Lue keskustelun säännöt.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Alue: Aihe vapaa
Muita kolmekymppisiä joiden on vaikea löytää sitoutumiskykyistä kumppania seurusteluun ja mahdolliseen perheen perustamiseen?
Kaipaisin nyt vähän vertaistukea, en keljuilua. Löytyykö palstalta muita kolmekymppisiä joiden on vaikea löytää sitoutumiskykyistä kumppania seurusteluun ja mahdolliseen perheen perustamiseen? Tuntuu että nykypäivän deittimarkkinat on yhtä pikku kivan ja seksin hakemista, haaremin keräämistä ja multideittailua. Avoimet suhteet, polysuhteet ja yhdenillanjutut ovat pinnalla ja tulee välillä se olo että arvostaako kukaan enää monogaamista suhdetta. Tämä tuottaa surua koska itse toivoisin seurustella vain sen yhden kanssa, muuttaa ajan kanssa kenties yhteen ja perustaa sen perheenkin, mutta se on vaikeaa kun yksi jos toinenkin etsii vain pikkukivaa tai parin kk:n pikasuhdetta. Mikäli haluan saada lapsen ja perheen tässä elämässä, ei minulla ole loputtomasti aikaa etsiä kumppania saati pettyä kun joku ei sitten suurista sanoistaan huolimatta sitoudukaan tai luovuttaa heti kun tulee vastaan ensimmäinen pieni keskustelu/ongelma. Tuntuu että deittisovelluksia käyttävät ovat pahimpia: vastassa on sitoutumiskammoinen ihminen joka on saanut jo paljon takkiinsa tai ihminen joka nirsoaa ja etsii aina vain parempaa ja parempaa ja on selkeästi jäänyt koukkuun deittiappiin loputtomaan tarjontaan. Tuntuu että nykymaailmassa ei malteta tai edes viitsitä panostaa enää yhteen kerralla ja oikeasti näin rakentaa ja saada jotakin yhteistä aikaan. Kun on aina olemassa se seuraava ja seuraava.
Kommentit (1943)
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
M55 kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Lottopallo kirjoitti:
Naiset yleensä katsoo top 10% miehistä ja loput 90% on näkymättömiä. (Oliko jopa niin, että naiset tinderissä valitsee jopa vaan top 5% miehistä) Tämä johtaa siihen että ne top 10% miehistä saa kaikki naiset. Tuollaiset miehet eivät halua sitoutua kun seksiä ja naisia on tarjolla yllinkyllin.
Se on biologiaa, että mies haluaa maata monen naisen kassa ja naiset haluaa sen yhden kaikkein parhaimman mahdollisen yksilön minkä voivat vaan saada. Tästä sitten tulee omat ongelmansa. Vanhemmat naiset joutuu sitten kilpailemaan niiden pahojen poikien suosiosta niiden 21-vuotiaiden kanssa joilla on se "bile-vaihe" menossa.Toki sitten jos ottaa jonkun tosta 90% kastista, jolla ei ole niin paljon vaihtoehtoja niin voi löytää hyvänkin miehen. Harva nainen on top 10% joten se että keskiverto nainen ottaa sen keskivertomiehen ei ole mitenkään tyytymistä.
Tiedäthän toistelevasi jotain Jenkeistä suollettua mantraa, jolla ei ole mitään käytännön merkitystä kenellekään?
Jos Tinder kerran toimii noin, niin minkä ihmeen takia ne 90 % miehistä ovat siellä? Koska muuallakaan naisiin ei voi tutustua? No mutta kun ei sielläkään kerran voi, niin eikö se ole joka tapauksessa ihan turhaa? Eikö silloin kannata vain nostaa kädet pystyyn ja alkaa etsiä elämään muuta sisältöä?
Todellisuudessa lukemattomat nuoret ja vähän vanhemmatkin ihmiset pariutuvat tänäkin kesänä. Ihan tavikset. Mutta se ei tapahdu niin, että päättää ottaa jonkun jostain kastista. Eikä niin, että päättää tyytyä. Vaan niin, että ihmiset kohtaavat ja ihastuvat.
https://blogs.sas.com/content/sastraining/2014/10/16/how-do-men-rate-wo…
- Onhan tuossa aikamoinen epäsuhta jos miesten naismaussa on normaali Gauss-jakauma, mutta naisten miesmaku tilastollisesti erittäin vääristynyt.
En edes avaa linkkiä, mutta jos se on se iänikuinen, niin kaksi huomiota:
Linkin nimen mukaan tuossa pyydetään antamaan arvosana naisille. Siis naisten ulkonäölle. Ilmeisesti sama miehille. Se on aivan eri asia kuin kysyä, kenestä kiinnostuisi, kenet pyyhkäisisi oikealle tai kenelle tekisi aloitteen. Jos pyydetään arvioimaan ulkonäköä, ihminen yleensä arvioi ulkonäköä. Jos haluaa tietää, kenestä kiinnostuisi, pitää kysyä kenestä kiinnostuisi.
Lukemani mukaan tuo näkyy siinä, että naiset tekevät aloitteita nimenomaan niillekin miehille, joita eivät rankkaa komeiksi. Koska ne miehet ovat heitä kiinnostavia.
Jos miehet käyttävät nettideittejä sillä logiikalla, että kaunis = kiinnostava, niin ei kannata projisoida sitä ajattelutapaa naisiin.
Tuo kiinnostavuus ei tarkoita mitään muuta kuin että se on tarpeeksi hyvännäköinen omaan mieleen. Ainakaan siihen asti että tutustuu muutenkin kuin että näkee silmillään miltä se toinen ihminen näyttää. Huvittavaa itseasiassa miten koitat tavallaan vähätellä tai kieltää tuon ulkonäkötekijän vaikka se on se yksi ja ainut edes teoriassa mahdollinen peruste jota ihminen voi käyttää valitsemaan kenelle menee juttelemaan ja kenelle ei. Sitten kun juttelee edes muutaman lauseen toisen ihmisen kanssa niin voi jo tehdä päätelmiä muustakin kuin ulkonäöstä mutta ei ennen kuin on valinnut ulkonäön perusteella että kuka se tarpeeksi kiinnostava nyt on.
Ulkonäkö ratkaisee, herääkö kiinnostus. Olen kirjoittanut sen tänne varmaan tuhansia kertoja.
Silti ulkonäkö =/= klassinen komeus. Jälleen kerran: Jos minua pyydetään laittamaan sata miestä järjestykseen komeuden perusteella, teen työtä käskettyä. Laitan ykkösiksi ns. klassisen komeat miehet (symmetriset kasvot, v-vartalo). Jos minua sen jälkeen pyydetään laittamaan samat sata miestä siihen järjetykseen, ketkä kiinnostavat minua eniten, kymmenen kiinnostavimman joukossa ei mahdollisesti ole yhtään niistä, jotka rankkasin komeimmiksi.
Silti ne kymmenen kiinnostavinta herättivät mielenkiintoni nimenomaan ulkonäöllään. Heissä on se jokin, mikä miellyttää juuri minun silmääni. Siinä porukassa ei ole yhtään, jonka kroppa on selvästi salilla hankittu, vaan miehiä, jotka ovat minun makuuni sopivasti normaalipainoisia tai dadbodeja. Siinä ei ole ketään liian "sliipattua", sen näköistä miestä, joka viettää aikansa peilin edessä ja jonka hiuksissa on muotovaahtoa (yäk), vaan miehiä, joilla on tavalliset laittamattomat (mutta siistit) hiukset tai kalju. Heillä ei ole täydellinen iho vaan voi olla aknearpia. Kasvot eivät ole symmetriset eikä hammasrivit suorat. Mutta jokaisessa on jokin piirre, joka on minusta hyvännäköinen. Jne.
Yrittäisittekö edes ymmärtää, mistä puhun?
Jos miehelle kaunis = haluttava parisuhteeseen niin ok, mutta meillä naisilla se ei mene niin. Sen näkee juuri siitä tutkimuksesta, jossa pyydettiin arvostelemaan miesten ulkonäköä JA sitten naiset kuitenkin tekivät aloitteita niille miehille, joita eivät rankanneet komeiksi.
Siellä nettipalvelussa kannattaisi myös hyödyntää se tekstikenttä. Vaikka ulkonäkö onkin se, mikä pysäyttää lukemaan tekstin, niin onhan kiinnostus ihan eri luokkaa, jos sieltä heti käy ilmi myös yhdistävät asiat kuin jos ulkonäkö on "ihan jees" mutta mitään muuta miehestä ei sitten tiedäkään.
Kaunis ei ole välttämättä aina haluttava parisuhteeseen. Ehkä se että heitä halutaan petipkumppaneiksi, voi aiheuttaa sen illuusion, aivan samoin kuin komeiden miestenkin kohdalla. Ei monikaan mies jaksa mitään pinnallista, itsekeskeistä narsistia. Väitän vielä että sellainen toiminta on näin sosiaalisen median aikakautena vain lisääntynyt. Väitän lisäksi että varmaan 90% naisten ulkonäköpaineista tulee muilta naisilta ennemmin kuin miehiltä. Suurin osa miehistä ottaa melkein kenet vaan tosipaikan tullen. Se on ainoastaan me 10% jotka saamme valita ja tiedämme sen. Ja ennen kuin joku vetää herneen nenään, niin en kuvittele olevani itse huvä kumppani, enkä luota naiseen joka haluaa olla minun kanssani, koska he kuuevat näkevänsä minussa jonkun projektin. Olen tällainen, enkä muuksi muutu. :D
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Tämä saa varmasti paljon alapeukkuja, mutta menkööt. Taustatietona se, että olen lukion ja ammattikorkeakoulun käynyt nainen (nykyään amk tutkintoani vastaavissa töissä).
Katselin sopivaa isäkandidaattia jo parin kympin alkupuolella. Alle 25v ikäisenä lähes jokaisella miehellä oli se "hyi ei mitään lapsia ainakaan moneen vuoteen" asenne.
