Lue keskustelun säännöt.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Alue: Aihe vapaa
Muita kolmekymppisiä joiden on vaikea löytää sitoutumiskykyistä kumppania seurusteluun ja mahdolliseen perheen perustamiseen?
Kaipaisin nyt vähän vertaistukea, en keljuilua. Löytyykö palstalta muita kolmekymppisiä joiden on vaikea löytää sitoutumiskykyistä kumppania seurusteluun ja mahdolliseen perheen perustamiseen? Tuntuu että nykypäivän deittimarkkinat on yhtä pikku kivan ja seksin hakemista, haaremin keräämistä ja multideittailua. Avoimet suhteet, polysuhteet ja yhdenillanjutut ovat pinnalla ja tulee välillä se olo että arvostaako kukaan enää monogaamista suhdetta. Tämä tuottaa surua koska itse toivoisin seurustella vain sen yhden kanssa, muuttaa ajan kanssa kenties yhteen ja perustaa sen perheenkin, mutta se on vaikeaa kun yksi jos toinenkin etsii vain pikkukivaa tai parin kk:n pikasuhdetta. Mikäli haluan saada lapsen ja perheen tässä elämässä, ei minulla ole loputtomasti aikaa etsiä kumppania saati pettyä kun joku ei sitten suurista sanoistaan huolimatta sitoudukaan tai luovuttaa heti kun tulee vastaan ensimmäinen pieni keskustelu/ongelma. Tuntuu että deittisovelluksia käyttävät ovat pahimpia: vastassa on sitoutumiskammoinen ihminen joka on saanut jo paljon takkiinsa tai ihminen joka nirsoaa ja etsii aina vain parempaa ja parempaa ja on selkeästi jäänyt koukkuun deittiappiin loputtomaan tarjontaan. Tuntuu että nykymaailmassa ei malteta tai edes viitsitä panostaa enää yhteen kerralla ja oikeasti näin rakentaa ja saada jotakin yhteistä aikaan. Kun on aina olemassa se seuraava ja seuraava.
Kommentit (1943)
En ole deittaillut aikoihin, mutta lähipiirin kommellusten perusteella väitän merkittävän osuuden kolmikymppisistä kuuluvan jompaankumpaan ryhmään:
- ne, jotka halusivat sitoutua ja olivat sille selkeästi avoimia jo nuorempana ovat seurustelleet jo pitkään saman kumppanin kanssa, alkavat nyt perustaa perhettä ja mennä naimisiin
- sitoutumista kaivanneet tällä hetkellä sinkut, jotka ovat joko kyllästyneet etsimään tai ovat polttaneet siipensä pahasti
Minusta tällä sukupolvella on vähän se ongelma, että pitkään toitotettiin kuinka aikaa on ja pidä hauskaa, opiskele, matkustele, rakenna uraa. Parisuhteen pitkäjännitteinen rakentaminen ei ollut varsinaisesti muodissa, minäkin sain aikoinaan huvittuneita katseita kun aloin seurustella nykyisen aviomieheni kanssa 18-vuotiaana.
Eikä siinä mitään, kaikki eivät haluakaan perhettä ja se on ok. Mutta olisi ehkä pitänyt puhua enemmän sellaisesta pitkäkestoisesta rakkaudesta ja suhteesta jo aiemmin, koska harva kuitenkaan ensisijaisesti haluaa pika-avioon ja heti perhettä. Moni tahtoisi katsella rauhassa. On varmasti ihmisiä, jotka voisivat sopia toisilleen, mutta koska toinen tahtoisi pitkän seurusteluajan ennen lapsia, aikataulut eivät mätsää.
En usko siihen, että ikäeroparisuhteet muodostuisivat ratkaisuksi kovinkaan monelle. Varsinkin nykyaikana parikymppisen naisen ja neli-viiskymppisen miehen arvomaailmat ovat kaukana toisistaan. Toki näitäkin pareja on, ja tulee aina olemaan, mutten ole samaa mieltä niiden kanssa jotka ehdottavat tästä ratkaisua.
Ehdotukseni on, että pidä silmät auki paikoissa, jotka eivät ole tarkoitettu ensisijaisesti deittailuun. Tunnen paljon korkeakouluttautuneita, jotka eivät yksinkertaisesti ole miettineet perhettä aiemmin, mutta alkavat nyt herätä siihenkin. Heillä on usein kyky tarkastella asiaa rationaalisesti, jos sen ottaa asiallisesti puheeksi.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ihan vähintään täsmälleen yhtä vaikeaa oli 30v sitten!
Erinäisten tapahtumien seurauksena löysin puolisoni, alkuun oli vaikeaa kun mies luuli olevansa ikuisesti teinipoika. Nyt ollaan 60+ 3 aikuista lasta. Esikoisen jälkeen harkitsin eroa miehen kypsymättömyyden vuoksi.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Naisilla rima on liian korkealla miesten suhteen. Ei kaikki miehet voi olla niitä miesmalleja ja korkeakoulutettuja jotka ovat hyväpalkkaisessa työssä.
Niin, kaikilla meillä palstan naisilla on puolisona korkeakoulutettu hyväpalkkainen miesmalli (joka työskentelee myös kirurgina ja harrastaa lentämistä). Kuten kaikilla palstamiesten tuntemilla naisilla; siskoilla, serkuilla, naapureilla, työkavereilla, lähikaupan kassalla jne.
Minkähänlaista olisi, jos pitäisi joka päivä uudelleen ja uudelleen itselleen vakuutella, että kaikilla naisilla on tuollainen mies, ja samaan aikaan kaikki ympäristöstä tulevat viestit (mm. käynti Prismassa) suorastaan huutaisi sitä vastaan?
Prismassa pariskuntia katsomalla sen kyllä näkee yksiselitteisesti miten pariutuminen OIKEASTI toimii:
Kauniilla ihmisillä on kaunis kumppani kainalossaan, taviksella on toinen tavis vierellään, ja rumat ovat rumien kanssa.
Eli tavis- ja rumat miehetkin pariutuvat? MOT.
Valtaosa tuntemistani taviksista on parisuhteessa. Tunnen jopa muutaman ruman ihmisen, jotka ovat parisuhteessa.
Niin minäkin. Ja siksi minua hämmästyttää tällä palstalla ja tässäkin ketjussa jatkuvasti toistuva väite, että vain gigaleukaiset lentäjäkirurgit pariutuvat. Kun meistä ihan jokainen näkee ympärillään, että totuus on toinen.
