuni kiristi minulle sukua olevan miehen naimisiin sillä, ettei tällä ole oikeuksia lapseensa. Oikein ylpeänä kertoi itse tästä.
Terve pohja. Ei kestänyt vuottakaan se liitto.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Tää on totta. Ei mun mielestä oo väliä koulutustasolla, mutta ihmiset etsivät varmasti kumppania, joka on älykkyydeltään suurin piirtein samalla tasolla. Tuntuu että varsinkin naiset eivät halua olla itseään vähemmän älykkäiden miesten kanssa. Miehistä en osaa sanoa, tuntuu että monet saattavat pitää itseään vähemmän älykkäistä naisista? :D Ja matalan koulutuksen omaava voi olla yhtä hyvin älykäs kuin korkean :) eli ajattelisin että enemmän on väliä tuolla miten aivot raksuttaa kuin sillä mitä/kuinka pitkään on opiskellut.
Totta, eikä kaikki yliopistokoulutuksen saaneet ole keskimääräistä älykkäämpiä. Yliopiston pääsee läpi saamalla ykköset kaikista tenteistä (siis käytännössä oppimalla puolet siitä mikä on mahdollista) ja alimmalla mahdollisella gradun arvosanalla. Mulla oli kämppis, josta tuli maisteri, vaikka se ei ollut mainittavan älykäs.
Mun mies on suurinpiirtein samalla tasolla jutuissaan kuin minä, vaikka se onkin "vain" amis. Tosin se on ohjelmistoarkkitehti, vaikka sillä ei muodollista koulutusta olekaan, niin se tekee työtä, jossa ei tyhmät pärjää.
En ole se kenelle vastasit, mutta ihmettelen kuinka tästä korkeakoulutuspreferenssistä puhutaan vain kaksi asiaan huomioiden. Mainitaan joko tulot tai älykkyys. Totta on, että monessa paikassa pääsee todella helpolla. Ei tarvitse olla älykäs tai lahjakas. Tunnen monia amiksia, jotka eivät hallitse ammattiaan mitenkään erityisen hyvin ja porskuttavat silti eteenpäin. Samoin on laiskoja ja tyhmiäkin korkeakoulutettuja.
Minulle korkeakoulututkinto on tärkeä muista syistä. Ensinnäkin tulen duunariperheestä (eli tiedän mitä se on) ja vaikeista taustoista, korkeakouluun olen päässyt esteistä huolimatta ja valmistunut käytännössä ilman apua. Halusin ja sain kumppanin, joka arvostaa ja ymmärtää tuota näkökulmaa.
Toisekseen korkeakoulussa, erityisesti yliopistossa, opiskellaan erilaisia taitoja kuin amiksessa. Esimerkiksi lähdekritiikki, tietynlainen pitkäjänteisyys/projektinhallinta (puhutaan istumalihaksista), tieteellinen kirjoittaminen ja väittelytaidot. Se ei tietenkään tarkoita, etteikö korkeakouluttamaton voisi näitä osata, mutta huomattavasti harvinaisempaa se on. Toki voi osata, osaanhan minäkin remontoida vaikken ole amiksen raksalinjalta valmistunut.
Olen myös huomannut, että jo kertaalleen korkeakouluttautuneella on uskallusta ja näkemyksellisyyttä kouluttautua uudelleen ilman mutinoita. Maailma muuttuu, elämässä tapahtuu muutoksia. Harva tulee pysymään puhtaasti siinä ammatissa, johon aikoinaan valmistui. Vähintäänkin lisäkoulutuksiin törmäävät kaikki. On helpompaa olla sellaisen kumppanin kanssa, joka toivottaa nämäkin asiat tervetulleeksi ja jopa opiskelee oma-aloitteisesti, on turvallisempi olo kun kummallakin on tietynlaista resilienssiä.