Ulkonäön ja koulutuksen suhteen laskin rimaa. Löytyi 28 vuotiaana sellainen mies, jolla oli perheenperustamishaluja ja unelmana tulla isäksi. Tarkemmin häneen tutustuessa huomasin, että osaa aidosti myös jakaa kotityöt kanssani. Ei vähättele tai hauku minua vaan kuuntelee jos avaudun hänelle jostain mieltä painavasta.
Mies on amisduunari, opiskellut ajoneuvoasentajaksi ja sittemmin logistiikkapuolella yhdistelmäajoneuvokuskiksi. Nykyään töissä varastolla, koska työaikojen puolesta helpompi sovittaa perhe-elämäämme (meillä on yksi lapsi).
En alussa tykännyt hänen ulkonäöstään, mutta tutustumisen myötä olen ajatellut, että hän on ihan ok näköinen. Toisinaan kun hän on muotoillut partansa niin näyttää mielestäni jo todella hyvältä.
Olen tyytyväinen. Laskekaa naiset rimaa ja ottakaa niitä kilttimiehiä jännämiesten sijaan ja katselkaa hyviä miehiä hyvissä ajoin ennen perheen perustamisen ajankohtaa.
Minä antaisin ihan päinvastaisen neuvon. Pitäkää kriteereistänne kiinni ja valitkaa sellainen kumppani, johon olette aivan hulluna. Tein niin, ja löysin ihanan miehen parinkympin alkupuolella, vaikka olin varma etten löydä ketään koska minulle olivat toiset naiset antaneet näitä laske rimaa -neuvoja. Tiesin, etten tule laskemaan, ja olin jo varautunut jäämään sinkuksi.
Se on kyllä totta, että kannattaa katsella hyvissä ajoin. Kolmenkympin alussa on jo kiire.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Tämä saa varmasti paljon alapeukkuja, mutta menkööt. Taustatietona se, että olen lukion ja ammattikorkeakoulun käynyt nainen (nykyään amk tutkintoani vastaavissa töissä).
Katselin sopivaa isäkandidaattia jo parin kympin alkupuolella. Alle 25v ikäisenä lähes jokaisella miehellä oli se "hyi ei mitään lapsia ainakaan moneen vuoteen" asenne.
Ulkonäön ja koulutuksen suhteen laskin rimaa. Löytyi 28 vuotiaana sellainen mies, jolla oli perheenperustamishaluja ja unelmana tulla isäksi. Tarkemmin häneen tutustuessa huomasin, että osaa aidosti myös jakaa kotityöt kanssani. Ei vähättele tai hauku minua vaan kuuntelee jos avaudun hänelle jostain mieltä painavasta.
Mies on amisduunari, opiskellut ajoneuvoasentajaksi ja sittemmin logistiikkapuolella yhdistelmäajoneuvokuskiksi. Nykyään töissä varastolla, koska työaikojen puolesta helpompi sovittaa perhe-elämäämme (meillä on yksi lapsi).
En alussa tykännyt hänen ulkonäöstään, mutta tutustumisen myötä olen ajatellut, että hän on ihan ok näköinen. Toisinaan kun hän on muotoillut partansa niin näyttää mielestäni jo todella hyvältä.
Olen tyytyväinen. Laskekaa naiset rimaa ja ottakaa niitä kilttimiehiä jännämiesten sijaan ja katselkaa hyviä miehiä hyvissä ajoin ennen perheen perustamisen ajankohtaa.
Mihin ihastuit hänessä ja millä lailla hän veti sinua puoleensa seksuaalisesti?
Olemme alun perin samoilta seuduilta kotoisin, vaikka ei ollakaan aiemmin kohdattu. Meillä on paljon yhteisiä asioita, joista ollaan samaa mieltä ja tämän lisäksi yhteisiä harrastuksia/mielenkiinnonkohteita. Tavallisesta ulkonäöstä huolimatta hän on minun mieleeni miehekäs, mutta hänessä on myös herkkä puoli (joka näkyy erityisesti meidän lapsen kans touhutessa).
Tuossa tiivistetysti se, miten ihastuin häneen. Niin moni asia vain mätsää yhteen.
Eikö ole surullista, ettei mies saa ikinä kokea sitä, että nainen on hulluna häneen? Haluaa häntä intohimoisesti, ei malta pitää sormiaan irti hänestä, katsoo häntä ihaillen ja haluavasti jne?
En itse haluaisi olla parisuhteessa, jossa toinen olisi laskenut rimaa ja sitten päättänyt valita minut, koska minussa on riittävästi hyviä ominaisuuksia. Enkä itse olisi halunnut parisuhdetta miehen kanssa, johon en alkuvaiheessa ollut aivan head over heels -ihastunut, halunnut häntä kuin hullu puuroa, ja jota en edelleenkin katselisi ihaillen, koska hän on ihan pahuksen hyvännäköinen.
Vedät nyt mutkat suoriksi. Se, että laskin rimaa ei tarkoita, ettenkö osoittaisi miehelle intohimoa häntä kohtaan. En ole koskaan kieltäytynyt seksistä hänen kanssaan ja teen itse aloitteitakin asian suhteen.
T. Se alkuperäinen kirjoittaja, joka ehdottaa riman laskemista muille naisille
Olen eri, mutta mitä se riman laskeminen konkreettisesti tarkoittaisi? Ihminenhän yleensä haluaa suhteen sellaisen kanssa, jota kohtaan tuntee vetovoimaa ja johon on ihastunut, Eivät ihmiset niin toimi, että olisivat korviaan myöten ihastuneita yhteen, mutta tavoittelisivat kuitenkin jotain toista vain siksi, että se toinen on "paperilla hyvä" ja täyttää kaikki kriteerilistan kohdat. Ihmiset tavoittelevat sitä, joka vetää puoleensa, ja rima on siinä kohtaa.
Se riman laskeminen tarkoittaa, että opetellaan tyytymään vähempään (pienipalkkaisempaan) ja näkemään hyviä puolia vaatimattomammissa olosuhteissa. Se tarkoittaa nimenomaan kykyä ihastua vaatimattomampiin asioihin, jolloin ei pelkästään tyydytä toiseen vaan aidosti tykästytään. Opetellaan tykkäämään niistä tavallisista suomalaismiehistä eikä haaveilla yliopistokoulutetuista leveämmän leivän toivossa. Toki tässäkin on hyvä pitää joku tolkku ja tarkastella luonnettakin. Jos on kiltti ja kiva niin eikö sellaisen kans saa hyvän elämän? Mitään itsekästä öykkäriä ei tarvi kelpuuttaa.
Juu eli ei kiitos. Pidän yliopistokoulutetuista, mutta sillä on hyvin vähän tekemistä leveämmän leivän kanssa. Onneksi ei ole tarvinnut tyytyä.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Tämä saa varmasti paljon alapeukkuja, mutta menkööt. Taustatietona se, että olen lukion ja ammattikorkeakoulun käynyt nainen (nykyään amk tutkintoani vastaavissa töissä).
Katselin sopivaa isäkandidaattia jo parin kympin alkupuolella. Alle 25v ikäisenä lähes jokaisella miehellä oli se "hyi ei mitään lapsia ainakaan moneen vuoteen" asenne.
Ulkonäön ja koulutuksen suhteen laskin rimaa. Löytyi 28 vuotiaana sellainen mies, jolla oli perheenperustamishaluja ja unelmana tulla isäksi. Tarkemmin häneen tutustuessa huomasin, että osaa aidosti myös jakaa kotityöt kanssani. Ei vähättele tai hauku minua vaan kuuntelee jos avaudun hänelle jostain mieltä painavasta.
Mies on amisduunari, opiskellut ajoneuvoasentajaksi ja sittemmin logistiikkapuolella yhdistelmäajoneuvokuskiksi. Nykyään töissä varastolla, koska työaikojen puolesta helpompi sovittaa perhe-elämäämme (meillä on yksi lapsi).
En alussa tykännyt hänen ulkonäöstään, mutta tutustumisen myötä olen ajatellut, että hän on ihan ok näköinen. Toisinaan kun hän on muotoillut partansa niin näyttää mielestäni jo todella hyvältä.
Olen tyytyväinen. Laskekaa naiset rimaa ja ottakaa niitä kilttimiehiä jännämiesten sijaan ja katselkaa hyviä miehiä hyvissä ajoin ennen perheen perustamisen ajankohtaa.
Mihin ihastuit hänessä ja millä lailla hän veti sinua puoleensa seksuaalisesti?
Olemme alun perin samoilta seuduilta kotoisin, vaikka ei ollakaan aiemmin kohdattu. Meillä on paljon yhteisiä asioita, joista ollaan samaa mieltä ja tämän lisäksi yhteisiä harrastuksia/mielenkiinnonkohteita. Tavallisesta ulkonäöstä huolimatta hän on minun mieleeni miehekäs, mutta hänessä on myös herkkä puoli (joka näkyy erityisesti meidän lapsen kans touhutessa).
Tuossa tiivistetysti se, miten ihastuin häneen. Niin moni asia vain mätsää yhteen.
Eikö ole surullista, ettei mies saa ikinä kokea sitä, että nainen on hulluna häneen? Haluaa häntä intohimoisesti, ei malta pitää sormiaan irti hänestä, katsoo häntä ihaillen ja haluavasti jne?
En itse haluaisi olla parisuhteessa, jossa toinen olisi laskenut rimaa ja sitten päättänyt valita minut, koska minussa on riittävästi hyviä ominaisuuksia. Enkä itse olisi halunnut parisuhdetta miehen kanssa, johon en alkuvaiheessa ollut aivan head over heels -ihastunut, halunnut häntä kuin hullu puuroa, ja jota en edelleenkin katselisi ihaillen, koska hän on ihan pahuksen hyvännäköinen.
Vedät nyt mutkat suoriksi. Se, että laskin rimaa ei tarkoita, ettenkö osoittaisi miehelle intohimoa häntä kohtaan. En ole koskaan kieltäytynyt seksistä hänen kanssaan ja teen itse aloitteitakin asian suhteen.
