Lue keskustelun säännöt.
Onko joku eronnut kumppanin hullun lapsuudenperheen/suvun takia?
12.07.2022 |
Tilanne on se, että miehen perhekuviot alkaneet vaikuttaa meidän parisuhteeseen. Miehen äiti syyllistää tätä, roikkuu kiinni, ja koittaa vaikuttaa meidän elämään ja keksii minusta ilkeitä juttuja. Veli on vakavasti psyykkisesti sairas ja alkanut pommittaa miestä hulluilla viesteillä. Toinen sisar pitää muuten vaan vihanpitoa veljelleen. Isänsä on itsekäs ihminen, jolle mies ei uskalla sanoa vastaan.Mies sitten selvästi kärsii tästä ja ruvennut purkamaan minuun tätä patoutunutta vihaansa mikä kuuluisi selvästi muualle.
Tähän asti olen pystynyt rajaamaan näitä ihmisiä elämästäni ja pitämään tiettyä etäisyyttä. Nyt Mies kuitenkin alkanutta suuttua, jos minä en halua tavata hänen äitiään niin usein kun hän. Miksi ihmeessä haluaisin viettää aikaa ihmisen kanssa, joka puhuu minusta pahaa? Minusta miehen pitäisi katkaista napanuora ja lakata miellyttämästä äitiään.
Kysymys kuuluu, onko tuollaisesta sairaalloisesti lapsuudenperheessään kiinni olevassa miehestä suhteeseen?välillä tuntuu, että mahdoton paikka ja mies ei havahdu, että hän on aikuinen ja voisi irtautua elämään aikuisen elämää.
Kommentit (55)
Kyllä mies on traumatisoitunut ja hänellä on tunnelukkoja. Ne pitäisi selvittää hänen edes itselleen.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Se on just noin kuin joku sanoi: Ratkaisevaa on miehen kyky ja halu tehdä rajat. Jos on elänyt hullujen kanssa lapsesta asti ja kasvanut tottumaan sairaisiin ihmissuhteisiin, terapiaakin yleensä tarvitaan.
Jos napanuora on kiinni, ero tulee kumminkin lopulta. Koska ei tuota vaan kestä eikä tarviikaan.
On hyvä ap että olet jo ymmärtänyt tämän tosiseikan.Mitähän varten just miehet jää lapsellisiksi tossuiksi eivätkä halua aikuistua? Sitä ei välttämättä edes huomaa seurustelun alussa. Sen jälkeen toivoo että asia muuttuu kun yhteiselämän säännöt sovitaan.
Jos ap:n ja joidenkin kommentoijien mielestä ap:n miehen perhe on hullu.
Niin silloinhan ap:n mieskin on hullu.
Miehellä on äitinsä ja isänsä hulluuden geenit.
Miksi av meni avioliittoon hullu miehen kanssa.
Ap:han tässä on, kun ei huomannut että mies epänormaali, vaan myös miehen mielen syöverissä on karse määrä hulluutta.
Samoin lapsenne perivät osan noista hulluuden, eli vakavien mielisairauksien geeneistä.
Onko miehen suku kuitenkin kohtuullisen varakasta? Tuohan on usein se syy, että mies pysyy siellä napanuoran päässä, eikä kapinoi. Epäsuorasti uhkaillaan, että jää perinnöttä, jos ei miellytä vanhempia.
Persaukisten vanhempien kotkotuksia harvempi jaksaa noudattaa.
Mä olen huomannut pitkän elämäni aikana, että yksi aika varma hyvän miehen tunnusmerkki on miehen terve suhde äitiinsä.
Jos äiti on rakastava, mutta ei takertuva, eikä aikuisen pojan elämään liikaa puuttuva, miehelle yleensä kehittyy kuin huomaamatta myös terve suhde naisiin, eikä synny patoutunutta naisvihaa, jota sitten tarve purkaa myöhemmissä naissuhteissaan.
Huonommistakin lähtökohdista voi ponnistaa hyvään parisuhteeseen, mutta se ehdottomasti vaatii paljon työstämistä.