Tykkään opiskelusta ja minulla on jatkuvasti jokin avoimen yliopiston kurssi meneillään, ja saan monille ihmisille (myös joillekin korkeakoulutetuille) selitellä sitä. En jaksaisi parisuhteessa jatkuvasti selitellä harrastustani, vaan kuulla kannustusta. Joskus nuorempana deittailin amista ja hänen (sekä kavereidensa) asenteensa opiskeluintoani kohtaan oli todella musertava.
Tiedän, joku tulee kertomaan ettei itse ole sellainen amis, tai että tunnen maisterin, joka on tosi opiskeluvastainen. Heitä on. Mutta ei kannata ihmetellä, miksi niin monen tähtäimessä on nimenomaan toinen korkeakoulutettu, koska yhtäläisyyksiä kuitenkin yleensä on.
Jokainen antaa just sen painoarvon kuin haluaa.
Olen just korkeakoulutettuna lähdössä korkeakoulutetun suvun jälkeläisen ylioppilasjuhliin ja kyllä siellä ollaan niin koulutettua niin koulutettua...! Mistään muusta tuskin puhutaankaan kuin koulutuksesta ja töistä.
Joillekin se on vaan kaikki kaikessa. Elämän sisältö suorastaan. Paljon on ihmisiä, jotka eivät pidä asiasta mitään mölyä ja mielekästä keskusteltavaa riittää siitä huolimatta.
Miksi naisilla on niin kova hinku parisuhteeseen oman ikäisen kanssa? Jos nainen pysyy sinkkuja, niin silloin nainen välttyy 100% varmuudella parisuhdeväkivallalta.
Vierailija kirjoitti:
Minun tuntemani kolmekymppiset ovat juurikin noita sitoutumiskammoisia.
Hassua sitten, kun valittavat parisuhteettomuuttaan. Vaikka kysyntää heilläkin olisi, eivät vain itse sitoudu.
Parisuhteessa pitää olla 80% omaa aikaa ja korkeintaan 20% yhdessäoloa vaikka muita ei tapailisikaan. Oma aika ilman mitään kompromisseja on niin tärkeätä. Omalla ajalla voi ryypätä silloin kun huvittaa, voi röyhtäillä ruokapöydässä ym. Se 20% on se aika, jolloin pitää ottaa toinen huomioon ja käyttäytyä paremmin.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
https://www.terveyskyla.fi/naistalo/raskaus-ja-synnytys/infektiot-ja-ra…
Herpes ja raskaus ja synnytys
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Pullukkanaisena ajattelin nauttia itsestäni ja tehdä sen jälkeen lapsen ilman isää. En ole löytäny kumppania jota haluaisin seksuaalisesti ja kaverisuhteeseen perustuvaa kumppanuutta en halua.
Kannustan myös muita naisia miettimään annetaanko omat unelmat sitoumishaluttomien tai epäkiinnostavien käsiin. Tämä siis lähinnä niille naisille, joilla ei ole mahdollisuutta saada sitä kaikkea.
Tuo on ainoa vaihtoehto kun yrittää niin parhaimpia miehiä niin kuin kaikki muutkin naiset ja jos itse on semmoinen joka ei ole paras mahdollinen. Ja turha syyttää kainkia muehiä kun itse kelpuuttaa ainoastaan ne jotka tietää että ei ole mitään tarvetta sitoutumuseen kun se top 10 mies saa ihan aina naista ilman sitoutumista
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Tämä saa varmasti paljon alapeukkuja, mutta menkööt. Taustatietona se, että olen lukion ja ammattikorkeakoulun käynyt nainen (nykyään amk tutkintoani vastaavissa töissä).
Katselin sopivaa isäkandidaattia jo parin kympin alkupuolella. Alle 25v ikäisenä lähes jokaisella miehellä oli se "hyi ei mitään lapsia ainakaan moneen vuoteen" asenne.
Ulkonäön ja koulutuksen suhteen laskin rimaa. Löytyi 28 vuotiaana sellainen mies, jolla oli perheenperustamishaluja ja unelmana tulla isäksi. Tarkemmin häneen tutustuessa huomasin, että osaa aidosti myös jakaa kotityöt kanssani. Ei vähättele tai hauku minua vaan kuuntelee jos avaudun hänelle jostain mieltä painavasta.