T. Se alkuperäinen kirjoittaja, joka ehdottaa riman laskemista muille naisille
Olen eri, mutta mitä se riman laskeminen konkreettisesti tarkoittaisi? Ihminenhän yleensä haluaa suhteen sellaisen kanssa, jota kohtaan tuntee vetovoimaa ja johon on ihastunut, Eivät ihmiset niin toimi, että olisivat korviaan myöten ihastuneita yhteen, mutta tavoittelisivat kuitenkin jotain toista vain siksi, että se toinen on "paperilla hyvä" ja täyttää kaikki kriteerilistan kohdat. Ihmiset tavoittelevat sitä, joka vetää puoleensa, ja rima on siinä kohtaa.
Se riman laskeminen tarkoittaa, että opetellaan tyytymään vähempään (pienipalkkaisempaan) ja näkemään hyviä puolia vaatimattomammissa olosuhteissa. Se tarkoittaa nimenomaan kykyä ihastua vaatimattomampiin asioihin, jolloin ei pelkästään tyydytä toiseen vaan aidosti tykästytään. Opetellaan tykkäämään niistä tavallisista suomalaismiehistä eikä haaveilla yliopistokoulutetuista leveämmän leivän toivossa. Toki tässäkin on hyvä pitää joku tolkku ja tarkastella luonnettakin. Jos on kiltti ja kiva niin eikö sellaisen kans saa hyvän elämän? Mitään itsekästä öykkäriä ei tarvi kelpuuttaa.
Miehet valittavat tällä palstalla usein, etteivät saa aloitteita kuin pulleilta naisilta. Kehottaisitko heitä opettelemaan tykkäämään lihavista naisista? Luuletko, että he ottaisivat innoissaan neuvosi vastaan? Vai onko tässä taas kyse siitä, että naisten pitäisi opetella ja naisten pitäisi tyytyä?
Itse olen kyllä täysin päinvastaista mieltä. Harmittaa, että nuorena tyydyin niin luokattomaan mieheen, kun kuvittelin, että on tärkeää, että on joku. Olisi pitänyt laittaa rima paljon korkeammalle.
Ei liity varsinaisesti alkuperäiseen aiheeseen, mutta tuli mieleen, kun täällä näitä nykyajan feministejä, suomalaisia naisia taas haukutaan. Itse oon huomannut, että on tullut myös suosituksi (Amerikasta sekin kai rantautunut) nää tradwife arvot ja monet just haluaisi elää perinteisemmin ja löytää sellaisen kunnollisen perusmiehen :D Mutta ehkä se riippuu, missä porukoissa liikkuu? Onko muut huomanneet tällaista? Itse oon huomannut tän ihan selvänä ilmiönä tässä viimeisen parin vuoden sisään. Usein näitä taitaa liikkua toki varsinkin kristittyjen piireissä.
Itse en ole feministi ja kannatan perinteisiä arvoja. Varmaan olisin monien mielestä kauhea epähyväksyttävä rasisti jne mitä lie titteleitä. Löysin miehen 23-vuotiaana kun hän oli 27. Hän on mun ensimmäinen mies ja ollaan naimisissa.
Meillä on samanlaiset elämänarvot ja toiveet tulevaisuudelle. Samanlainen huumorintaju. Ollaan myös molemmat kotona viihtyviä, ei viihdytä kovin hyvin missään isoissa porukoissa. Muuten ollaan monissa asioissa myös aika erilaisia. Mutta tärkeetä, että on samaa mieltä noissa isoissa asioissa. Usein naureskellaan yhdessä tälle nykymaailman menolle :D
Alkuperäiseen aiheeseen.. Varmasti nykyään varsinkin pk-seudulla sopivan kumppanin etsintä on haastavaa. Mutta on niitä kuitenkin paljon, jotka edelleen haluaa seurustella, sitoutua ja hankkia perheen. :) Kannattaa katsoa myös millaiset vaikutuksen antaa itsestään esim siellä tinderissä. Kysyä vaikka jonkun kaverin mielipidettä. Jotkut tietynlaiset kuvat/pukeutumistyylit/vaan se kokonaisuus saattaa houkutella näitä playereita. Silloin kun etsin sopivaa miestä, en muista että olisin ikinä törmännyt tällaisiin tapauksiin. En ollut ollenkaan kiinnostunut heistä, niin ehkä he pysyivät loitolla? Enpä kyllä juuri käynyt missään baareissa jne. Tinderissä joskus olin ja siellä oli silloin ihan kivan oloista porukkaa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Tämä saa varmasti paljon alapeukkuja, mutta menkööt. Taustatietona se, että olen lukion ja ammattikorkeakoulun käynyt nainen (nykyään amk tutkintoani vastaavissa töissä).
Katselin sopivaa isäkandidaattia jo parin kympin alkupuolella. Alle 25v ikäisenä lähes jokaisella miehellä oli se "hyi ei mitään lapsia ainakaan moneen vuoteen" asenne.
Ulkonäön ja koulutuksen suhteen laskin rimaa. Löytyi 28 vuotiaana sellainen mies, jolla oli perheenperustamishaluja ja unelmana tulla isäksi. Tarkemmin häneen tutustuessa huomasin, että osaa aidosti myös jakaa kotityöt kanssani. Ei vähättele tai hauku minua vaan kuuntelee jos avaudun hänelle jostain mieltä painavasta.
Mies on amisduunari, opiskellut ajoneuvoasentajaksi ja sittemmin logistiikkapuolella yhdistelmäajoneuvokuskiksi. Nykyään töissä varastolla, koska työaikojen puolesta helpompi sovittaa perhe-elämäämme (meillä on yksi lapsi).
En alussa tykännyt hänen ulkonäöstään, mutta tutustumisen myötä olen ajatellut, että hän on ihan ok näköinen. Toisinaan kun hän on muotoillut partansa niin näyttää mielestäni jo todella hyvältä.
Olen tyytyväinen. Laskekaa naiset rimaa ja ottakaa niitä kilttimiehiä jännämiesten sijaan ja katselkaa hyviä miehiä hyvissä ajoin ennen perheen perustamisen ajankohtaa.
Minä antaisin ihan päinvastaisen neuvon. Pitäkää kriteereistänne kiinni ja valitkaa sellainen kumppani, johon olette aivan hulluna. Tein niin, ja löysin ihanan miehen parinkympin alkupuolella, vaikka olin varma etten löydä ketään koska minulle olivat toiset naiset antaneet näitä laske rimaa -neuvoja. Tiesin, etten tule laskemaan, ja olin jo varautunut jäämään sinkuksi.
Se on kyllä totta, että kannattaa katsella hyvissä ajoin. Kolmenkympin alussa on jo kiire.
Olen samaa mieltä tuosta neuvostasi. Se, että on oikeasti rakastunut ja tuntee vetoa toiseen, ja toisen kanssa on oikeasti hyvä olla, se on parempi perusta suhteelle ja ennustaa pitempää suhdetta, kuin jos on laskenut kriteereitä ja tyytynyt johonkin "paperilla-ihan-kivaan", josta ei oikeasti olisi kiinnostunut. Ja eipä seksiäkään tai edes läheisyyttä varmaan kaipaa, jos ei toisesta oikeasti tykkää.
Mutta sitten tuohon, että kannattaa katsella hyvissä ajoin. En oikein tajua tätä neuvoa, koska kyllähän ihmisillä yleensä seksuaalisuus herää murrosiässä, mikä tarkoittaa sitä, että valtaosa kyllä on kiinnostunut ja "katselee" vastakkaista sukupuolta jo jostain 12-vuotiaasta lähtien. Jotkut jopa seurustelevat jo teineinä, valtaosa viimeistään nuorena aikuisena 20+ iässä. Mutta eihän se sitä takaa, että elämänkumppani ja kestävä suhde löytyy silloin. En todellakaan usko, että useallakaan on syynä sinkkuuteen se, ettei olisi tajunnut kiinnostua kenestäkään. Eikä sekään mitään auta, että löytää hyvän miehen, joka haluaa sitoutua ja perustaa perheen - pitäisi vielä tapahtua se, että se ihana mies kiinnostuisi itsestä vastavuoroisesti. Eivät nämä aina tapahdu itsestäänselvästi. Se kumppani ei löydy sen helpommin, vaikka kuinka ajattelisi, että on kiire löytää.
Jotenkin epäuskottavaa valitusta koko ketju täynnä.
Jos jokainen tekee Prisma-testin, niin huomaa, että Prismat ovat pullollaan juuri 3-kymppisiä tai 4-kymppisiä pariskuntia lapsineen. Jopa 2-kymppisiäkin pariskuntia pienten lasten kanssa löytyy. Eli siis ihan tavallisia lapsiperheitä.
Ne eivät ole mikään harvinaisuus millään lailla.
Tämä mielestäni kertoo siitä, että tavalliset suomalaiset miehet yhä edelleen ovat myös perhekeskeisiä, haluavat naimisiin tai pitkään liittoon ja perustaa perheen ts. saada lapsia puolisonsa kanssa.
Jos joku satunnainen valittaja on jostakin syystä onnistunut jäämään ilman sitoutumishaluista miestä (vaikka heitä sinkkuinakin aivan varmasti on kaupunkikaupalla), ei se tarkoita sitä, etteikö väestötasolla heitä löytäisi vaikka millä mitalla.
Ehkä niitä Prisma-perheiden isiä voisi katsella tarkemmin - ovatko he esimerkiksi ulkonäöltään sellaisia, että esimerkiksi ap ei missään nimessä suostuisi heitä tapailemaan; vai onko jokin muu asia kenties heissä jo päälle päin pielessä?
