Lue keskustelun säännöt.
Onko joku eronnut kumppanin hullun lapsuudenperheen/suvun takia?
12.07.2022 |
Tilanne on se, että miehen perhekuviot alkaneet vaikuttaa meidän parisuhteeseen. Miehen äiti syyllistää tätä, roikkuu kiinni, ja koittaa vaikuttaa meidän elämään ja keksii minusta ilkeitä juttuja. Veli on vakavasti psyykkisesti sairas ja alkanut pommittaa miestä hulluilla viesteillä. Toinen sisar pitää muuten vaan vihanpitoa veljelleen. Isänsä on itsekäs ihminen, jolle mies ei uskalla sanoa vastaan.Mies sitten selvästi kärsii tästä ja ruvennut purkamaan minuun tätä patoutunutta vihaansa mikä kuuluisi selvästi muualle.
Tähän asti olen pystynyt rajaamaan näitä ihmisiä elämästäni ja pitämään tiettyä etäisyyttä. Nyt Mies kuitenkin alkanutta suuttua, jos minä en halua tavata hänen äitiään niin usein kun hän. Miksi ihmeessä haluaisin viettää aikaa ihmisen kanssa, joka puhuu minusta pahaa? Minusta miehen pitäisi katkaista napanuora ja lakata miellyttämästä äitiään.
Kysymys kuuluu, onko tuollaisesta sairaalloisesti lapsuudenperheessään kiinni olevassa miehestä suhteeseen?välillä tuntuu, että mahdoton paikka ja mies ei havahdu, että hän on aikuinen ja voisi irtautua elämään aikuisen elämää.
Kommentit (55)
Vierailija kirjoitti:
Ei kuulosta hyvältä, mies ei ole selvästikään aikuistunut. Onneksi olet huomannut asian itse. Älä kuitenkaan edes kuvittele, että voisit kasvattaa hänestä aikuisen. Hän havahtuu itse, jos havahtuu, se ei ole sinun työsi. Seurustelun tai parisuhteen idea ei ole kouluttaa toista aikuiseksi/sopivaksi parisuhteeseen. Hankala perhe ei olisi mahdottomuus, jos mies olisi itse jo oppinut vetämään rajansa, ja irtautunut vanhemmistaan. Jos niin olisi, hän olisi sinun puolellasi tuossa tilanteessa.
Joo ikävä kyllä siltä vaikuttaa, että mies ei ole irtautunut lapsuuden perheestään. Välillä toki sanoo äidilleen vastaan ja puolustaa minua. Mutta lopulta lepyttelee äitiään kuitenkin. Ja joo joku suuri havahtuminen pitäisi tapahtua..Välillä tuntuu, että liian syvällä tuo kuvio, että muuttuuko mikään koskaan. Ja niin valitettavasti minä en voi ratkaista tuota asiaa. Voin vaan tehdä omat ratkaisuni, jos meno ei muutu. Ap
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Kyllä. Miehen perhe vihaa minua sillä exä keksi riidoissa/humalassa minusta tarinoita joita soitteli suvulleen ja ystävilleen. Ei korjannut ikinä asioiden oikeaa laitaa. Tyyliin Minna on pettävä, juoppo (todellisuudessa oli tätä itse ja kärysikin, meni mm. useampi työpaikka juomisen takia jne.) Kaikki epäonni ja juominen oli tietysti minun syytä. Perhe solvasi minua ja oli aggressiivinen, kävi jopa yksi sisko kimppuuni. No toki exä vaikutti enempi eroon kuin perhe, mutta välit olivat niin tulehtuneet että antoi lisävauhtia häipyä täsä hullunkurisesta perheestä. Exä on nykyään rapajuoppo, en tiedä kenen syyksi valuttaa nyt elämänsä mädän kun en vuosiin ole ollut kuvioissa, Mikä onkin paras päätös ikinä
Olen parhaillaan mieheni kanssa eron partaalla ja uskon, että perimmäinen syy ongelmiimme on mieheni sairas äitisuhde. Mies katkaisi lopulta itse välit äitiinsä ja ajattelin, että no tämähän on varmaan uuden alku. Hyvä asia se oli, ei siinä mitään. Nyt mies vain purkaa minuun naisvihaansa, joka juontaa juurensa hänen narsistiseen, juoppoon äitiinsä.