Mies on amisduunari, opiskellut ajoneuvoasentajaksi ja sittemmin logistiikkapuolella yhdistelmäajoneuvokuskiksi. Nykyään töissä varastolla, koska työaikojen puolesta helpompi sovittaa perhe-elämäämme (meillä on yksi lapsi).
En alussa tykännyt hänen ulkonäöstään, mutta tutustumisen myötä olen ajatellut, että hän on ihan ok näköinen. Toisinaan kun hän on muotoillut partansa niin näyttää mielestäni jo todella hyvältä.
Olen tyytyväinen. Laskekaa naiset rimaa ja ottakaa niitä kilttimiehiä jännämiesten sijaan ja katselkaa hyviä miehiä hyvissä ajoin ennen perheen perustamisen ajankohtaa.
Mihin ihastuit hänessä ja millä lailla hän veti sinua puoleensa seksuaalisesti?
Olemme alun perin samoilta seuduilta kotoisin, vaikka ei ollakaan aiemmin kohdattu. Meillä on paljon yhteisiä asioita, joista ollaan samaa mieltä ja tämän lisäksi yhteisiä harrastuksia/mielenkiinnonkohteita. Tavallisesta ulkonäöstä huolimatta hän on minun mieleeni miehekäs, mutta hänessä on myös herkkä puoli (joka näkyy erityisesti meidän lapsen kans touhutessa).
Tuossa tiivistetysti se, miten ihastuin häneen. Niin moni asia vain mätsää yhteen.
Eikö ole surullista, ettei mies saa ikinä kokea sitä, että nainen on hulluna häneen? Haluaa häntä intohimoisesti, ei malta pitää sormiaan irti hänestä, katsoo häntä ihaillen ja haluavasti jne?
En itse haluaisi olla parisuhteessa, jossa toinen olisi laskenut rimaa ja sitten päättänyt valita minut, koska minussa on riittävästi hyviä ominaisuuksia. Enkä itse olisi halunnut parisuhdetta miehen kanssa, johon en alkuvaiheessa ollut aivan head over heels -ihastunut, halunnut häntä kuin hullu puuroa, ja jota en edelleenkin katselisi ihaillen, koska hän on ihan pahuksen hyvännäköinen.
Vedät nyt mutkat suoriksi. Se, että laskin rimaa ei tarkoita, ettenkö osoittaisi miehelle intohimoa häntä kohtaan. En ole koskaan kieltäytynyt seksistä hänen kanssaan ja teen itse aloitteitakin asian suhteen.
T. Se alkuperäinen kirjoittaja, joka ehdottaa riman laskemista muille naisille
Olen eri, mutta mitä se riman laskeminen konkreettisesti tarkoittaisi? Ihminenhän yleensä haluaa suhteen sellaisen kanssa, jota kohtaan tuntee vetovoimaa ja johon on ihastunut, Eivät ihmiset niin toimi, että olisivat korviaan myöten ihastuneita yhteen, mutta tavoittelisivat kuitenkin jotain toista vain siksi, että se toinen on "paperilla hyvä" ja täyttää kaikki kriteerilistan kohdat. Ihmiset tavoittelevat sitä, joka vetää puoleensa, ja rima on siinä kohtaa.
Se riman laskeminen tarkoittaa, että opetellaan tyytymään vähempään (pienipalkkaisempaan) ja näkemään hyviä puolia vaatimattomammissa olosuhteissa. Se tarkoittaa nimenomaan kykyä ihastua vaatimattomampiin asioihin, jolloin ei pelkästään tyydytä toiseen vaan aidosti tykästytään. Opetellaan tykkäämään niistä tavallisista suomalaismiehistä eikä haaveilla yliopistokoulutetuista leveämmän leivän toivossa. Toki tässäkin on hyvä pitää joku tolkku ja tarkastella luonnettakin. Jos on kiltti ja kiva niin eikö sellaisen kans saa hyvän elämän? Mitään itsekästä öykkäriä ei tarvi kelpuuttaa.