Koska uskon, että näitä tavallisia Prismaperheisiä (ja sellaisiksi haluavia miehiä) on aivan tolkuttomasti. Lisäksi moni näistä perheenisistä saattaa syystä tai toisesta päätyä eron kautta sinkuiksi jälleen, ja ovat myöskin siis treffailtavissa. Kaikenikäisiä ja kaikenlaisia sinkkuisiä siis löytyy myös; monessa mielessä he voisivat olla turvallinen valinta, koska he tietävät jo, millaista perhe-elämä ja lapsen hoitaminen on, ja jos he haluavat lisää lapsia, heillä on ainakin kokemusta, uskallusta ja ymmärrystä perhe-elämästä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Jotenkin epäuskottavaa valitusta koko ketju täynnä.
Jos jokainen tekee Prisma-testin, niin huomaa, että Prismat ovat pullollaan juuri 3-kymppisiä tai 4-kymppisiä pariskuntia lapsineen. Jopa 2-kymppisiäkin pariskuntia pienten lasten kanssa löytyy. Eli siis ihan tavallisia lapsiperheitä.
Ne eivät ole mikään harvinaisuus millään lailla.
Tämä mielestäni kertoo siitä, että tavalliset suomalaiset miehet yhä edelleen ovat myös perhekeskeisiä, haluavat naimisiin tai pitkään liittoon ja perustaa perheen ts. saada lapsia puolisonsa kanssa.
Jos joku satunnainen valittaja on jostakin syystä onnistunut jäämään ilman sitoutumishaluista miestä (vaikka heitä sinkkuinakin aivan varmasti on kaupunkikaupalla), ei se tarkoita sitä, etteikö väestötasolla heitä löytäisi vaikka millä mitalla.
Ehkä niitä Prisma-perheiden isiä voisi katsella tarkemmin - ovatko he esimerkiksi ulkonäöltään sellaisia, että esimerkiksi ap ei missään nimessä suostuisi heitä tapailemaan; vai onko jokin muu asia kenties heissä jo päälle päin pielessä?
Koska uskon, että näitä tavallisia Prismaperheisiä (ja sellaisiksi haluavia miehiä) on aivan tolkuttomasti. Lisäksi moni näistä perheenisistä saattaa syystä tai toisesta päätyä eron kautta sinkuiksi jälleen, ja ovat myöskin siis treffailtavissa. Kaikenikäisiä ja kaikenlaisia sinkkuisiä siis löytyy myös; monessa mielessä he voisivat olla turvallinen valinta, koska he tietävät jo, millaista perhe-elämä ja lapsen hoitaminen on, ja jos he haluavat lisää lapsia, heillä on ainakin kokemusta, uskallusta ja ymmärrystä perhe-elämästä.
Prismatesti ei kerro mitään siitä, kenellä näistä lihavista ja kaljuista miehistä on ollut minkäänlaista valinnanvaraa kumppanin suhteen. Moni on siellä naisen kanssa, koska ei ole uskaltanut elää omannäköistään elämää. On vain menty sen mukaan, mitä muiden mielestä pitäisi elämässään tehdä. Ja ollaan onnettomia.
Kaikista paras testi on yökerhotesti, missä nähdään, kuinka naiset toimivat ja keneen he tuntevat oikeasti seksuaalista vetoa. Prismatesti on täysin turha, koska emme tiedä yhdessä liikkuvien ihmisten suhteesta/suhteettomuudesta mitään.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Tämä saa varmasti paljon alapeukkuja, mutta menkööt. Taustatietona se, että olen lukion ja ammattikorkeakoulun käynyt nainen (nykyään amk tutkintoani vastaavissa töissä).
Katselin sopivaa isäkandidaattia jo parin kympin alkupuolella. Alle 25v ikäisenä lähes jokaisella miehellä oli se "hyi ei mitään lapsia ainakaan moneen vuoteen" asenne.
Ulkonäön ja koulutuksen suhteen laskin rimaa. Löytyi 28 vuotiaana sellainen mies, jolla oli perheenperustamishaluja ja unelmana tulla isäksi. Tarkemmin häneen tutustuessa huomasin, että osaa aidosti myös jakaa kotityöt kanssani. Ei vähättele tai hauku minua vaan kuuntelee jos avaudun hänelle jostain mieltä painavasta.
Mies on amisduunari, opiskellut ajoneuvoasentajaksi ja sittemmin logistiikkapuolella yhdistelmäajoneuvokuskiksi. Nykyään töissä varastolla, koska työaikojen puolesta helpompi sovittaa perhe-elämäämme (meillä on yksi lapsi).
En alussa tykännyt hänen ulkonäöstään, mutta tutustumisen myötä olen ajatellut, että hän on ihan ok näköinen. Toisinaan kun hän on muotoillut partansa niin näyttää mielestäni jo todella hyvältä.
Olen tyytyväinen. Laskekaa naiset rimaa ja ottakaa niitä kilttimiehiä jännämiesten sijaan ja katselkaa hyviä miehiä hyvissä ajoin ennen perheen perustamisen ajankohtaa.
Minä antaisin ihan päinvastaisen neuvon. Pitäkää kriteereistänne kiinni ja valitkaa sellainen kumppani, johon olette aivan hulluna. Tein niin, ja löysin ihanan miehen parinkympin alkupuolella, vaikka olin varma etten löydä ketään koska minulle olivat toiset naiset antaneet näitä laske rimaa -neuvoja. Tiesin, etten tule laskemaan, ja olin jo varautunut jäämään sinkuksi.
Se on kyllä totta, että kannattaa katsella hyvissä ajoin. Kolmenkympin alussa on jo kiire.
Olen samaa mieltä tuosta neuvostasi. Se, että on oikeasti rakastunut ja tuntee vetoa toiseen, ja toisen kanssa on oikeasti hyvä olla, se on parempi perusta suhteelle ja ennustaa pitempää suhdetta, kuin jos on laskenut kriteereitä ja tyytynyt johonkin "paperilla-ihan-kivaan", josta ei oikeasti olisi kiinnostunut. Ja eipä seksiäkään tai edes läheisyyttä varmaan kaipaa, jos ei toisesta oikeasti tykkää.
Mutta sitten tuohon, että kannattaa katsella hyvissä ajoin. En oikein tajua tätä neuvoa, koska kyllähän ihmisillä yleensä seksuaalisuus herää murrosiässä, mikä tarkoittaa sitä, että valtaosa kyllä on kiinnostunut ja "katselee" vastakkaista sukupuolta jo jostain 12-vuotiaasta lähtien. Jotkut jopa seurustelevat jo teineinä, valtaosa viimeistään nuorena aikuisena 20+ iässä. Mutta eihän se sitä takaa, että elämänkumppani ja kestävä suhde löytyy silloin. En todellakaan usko, että useallakaan on syynä sinkkuuteen se, ettei olisi tajunnut kiinnostua kenestäkään. Eikä sekään mitään auta, että löytää hyvän miehen, joka haluaa sitoutua ja perustaa perheen - pitäisi vielä tapahtua se, että se ihana mies kiinnostuisi itsestä vastavuoroisesti. Eivät nämä aina tapahdu itsestäänselvästi. Se kumppani ei löydy sen helpommin, vaikka kuinka ajattelisi, että on kiire löytää.
Ja mitä parempi ulkonäkö kummallakin osapuolella, sitä helpompi on löytää oikoreitti kaikenlaisiin suhteisiin.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Jotenkin epäuskottavaa valitusta koko ketju täynnä.
Jos jokainen tekee Prisma-testin, niin huomaa, että Prismat ovat pullollaan juuri 3-kymppisiä tai 4-kymppisiä pariskuntia lapsineen. Jopa 2-kymppisiäkin pariskuntia pienten lasten kanssa löytyy. Eli siis ihan tavallisia lapsiperheitä.
Ne eivät ole mikään harvinaisuus millään lailla.
Tämä mielestäni kertoo siitä, että tavalliset suomalaiset miehet yhä edelleen ovat myös perhekeskeisiä, haluavat naimisiin tai pitkään liittoon ja perustaa perheen ts. saada lapsia puolisonsa kanssa.
Jos joku satunnainen valittaja on jostakin syystä onnistunut jäämään ilman sitoutumishaluista miestä (vaikka heitä sinkkuinakin aivan varmasti on kaupunkikaupalla), ei se tarkoita sitä, etteikö väestötasolla heitä löytäisi vaikka millä mitalla.
Ehkä niitä Prisma-perheiden isiä voisi katsella tarkemmin - ovatko he esimerkiksi ulkonäöltään sellaisia, että esimerkiksi ap ei missään nimessä suostuisi heitä tapailemaan; vai onko jokin muu asia kenties heissä jo päälle päin pielessä?
Koska uskon, että näitä tavallisia Prismaperheisiä (ja sellaisiksi haluavia miehiä) on aivan tolkuttomasti. Lisäksi moni näistä perheenisistä saattaa syystä tai toisesta päätyä eron kautta sinkuiksi jälleen, ja ovat myöskin siis treffailtavissa. Kaikenikäisiä ja kaikenlaisia sinkkuisiä siis löytyy myös; monessa mielessä he voisivat olla turvallinen valinta, koska he tietävät jo, millaista perhe-elämä ja lapsen hoitaminen on, ja jos he haluavat lisää lapsia, heillä on ainakin kokemusta, uskallusta ja ymmärrystä perhe-elämästä.
Prismatesti ei kerro mitään siitä, kenellä näistä lihavista ja kaljuista miehistä on ollut minkäänlaista valinnanvaraa kumppanin suhteen. Moni on siellä naisen kanssa, koska ei ole uskaltanut elää omannäköistään elämää. On vain menty sen mukaan, mitä muiden mielestä pitäisi elämässään tehdä. Ja ollaan onnettomia.
Kaikista paras testi on yökerhotesti, missä nähdään, kuinka naiset toimivat ja keneen he tuntevat oikeasti seksuaalista vetoa. Prismatesti on täysin turha, koska emme tiedä yhdessä liikkuvien ihmisten suhteesta/suhteettomuudesta mitään.
Kummassa keskivertoihminen viettää elämässään enemmän aikaa, yökerhossa vai Prismassa? Eli kumpi on tärkeämpää elämänkumppania etsittäessä, se että tämän kanssa jaksaa käydä jopa tuhansia kertoja Prismassa eli jakaa arjen (JA harrastaa tuhansia kertoja seksiä) vai että tämän kanssa on hienoa näyttäytyä yökerhossa, kun muut ovat kateellisia?