Asiat voivat kehittyä parempaan suuntaan vain jos mies kykenee itse näkemään oman lapsuudenperheensä epäonnistuneen dynamiikan ja on halukas työstämään sitä terveemmälle pohjalle. Jos hän hoitaa mielipahaansa vain kaatamalla negatiivisuuden sun niskaan, se ei vie asioita eteenpäin.
Suosittelen rehellistä keskustelua aiheesta miehen kanssa. Kerrot oman näkemyksesi asioista ja katsot mihin se vie. Tärkeintä on kuitenkin, että huolehdit omista rajoistasi, negatiivisten tunteiden kaatopaikkana toimiminen kannattaa lopettaa heti.
Jos muutosta ei tule, kannattaa vakavasti harkita onko suhde jatkamisen arvoinen.
Vierailija kirjoitti:
Onko miehen suku kuitenkin kohtuullisen varakasta? Tuohan on usein se syy, että mies pysyy siellä napanuoran päässä, eikä kapinoi. Epäsuorasti uhkaillaan, että jää perinnöttä, jos ei miellytä vanhempia.
Persaukisten vanhempien kotkotuksia harvempi jaksaa noudattaa.
Ei ole kyllä varakkaita. Tavallisia duunareita. Kummatkin eläkkeellä. Ap
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Exän alkoholismi ja peliriippuvuus oli kuulemma syytäni,äitinsä kertoi kaikille miten "Ei se meidän Jari muuten mutta kun Minna on niin kauhea ihminen"..
(Nimet muutettu).
No, erosta on 10 vuotta ja ex kuljeskelee kännissä pas kat housussa keskellä päivää,en tiedä kenen syyksi äitinsä nyt laittaa kun minä en enää ole kuvioissa
Vierailija kirjoitti:
Mä olen huomannut pitkän elämäni aikana, että yksi aika varma hyvän miehen tunnusmerkki on miehen terve suhde äitiinsä.
Jos äiti on rakastava, mutta ei takertuva, eikä aikuisen pojan elämään liikaa puuttuva, miehelle yleensä kehittyy kuin huomaamatta myös terve suhde naisiin, eikä synny patoutunutta naisvihaa, jota sitten tarve purkaa myöhemmissä naissuhteissaan.
Huonommistakin lähtökohdista voi ponnistaa hyvään parisuhteeseen, mutta se ehdottomasti vaatii paljon työstämistä.
Asiat voivat kehittyä parempaan suuntaan vain jos mies kykenee itse näkemään oman lapsuudenperheensä epäonnistuneen dynamiikan ja on halukas työstämään sitä terveemmälle pohjalle. Jos hän hoitaa mielipahaansa vain kaatamalla negatiivisuuden sun niskaan, se ei vie asioita eteenpäin.
Suosittelen rehellistä keskustelua aiheesta miehen kanssa. Kerrot oman näkemyksesi asioista ja katsot mihin se vie. Tärkeintä on kuitenkin, että huolehdit omista rajoistasi, negatiivisten tunteiden kaatopaikkana toimiminen kannattaa lopettaa heti.
Jos muutosta ei tule, kannattaa vakavasti harkita onko suhde jatkamisen arvoinen.
Hyvin kiteytetty. Kiitos asiallisesta viestistä. Joo jonkinnäköistä keskustelua asiasta on käyty, mutta tuntuu tällä hetkellä ainakin siltä, että mies on haluton näkemään miten ongelmallinen ja väärällä tavalla riippuvainen suhde hänellä on äitiinsä. Kyllä jollain tasolla hän pystyy tekemään rajoja äidille, mutta sitten hän kohta taas lepyttelee äitiä. Kenenkään likakaivo en aio itse olla. Jos se peli jatkuu eikä mies kohdista vihaansa oikeaan osoitteeseen tai jos ei kärsi yhtään äitinsä suuntaan osoitetta osoittaa niin tervemenoa. Jotain suurempaa havahtumista pitäisi tapahtua. Enkä jää sitä odottelemaan varsinkaan jos käyttäytyminen minua kohtaan menee noin epäkunnioittavaksi mitä sain jo kokea.Ap
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Eroa.