Tällä palstalla esitetään paljonkin aika älyttömiä väitteitä.
Ne sinkuiksi haluamattaan jääneet ketä mä tunnen, osuu valtaosin näihin kahteen kategoriaan:
1. Rumat: heidän on vaan todella vaikea löytää kumppania, koska juuri kukaan ei heistä kiinnostu.
2. Tavikset, joiden odotukset ovat täysin epärealistiset: nämä ihmiset eivät löydä kumppania, koska oma ulkonäkö ei vaan riitä niihin ihmisiin joita he himoitsevat, eivätkä he kykene kiinnostumaan "oman tasoisistaan".
Sinun kuplassani, sinun arvioimanasi on noin. Omassa kuplassani täällä pääkaupunkiseudulla taas vaikuttaa olevan paljon tasokkaita ja kauniita sinkkunaisia, joille ei ole tarjolla kaltaisiaan sinkkumiehiä. Sinkkunaisia on täällä yksinkertaisesti paljon enemmän, ja heidän tasonsa on korkea. Moni valitsee mieluummin olla sinkkuna, kuin tyytyä huonoon suhteeseen epäkiinnostavan miehen kanssa.
Toisaalta pk-seutu on karkkikauppa sinkkumiehelle, jolla on vähänkään naisia kiinnostavia, maskuliinisia ominaisuuksia ja kykyä hyödyntää niitä. Moni mies tuo profiilissaan esille, mikäli hänellä on yhtään mitään perinteisesti maskuliiniseksi miellettyjä ominaisuuksia, harrastuksia tai jos esim. työskentelee edes satunnaisesti jossain turvallisuusalan tehtävissä tai harrastaa vpk:tä. Eikä se ole sattumaa.
"Sinkkunaisia on täällä yksinkertaisesti paljon enemmän, ja heidän tasonsa on korkea."
Pari juttua:
1. Onko PKS:lla oikeasti paljon enemmän sinkkunaisia, kuin miehiä? Vai onko tämä vaan joku urbaani legenda? Tilastotietäjiä paikalla?2. Kenen mielestä näiden naisten taso on korkea? Heidän itsensä mielestä? Vai miesten mielestä? Kuka tahansahan voi sanoa olevansa mitä tahansa, kyllä tähän maailmaan puhetta mahtuu. Mutta se mikä oikeasti merkkaa, on tulokset.
1. Kyllä on. Naiset hakeutuvat pääkaupunkiseudulle opiskelemaan ja töihin. Miehet jäävät herkemmin kotiseuduilleen.
2. Esimerkiksi monen miehen. Tunnen paljon sinkkumiehiä, joilla on yleisesti naisia kiinnostavia maskuliinisia ominaisuuksia ja esimerkiksi harrastuksia, ja treffeistä ei ole pulaa. Jatkuvasti uusia kiinnostavia matcheja ja paljon tykkäyksiä myös itseään nuoremmilta naisilta. Pohjoisessa asuva tuttu sinkkumies kertoi, että kaikki kiinnostavimmat naiset asuvat etelässä.
Ymmärsit kakkoskohdan väärin. Totta kai maskuliinisilla ja komeilla miehillä on halukkaita naisia treffailtavaksi ja pantavaksi vaikka joka viikon päivälle, ei se ollut se kysymys.
Kysymys oli että kenen mielestä ne ilman kumppania jääneet PKS:n sinkkunaiset ovat korkeatasoisia? Heidän omasta mielestään? Kun yleensä kyllä korkeatasoiset ihmiset kumppanin löytävät itselleen jos vaan haluavat, kun taas ne yksin jääneet on yleensä aika matalatasoisia. Eiköhän homma myös pks:lla mene todellisuudessa juuri noin.
Meinaatko että vaikka pk-seudulla olisi täsmälleen sama määrä tasokkaita miehiä ja naisia? Jos näin olisi, silloin tuskin kenelläkään olisi mitään ongelmia pariutumisessa. Mutta kun tosiasiassa se menee niin että miehissä näitä tasokkaita on paljon vähemmän kuin naisissa. Jokainen jolla on silmät päässä tietää tämän. Tasokas nainen pysyy ennemmin sinkkuna kuin ottaa huomattavasti itseä heikompitasoisen miehen.
Tämä on totta. Ja se selkeästi osuu joillakin ketjulaisilla arkaan paikkaan. Pääkaupunkiseudulla on paljon itsestään huolehtivia, kauniita ja elämässään pärjääviä naisia. Vastaavanlaisille miehille on valinnanvaraa paljon.
Itsekkäitä naisia joiden elämään ei mahdu muuta kuin oma napa. Kumma että miehet jää yksin.
Kyllä, olen kauhean itsekäs kun odotan, että mies tekee suhteen eteen yhtä paljon työtä kuin minäkin eikä odota mitään tapahtuma- & ruokapalvelua. Odotan mieheltä myös tervettä suhtautumista päihteisiin sekä kykyä huolehtia terveydestään muutenkin.
Nuo nyt eivät ole millään mittapuulla kohtuuttomia standardeja, mutta mielenkiinnosta; Mitä sä tuot parisuhteeseen? Miksi parisuhde just sun kanssa olisi hyvä juttu? Mistä sä olet valmis luopumaan parisuhteen takia ja parisuhteessa?
En ole tuo, jolta kysyt, mutta eihän parisuhde vaikka just mun kanssa olisikaan hyvä juttu kaikille - se on hyvä juttu sellaiselle, joka tykkää olla kanssani ja tykkää minusta, jonka kanssa sovitaan yhteen henkisesti ja seksuaalisesti, ja jonka kanssa toiveet suhdetta kohtaan osuvat yksiin. Olen yli 40 ja kokemusta on pitkästä parisuhteesta. En ole kyllä yhdessäkään suhteessa joutunut luopumaan mistään, eikä mielestäni pidäkään. Mistä edes pitäisi luopua? Toki ajankäytön prioriteetit siinä mielessä muuttuvat, että kun elämään tulee uusi ihminen, josta tulee ajan mittaan rakas, niin hänen kanssaan haluaa viettää aikaa - mutta ei se tunnu siltä, että luopuisi jostain, koska ei silloin haluakaan viettää kaikkea aikaa yksin tai kavereiden kanssa. En myöskään itse halua, että oma kumppanini joutuisi minun takiani luopumaan mistään. Haluan olla suhteessa, jossa molempien elämät ja asiat saavat tilaa.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Niin, ymmärrän pointtisi, että voi keskittyä pelkkään seksuaaliseen haluun, mutta entäs, jos henkilön persoona vaikuttaa siihen, haluaako häntä seksuaalisesti? Ei kaikkien halu synny pelkästä ulkonäöstä. Ja jos suhde on tähtäimessä, niin nimenomaan samanlainen arvomaailma on erittäin tärkeää - eli että ollaan ismeistä ja politiikasta edes jotakuinkin samoilla linjoilla, ja kyllä pitemmällä tähtäimellä ne tulevaisuuden suunnitelmatkin ovat aika olennaisia, esim. halutaanko lapsia, halutaanko naimisiin, halutaanko pitkää suhdetta, jne.