Me muut keskustelemme edelleen parisuhteista ja elämänkumppanin löytämisestä (lue ketjun otsikko), emme siitä, miten olla seksuaalisesti mahdollisimman haluttava. Jos sinun elämäsi olisi parempaa, kun saisit naisia sormia napsauttamalla, niin tee siitä oma ketjusi. Ja ei, älä toistele taas, että "jos saa helposti seksiä niin saa myös parisuhteen". Lukemattomat miehet saavat parisuhteen, vaikka eivät kaadakaan naisia yökerhoista.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Jotenkin epäuskottavaa valitusta koko ketju täynnä.
Jos jokainen tekee Prisma-testin, niin huomaa, että Prismat ovat pullollaan juuri 3-kymppisiä tai 4-kymppisiä pariskuntia lapsineen. Jopa 2-kymppisiäkin pariskuntia pienten lasten kanssa löytyy. Eli siis ihan tavallisia lapsiperheitä.
Ne eivät ole mikään harvinaisuus millään lailla.
Tämä mielestäni kertoo siitä, että tavalliset suomalaiset miehet yhä edelleen ovat myös perhekeskeisiä, haluavat naimisiin tai pitkään liittoon ja perustaa perheen ts. saada lapsia puolisonsa kanssa.
Jos joku satunnainen valittaja on jostakin syystä onnistunut jäämään ilman sitoutumishaluista miestä (vaikka heitä sinkkuinakin aivan varmasti on kaupunkikaupalla), ei se tarkoita sitä, etteikö väestötasolla heitä löytäisi vaikka millä mitalla.
Ehkä niitä Prisma-perheiden isiä voisi katsella tarkemmin - ovatko he esimerkiksi ulkonäöltään sellaisia, että esimerkiksi ap ei missään nimessä suostuisi heitä tapailemaan; vai onko jokin muu asia kenties heissä jo päälle päin pielessä?
Koska uskon, että näitä tavallisia Prismaperheisiä (ja sellaisiksi haluavia miehiä) on aivan tolkuttomasti. Lisäksi moni näistä perheenisistä saattaa syystä tai toisesta päätyä eron kautta sinkuiksi jälleen, ja ovat myöskin siis treffailtavissa. Kaikenikäisiä ja kaikenlaisia sinkkuisiä siis löytyy myös; monessa mielessä he voisivat olla turvallinen valinta, koska he tietävät jo, millaista perhe-elämä ja lapsen hoitaminen on, ja jos he haluavat lisää lapsia, heillä on ainakin kokemusta, uskallusta ja ymmärrystä perhe-elämästä.
Prismatesti ei kerro mitään siitä, kenellä näistä lihavista ja kaljuista miehistä on ollut minkäänlaista valinnanvaraa kumppanin suhteen. Moni on siellä naisen kanssa, koska ei ole uskaltanut elää omannäköistään elämää. On vain menty sen mukaan, mitä muiden mielestä pitäisi elämässään tehdä. Ja ollaan onnettomia.
Kaikista paras testi on yökerhotesti, missä nähdään, kuinka naiset toimivat ja keneen he tuntevat oikeasti seksuaalista vetoa. Prismatesti on täysin turha, koska emme tiedä yhdessä liikkuvien ihmisten suhteesta/suhteettomuudesta mitään.
Kummassa keskivertoihminen viettää elämässään enemmän aikaa, yökerhossa vai Prismassa? Eli kumpi on tärkeämpää elämänkumppania etsittäessä, se että tämän kanssa jaksaa käydä jopa tuhansia kertoja Prismassa eli jakaa arjen (JA harrastaa tuhansia kertoja seksiä) vai että tämän kanssa on hienoa näyttäytyä yökerhossa, kun muut ovat kateellisia?
Me muut keskustelemme edelleen parisuhteista ja elämänkumppanin löytämisestä (lue ketjun otsikko), emme siitä, miten olla seksuaalisesti mahdollisimman haluttava. Jos sinun elämäsi olisi parempaa, kun saisit naisia sormia napsauttamalla, niin tee siitä oma ketjusi. Ja ei, älä toistele taas, että "jos saa helposti seksiä niin saa myös parisuhteen". Lukemattomat miehet saavat parisuhteen, vaikka eivät kaadakaan naisia yökerhoista.
Jos mies saa helposti irtosuhteita, niin hän saa taatusti myös parisuhteen.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Tämä saa varmasti paljon alapeukkuja, mutta menkööt. Taustatietona se, että olen lukion ja ammattikorkeakoulun käynyt nainen (nykyään amk tutkintoani vastaavissa töissä).
Katselin sopivaa isäkandidaattia jo parin kympin alkupuolella. Alle 25v ikäisenä lähes jokaisella miehellä oli se "hyi ei mitään lapsia ainakaan moneen vuoteen" asenne.
Ulkonäön ja koulutuksen suhteen laskin rimaa. Löytyi 28 vuotiaana sellainen mies, jolla oli perheenperustamishaluja ja unelmana tulla isäksi. Tarkemmin häneen tutustuessa huomasin, että osaa aidosti myös jakaa kotityöt kanssani. Ei vähättele tai hauku minua vaan kuuntelee jos avaudun hänelle jostain mieltä painavasta.
Mies on amisduunari, opiskellut ajoneuvoasentajaksi ja sittemmin logistiikkapuolella yhdistelmäajoneuvokuskiksi. Nykyään töissä varastolla, koska työaikojen puolesta helpompi sovittaa perhe-elämäämme (meillä on yksi lapsi).
En alussa tykännyt hänen ulkonäöstään, mutta tutustumisen myötä olen ajatellut, että hän on ihan ok näköinen. Toisinaan kun hän on muotoillut partansa niin näyttää mielestäni jo todella hyvältä.
Olen tyytyväinen. Laskekaa naiset rimaa ja ottakaa niitä kilttimiehiä jännämiesten sijaan ja katselkaa hyviä miehiä hyvissä ajoin ennen perheen perustamisen ajankohtaa.
Minä antaisin ihan päinvastaisen neuvon. Pitäkää kriteereistänne kiinni ja valitkaa sellainen kumppani, johon olette aivan hulluna. Tein niin, ja löysin ihanan miehen parinkympin alkupuolella, vaikka olin varma etten löydä ketään koska minulle olivat toiset naiset antaneet näitä laske rimaa -neuvoja. Tiesin, etten tule laskemaan, ja olin jo varautunut jäämään sinkuksi.
Se on kyllä totta, että kannattaa katsella hyvissä ajoin. Kolmenkympin alussa on jo kiire.
Olen samaa mieltä tuosta neuvostasi. Se, että on oikeasti rakastunut ja tuntee vetoa toiseen, ja toisen kanssa on oikeasti hyvä olla, se on parempi perusta suhteelle ja ennustaa pitempää suhdetta, kuin jos on laskenut kriteereitä ja tyytynyt johonkin "paperilla-ihan-kivaan", josta ei oikeasti olisi kiinnostunut. Ja eipä seksiäkään tai edes läheisyyttä varmaan kaipaa, jos ei toisesta oikeasti tykkää.
Mutta sitten tuohon, että kannattaa katsella hyvissä ajoin. En oikein tajua tätä neuvoa, koska kyllähän ihmisillä yleensä seksuaalisuus herää murrosiässä, mikä tarkoittaa sitä, että valtaosa kyllä on kiinnostunut ja "katselee" vastakkaista sukupuolta jo jostain 12-vuotiaasta lähtien. Jotkut jopa seurustelevat jo teineinä, valtaosa viimeistään nuorena aikuisena 20+ iässä. Mutta eihän se sitä takaa, että elämänkumppani ja kestävä suhde löytyy silloin. En todellakaan usko, että useallakaan on syynä sinkkuuteen se, ettei olisi tajunnut kiinnostua kenestäkään. Eikä sekään mitään auta, että löytää hyvän miehen, joka haluaa sitoutua ja perustaa perheen - pitäisi vielä tapahtua se, että se ihana mies kiinnostuisi itsestä vastavuoroisesti. Eivät nämä aina tapahdu itsestäänselvästi. Se kumppani ei löydy sen helpommin, vaikka kuinka ajattelisi, että on kiire löytää.
Minulla ei ole tähän nyt mitään dataa antaa, mutta aika monella tuntemallani milleniaalinaisella on ollut nimenomaan se ajatus, ettei kannata kiirehtiä tai sitoutua vielä parikymppisenä. Ei etsitäkään välttämättä sitä oikeaa kumppania pitkäkestoiseen parisuhteeseen. Sehän ei ole siis moraalisesti väärin, sitä en väitä, mutta kiire voi tulla jos muuttaa mielensä.
Vetovoima ja kiinnostuminen ovat mielenkiintoisia, monimutkaisiakin asioita. Se, mihin tuntee vetoa, et välttämättä ole aina itselle hyväksi. Varsinkin nuorena, tai jos kiintymyssuhde on jotain muuta kuin turvallinen. Näitä ihmisiä tunnen paljon kaikista taustoista ja sukupuolista.
Uskon myös, että ympäröivän yhteiskunnan ja kaveriporukan arvot vaikuttavat paljon. Jos kukaan ei ole kiinnostunut vakavasta seurustelusta järkevien tyyppien kanssa, niin kyllä se varmasti vaikuttaa omaankin arvomaailmaan.
Toinen seuraus on saatavuus. Seurustelevilla ystävillä on todennäköisemmin kavereita, jotka olisivat myös kiinnostuneet parisuhteesta, eli etsiminen on helpompaa. Kavereiden kautta tutustuminen on aina ollut tavallista. Minulla oli teininä ja vähän reilu parikymppisenä kaksi aivan erilaista kaveriporukkaa. Yksi oli seurustelunvastainen, toinen taas täynnä sitoutumishaluisia ihmisiä. Kyllä tuo ero näkyy yhä edelleen siinä, minkälaista elämää noissa piireissä eletään.