Siis millä lailla yliopistokoulutettu ei olisi tavallinen? Itse tunnen melkein eniten just yliopistokoulutettuja, ja kyllä heistä valtaosa on tavallisia. Muutama on ajatuksiltaan/elämäntavaltaan niin erikoinen, että en heitä tavallisiksi menisi kutsumaan, mutta kyllä ainakin noissa piireissä, joissa itse liikun, on yliopistokoulutus hyvinkin tavallista. Ja meidän alalla se on melkein vakio, käytännössä siis melkein kaikki kollegat ovat yliopistokoulutettuja. Outoa, että joku sitä pitää noinkin erikoisena.
Muutenkin tekstisi tuntuu ihan absurdilta. Mitä tarkoitat vaatimattomammilla olosuhteilla? Ja miten se edes pariutumiseen liittyy? Minulla ainakin on just sellaiset olosuhteet kuin haluan, olin sitten sinkku tai suhteessa. Ei oma elintasoni ole millään lailla kytköksissä siihen, onko minulla miestä tai millainen mies hän on. Missä maailmassa sinä oikein elät?
Ja mihin luulet ihmisten ihastuvan? Eivät ihmiset ihastu vaatimattomiin tai brassaileviin asioihin, vaan ihmiset ihastuvat ihmiseen. Kemia ei tule siitä, millaisissa olosuhteissa näkee hyvää. Kemia on kahden ihmisen välillä, eivät nuo mainitsemasi asiat liity siihen millään lailla.
Ehkä se pointti tässä on se että useat ihmiset kriteereillään eivät anna edes mahdollisuutta itselleen ihastua toiseen ihmiseen. Jokaisella olkoon preferenssinsä, mutta sitten pitää ymmärtää se että se potenttiaalisten kumppanien pooli on vaan pienempi.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Katsokaa muista maista mallia. Kun nainen alkaa lähestyä sitä 30-32v kohtaa että lapsi ja perhe pitäisi saada -- kannattaa katsoa sieltä 45-52v ikäisistä miehistä.
Osa voi olla toisellakin kierroksella - mikä on ok sekin.
Löytyy fiksuja, koulutettuja, villit vuodet ohittaneita, perheeseen panostavia miehiä. Joillakin voi pientä vatsaa olla, mutta nuori rakkaus laittaa kuntoilemaankin - onhan vastuuta tulossa lapsen myötä.
Kyllä meitä on.
Ja miehille vinkiksi, että on ihan ok tehdä avioehto.
Vierailija kirjoitti:
Katsokaa muista maista mallia. Kun nainen alkaa lähestyä sitä 30-32v kohtaa että lapsi ja perhe pitäisi saada -- kannattaa katsoa sieltä 45-52v ikäisistä miehistä.
Osa voi olla toisellakin kierroksella - mikä on ok sekin.
Löytyy fiksuja, koulutettuja, villit vuodet ohittaneita, perheeseen panostavia miehiä. Joillakin voi pientä vatsaa olla, mutta nuori rakkaus laittaa kuntoilemaankin - onhan vastuuta tulossa lapsen myötä.
Kyllä meitä on.
dream on, samassa suhteessa on nuorempia ja samanikäisiä. Sitäpaitsi näillä eliajan ennusteilla potkaisette tyhjää jo noin 20 vuoden säteellä niin ei kannata
Ja miehille vinkiksi, että on ihan ok tehdä avioehto.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Minun tuntemani kolmekymppiset ovat juurikin noita sitoutumiskammoisia.
Hassua sitten, kun valittavat parisuhteettomuuttaan. Vaikka kysyntää heilläkin olisi, eivät vain itse sitoudu.
Moni vastaan tullut kolmikymppinen mies sanoo että tahtoo parisuhteen ja lapsia, jotkut jopa että ovat vauvakuumeisia, ja silti parissa kuussa huomaakin että tyyppi on sitoutumiskammoinen ja yhteenmuutto- ja lapsipuheet pelottaa.