Ainakaan minulle henkilön persoona, näkemykset ja ajatusmaailma eivät ole irrelevantteja juttuja vaan hyvinkin olennaisia tekijöitä siinä, kiinnostunko hänestä vai en.
Olet ihan oikeassa. Kyse ei ole varsinaisesti pelkästä ulkonäöstä, vaan myös elekielestä, tuoksusta, itsevarmuudesta, pelokkuudesta, päättäväisyydestä yms. Tindereiden haaste on siinä, että ulkonäkö korostuu näiden muiden kustannuksella.
Arvomaailmat, ismit ja muut luonnollisesti vaikuttavat yhteiselämään, mutta joustava ihminen kyllä tulee ihan hyvin toimeen vaikka vastakkaista puoluekantaa omaavan kanssa. Pointtini yritti olla se, että moni on näissä todella ehdoton. Vihervassari ja persu voivat tulla oikein hyvin toimeen, kunhan halua on ja eriäviä näkemyksiä osataan kuunnella ja kunnioittaa. Eriävä ajatusmaailma korostuu usein tutustumisvaiheessa, mutta kun yhteiselämää on takana jo vuosia, niin eihän siellä kotona koko aikaa (lue: lähes ollenkaan) politiikasta väännetä, kun arki keskittyy pääasiassa perusjuttuihin, lasten hoitoon yms.
Miten esim. biseksuaali vihervassari, jonka kavereissa on homoja, voisi joustaa ja kunnioittaa persukumppanin mielipidettä, että ainoastaan heteroseksuaalisuus on ok? Arvomaailmat vaikuttavat muuten todella paljon esim. lasten kasvatuksessa ja miten lapsille puhuu maailmasta, ihmisistä ja kaikesta - kyllä silloin alkaa hiertää todella paljon, jos arvomaailmat eivät osu yksiin. Kyllä minäkin tulen toimeen niiden tuntemieni ihmisten kanssa, joilla on erilainen arvomaailma - mutta en halua jakaa elämääni ihmisen kanssa, jonka kanssa ollaan tärkeistä asioista eri linjoilla. Jo esim. suhtautuminen ilmastonmuutokseen on aika olennainen juttu etenkin, jos lapsia meinataan hankkia. Ja miksi edes pitäisi aloittaa suhde jonkun kanssa, jonka arvomaailma ei osu yksiin oman kanssa? Helpompaahan se kaikille on etsiä oikeasti yhteensopiva kumppani. Omituista yrittää väkisin yhdistää ihmisiä, joilla ei ole välttämättä mitään yhteistä. Tuskinpa se seksuaalinen halukaan kovin suurta on, jos toisen ajatuksia ei pysty arvostamaan.
Tinderistä ja onlyfanssista pitäisi luotettava ja uskollinen nainen löytää??? : O
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Itsekin haluaisi parisuhteeseen, mutta eipä ole tähän päivään asti mitään tuuria käynyt.
Kai mä sitten ole se pakollinen tilastojen jämämies ja hukkapala. Täytyyhän niitäkin olla, ei kaikki ole elämässä reilua.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Miehelle oman muurahaispesän rakentaminen on tärkeämpää kuin lapset. Koska puolet avioliitoista päättyy eroon mikä hajottaa miehen rakentaman pesän, miehet rakentavat sen mieluummin yksin.
Naisille vastaava elämäntyö ovat lapset. He voivat aivan hyvin hankkia ne yksinkin eli mikään kynnyskysymys ei miehen saaminen liittoon ole naisillekaan.
Missä vika kun puolet avioliitoista päättyy eroon? Avioliitossa on kaksi osapuolta; mies ja nainen. Syy on molemmissa.
Väitän että syy on jo julkisesti todettu, avioliittoa ei enää pidetä arvossa eräänlaisena pyhänä asiana jonka eteen tehdään töitä. Nykyään lyödään hanskat tiskiin heti kun tuntuu jokin asia hiemankin ikävältä. Sitä se hedonismi ja ateismi teettää.
Mutta sitten tullaan siihen kysymykseen, että jos avioparilla ei ole vaikka lapsia, niin miksi suhteen eteen pitäisi tehdä töitä ja miksi pitäisi kituuttaa, kun voi aivan yhtä hyvin erota? Toki monesti avioparilla on lapsia ja silloin asioita joutuu (pitäisi joutua) vähän punnitsemaan.
Tuo on juuri se mikä ajaa avioeroon. Homma menee "kituuttamiseksi" ei ajatella että voisiko asioita käydä keskustelemalla läpi ja muuttaa asenteita yhteisen edun hyväksi. Sen sijaan ollaan kaivauduttu omiin poteroihin jo ennen kuin kumppani ehdokasta on löydetty. Tuntuu että nyky aikuiset ei ole saaneet minkäänlaista parisuhdemallia kotoa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Itsekin haluaisi parisuhteeseen, mutta eipä ole tähän päivään asti mitään tuuria käynyt.
Kai mä sitten ole se pakollinen tilastojen jämämies ja hukkapala. Täytyyhän niitäkin olla, ei kaikki ole elämässä reilua.
Katsele ulkomailta. Suomalainen mies on kuumaa kamaa siellä koska yleensä konservatiiviset miehet jää suomessa yksin ja suomi on maailman liberalistisin maa.
Vierailija kirjoitti:
Ihan vähintään täsmälleen yhtä vaikeaa oli 30v sitten!
Erinäisten tapahtumien seurauksena löysin puolisoni, alkuun oli vaikeaa kun mies luuli olevansa ikuisesti teinipoika. Nyt ollaan 60+ 3 aikuista lasta. Esikoisen jälkeen harkitsin eroa miehen kypsymättömyyden vuoksi.