Tarkennan kuitenkin, ettei tämä minusta siis ole mitenkään yksinkertainen yhtälö. Tilastojenkin mukaan sinkkumiehet elävät usein eri paikkakunnilla kuin sinkkunaiset, heillä on erilainen koulutustausta ja todennäköisesti siis erilaiset elämäntavat. Uskon että se on yksittäisistä tekijöistä suurin syy siihen, miksei kumppania löydy. Elämänpiirit ovat eriytyneet.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Tämä saa varmasti paljon alapeukkuja, mutta menkööt. Taustatietona se, että olen lukion ja ammattikorkeakoulun käynyt nainen (nykyään amk tutkintoani vastaavissa töissä).
Katselin sopivaa isäkandidaattia jo parin kympin alkupuolella. Alle 25v ikäisenä lähes jokaisella miehellä oli se "hyi ei mitään lapsia ainakaan moneen vuoteen" asenne.
Ulkonäön ja koulutuksen suhteen laskin rimaa. Löytyi 28 vuotiaana sellainen mies, jolla oli perheenperustamishaluja ja unelmana tulla isäksi. Tarkemmin häneen tutustuessa huomasin, että osaa aidosti myös jakaa kotityöt kanssani. Ei vähättele tai hauku minua vaan kuuntelee jos avaudun hänelle jostain mieltä painavasta.
Mies on amisduunari, opiskellut ajoneuvoasentajaksi ja sittemmin logistiikkapuolella yhdistelmäajoneuvokuskiksi. Nykyään töissä varastolla, koska työaikojen puolesta helpompi sovittaa perhe-elämäämme (meillä on yksi lapsi).
En alussa tykännyt hänen ulkonäöstään, mutta tutustumisen myötä olen ajatellut, että hän on ihan ok näköinen. Toisinaan kun hän on muotoillut partansa niin näyttää mielestäni jo todella hyvältä.
Olen tyytyväinen. Laskekaa naiset rimaa ja ottakaa niitä kilttimiehiä jännämiesten sijaan ja katselkaa hyviä miehiä hyvissä ajoin ennen perheen perustamisen ajankohtaa.
Minä antaisin ihan päinvastaisen neuvon. Pitäkää kriteereistänne kiinni ja valitkaa sellainen kumppani, johon olette aivan hulluna. Tein niin, ja löysin ihanan miehen parinkympin alkupuolella, vaikka olin varma etten löydä ketään koska minulle olivat toiset naiset antaneet näitä laske rimaa -neuvoja. Tiesin, etten tule laskemaan, ja olin jo varautunut jäämään sinkuksi.
Se on kyllä totta, että kannattaa katsella hyvissä ajoin. Kolmenkympin alussa on jo kiire.
Olen samaa mieltä tuosta neuvostasi. Se, että on oikeasti rakastunut ja tuntee vetoa toiseen, ja toisen kanssa on oikeasti hyvä olla, se on parempi perusta suhteelle ja ennustaa pitempää suhdetta, kuin jos on laskenut kriteereitä ja tyytynyt johonkin "paperilla-ihan-kivaan", josta ei oikeasti olisi kiinnostunut. Ja eipä seksiäkään tai edes läheisyyttä varmaan kaipaa, jos ei toisesta oikeasti tykkää.
Mutta sitten tuohon, että kannattaa katsella hyvissä ajoin. En oikein tajua tätä neuvoa, koska kyllähän ihmisillä yleensä seksuaalisuus herää murrosiässä, mikä tarkoittaa sitä, että valtaosa kyllä on kiinnostunut ja "katselee" vastakkaista sukupuolta jo jostain 12-vuotiaasta lähtien. Jotkut jopa seurustelevat jo teineinä, valtaosa viimeistään nuorena aikuisena 20+ iässä. Mutta eihän se sitä takaa, että elämänkumppani ja kestävä suhde löytyy silloin. En todellakaan usko, että useallakaan on syynä sinkkuuteen se, ettei olisi tajunnut kiinnostua kenestäkään. Eikä sekään mitään auta, että löytää hyvän miehen, joka haluaa sitoutua ja perustaa perheen - pitäisi vielä tapahtua se, että se ihana mies kiinnostuisi itsestä vastavuoroisesti. Eivät nämä aina tapahdu itsestäänselvästi. Se kumppani ei löydy sen helpommin, vaikka kuinka ajattelisi, että on kiire löytää.
Ja mitä parempi ulkonäkö kummallakin osapuolella, sitä helpompi on löytää oikoreitti kaikenlaisiin suhteisiin.
Juu, se varmasti auttaa asiaa, sitä en kiellä.
t. Se, jolle vastasit
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Tämä saa varmasti paljon alapeukkuja, mutta menkööt. Taustatietona se, että olen lukion ja ammattikorkeakoulun käynyt nainen (nykyään amk tutkintoani vastaavissa töissä).
Katselin sopivaa isäkandidaattia jo parin kympin alkupuolella. Alle 25v ikäisenä lähes jokaisella miehellä oli se "hyi ei mitään lapsia ainakaan moneen vuoteen" asenne.
Ulkonäön ja koulutuksen suhteen laskin rimaa. Löytyi 28 vuotiaana sellainen mies, jolla oli perheenperustamishaluja ja unelmana tulla isäksi. Tarkemmin häneen tutustuessa huomasin, että osaa aidosti myös jakaa kotityöt kanssani. Ei vähättele tai hauku minua vaan kuuntelee jos avaudun hänelle jostain mieltä painavasta.
Mies on amisduunari, opiskellut ajoneuvoasentajaksi ja sittemmin logistiikkapuolella yhdistelmäajoneuvokuskiksi. Nykyään töissä varastolla, koska työaikojen puolesta helpompi sovittaa perhe-elämäämme (meillä on yksi lapsi).
En alussa tykännyt hänen ulkonäöstään, mutta tutustumisen myötä olen ajatellut, että hän on ihan ok näköinen. Toisinaan kun hän on muotoillut partansa niin näyttää mielestäni jo todella hyvältä.
Olen tyytyväinen. Laskekaa naiset rimaa ja ottakaa niitä kilttimiehiä jännämiesten sijaan ja katselkaa hyviä miehiä hyvissä ajoin ennen perheen perustamisen ajankohtaa.
Mihin ihastuit hänessä ja millä lailla hän veti sinua puoleensa seksuaalisesti?
Olemme alun perin samoilta seuduilta kotoisin, vaikka ei ollakaan aiemmin kohdattu. Meillä on paljon yhteisiä asioita, joista ollaan samaa mieltä ja tämän lisäksi yhteisiä harrastuksia/mielenkiinnonkohteita. Tavallisesta ulkonäöstä huolimatta hän on minun mieleeni miehekäs, mutta hänessä on myös herkkä puoli (joka näkyy erityisesti meidän lapsen kans touhutessa).
Tuossa tiivistetysti se, miten ihastuin häneen. Niin moni asia vain mätsää yhteen.
Eikö ole surullista, ettei mies saa ikinä kokea sitä, että nainen on hulluna häneen? Haluaa häntä intohimoisesti, ei malta pitää sormiaan irti hänestä, katsoo häntä ihaillen ja haluavasti jne?
En itse haluaisi olla parisuhteessa, jossa toinen olisi laskenut rimaa ja sitten päättänyt valita minut, koska minussa on riittävästi hyviä ominaisuuksia. Enkä itse olisi halunnut parisuhdetta miehen kanssa, johon en alkuvaiheessa ollut aivan head over heels -ihastunut, halunnut häntä kuin hullu puuroa, ja jota en edelleenkin katselisi ihaillen, koska hän on ihan pahuksen hyvännäköinen.
Vedät nyt mutkat suoriksi. Se, että laskin rimaa ei tarkoita, ettenkö osoittaisi miehelle intohimoa häntä kohtaan. En ole koskaan kieltäytynyt seksistä hänen kanssaan ja teen itse aloitteitakin asian suhteen.
T. Se alkuperäinen kirjoittaja, joka ehdottaa riman laskemista muille naisille
Olen eri, mutta mitä se riman laskeminen konkreettisesti tarkoittaisi? Ihminenhän yleensä haluaa suhteen sellaisen kanssa, jota kohtaan tuntee vetovoimaa ja johon on ihastunut, Eivät ihmiset niin toimi, että olisivat korviaan myöten ihastuneita yhteen, mutta tavoittelisivat kuitenkin jotain toista vain siksi, että se toinen on "paperilla hyvä" ja täyttää kaikki kriteerilistan kohdat. Ihmiset tavoittelevat sitä, joka vetää puoleensa, ja rima on siinä kohtaa.
Se riman laskeminen tarkoittaa, että opetellaan tyytymään vähempään (pienipalkkaisempaan) ja näkemään hyviä puolia vaatimattomammissa olosuhteissa. Se tarkoittaa nimenomaan kykyä ihastua vaatimattomampiin asioihin, jolloin ei pelkästään tyydytä toiseen vaan aidosti tykästytään. Opetellaan tykkäämään niistä tavallisista suomalaismiehistä eikä haaveilla yliopistokoulutetuista leveämmän leivän toivossa. Toki tässäkin on hyvä pitää joku tolkku ja tarkastella luonnettakin. Jos on kiltti ja kiva niin eikö sellaisen kans saa hyvän elämän? Mitään itsekästä öykkäriä ei tarvi kelpuuttaa.
Siis millä lailla yliopistokoulutettu ei olisi tavallinen? Itse tunnen melkein eniten just yliopistokoulutettuja, ja kyllä heistä valtaosa on tavallisia. Muutama on ajatuksiltaan/elämäntavaltaan niin erikoinen, että en heitä tavallisiksi menisi kutsumaan, mutta kyllä ainakin noissa piireissä, joissa itse liikun, on yliopistokoulutus hyvinkin tavallista. Ja meidän alalla se on melkein vakio, käytännössä siis melkein kaikki kollegat ovat yliopistokoulutettuja. Outoa, että joku sitä pitää noinkin erikoisena.