Ei parin kuukauden seurustelun jälkeen voi vielä luvata avioliittoa eikä perhettä. Tottakai noin äkkiä ne vielä pelottaa, eihän toista edes tunne.
En kyllä tunnista omasta tuttavapiirissäni tätä että yli kolmekymppisillä olisi vaikeuksia löytää parisuhdetta. Naispuoliset ystäväni ovat lähes kaikki vakavassa parisuhteessa, ja ne muutamat jotka eivät ole, saisivat kyllä sellaisen heti kun vaan haluavat, sillä kiinnostusta heitä kohtaan näkyy riittävän miesten suunnalta.
Olen itse sosiaalisen piirini ainoa ikisinkku, ja syytä ei tarvitse kaukaa hakea: olen selkeästi rumempi kuin nämä naispuoliset ystäväni. Miehet eivät vaan yksinkertaisesti näe minua kiinnostavana, enkä ihmettele sitä yhtään.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Katsokaa muista maista mallia. Kun nainen alkaa lähestyä sitä 30-32v kohtaa että lapsi ja perhe pitäisi saada -- kannattaa katsoa sieltä 45-52v ikäisistä miehistä.
Osa voi olla toisellakin kierroksella - mikä on ok sekin.
Löytyy fiksuja, koulutettuja, villit vuodet ohittaneita, perheeseen panostavia miehiä. Joillakin voi pientä vatsaa olla, mutta nuori rakkaus laittaa kuntoilemaankin - onhan vastuuta tulossa lapsen myötä.
Kyllä meitä on.
Ja miehille vinkiksi, että on ihan ok tehdä avioehto.
Tinder profiili:
"Etsitään kustannustehokasta piikaa ja edustuskelpoisten lasten synnyttäjää. Laskut jaamme sentilleen puoliksi etkä saa mitään palkaksi äitiyslomasta. Naisen toivotaan säästäneen äitiysvapaita varten. Rauno"
Vierailija kirjoitti:
En kyllä tunnista omasta tuttavapiirissäni tätä että yli kolmekymppisillä olisi vaikeuksia löytää parisuhdetta. Naispuoliset ystäväni ovat lähes kaikki vakavassa parisuhteessa, ja ne muutamat jotka eivät ole, saisivat kyllä sellaisen heti kun vaan haluavat, sillä kiinnostusta heitä kohtaan näkyy riittävän miesten suunnalta.
Olen itse sosiaalisen piirini ainoa ikisinkku, ja syytä ei tarvitse kaukaa hakea: olen selkeästi rumempi kuin nämä naispuoliset ystäväni. Miehet eivät vaan yksinkertaisesti näe minua kiinnostavana, enkä ihmettele sitä yhtään.
Tekosyy, olet liian passiivinen ja vaativa.
Vierailija kirjoitti:
En kyllä tunnista omasta tuttavapiirissäni tätä että yli kolmekymppisillä olisi vaikeuksia löytää parisuhdetta. Naispuoliset ystäväni ovat lähes kaikki vakavassa parisuhteessa, ja ne muutamat jotka eivät ole, saisivat kyllä sellaisen heti kun vaan haluavat, sillä kiinnostusta heitä kohtaan näkyy riittävän miesten suunnalta.
Olen itse sosiaalisen piirini ainoa ikisinkku, ja syytä ei tarvitse kaukaa hakea: olen selkeästi rumempi kuin nämä naispuoliset ystäväni. Miehet eivät vaan yksinkertaisesti näe minua kiinnostavana, enkä ihmettele sitä yhtään.
Asia ei ole noin yksinkertainen.
Miehillä ja naisilla tämä menee käänteisesti.