Milloinkohan naiset oppii ettei miestä voi muuttaa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
En ota kantaa kyseisten miesten sisäiseen tai ulkoiseenkaan kauneuteen, mutta kyllä, myös Suomessa, kuten kaikissa länsimaissa, ei länsimaista puhumattakaan, on paljon miehiä jotka haluavat neitsyt vaimon. Monille kyse on uskonnosta mutta suinkaan kaikille ei. Useimmat näistä neitsyt vaimosta haaveilijoista varmaan jäävät iäksi yksin tai sitten jossain vaiheessa tyytyvät naiseen joka ei kyseistä ihannetta täytä. Mielestäni aihe on tabu josta olisi hyvä puhua avoimemmin. Harvalla suomalaisella miehellä on rohkeutta myöntää unelmoivansa neitsyt vaimosta. Tai ehkä useimmat sellaisesta haaveilijat ovat vain sen verran järkeviä että ymmärtävät olla asiaa paljastamatta koska asian julkilausuminen voisi heikentää heidän mahdollisuuksiaan saada seksiä.
Jos haluaa kokemattoman neitsyen, on parasta täyttää samat kriteerit itse. Miten se oma napa tahtoo asiassa unohtua?
Periaatteen mies tai nainen ei mene kenenkään kanssa sänkyyn ennen papin aamenta.
Jos mies on neitsyt niin hän on automaattisesti luuseri eikä tule ikinä saamaan neitsyt naista. Näin naiset kaivaa keskustelussa kuopan mihin toivoo vastapuolen tippuvan.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Parisuhteen muodostus on tänä päivänä sellaista tähtitiedettä, että suurimmalta osalta ei onnistu. Yksinäisyys vaan lisääntyy, halusipa sitä tai ei. Ennen puhuttiin vanhoistapiioista ja -pojista. Nykyään heitä sanotaan sinkuiksi. ;)
Juu, sinkkuja on Suomi väärällään. He, jotka ovat löytäneet unelmiensa puolison, ovat myös jo eronneet.
Tuhansilla on puolison haku päällä, ja samaan aikaan tuhansilla eropaperit vetämässä.
Mikä ihmisiä oikein riivaa?
Hedonismi.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Terveisin Suvi kirjoitti:
Järkyttävä ajatuskin, että pitäisi testata hirveä määrä miehiä ennkuin sopiva löytyisi. Mennä sänkyyn kaikenmaailman tuntemattomien tyyppien kanssa. Kauheata elämää tuollainen.
Tänä päivänä naiset kutsuu sitä "oman seksuaalisuuden voimaantumiseksi ja löytämiseksi".
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Naisilla rima on liian korkealla miesten suhteen. Ei kaikki miehet voi olla niitä miesmalleja ja korkeakoulutettuja jotka ovat hyväpalkkaisessa työssä.
Niin, kaikilla meillä palstan naisilla on puolisona korkeakoulutettu hyväpalkkainen miesmalli (joka työskentelee myös kirurgina ja harrastaa lentämistä). Kuten kaikilla palstamiesten tuntemilla naisilla; siskoilla, serkuilla, naapureilla, työkavereilla, lähikaupan kassalla jne.
Minkähänlaista olisi, jos pitäisi joka päivä uudelleen ja uudelleen itselleen vakuutella, että kaikilla naisilla on tuollainen mies, ja samaan aikaan kaikki ympäristöstä tulevat viestit (mm. käynti Prismassa) suorastaan huutaisi sitä vastaan?
Prismassa pariskuntia katsomalla sen kyllä näkee yksiselitteisesti miten pariutuminen OIKEASTI toimii:
Kauniilla ihmisillä on kaunis kumppani kainalossaan, taviksella on toinen tavis vierellään, ja rumat ovat rumien kanssa.
Eli tavis- ja rumat miehetkin pariutuvat? MOT.
Valtaosa tuntemistani taviksista on parisuhteessa. Tunnen jopa muutaman ruman ihmisen, jotka ovat parisuhteessa.
Niin minäkin. Ja siksi minua hämmästyttää tällä palstalla ja tässäkin ketjussa jatkuvasti toistuva väite, että vain gigaleukaiset lentäjäkirurgit pariutuvat. Kun meistä ihan jokainen näkee ympärillään, että totuus on toinen.
Tällä palstalla esitetään paljonkin aika älyttömiä väitteitä.
Ne sinkuiksi haluamattaan jääneet ketä mä tunnen, osuu valtaosin näihin kahteen kategoriaan:
1. Rumat: heidän on vaan todella vaikea löytää kumppania, koska juuri kukaan ei heistä kiinnostu.
2. Tavikset, joiden odotukset ovat täysin epärealistiset: nämä ihmiset eivät löydä kumppania, koska oma ulkonäkö ei vaan riitä niihin ihmisiin joita he himoitsevat, eivätkä he kykene kiinnostumaan "oman tasoisistaan".
Sinun kuplassani, sinun arvioimanasi on noin. Omassa kuplassani täällä pääkaupunkiseudulla taas vaikuttaa olevan paljon tasokkaita ja kauniita sinkkunaisia, joille ei ole tarjolla kaltaisiaan sinkkumiehiä. Sinkkunaisia on täällä yksinkertaisesti paljon enemmän, ja heidän tasonsa on korkea. Moni valitsee mieluummin olla sinkkuna, kuin tyytyä huonoon suhteeseen epäkiinnostavan miehen kanssa.
Toisaalta pk-seutu on karkkikauppa sinkkumiehelle, jolla on vähänkään naisia kiinnostavia, maskuliinisia ominaisuuksia ja kykyä hyödyntää niitä. Moni mies tuo profiilissaan esille, mikäli hänellä on yhtään mitään perinteisesti maskuliiniseksi miellettyjä ominaisuuksia, harrastuksia tai jos esim. työskentelee edes satunnaisesti jossain turvallisuusalan tehtävissä tai harrastaa vpk:tä. Eikä se ole sattumaa.
Onko mitään säälittävämpää kuin ensin epäonnistua kumppanin saamisessa, ja sen jälkeen yrittää epätoivoisesti selitellä asiaa noin päin: "hei, oikeesti, mä jäin sinkuksi vaan sen takia kun mä itse olen niin korkeatasoinen, eikä mun tasoa vastaavia miehiä vaan ole paljoa".
Monen ihmisen on vaikea myöntää itselleen, että heidän oman toimintansa ja omien valintojensa takia he jäivät tahtomattaan sinkuksi.