Vierailija kirjoitti:
Olen parhaillaan mieheni kanssa eron partaalla ja uskon, että perimmäinen syy ongelmiimme on mieheni sairas äitisuhde. Mies katkaisi lopulta itse välit äitiinsä ja ajattelin, että no tämähän on varmaan uuden alku. Hyvä asia se oli, ei siinä mitään. Nyt mies vain purkaa minuun naisvihaansa, joka juontaa juurensa hänen narsistiseen, juoppoon äitiinsä.
Joo ikävä kyllä minustakin alkanut tuntua, että mies purkaa minuun vihaa, jonka pitäisi oikeasti kohdistua äitinsä toimintaan. Tuntuu väärältä joutua itse kärsimään tästä ja äitiään mies vaan lepyttelee. Ihan hirveä tilanne. Ero käynyt valitettavasti mielessä. Ap
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Jaha, taas uusi miehen sukulaisten haukkumisketju. Mikä kummallinen pelko naisilla on siitä, että mies pitää yhteyttä omiin sukulaisiin, ei edes omaan perheeseen saisi yhteyttä pitää.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Niin. Ei kukaan puolison suvun takia eroa, vaan siksi, että puoliso ei osaa vetää rajoja sukulaistensa suhteen. Hulluja on tasaisin välein täällä maapallollamme, ei siitä pääse. Syy on sen/niiden, joka/jotka sallivat hullujen pilata oman ja läheisten elämän.
Meillä tilanne muuttui vasta kun otin salaa nauhalle yhden hullun kännisiä puheluita ja sanoin miehelleni, että joko hän tekee jotain, tai on pian ex. Sitä riskiä ei sentään ottanut.
Moni mies on tossukka. Ei vain viitsi tehdä mitään. ,,Mitä sä nyt, eihän mun äiti sillä mitään pahaa tarkoittanut. . .
Kaksi vaihtoehtoa:
-Vakava keskustelu JA terapia (pari- tai yksilöterapia, jälkimmäinen luonnollisesti miehelle)
-Vakava keskustelu JA ero
Onko lapsia? Jos ei, eroaminen helpompaa. Mutta jos on, kannattaa tietenkin yrittää pelastaa avioliitto.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
On kokemusta ihan samasta kuviosta. Miehesi tarvitsee terapiaa. Hänellä on vääristynyt käsitys ihmissuhteiden normaaliudesta. Suvun hulluudet ovat hänelle vain luokkaa "se nyt on aina ollut sellainen".
Vierailija kirjoitti:
Jaha, taas uusi miehen sukulaisten haukkumisketju. Mikä kummallinen pelko naisilla on siitä, että mies pitää yhteyttä omiin sukulaisiin, ei edes omaan perheeseen saisi yhteyttä pitää.
Tämähän se tässä on se suuri väärinkäsitys. En ole todellakaan kieltänyt miestä olemasta tekemisissä äitinsä kanssa. On nytkin kylässä siellä. En vain itse halua tavata erityisemmin ihmistä, joka haukkuu ja keksii valheita selän takana. Ja niin kauan asia ok kunnes tämä alkanut vaikuttaa minun ja mieheni parisuhteeseen. Silloin menee liian pitkälle. Jos mies ei itse havahtuu niin minä teen omat ratkaisuni. Ap
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
On kokemusta ihan samasta kuviosta. Miehesi tarvitsee terapiaa. Hänellä on vääristynyt käsitys ihmissuhteiden normaaliudesta. Suvun hulluudet ovat hänelle vain luokkaa "se nyt on aina ollut sellainen".