Miehet osoittavat kiinnostusta helpommin, mutta kiinnostuksen tasosta ei voi olla varma. Mies voi antaa kuvan että haluaa vakavan parisuhteen jos uskoo naisen sellaista haluavan - saadakseen seksiä. Tämä johtaa siihen että naiset saavat kymmeniä kertoja enemmän kiinnostusta osakseen kuin miehet, mutta vain pieni osa kiinnostuksesta on vakavaa. Itse asiassa kiinnostuksen määrää ei voi verrata edes muihin naisiin, koska kiinnostuksen osoittamisien määrään vaikuttaa se millaisiksi miehet kokevat onnistumisen todennäköisyydet ja mahdollisten pakkien seuraukset. Siksi rempseää nelikymppistä naista lähestytään enemmän kuin 21v kaunotarta jolta saa 99,999% todennäköisyydellä pakit, ja kenties tylyt sellaiset.
Tavallinen mies taas saa naisilta kiinnostusta vain jos hänelä on tarjota parisuhdetta. Ja aika usein tämäkin kiinnostaa naista vasta kun naisella on tarpeita kuten perhen hankkiminen ja keskiluokkaisen elintason saavuttaminen. Vain pieni osa miehistä on seksuaalisesti niin kiinnostavia ettei heidän tarvitse tarjota naiselle muuta kuin seksiä ja hauskanpitoseuraa.
Voi siis olla niinkin että olet vaikeammin lähestyttävä, ja suuri osa kaveriesi liehittelijöistä haluaisi vain seksiä.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
En kyllä tunnista omasta tuttavapiirissäni tätä että yli kolmekymppisillä olisi vaikeuksia löytää parisuhdetta. Naispuoliset ystäväni ovat lähes kaikki vakavassa parisuhteessa, ja ne muutamat jotka eivät ole, saisivat kyllä sellaisen heti kun vaan haluavat, sillä kiinnostusta heitä kohtaan näkyy riittävän miesten suunnalta.
Olen itse sosiaalisen piirini ainoa ikisinkku, ja syytä ei tarvitse kaukaa hakea: olen selkeästi rumempi kuin nämä naispuoliset ystäväni. Miehet eivät vaan yksinkertaisesti näe minua kiinnostavana, enkä ihmettele sitä yhtään.
Asia ei ole noin yksinkertainen.
Miehillä ja naisilla tämä menee käänteisesti.
Miehet osoittavat kiinnostusta helpommin, mutta kiinnostuksen tasosta ei voi olla varma. Mies voi antaa kuvan että haluaa vakavan parisuhteen jos uskoo naisen sellaista haluavan - saadakseen seksiä. Tämä johtaa siihen että naiset saavat kymmeniä kertoja enemmän kiinnostusta osakseen kuin miehet, mutta vain pieni osa kiinnostuksesta on vakavaa. Itse asiassa kiinnostuksen määrää ei voi verrata edes muihin naisiin, koska kiinnostuksen osoittamisien määrään vaikuttaa se millaisiksi miehet kokevat onnistumisen todennäköisyydet ja mahdollisten pakkien seuraukset. Siksi rempseää nelikymppistä naista lähestytään enemmän kuin 21v kaunotarta jolta saa 99,999% todennäköisyydellä pakit, ja kenties tylyt sellaiset.
Tavallinen mies taas saa naisilta kiinnostusta vain jos hänelä on tarjota parisuhdetta. Ja aika usein tämäkin kiinnostaa naista vasta kun naisella on tarpeita kuten perhen hankkiminen ja keskiluokkaisen elintason saavuttaminen. Vain pieni osa miehistä on seksuaalisesti niin kiinnostavia ettei heidän tarvitse tarjota naiselle muuta kuin seksiä ja hauskanpitoseuraa.
Voi siis olla niinkin että olet vaikeammin lähestyttävä, ja suuri osa kaveriesi liehittelijöistä haluaisi vain seksiä.