Muutenkin tekstisi tuntuu ihan absurdilta. Mitä tarkoitat vaatimattomammilla olosuhteilla? Ja miten se edes pariutumiseen liittyy? Minulla ainakin on just sellaiset olosuhteet kuin haluan, olin sitten sinkku tai suhteessa. Ei oma elintasoni ole millään lailla kytköksissä siihen, onko minulla miestä tai millainen mies hän on. Missä maailmassa sinä oikein elät?
Ja mihin luulet ihmisten ihastuvan? Eivät ihmiset ihastu vaatimattomiin tai brassaileviin asioihin, vaan ihmiset ihastuvat ihmiseen. Kemia ei tule siitä, millaisissa olosuhteissa näkee hyvää. Kemia on kahden ihmisen välillä, eivät nuo mainitsemasi asiat liity siihen millään lailla.
Sivusta: kyllä, suurin osa yliopistokoulutetuista miehistä (mukaan lasken itsenikin) on aivan tavallisia. Sellainen juttu vain siinä on, että olemme (haluamatta brassailla) useimmiten varattuja, jos siis haluamme sitoutua parisuhteeseen.
Parisuhteissa/avioliitoissa, joissa on kaksi ylemmän korkeakoulutuksen saanutta henkilöä yhdessä, on ihan tilastollisesti pienin eroriski, ja siis parisuhteeseen sitoutuminen on hyvällä tasolla. Iso osa näistä pitkistä parisuhteista puolestaan solmitaan jo opiskeluaikana, ja ne kestävät sitten varsin pitkään. Näihin liittoihin syntyy myös lapsia.
Ikävä kyllä ylemmän korkeakoulututkinnon suorittaa isompi joukko naisia kuin miehiä, joten jos asiaa tarkastellaan tilastollisesti, on mahdollisesti ylemmän korkeakoulutuksen saaneiden naisten kenties hiukan haasteellisempaa löytää saman koulutustason saavuttanut mieshenkilö pitkään ja sitoutuneeseen parisuhteeseen. Olin itsekin opiskeluaikaan tilanteessa, jossa oikeastaan sain kiinnostusta enemmän naisilta kuin itse sitä heitä kohtaan osoitin. Tapailin muutamia naisia, ja yhden kanssa heistä muodostin pysyvän parisuhteen, ja kolmen naisen kanssa minulla oli tätä ennen lyhyempi tapailusuhde (joista jokainen olisi halunnut kanssani sitoutuneempaan parisuhteeseen). Lisäksi sitten tapailin jonkin verran myös satunnaisempia kumppaneita.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Jotenkin epäuskottavaa valitusta koko ketju täynnä.
Jos jokainen tekee Prisma-testin, niin huomaa, että Prismat ovat pullollaan juuri 3-kymppisiä tai 4-kymppisiä pariskuntia lapsineen. Jopa 2-kymppisiäkin pariskuntia pienten lasten kanssa löytyy. Eli siis ihan tavallisia lapsiperheitä.
Ne eivät ole mikään harvinaisuus millään lailla.
Tämä mielestäni kertoo siitä, että tavalliset suomalaiset miehet yhä edelleen ovat myös perhekeskeisiä, haluavat naimisiin tai pitkään liittoon ja perustaa perheen ts. saada lapsia puolisonsa kanssa.
Jos joku satunnainen valittaja on jostakin syystä onnistunut jäämään ilman sitoutumishaluista miestä (vaikka heitä sinkkuinakin aivan varmasti on kaupunkikaupalla), ei se tarkoita sitä, etteikö väestötasolla heitä löytäisi vaikka millä mitalla.
Ehkä niitä Prisma-perheiden isiä voisi katsella tarkemmin - ovatko he esimerkiksi ulkonäöltään sellaisia, että esimerkiksi ap ei missään nimessä suostuisi heitä tapailemaan; vai onko jokin muu asia kenties heissä jo päälle päin pielessä?
Koska uskon, että näitä tavallisia Prismaperheisiä (ja sellaisiksi haluavia miehiä) on aivan tolkuttomasti. Lisäksi moni näistä perheenisistä saattaa syystä tai toisesta päätyä eron kautta sinkuiksi jälleen, ja ovat myöskin siis treffailtavissa. Kaikenikäisiä ja kaikenlaisia sinkkuisiä siis löytyy myös; monessa mielessä he voisivat olla turvallinen valinta, koska he tietävät jo, millaista perhe-elämä ja lapsen hoitaminen on, ja jos he haluavat lisää lapsia, heillä on ainakin kokemusta, uskallusta ja ymmärrystä perhe-elämästä.
Prismatesti ei kerro mitään siitä, kenellä näistä lihavista ja kaljuista miehistä on ollut minkäänlaista valinnanvaraa kumppanin suhteen. Moni on siellä naisen kanssa, koska ei ole uskaltanut elää omannäköistään elämää. On vain menty sen mukaan, mitä muiden mielestä pitäisi elämässään tehdä. Ja ollaan onnettomia.
Kaikista paras testi on yökerhotesti, missä nähdään, kuinka naiset toimivat ja keneen he tuntevat oikeasti seksuaalista vetoa. Prismatesti on täysin turha, koska emme tiedä yhdessä liikkuvien ihmisten suhteesta/suhteettomuudesta mitään.
Itse asiassa yökerhotestikään ei ole kauhean luotettava, koska otanta ei ole yleistettävissä. Eikä siellä yökerhossakaan oikeasti tiedä, mikä henkilöiden välinen suhde on, ja onko nainen edes kiinnostunut kyseisestä miehestä. Itsekin olen jutellut yökerhossa miesten kanssa, jotka ovat tulleet juttelemaan, vaikka en ole edes etsinyt miehiä, vaan esim. seurustelin - ja yhdessä vaiheessa elämää etsin vain naisia. Ei juttelu mitään tarkoita.
Mutta jos kerran kyse on siitä, mitä naiset haluavat, niin eikö silloin se tahdottomien miesten Prisma-esiintyminen oikeastaan kertoisi totuuden? Jos kerran Prisma-miehet eivät itse ole päättäneet mitään, vaan ovat antaneet muiden päättää, niin silloinhan siitä pariskunnasta juuri nainen on tehnyt valinnan.
Se on tietysti totta, että moni ei osaa elää omannäköistään elämää tai tuskin edes on koskaan miettinyt, mitä se omannäköinen elämä voisi olla. Mutta se on sitten toisen keskustelun aihe.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Tämä saa varmasti paljon alapeukkuja, mutta menkööt. Taustatietona se, että olen lukion ja ammattikorkeakoulun käynyt nainen (nykyään amk tutkintoani vastaavissa töissä).
Katselin sopivaa isäkandidaattia jo parin kympin alkupuolella. Alle 25v ikäisenä lähes jokaisella miehellä oli se "hyi ei mitään lapsia ainakaan moneen vuoteen" asenne.
Ulkonäön ja koulutuksen suhteen laskin rimaa. Löytyi 28 vuotiaana sellainen mies, jolla oli perheenperustamishaluja ja unelmana tulla isäksi. Tarkemmin häneen tutustuessa huomasin, että osaa aidosti myös jakaa kotityöt kanssani. Ei vähättele tai hauku minua vaan kuuntelee jos avaudun hänelle jostain mieltä painavasta.
Mies on amisduunari, opiskellut ajoneuvoasentajaksi ja sittemmin logistiikkapuolella yhdistelmäajoneuvokuskiksi. Nykyään töissä varastolla, koska työaikojen puolesta helpompi sovittaa perhe-elämäämme (meillä on yksi lapsi).
En alussa tykännyt hänen ulkonäöstään, mutta tutustumisen myötä olen ajatellut, että hän on ihan ok näköinen. Toisinaan kun hän on muotoillut partansa niin näyttää mielestäni jo todella hyvältä.
Olen tyytyväinen. Laskekaa naiset rimaa ja ottakaa niitä kilttimiehiä jännämiesten sijaan ja katselkaa hyviä miehiä hyvissä ajoin ennen perheen perustamisen ajankohtaa.
Mihin ihastuit hänessä ja millä lailla hän veti sinua puoleensa seksuaalisesti?
Olemme alun perin samoilta seuduilta kotoisin, vaikka ei ollakaan aiemmin kohdattu. Meillä on paljon yhteisiä asioita, joista ollaan samaa mieltä ja tämän lisäksi yhteisiä harrastuksia/mielenkiinnonkohteita. Tavallisesta ulkonäöstä huolimatta hän on minun mieleeni miehekäs, mutta hänessä on myös herkkä puoli (joka näkyy erityisesti meidän lapsen kans touhutessa).
Tuossa tiivistetysti se, miten ihastuin häneen. Niin moni asia vain mätsää yhteen.
Eikö ole surullista, ettei mies saa ikinä kokea sitä, että nainen on hulluna häneen? Haluaa häntä intohimoisesti, ei malta pitää sormiaan irti hänestä, katsoo häntä ihaillen ja haluavasti jne?
En itse haluaisi olla parisuhteessa, jossa toinen olisi laskenut rimaa ja sitten päättänyt valita minut, koska minussa on riittävästi hyviä ominaisuuksia. Enkä itse olisi halunnut parisuhdetta miehen kanssa, johon en alkuvaiheessa ollut aivan head over heels -ihastunut, halunnut häntä kuin hullu puuroa, ja jota en edelleenkin katselisi ihaillen, koska hän on ihan pahuksen hyvännäköinen.
Vedät nyt mutkat suoriksi. Se, että laskin rimaa ei tarkoita, ettenkö osoittaisi miehelle intohimoa häntä kohtaan. En ole koskaan kieltäytynyt seksistä hänen kanssaan ja teen itse aloitteitakin asian suhteen.