Juuri näin. Mies on saanut ilmeisesti jo lapsena roolin äitinsä lepyttelijänä ja yrittää piristää äitiään vielä aikuisenakin. Tuo nimenomaan ärsyttää, kun mieskin puolustelee manipuloivaa marttyyriäitiään ja sanoo, että ei se tarkoittanut, se vaan on yksinäinen. Joo kukapa meistä ei olisi joskus yksinäinen?Mutta narsisti äidin yksinäisyys on tietysti suurin kaikista ja äiti voi tehdä ja puhua mitä vaan, koska lepyttelijä poika tulee aina silti hänen luokseen. Ap
Vierailija kirjoitti:
On kokemusta ihan samasta kuviosta. Miehesi tarvitsee terapiaa. Hänellä on vääristynyt käsitys ihmissuhteiden normaaliudesta. Suvun hulluudet ovat hänelle vain luokkaa "se nyt on aina ollut sellainen".
Oletko itse kokenut samaa?Auttoiko terapia?Ap
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Kaksi vaihtoehtoa:
-Vakava keskustelu JA terapia (pari- tai yksilöterapia, jälkimmäinen luonnollisesti miehelle)
-Vakava keskustelu JA eroOnko lapsia? Jos ei, eroaminen helpompaa. Mutta jos on, kannattaa tietenkin yrittää pelastaa avioliitto.
Terapia mainittu 😂🤣
Eivät nuo kuviot muutu, jos poika itse ei koe asiassa mitään ongelmaa kuten meillä. Meillä äiti on miehelle aina ykkönen, vaimolle voi tuottaa pahan mielen ja perheen tarpeet ja suunnitelmat voi jättää 2. sijalle, kun äiti soittaa ja pyytää jotain. Sitten mies ihmettelee, kun minua ei seksi kiinnosta. No eipä kiinnosta moinen mieslapsi.
Vierailija kirjoitti:
Eivät nuo kuviot muutu, jos poika itse ei koe asiassa mitään ongelmaa kuten meillä. Meillä äiti on miehelle aina ykkönen, vaimolle voi tuottaa pahan mielen ja perheen tarpeet ja suunnitelmat voi jättää 2. sijalle, kun äiti soittaa ja pyytää jotain. Sitten mies ihmettelee, kun minua ei seksi kiinnosta. No eipä kiinnosta moinen mieslapsi.
Aiotko jatkaa suhdetta vai erota?En minä ainakaan voi jatkaa tällaista suhdetta jos mikään ei muutu. Ap
Miten tänne tuli yht äkkiä alapeukutusta näin paljon..?Olisikin keksitty juttu, mutta totuus on tarua ihmeellisempää..Ap
Ei tuo tuosta taida muuttua paremmaksi, ap. Kohtuullista kuitenkin olisi antaa miehelle mahdollisuus herättelevän keskustelun muodossa, jotta ainakin tietää ajatuksesi. Miehen pitäisi oppia laittamaan suvulleen rajoja, mutta se on pitkä tie ja kaikki ei siihen pysty.
En ymmärrä alapeukutusten määrää.
Mutta kuulostaa ikävältä Ap. Olen itse elänyt lapsuuteni epävakaassa ja traumatisoivassa perheessä ja nämä on sellaisia asioita, jotka useimmiten tarvitsevat ulkopuolista apua. Miehesi käytös peilaa jossain kohtaa varmasti enemmän asioita, mitä hän on kokenut, jollei hän ala havahtumaan tilanteeseen. Nyt jo kerroitkin, että miehesi purkaa sinuun omia vihojaan - niin hän ei saa tehdä.
Mielestäni onkin nyt tärkeintä, että vedät rajasi etkä anna kenenkään kohdella itseäsi huonosti. Kuulostaa, että tässä perheessä kukaan ei ota vastuuta omasta itsestään, käytöksestään ja hyvinvoinnistaan. Pidä huolta nyt itsestäsi. Tsemppiä!
Ei kuulosta hyvältä, mies ei ole selvästikään aikuistunut. Onneksi olet huomannut asian itse. Älä kuitenkaan edes kuvittele, että voisit kasvattaa hänestä aikuisen. Hän havahtuu itse, jos havahtuu, se ei ole sinun työsi. Seurustelun tai parisuhteen idea ei ole kouluttaa toista aikuiseksi/sopivaksi parisuhteeseen. Hankala perhe ei olisi mahdottomuus, jos mies olisi itse jo oppinut vetämään rajansa, ja irtautunut vanhemmistaan. Jos niin olisi, hän olisi sinun puolellasi tuossa tilanteessa.