Sitoutumiskammoa esiintyy lähinnä lännessä. Balkanin seudulla ja paikka paikoin USA:n konservatiivi alueista ollaan hyvinki perhemyönteisiä. Suomalainen ukko haluaa jostain syystä vasektomian rakastellakseen seksinukkensa kanssa.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
En kyllä tunnista omasta tuttavapiirissäni tätä että yli kolmekymppisillä olisi vaikeuksia löytää parisuhdetta. Naispuoliset ystäväni ovat lähes kaikki vakavassa parisuhteessa, ja ne muutamat jotka eivät ole, saisivat kyllä sellaisen heti kun vaan haluavat, sillä kiinnostusta heitä kohtaan näkyy riittävän miesten suunnalta.
Olen itse sosiaalisen piirini ainoa ikisinkku, ja syytä ei tarvitse kaukaa hakea: olen selkeästi rumempi kuin nämä naispuoliset ystäväni. Miehet eivät vaan yksinkertaisesti näe minua kiinnostavana, enkä ihmettele sitä yhtään.
Asia ei ole noin yksinkertainen.
Miehillä ja naisilla tämä menee käänteisesti.
Miehet osoittavat kiinnostusta helpommin, mutta kiinnostuksen tasosta ei voi olla varma. Mies voi antaa kuvan että haluaa vakavan parisuhteen jos uskoo naisen sellaista haluavan - saadakseen seksiä. Tämä johtaa siihen että naiset saavat kymmeniä kertoja enemmän kiinnostusta osakseen kuin miehet, mutta vain pieni osa kiinnostuksesta on vakavaa. Itse asiassa kiinnostuksen määrää ei voi verrata edes muihin naisiin, koska kiinnostuksen osoittamisien määrään vaikuttaa se millaisiksi miehet kokevat onnistumisen todennäköisyydet ja mahdollisten pakkien seuraukset. Siksi rempseää nelikymppistä naista lähestytään enemmän kuin 21v kaunotarta jolta saa 99,999% todennäköisyydellä pakit, ja kenties tylyt sellaiset.
Tavallinen mies taas saa naisilta kiinnostusta vain jos hänelä on tarjota parisuhdetta. Ja aika usein tämäkin kiinnostaa naista vasta kun naisella on tarpeita kuten perhen hankkiminen ja keskiluokkaisen elintason saavuttaminen. Vain pieni osa miehistä on seksuaalisesti niin kiinnostavia ettei heidän tarvitse tarjota naiselle muuta kuin seksiä ja hauskanpitoseuraa.
Voi siis olla niinkin että olet vaikeammin lähestyttävä, ja suuri osa kaveriesi liehittelijöistä haluaisi vain seksiä.
Sitoutumiskammoa esiintyy lähinnä lännessä. Balkanin seudulla ja paikka paikoin USA:n konservatiivi alueista ollaan hyvinki perhemyönteisiä. Suomalainen ukko haluaa jostain syystä vasektomian rakastellakseen seksinukkensa kanssa.
Se on fiksua.
Seksinukke ei odota kolmekymppiseksi ennen kuin halua pariutua tavismiehen kanssa, ei paisu +20kg saman tien kun mies on saatu sormustettua, ei vaadi hemmotteluviikonloppua seksin vastikkeeksi, nalkuta jos mies ei koko ajan edistä naisen elintasoa tai ole suunnittelemassa jotain muutosta, eikä ota eroa kun mies on täyttänyt tehtävänsä perheen kasvattajana ja naisen omaisuuden kerryttäjänä.
Seksinukke on parempi kumppani kuin arkikäytännölliseksi muuttuva +30v Suominainen.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
En kyllä tunnista omasta tuttavapiirissäni tätä että yli kolmekymppisillä olisi vaikeuksia löytää parisuhdetta. Naispuoliset ystäväni ovat lähes kaikki vakavassa parisuhteessa, ja ne muutamat jotka eivät ole, saisivat kyllä sellaisen heti kun vaan haluavat, sillä kiinnostusta heitä kohtaan näkyy riittävän miesten suunnalta.
Olen itse sosiaalisen piirini ainoa ikisinkku, ja syytä ei tarvitse kaukaa hakea: olen selkeästi rumempi kuin nämä naispuoliset ystäväni. Miehet eivät vaan yksinkertaisesti näe minua kiinnostavana, enkä ihmettele sitä yhtään.