Tämän takia harrastetaan tuollaista mentaaliakrobatiaa, jossa keksitään mitä mielikuvituksellisempia selityksiä sille miksi se kumppani jäi saamatta.
Eikä tarvitse tehdä muuta kuin kantaa vastuu siitä että on yksin. Tajuaisi että sen sijaan että kehittelee näitä selityksiä ja verukkeita yksinoloonsa, katsoisi peiliin ja toteisi itselleen että ehkäpä vika on itsessään. On helppo löytää kumppani, pitää ensin vain todeta että esittämällä vaatimuksia, sellaista tuskin löytyy.
Sopivaa kumppania ei todellakaan ole helppoa löytää. Oli se oma taso mikä tahansa. Joidenkin on helpompi löytää tapailuseuraa kuin toisten. Mutta ei ole helppoa löytää ihmistä jonka kanssa tapailu voisi edetä parisuhteeksi.
Täällä sama paitsi en tapaile tai seurustele vaan menen naimisiin. Sitä ennen tietenkin tutustutaan ja suunnitellaan yksityiskohtaisesti yhteinen tulevaisuus. Nykyään on toi tapailu tuotu uudeksi harmaaksi lisä alueeksi seurustelun lisäksi. Jos oikein arvaan se on pääasiassa seksiä ja naisen pohdintaa miltä hänestä tänään tuntuu.
Et tapaile tai seurustele vaan menet naimisiin? Monennellako tapaamiskerralla?
Suunnitellaan yksityiskohtaisesti yhteinen tulevaisuus? Entä missä roolissa tässä kuviossa ovat tunteet?Ne on ne suunnittelijat sitten vielä kolmekymppisinä suunnittelemassa. Asioita voi suunnitella loputtomiin, toiset pariutuivat ajoissa ja päättivät että sen kautta lähdetään toteuttamaan suunnitelmia.
Heillä on myös pitkä kokemus eri parisuhteista ja paljon lapsia jotka varttuu ilman isää. Heistä voimme lukea sitten uutisista.
Onhan se hyvä että edes joku katsoo mihin meisselin tuikkaa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Naisilla rima on liian korkealla miesten suhteen. Ei kaikki miehet voi olla niitä miesmalleja ja korkeakoulutettuja jotka ovat hyväpalkkaisessa työssä.
Niin, kaikilla meillä palstan naisilla on puolisona korkeakoulutettu hyväpalkkainen miesmalli (joka työskentelee myös kirurgina ja harrastaa lentämistä). Kuten kaikilla palstamiesten tuntemilla naisilla; siskoilla, serkuilla, naapureilla, työkavereilla, lähikaupan kassalla jne.
Minkähänlaista olisi, jos pitäisi joka päivä uudelleen ja uudelleen itselleen vakuutella, että kaikilla naisilla on tuollainen mies, ja samaan aikaan kaikki ympäristöstä tulevat viestit (mm. käynti Prismassa) suorastaan huutaisi sitä vastaan?
Prismassa pariskuntia katsomalla sen kyllä näkee yksiselitteisesti miten pariutuminen OIKEASTI toimii:
Kauniilla ihmisillä on kaunis kumppani kainalossaan, taviksella on toinen tavis vierellään, ja rumat ovat rumien kanssa.
Eli tavis- ja rumat miehetkin pariutuvat? MOT.
Valtaosa tuntemistani taviksista on parisuhteessa. Tunnen jopa muutaman ruman ihmisen, jotka ovat parisuhteessa.
Niin minäkin. Ja siksi minua hämmästyttää tällä palstalla ja tässäkin ketjussa jatkuvasti toistuva väite, että vain gigaleukaiset lentäjäkirurgit pariutuvat. Kun meistä ihan jokainen näkee ympärillään, että totuus on toinen.
Tällä palstalla esitetään paljonkin aika älyttömiä väitteitä.
Ne sinkuiksi haluamattaan jääneet ketä mä tunnen, osuu valtaosin näihin kahteen kategoriaan:
1. Rumat: heidän on vaan todella vaikea löytää kumppania, koska juuri kukaan ei heistä kiinnostu.
2. Tavikset, joiden odotukset ovat täysin epärealistiset: nämä ihmiset eivät löydä kumppania, koska oma ulkonäkö ei vaan riitä niihin ihmisiin joita he himoitsevat, eivätkä he kykene kiinnostumaan "oman tasoisistaan".
Sinun kuplassani, sinun arvioimanasi on noin. Omassa kuplassani täällä pääkaupunkiseudulla taas vaikuttaa olevan paljon tasokkaita ja kauniita sinkkunaisia, joille ei ole tarjolla kaltaisiaan sinkkumiehiä. Sinkkunaisia on täällä yksinkertaisesti paljon enemmän, ja heidän tasonsa on korkea. Moni valitsee mieluummin olla sinkkuna, kuin tyytyä huonoon suhteeseen epäkiinnostavan miehen kanssa.
Toisaalta pk-seutu on karkkikauppa sinkkumiehelle, jolla on vähänkään naisia kiinnostavia, maskuliinisia ominaisuuksia ja kykyä hyödyntää niitä. Moni mies tuo profiilissaan esille, mikäli hänellä on yhtään mitään perinteisesti maskuliiniseksi miellettyjä ominaisuuksia, harrastuksia tai jos esim. työskentelee edes satunnaisesti jossain turvallisuusalan tehtävissä tai harrastaa vpk:tä. Eikä se ole sattumaa.
Onko mitään säälittävämpää kuin ensin epäonnistua kumppanin saamisessa, ja sen jälkeen yrittää epätoivoisesti selitellä asiaa noin päin: "hei, oikeesti, mä jäin sinkuksi vaan sen takia kun mä itse olen niin korkeatasoinen, eikä mun tasoa vastaavia miehiä vaan ole paljoa".
Monen ihmisen on vaikea myöntää itselleen, että heidän oman toimintansa ja omien valintojensa takia he jäivät tahtomattaan sinkuksi.
Tämän takia harrastetaan tuollaista mentaaliakrobatiaa, jossa keksitään mitä mielikuvituksellisempia selityksiä sille miksi se kumppani jäi saamatta.
Eikä tarvitse tehdä muuta kuin kantaa vastuu siitä että on yksin. Tajuaisi että sen sijaan että kehittelee näitä selityksiä ja verukkeita yksinoloonsa, katsoisi peiliin ja toteisi itselleen että ehkäpä vika on itsessään. On helppo löytää kumppani, pitää ensin vain todeta että esittämällä vaatimuksia, sellaista tuskin löytyy.