T. Se alkuperäinen kirjoittaja, joka ehdottaa riman laskemista muille naisille
Olen eri, mutta mitä se riman laskeminen konkreettisesti tarkoittaisi? Ihminenhän yleensä haluaa suhteen sellaisen kanssa, jota kohtaan tuntee vetovoimaa ja johon on ihastunut, Eivät ihmiset niin toimi, että olisivat korviaan myöten ihastuneita yhteen, mutta tavoittelisivat kuitenkin jotain toista vain siksi, että se toinen on "paperilla hyvä" ja täyttää kaikki kriteerilistan kohdat. Ihmiset tavoittelevat sitä, joka vetää puoleensa, ja rima on siinä kohtaa.
Se riman laskeminen tarkoittaa, että opetellaan tyytymään vähempään (pienipalkkaisempaan) ja näkemään hyviä puolia vaatimattomammissa olosuhteissa. Se tarkoittaa nimenomaan kykyä ihastua vaatimattomampiin asioihin, jolloin ei pelkästään tyydytä toiseen vaan aidosti tykästytään. Opetellaan tykkäämään niistä tavallisista suomalaismiehistä eikä haaveilla yliopistokoulutetuista leveämmän leivän toivossa. Toki tässäkin on hyvä pitää joku tolkku ja tarkastella luonnettakin. Jos on kiltti ja kiva niin eikö sellaisen kans saa hyvän elämän? Mitään itsekästä öykkäriä ei tarvi kelpuuttaa.
Siis millä lailla yliopistokoulutettu ei olisi tavallinen? Itse tunnen melkein eniten just yliopistokoulutettuja, ja kyllä heistä valtaosa on tavallisia. Muutama on ajatuksiltaan/elämäntavaltaan niin erikoinen, että en heitä tavallisiksi menisi kutsumaan, mutta kyllä ainakin noissa piireissä, joissa itse liikun, on yliopistokoulutus hyvinkin tavallista. Ja meidän alalla se on melkein vakio, käytännössä siis melkein kaikki kollegat ovat yliopistokoulutettuja. Outoa, että joku sitä pitää noinkin erikoisena.
Muutenkin tekstisi tuntuu ihan absurdilta. Mitä tarkoitat vaatimattomammilla olosuhteilla? Ja miten se edes pariutumiseen liittyy? Minulla ainakin on just sellaiset olosuhteet kuin haluan, olin sitten sinkku tai suhteessa. Ei oma elintasoni ole millään lailla kytköksissä siihen, onko minulla miestä tai millainen mies hän on. Missä maailmassa sinä oikein elät?
Ja mihin luulet ihmisten ihastuvan? Eivät ihmiset ihastu vaatimattomiin tai brassaileviin asioihin, vaan ihmiset ihastuvat ihmiseen. Kemia ei tule siitä, millaisissa olosuhteissa näkee hyvää. Kemia on kahden ihmisen välillä, eivät nuo mainitsemasi asiat liity siihen millään lailla.
Sivusta: kyllä, suurin osa yliopistokoulutetuista miehistä (mukaan lasken itsenikin) on aivan tavallisia. Sellainen juttu vain siinä on, että olemme (haluamatta brassailla) useimmiten varattuja, jos siis haluamme sitoutua parisuhteeseen.
Parisuhteissa/avioliitoissa, joissa on kaksi ylemmän korkeakoulutuksen saanutta henkilöä yhdessä, on ihan tilastollisesti pienin eroriski, ja siis parisuhteeseen sitoutuminen on hyvällä tasolla. Iso osa näistä pitkistä parisuhteista puolestaan solmitaan jo opiskeluaikana, ja ne kestävät sitten varsin pitkään. Näihin liittoihin syntyy myös lapsia.
Ikävä kyllä ylemmän korkeakoulututkinnon suorittaa isompi joukko naisia kuin miehiä, joten jos asiaa tarkastellaan tilastollisesti, on mahdollisesti ylemmän korkeakoulutuksen saaneiden naisten kenties hiukan haasteellisempaa löytää saman koulutustason saavuttanut mieshenkilö pitkään ja sitoutuneeseen parisuhteeseen. Olin itsekin opiskeluaikaan tilanteessa, jossa oikeastaan sain kiinnostusta enemmän naisilta kuin itse sitä heitä kohtaan osoitin. Tapailin muutamia naisia, ja yhden kanssa heistä muodostin pysyvän parisuhteen, ja kolmen naisen kanssa minulla oli tätä ennen lyhyempi tapailusuhde (joista jokainen olisi halunnut kanssani sitoutuneempaan parisuhteeseen). Lisäksi sitten tapailin jonkin verran myös satunnaisempia kumppaneita.
Ihan hyviä pointteja. Toki pitää muistaa se, että kaikilla yliopistokoulutetuilla naisilla ei ole kriteerinä kumppanille nimenomaan yliopistokoulutus. Se ei tarkoita sitä, että etsitään kumppania raksamiehistä ja taksikuskeista, vaan esim. niin että kumppani voi olla samalla alalla oleva ammattikorkeakoulutaustainen. Tai esim. kirjallisuutta opiskellut löytää kumppanin jostain kirjailijasta tms. Usein tuo toive koulutuksesta kumpuaa vain siitä ymmärryksestä, että samanhenkisyys ja tietyllä lailla ajattelutapojen samankaltaisuus on suhteessa ihan hyväksi. Ihmiset tiedostavat, että on todennäköisempää, että kaksi korkeasti koulutettua sopivat toistensa kanssa yhteen niin elämäntyylin, tavoitteiden kuin ajattelutapojen suhteen, on suurempi kuin jos toinen on korkeasti koulutettu ja toinen tekee vaikka jotain suorittavan tason työtä. Ainahan poikkeuksia on, mutta niitä ei yleensä Tinderin tapaisissa paikoissa jaksaa alkaa seuloa, koska se on kuin etsisi neulaa heinäsuovasta.
En kuitenkaan usko, että juuri kukaan kieltäytyisi suhteesta ihmisen kanssa, johon on korviaan myöten rakastunut, vain siksi, että tällä olisi liian alhainen koulutustaso. Jos on rakastunut ja todennut, että toisen kanssa on ihana olla, niin aika harva alkaa siinä vaiheessa tehdä ongelmaa koulutuksesta.
Ja kyllä niitä korkeasti koulutettujakin eroaa ja päätyy uudestaan sinkuiksi. Omassa tuttavapiirissäni valtaosa on korkeasti koulutettuja, ja kyllä heistä hyvin moni on eronnut.
Tää on totta. Ei mun mielestä oo väliä koulutustasolla, mutta ihmiset etsivät varmasti kumppania, joka on älykkyydeltään suurin piirtein samalla tasolla. Tuntuu että varsinkin naiset eivät halua olla itseään vähemmän älykkäiden miesten kanssa. Miehistä en osaa sanoa, tuntuu että monet saattavat pitää itseään vähemmän älykkäistä naisista? :D Ja matalan koulutuksen omaava voi olla yhtä hyvin älykäs kuin korkean :) eli ajattelisin että enemmän on väliä tuolla miten aivot raksuttaa kuin sillä mitä/kuinka pitkään on opiskellut.
Jos tartuttaa toiseen herpeksen niin voi joutua maksamaan.
https://www.iltalehti.fi/kotimaa/a/a1f9b6b7-3f64-47b5-a289-f84a6b33d726
Mitä pidempään on toisen kanssa sen vähemmän ulkonäkö merkkaa.
Lisäksi se on subjektiivista, mistä kukakin viehättyy. Mä pidän pitkähiuksisista lyhyistä miehistä (joilla saisi mielellään olla myös tatuointeja), noin siis ulkonäöllisesti. Mä tiedän kyllä että millainen on sovinnaisesti komea mies, mutta en mä oikein niistä syty.
Alue: Aihe vapaa
Ulkonäkö ratkaisee, herääkö kiinnostus. Olen kirjoittanut sen tänne varmaan tuhansia kertoja.
Silti ulkonäkö =/= klassinen komeus. Jälleen kerran: Jos minua pyydetään laittamaan sata miestä järjestykseen komeuden perusteella, teen työtä käskettyä. Laitan ykkösiksi ns. klassisen komeat miehet (symmetriset kasvot, v-vartalo). Jos minua sen jälkeen pyydetään laittamaan samat sata miestä siihen järjetykseen, ketkä kiinnostavat minua eniten, kymmenen kiinnostavimman joukossa ei mahdollisesti ole yhtään niistä, jotka rankkasin komeimmiksi.
Silti ne kymmenen kiinnostavinta herättivät mielenkiintoni nimenomaan ulkonäöllään. Heissä on se jokin, mikä miellyttää juuri minun silmääni. Siinä porukassa ei ole yhtään, jonka kroppa on selvästi salilla hankittu, vaan miehiä, jotka ovat minun makuuni sopivasti normaalipainoisia tai dadbodeja. Siinä ei ole ketään liian "sliipattua", sen näköistä miestä, joka viettää aikansa peilin edessä ja jonka hiuksissa on muotovaahtoa (yäk), vaan miehiä, joilla on tavalliset laittamattomat (mutta siistit) hiukset tai kalju. Heillä ei ole täydellinen iho vaan voi olla aknearpia. Kasvot eivät ole symmetriset eikä hammasrivit suorat. Mutta jokaisessa on jokin piirre, joka on minusta hyvännäköinen. Jne.
Yrittäisittekö edes ymmärtää, mistä puhun?
Jos miehelle kaunis = haluttava parisuhteeseen niin ok, mutta meillä naisilla se ei mene niin. Sen näkee juuri siitä tutkimuksesta, jossa pyydettiin arvostelemaan miesten ulkonäköä JA sitten naiset kuitenkin tekivät aloitteita niille miehille, joita eivät rankanneet komeiksi.
Siellä nettipalvelussa kannattaisi myös hyödyntää se tekstikenttä. Vaikka ulkonäkö onkin se, mikä pysäyttää lukemaan tekstin, niin onhan kiinnostus ihan eri luokkaa, jos sieltä heti käy ilmi myös yhdistävät asiat kuin jos ulkonäkö on "ihan jees" mutta mitään muuta miehestä ei sitten tiedäkään.