Asia ei ole noin yksinkertainen.
Miehillä ja naisilla tämä menee käänteisesti.
Miehet osoittavat kiinnostusta helpommin, mutta kiinnostuksen tasosta ei voi olla varma. Mies voi antaa kuvan että haluaa vakavan parisuhteen jos uskoo naisen sellaista haluavan - saadakseen seksiä. Tämä johtaa siihen että naiset saavat kymmeniä kertoja enemmän kiinnostusta osakseen kuin miehet, mutta vain pieni osa kiinnostuksesta on vakavaa. Itse asiassa kiinnostuksen määrää ei voi verrata edes muihin naisiin, koska kiinnostuksen osoittamisien määrään vaikuttaa se millaisiksi miehet kokevat onnistumisen todennäköisyydet ja mahdollisten pakkien seuraukset. Siksi rempseää nelikymppistä naista lähestytään enemmän kuin 21v kaunotarta jolta saa 99,999% todennäköisyydellä pakit, ja kenties tylyt sellaiset.
Tavallinen mies taas saa naisilta kiinnostusta vain jos hänelä on tarjota parisuhdetta. Ja aika usein tämäkin kiinnostaa naista vasta kun naisella on tarpeita kuten perhen hankkiminen ja keskiluokkaisen elintason saavuttaminen. Vain pieni osa miehistä on seksuaalisesti niin kiinnostavia ettei heidän tarvitse tarjota naiselle muuta kuin seksiä ja hauskanpitoseuraa.
Voi siis olla niinkin että olet vaikeammin lähestyttävä, ja suuri osa kaveriesi liehittelijöistä haluaisi vain seksiä.
Sitoutumiskammoa esiintyy lähinnä lännessä. Balkanin seudulla ja paikka paikoin USA:n konservatiivi alueista ollaan hyvinki perhemyönteisiä. Suomalainen ukko haluaa jostain syystä vasektomian rakastellakseen seksinukkensa kanssa.
Se on fiksua.
Seksinukke ei odota kolmekymppiseksi ennen kuin halua pariutua tavismiehen kanssa, ei paisu +20kg saman tien kun mies on saatu sormustettua, ei vaadi hemmotteluviikonloppua seksin vastikkeeksi, nalkuta jos mies ei koko ajan edistä naisen elintasoa tai ole suunnittelemassa jotain muutosta, eikä ota eroa kun mies on täyttänyt tehtävänsä perheen kasvattajana ja naisen omaisuuden kerryttäjänä.
Seksinukke on parempi kumppani kuin arkikäytännölliseksi muuttuva +30v Suominainen.
Mihin tämmöinen tarvii vasektomiaa?
Alue: Aihe vapaa
Meille keski-ikäisille on varmaan joko omakohtaista kokemusta jostain lähipiiristä tai ainakin kuullut tarinoita siitä kuinka mies vampataan itselle tai jopa naimisiin saakka (tai ainakin parisuhteeseen).
-90 luvulla kun oltiin 25-30vuotiaita, tiedän monenkin ystäväni vaan jättäneen pillerit pois ja hankkiutuivat raskaaksi miehelle jonka halusivat. Siinähän sitten tuli parisuhde, perhe ja ehkä avioliittokin vähä niinku puolipakotetusti miehille. Osa on edelleen yhdessä, osa eronnut.
Saattoipa eräälle miehelle käydä niinkin että piti laastarisuhdetta kun joku nyt piti olla, kaipasi oikeasti nuoruudenrakastettuaan. Muija kuitenkin varasi kirkon, kutsui jo sukulaiset ja tutu häihin ja sitten vasta ilmoitti miehelle mitä on tehnyt. Ja taisipa käydä niin että kun tajusi miehen itkevän jonkun muun perään vielä huijasi olevansa raskaana jottei häitäkään kohdattu enää perua. Se oli menoo sitte.
Hitsin hyvä pohja parisuhteelle ja perheelle pakottaa toinen naimisiin.
Ja loppu on historiaa.