Sopivaa kumppania ei todellakaan ole helppoa löytää. Oli se oma taso mikä tahansa. Joidenkin on helpompi löytää tapailuseuraa kuin toisten. Mutta ei ole helppoa löytää ihmistä jonka kanssa tapailu voisi edetä parisuhteeksi.
Täällä sama paitsi en tapaile tai seurustele vaan menen naimisiin. Sitä ennen tietenkin tutustutaan ja suunnitellaan yksityiskohtaisesti yhteinen tulevaisuus. Nykyään on toi tapailu tuotu uudeksi harmaaksi lisä alueeksi seurustelun lisäksi. Jos oikein arvaan se on pääasiassa seksiä ja naisen pohdintaa miltä hänestä tänään tuntuu.
Et tapaile tai seurustele vaan menet naimisiin? Monennellako tapaamiskerralla?
Suunnitellaan yksityiskohtaisesti yhteinen tulevaisuus? Entä missä roolissa tässä kuviossa ovat tunteet?
Tunteet? Niidenkö varaan rakennat parisuhteen. Eipä taida kestää kun ei ole järkeä mukana.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Naisilla rima on liian korkealla miesten suhteen. Ei kaikki miehet voi olla niitä miesmalleja ja korkeakoulutettuja jotka ovat hyväpalkkaisessa työssä.
Niin, kaikilla meillä palstan naisilla on puolisona korkeakoulutettu hyväpalkkainen miesmalli (joka työskentelee myös kirurgina ja harrastaa lentämistä). Kuten kaikilla palstamiesten tuntemilla naisilla; siskoilla, serkuilla, naapureilla, työkavereilla, lähikaupan kassalla jne.
Minkähänlaista olisi, jos pitäisi joka päivä uudelleen ja uudelleen itselleen vakuutella, että kaikilla naisilla on tuollainen mies, ja samaan aikaan kaikki ympäristöstä tulevat viestit (mm. käynti Prismassa) suorastaan huutaisi sitä vastaan?
Prismassa pariskuntia katsomalla sen kyllä näkee yksiselitteisesti miten pariutuminen OIKEASTI toimii:
Kauniilla ihmisillä on kaunis kumppani kainalossaan, taviksella on toinen tavis vierellään, ja rumat ovat rumien kanssa.
Eli tavis- ja rumat miehetkin pariutuvat? MOT.
Valtaosa tuntemistani taviksista on parisuhteessa. Tunnen jopa muutaman ruman ihmisen, jotka ovat parisuhteessa.
Niin minäkin. Ja siksi minua hämmästyttää tällä palstalla ja tässäkin ketjussa jatkuvasti toistuva väite, että vain gigaleukaiset lentäjäkirurgit pariutuvat. Kun meistä ihan jokainen näkee ympärillään, että totuus on toinen.
Tällä palstalla esitetään paljonkin aika älyttömiä väitteitä.
Ne sinkuiksi haluamattaan jääneet ketä mä tunnen, osuu valtaosin näihin kahteen kategoriaan:
1. Rumat: heidän on vaan todella vaikea löytää kumppania, koska juuri kukaan ei heistä kiinnostu.
2. Tavikset, joiden odotukset ovat täysin epärealistiset: nämä ihmiset eivät löydä kumppania, koska oma ulkonäkö ei vaan riitä niihin ihmisiin joita he himoitsevat, eivätkä he kykene kiinnostumaan "oman tasoisistaan".
Sinun kuplassani, sinun arvioimanasi on noin. Omassa kuplassani täällä pääkaupunkiseudulla taas vaikuttaa olevan paljon tasokkaita ja kauniita sinkkunaisia, joille ei ole tarjolla kaltaisiaan sinkkumiehiä. Sinkkunaisia on täällä yksinkertaisesti paljon enemmän, ja heidän tasonsa on korkea. Moni valitsee mieluummin olla sinkkuna, kuin tyytyä huonoon suhteeseen epäkiinnostavan miehen kanssa.
Toisaalta pk-seutu on karkkikauppa sinkkumiehelle, jolla on vähänkään naisia kiinnostavia, maskuliinisia ominaisuuksia ja kykyä hyödyntää niitä. Moni mies tuo profiilissaan esille, mikäli hänellä on yhtään mitään perinteisesti maskuliiniseksi miellettyjä ominaisuuksia, harrastuksia tai jos esim. työskentelee edes satunnaisesti jossain turvallisuusalan tehtävissä tai harrastaa vpk:tä. Eikä se ole sattumaa.
"Sinkkunaisia on täällä yksinkertaisesti paljon enemmän, ja heidän tasonsa on korkea."
Pari juttua:
1. Onko PKS:lla oikeasti paljon enemmän sinkkunaisia, kuin miehiä? Vai onko tämä vaan joku urbaani legenda? Tilastotietäjiä paikalla?2. Kenen mielestä näiden naisten taso on korkea? Heidän itsensä mielestä? Vai miesten mielestä? Kuka tahansahan voi sanoa olevansa mitä tahansa, kyllä tähän maailmaan puhetta mahtuu. Mutta se mikä oikeasti merkkaa, on tulokset.
1. Kyllä on. Naiset hakeutuvat pääkaupunkiseudulle opiskelemaan ja töihin. Miehet jäävät herkemmin kotiseuduilleen.
2. Esimerkiksi monen miehen. Tunnen paljon sinkkumiehiä, joilla on yleisesti naisia kiinnostavia maskuliinisia ominaisuuksia ja esimerkiksi harrastuksia, ja treffeistä ei ole pulaa. Jatkuvasti uusia kiinnostavia matcheja ja paljon tykkäyksiä myös itseään nuoremmilta naisilta. Pohjoisessa asuva tuttu sinkkumies kertoi, että kaikki kiinnostavimmat naiset asuvat etelässä.
Ymmärsit kakkoskohdan väärin. Totta kai maskuliinisilla ja komeilla miehillä on halukkaita naisia treffailtavaksi ja pantavaksi vaikka joka viikon päivälle, ei se ollut se kysymys.
Kysymys oli että kenen mielestä ne ilman kumppania jääneet PKS:n sinkkunaiset ovat korkeatasoisia? Heidän omasta mielestään? Kun yleensä kyllä korkeatasoiset ihmiset kumppanin löytävät itselleen jos vaan haluavat, kun taas ne yksin jääneet on yleensä aika matalatasoisia. Eiköhän homma myös pks:lla mene todellisuudessa juuri noin.