Minä jäin ja anoppi on puuttunut joka asiaan. Sain esim. juhlissa haukut, kun en ollut laittanut lapselle anopin ostamia vaatteita.
Vierailija kirjoitti:
Eroa.
Minä jäin ja anoppi on puuttunut joka asiaan. Sain esim. juhlissa haukut, kun en ollut laittanut lapselle anopin ostamia vaatteita.
Erotkaa, jos mies ei ole katkaissut napanuoraa. Anoppi pilaa vauva ajan ja ihan kaiken.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Jaha, taas uusi miehen sukulaisten haukkumisketju. Mikä kummallinen pelko naisilla on siitä, että mies pitää yhteyttä omiin sukulaisiin, ei edes omaan perheeseen saisi yhteyttä pitää.
Miehet nyt on sellaisia äidissä roikkujia. Näkeehän sen jo ikuisessa tisseissä roikkumisessa. Äitiiiii, äitiiiiii...
Sano miehellesi, että nyt on tullut aika, jolloin hänen pitää tehdä valinta: Joko sinä tai lapsuuden perhe/suku. Eli jos hän ei halua tehdä selkeää pesäeroa heihin, sinä lähdet. Jos hän ei halua tehdä peäeroa sukuunsa, sinun on pakko lähteä, jotta pysyt itse järjissäsi. Jos taas miehesi haluaisi ottaa etäisyyttä sukuunsa, mutta ei esim. uskalla, sinun kannattaa ainakin yrittää tukea häntä siinä.
Tuossa suvussa on selkeästikin joku, joka "tappaa" muut henkisesti. Sinulla on se henkinen kuolema edessäsi, jos et lähde. Miehesi päättää, lähteekö sinun mukaasi, vai jääkö sukuunsa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Olen parhaillaan mieheni kanssa eron partaalla ja uskon, että perimmäinen syy ongelmiimme on mieheni sairas äitisuhde. Mies katkaisi lopulta itse välit äitiinsä ja ajattelin, että no tämähän on varmaan uuden alku. Hyvä asia se oli, ei siinä mitään. Nyt mies vain purkaa minuun naisvihaansa, joka juontaa juurensa hänen narsistiseen, juoppoon äitiinsä.
Tästä kommentista paistaa kyllä NIIN läpi kaikkien muotitermien että kirjoittajalla ei ole ikinä miestä ollut mutta omia mt-ongelmia on puitu terapiassa tuloksetta vuosia.
Hellanlettas kun mies rupesi mammaa puolustamaan. Minun mamuli, oma mamuli...
En nyt sanoisi että erosin varsinaisesti miehen lapsuudenperheen vuoksi mutta miehen siskon käytös myötävaikutti eroon kyllä. Hän puhui minusta pahaa selän takana ja teki oloni aina ei-tervetulleeksi, puuttui asioihin ja suuttui jos ei saanut vaikuttaa meidän perheen asioihin. Anopin kuollessa miehen sisko ja mies sulkivat minut koko asian ulkopuolelle vaikka anoppi oli minulle tosi tärkeä ja läheinen ihminen. Tästä se eroprosessi lähti, en enää tuntenut kuuluvani siihen elämään. Toki parisuhdekaan ei tässä ollut enää niin loistava että se olisi kantanut.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Pitäisiköhän teidän käydä yhdessä ja erikseen purkamassa sydäntänne parisuhdepatologin vastaanotolla? Jos apua ei löydy, nosta kytkintä. Anna niiden kiehua omissa liemissään. Pelasta oma mielenterveytesi.
En ole meinannut erota miehen lapsuudenperheen takia, mutta miehen exän takia kyllä. Mies onneksi havahtui, kun sanoin, että jos ei exälle löydy rajoja, minä poistun paikalta. Nykyään sujuu hyvin.