Meinaatko että vaikka pk-seudulla olisi täsmälleen sama määrä tasokkaita miehiä ja naisia? Jos näin olisi, silloin tuskin kenelläkään olisi mitään ongelmia pariutumisessa. Mutta kun tosiasiassa se menee niin että miehissä näitä tasokkaita on paljon vähemmän kuin naisissa. Jokainen jolla on silmät päässä tietää tämän. Tasokas nainen pysyy ennemmin sinkkuna kuin ottaa huomattavasti itseä heikompitasoisen miehen.
Tämä on totta. Ja se selkeästi osuu joillakin ketjulaisilla arkaan paikkaan. Pääkaupunkiseudulla on paljon itsestään huolehtivia, kauniita ja elämässään pärjääviä naisia. Vastaavanlaisille miehille on valinnanvaraa paljon.
Itsekkäitä naisia joiden elämään ei mahdu muuta kuin oma napa. Kumma että miehet jää yksin.
Jos suhtaudut noin naisiin, en ihmettele, jos heidän kiinnostuksensa ei herää.
Kovasti koitat verbaalisesti hyökätä henkilökohtaisuuksiin mutta turhaan sillä olen hetero nainen joka totesi julkisesti miten asiat on.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Miehelle oman muurahaispesän rakentaminen on tärkeämpää kuin lapset. Koska puolet avioliitoista päättyy eroon mikä hajottaa miehen rakentaman pesän, miehet rakentavat sen mieluummin yksin.
Naisille vastaava elämäntyö ovat lapset. He voivat aivan hyvin hankkia ne yksinkin eli mikään kynnyskysymys ei miehen saaminen liittoon ole naisillekaan.
Missä vika kun puolet avioliitoista päättyy eroon? Avioliitossa on kaksi osapuolta; mies ja nainen. Syy on molemmissa.
Väitän että syy on jo julkisesti todettu, avioliittoa ei enää pidetä arvossa eräänlaisena pyhänä asiana jonka eteen tehdään töitä. Nykyään lyödään hanskat tiskiin heti kun tuntuu jokin asia hiemankin ikävältä. Sitä se hedonismi ja ateismi teettää.
Eivät ne entisen maailman avioparitkaan mitään töitä suhteen eteen tehneet. Kituuttivat samassa talossa, kun oli taloudellisesti ja sosiaalisesti pakko. Parisuhde oli toissijainen asia, kunhan mies hankki elannon ja nainen pisti leivän pöytään. Ehkä joku nainen olisi saattanut hurjana haluta korjata 1950-luvulla parisuhdetta, mutta sen ajan miehet pitivät sellaista "akkojen kotkotuksena".
Naiset ei ole koskaan olleet onnellisia. He ovat nyt "edistyneet" tuosta 50 luvulta mutta silti itketään ettei asiat ole hyvin. Totuus on että naisella on omat tarpeet ja niihin kuuluu mies, lapset, koti ja se että he kokevat itsensä arvostetuksi.
Viimeinen lauseesi kuvastaa enemmänkin henkilökohtaista katkeruutta kuin valtaväestön avioliittoa.
No mun äiti vihasi vaimona ja äitinä oloa. Ei halunnut hävitä susaruksilleen jäämällä perheettömäksi joten synnytti. Kaikista naisista et saa pullantuoksuista kotirouvaa.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Naisilla rima on liian korkealla miesten suhteen. Ei kaikki miehet voi olla niitä miesmalleja ja korkeakoulutettuja jotka ovat hyväpalkkaisessa työssä.
Niin, kaikilla meillä palstan naisilla on puolisona korkeakoulutettu hyväpalkkainen miesmalli (joka työskentelee myös kirurgina ja harrastaa lentämistä). Kuten kaikilla palstamiesten tuntemilla naisilla; siskoilla, serkuilla, naapureilla, työkavereilla, lähikaupan kassalla jne.
Minkähänlaista olisi, jos pitäisi joka päivä uudelleen ja uudelleen itselleen vakuutella, että kaikilla naisilla on tuollainen mies, ja samaan aikaan kaikki ympäristöstä tulevat viestit (mm. käynti Prismassa) suorastaan huutaisi sitä vastaan?
Prismassa pariskuntia katsomalla sen kyllä näkee yksiselitteisesti miten pariutuminen OIKEASTI toimii:
Kauniilla ihmisillä on kaunis kumppani kainalossaan, taviksella on toinen tavis vierellään, ja rumat ovat rumien kanssa.
Eli tavis- ja rumat miehetkin pariutuvat? MOT.
Valtaosa tuntemistani taviksista on parisuhteessa. Tunnen jopa muutaman ruman ihmisen, jotka ovat parisuhteessa.
Niin minäkin. Ja siksi minua hämmästyttää tällä palstalla ja tässäkin ketjussa jatkuvasti toistuva väite, että vain gigaleukaiset lentäjäkirurgit pariutuvat. Kun meistä ihan jokainen näkee ympärillään, että totuus on toinen.
Tällä palstalla esitetään paljonkin aika älyttömiä väitteitä.
Ne sinkuiksi haluamattaan jääneet ketä mä tunnen, osuu valtaosin näihin kahteen kategoriaan:
1. Rumat: heidän on vaan todella vaikea löytää kumppania, koska juuri kukaan ei heistä kiinnostu.
2. Tavikset, joiden odotukset ovat täysin epärealistiset: nämä ihmiset eivät löydä kumppania, koska oma ulkonäkö ei vaan riitä niihin ihmisiin joita he himoitsevat, eivätkä he kykene kiinnostumaan "oman tasoisistaan".
Sinun kuplassani, sinun arvioimanasi on noin. Omassa kuplassani täällä pääkaupunkiseudulla taas vaikuttaa olevan paljon tasokkaita ja kauniita sinkkunaisia, joille ei ole tarjolla kaltaisiaan sinkkumiehiä. Sinkkunaisia on täällä yksinkertaisesti paljon enemmän, ja heidän tasonsa on korkea. Moni valitsee mieluummin olla sinkkuna, kuin tyytyä huonoon suhteeseen epäkiinnostavan miehen kanssa.
Toisaalta pk-seutu on karkkikauppa sinkkumiehelle, jolla on vähänkään naisia kiinnostavia, maskuliinisia ominaisuuksia ja kykyä hyödyntää niitä. Moni mies tuo profiilissaan esille, mikäli hänellä on yhtään mitään perinteisesti maskuliiniseksi miellettyjä ominaisuuksia, harrastuksia tai jos esim. työskentelee edes satunnaisesti jossain turvallisuusalan tehtävissä tai harrastaa vpk:tä. Eikä se ole sattumaa.
"Sinkkunaisia on täällä yksinkertaisesti paljon enemmän, ja heidän tasonsa on korkea."
Pari juttua:
1. Onko PKS:lla oikeasti paljon enemmän sinkkunaisia, kuin miehiä? Vai onko tämä vaan joku urbaani legenda? Tilastotietäjiä paikalla?2. Kenen mielestä näiden naisten taso on korkea? Heidän itsensä mielestä? Vai miesten mielestä? Kuka tahansahan voi sanoa olevansa mitä tahansa, kyllä tähän maailmaan puhetta mahtuu. Mutta se mikä oikeasti merkkaa, on tulokset.
1. Kyllä on. Naiset hakeutuvat pääkaupunkiseudulle opiskelemaan ja töihin. Miehet jäävät herkemmin kotiseuduilleen.
2. Esimerkiksi monen miehen. Tunnen paljon sinkkumiehiä, joilla on yleisesti naisia kiinnostavia maskuliinisia ominaisuuksia ja esimerkiksi harrastuksia, ja treffeistä ei ole pulaa. Jatkuvasti uusia kiinnostavia matcheja ja paljon tykkäyksiä myös itseään nuoremmilta naisilta. Pohjoisessa asuva tuttu sinkkumies kertoi, että kaikki kiinnostavimmat naiset asuvat etelässä.
Ymmärsit kakkoskohdan väärin. Totta kai maskuliinisilla ja komeilla miehillä on halukkaita naisia treffailtavaksi ja pantavaksi vaikka joka viikon päivälle, ei se ollut se kysymys.
Kysymys oli että kenen mielestä ne ilman kumppania jääneet PKS:n sinkkunaiset ovat korkeatasoisia? Heidän omasta mielestään? Kun yleensä kyllä korkeatasoiset ihmiset kumppanin löytävät itselleen jos vaan haluavat, kun taas ne yksin jääneet on yleensä aika matalatasoisia. Eiköhän homma myös pks:lla mene todellisuudessa juuri noin.
Meinaatko että vaikka pk-seudulla olisi täsmälleen sama määrä tasokkaita miehiä ja naisia? Jos näin olisi, silloin tuskin kenelläkään olisi mitään ongelmia pariutumisessa. Mutta kun tosiasiassa se menee niin että miehissä näitä tasokkaita on paljon vähemmän kuin naisissa. Jokainen jolla on silmät päässä tietää tämän. Tasokas nainen pysyy ennemmin sinkkuna kuin ottaa huomattavasti itseä heikompitasoisen miehen.
Tämä on totta. Ja se selkeästi osuu joillakin ketjulaisilla arkaan paikkaan. Pääkaupunkiseudulla on paljon itsestään huolehtivia, kauniita ja elämässään pärjääviä naisia. Vastaavanlaisille miehille on valinnanvaraa paljon.
Itsekkäitä naisia joiden elämään ei mahdu muuta kuin oma napa. Kumma että miehet jää yksin.
Jos suhtaudut noin naisiin, en ihmettele, jos heidän kiinnostuksensa ei herää.
Kovasti koitat verbaalisesti hyökätä henkilökohtaisuuksiin mutta turhaan sillä olen hetero nainen joka totesi julkisesti miten asiat on.
Aina on ollut itsekkäitä naisia. 70-luvulla itsekkyys peitettiin alkolla. Tupakointi oli siihen aikaan jees raskaana ja lasten seurassa.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
En ota kantaa kyseisten miesten sisäiseen tai ulkoiseenkaan kauneuteen, mutta kyllä, myös Suomessa, kuten kaikissa länsimaissa, ei länsimaista puhumattakaan, on paljon miehiä jotka haluavat neitsyt vaimon. Monille kyse on uskonnosta mutta suinkaan kaikille ei. Useimmat näistä neitsyt vaimosta haaveilijoista varmaan jäävät iäksi yksin tai sitten jossain vaiheessa tyytyvät naiseen joka ei kyseistä ihannetta täytä. Mielestäni aihe on tabu josta olisi hyvä puhua avoimemmin. Harvalla suomalaisella miehellä on rohkeutta myöntää unelmoivansa neitsyt vaimosta. Tai ehkä useimmat sellaisesta haaveilijat ovat vain sen verran järkeviä että ymmärtävät olla asiaa paljastamatta koska asian julkilausuminen voisi heikentää heidän mahdollisuuksiaan saada seksiä.
Jos haluaa kokemattoman neitsyen, on parasta täyttää samat kriteerit itse. Miten se oma napa tahtoo asiassa unohtua?
Periaatteen mies tai nainen ei mene kenenkään kanssa sänkyyn ennen papin aamenta.
Jos mies on neitsyt niin hän on automaattisesti luuseri eikä tule ikinä saamaan neitsyt naista. Näin naiset kaivaa keskustelussa kuopan mihin toivoo vastapuolen tippuvan.
Niin edelleen mikä estää siveellisiä miehiä osallistumasta Itä-Euroopan maissa kirkollisiin tilaisuuksiin? Google translator auttaa tilaisuuden jälkeen murtamaan kielimuuria. Siveellinen nainen voi hyvinkin vältellä Tinderiä.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Minun tuntemani kolmekymppiset ovat juurikin noita sitoutumiskammoisia.
Hassua sitten, kun valittavat parisuhteettomuuttaan. Vaikka kysyntää heilläkin olisi, eivät vain itse sitoudu.
Moni vastaan tullut kolmikymppinen mies sanoo että tahtoo parisuhteen ja lapsia, jotkut jopa että ovat vauvakuumeisia, ja silti parissa kuussa huomaakin että tyyppi on sitoutumiskammoinen ja yhteenmuutto- ja lapsipuheet pelottaa.
miehellä on joku ideaali naisesta ja seurusteltuaan vähän aikaa hupmaa ettei tämä nainen ei oo sitä
Alue: Aihe vapaa
Nuo nyt eivät ole millään mittapuulla kohtuuttomia standardeja, mutta mielenkiinnosta; Mitä sä tuot parisuhteeseen? Miksi parisuhde just sun kanssa olisi hyvä juttu? Mistä sä olet valmis luopumaan parisuhteen takia ja parisuhteessa?