Lue keskustelun säännöt.
Isäni sanoi kuolinvuoteellaan, että kyllä oli surkea ja mitätön elämä
12.07.2022 |
Ihan normaalin uran teki insinöörinä, matkusteli paljon ja näki maailmaa. Oli vuosikymmenien avioliitossa josta kolme menestyvää, aikuista lasta ja pari lastenlastakin. Mitä ihmettä ihminen oikein kaipaa jos tällainenkin on ollut surkeaa? Tuli jotenkin masentunut fiilis.
Kommentit (411)
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kyse voi olla ihan vain erilaisesta ajattelutavasta. Itsekin miellän, että oma elämäni on surkeaa ja mitätöntä. Luen paljon historiaa ja siellä yksilö näyttäytyy lähes aina surkeana ja mitättömänä. Hänen henkensä on helposti otettavissa ja elämänsä riistettävissä. Miten minä voisin etiikan kannalta edes nousta historian osoittaman keskimääräisen ihmisen yläpuolelle? Olla mitätön on samalla hyvin lohduttava mutta myös lohduton ajatus. En oikeastaan ymmärrä elämän tarkoitusta.
Minäkin luen paljon historiaa ja löydän sitä kautta jatkuvasti inspiraatiota ja toivoa. Riippuu täysin ihmisen luonteesta, mihin valitsee keskittyä.
Historian kannalta jokainen voisi todeta noin jos ymmärtäisi. Mutta huolimatta pskoista yksilöelämistä ja pskoista olosuhteista elämä kokonaisuudessaan kuitenkin keikkuu eteenpäin.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Varsin tavanomainen protestanttisen suomalaisen miehen summa summarum.
Ikäsi olet parhaasi mukaan tehnyt sen mitä sinulta on odotettu, ihan kuten kunnon työmuurahaiselta odotetaan, ja oma elämä jäi siinä sivussa elämättä.
Nykynuorilla ehkä on kuolinvuoteellaan muutakin sanottavaa, vaikuttaa ainakin lupaavalta.
PS ei se saman sukupolven naisilla ole ollut yhtään sen kummempaa vaikka nyt tässä kontekstissa nimenomaan miehiin viittasinkin
itse tulen ainakin valittamaan hoitajasedälle (koska hoitajatäti menee sen jännemmän tyypin huoneeseen...), kuinka kilttimies on aina yksin eikä saa naisilta huomiota :(
Vierailija kirjoitti:
Minulla oli tuollainen mummo! Hän tosin oli myös eläessään aivan jumalattoman pessimistinen ja kunnon nihilisti! Sitten sairastui syöpään, ja totesi, että paskaa paskan perään - mitäpä muutakaan. Äidille oli kuolinvuoteeltaan tokaissut, että kyllä täältä lävestä jo pois joutaakin 🙄
😅
Vierailija kirjoitti:
Varsin tavanomainen protestanttisen suomalaisen miehen summa summarum.
Ikäsi olet parhaasi mukaan tehnyt sen mitä sinulta on odotettu, ihan kuten kunnon työmuurahaiselta odotetaan, ja oma elämä jäi siinä sivussa elämättä.
Nykynuorilla ehkä on kuolinvuoteellaan muutakin sanottavaa, vaikuttaa ainakin
PS ei se saman sukupolven naisilla ole ollut yhtään sen kummempaa vaikka nyt tässä kontekstissa nimenomaan miehiin viittasinkin
Protestanttinen? Siinä tapauksessa vain nimeksi. Uskovainen ihminen on kiitollinen elämästä, ja lähtee rauhallisin mielin Jeesuksen luo.
Äitini saattaisi sanoa jotain tuollaista ainakin huonona päivänä. Traumatisoitunut lapsena, ja se lyö varjon koko elämään. Vaikka hänen elämänsä on ollut, loppujen lopuksi, monella tapaa antoisaa, hän on saanut paljon ja tehnyt rohkeita asioita. Mutta se suru on siellä kulkenut myös.
En usko että kenenkään elämä on vain valoa tai varjoa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Varsin tavanomainen protestanttisen suomalaisen miehen summa summarum.
Ikäsi olet parhaasi mukaan tehnyt sen mitä sinulta on odotettu, ihan kuten kunnon työmuurahaiselta odotetaan, ja oma elämä jäi siinä sivussa elämättä.
Nykynuorilla ehkä on kuolinvuoteellaan muutakin sanottavaa, vaikuttaa ainakin
PS ei se saman sukupolven naisilla ole ollut yhtään sen kummempaa vaikka nyt tässä kontekstissa nimenomaan miehiin viittasinkin
Protestanttinen? Siinä tapauksessa vain nimeksi. Uskovainen ihminen on kiitollinen elämästä, ja lähtee rauhallisin mielin Jeesuksen luo.
Vaikka se elämä olisi ollut miten paska tahansa? Pakko larpata kiitollisuutta koska jeesus?
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Varsin tavanomainen protestanttisen suomalaisen miehen summa summarum.
Ikäsi olet parhaasi mukaan tehnyt sen mitä sinulta on odotettu, ihan kuten kunnon työmuurahaiselta odotetaan, ja oma elämä jäi siinä sivussa elämättä.
Nykynuorilla ehkä on kuolinvuoteellaan muutakin sanottavaa, vaikuttaa ainakin
PS ei se saman sukupolven naisilla ole ollut yhtään sen kummempaa vaikka nyt tässä kontekstissa nimenomaan miehiin viittasinkin
Protestanttinen? Siinä tapauksessa vain nimeksi. Uskovainen ihminen on kiitollinen elämästä, ja lähtee rauhallisin mielin Jeesuksen luo.
Vaikka se elämä olisi ollut miten paska tahansa? Pakko larpata kiitollisuutta koska jeesus?
Elämä on aina lahja. Et taida tuntea Jeesuksen?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Olipa harmi, että ei arvostanut elämäänsä. Minä haluaisin sanoa kuolinvuoteellani, että he ovat olleet parasta minun elämässäni. Olen myös rakastanut heitä enemmän kuin ketään muuta. Elämä on valtava rakkauden lahja.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Varsin tavanomainen protestanttisen suomalaisen miehen summa summarum.
Ikäsi olet parhaasi mukaan tehnyt sen mitä sinulta on odotettu, ihan kuten kunnon työmuurahaiselta odotetaan, ja oma elämä jäi siinä sivussa elämättä.
Nykynuorilla ehkä on kuolinvuoteellaan muutakin sanottavaa, vaikuttaa ainakin
PS ei se saman sukupolven naisilla ole ollut yhtään sen kummempaa vaikka nyt tässä kontekstissa nimenomaan miehiin viittasinkin
Protestanttinen? Siinä tapauksessa vain nimeksi. Uskovainen ihminen on kiitollinen elämästä, ja lähtee rauhallisin mielin Jeesuksen luo.
Vaikka se elämä olisi ollut miten paska tahansa? Pakko larpata kiitollisuutta koska jeesus?
Elämä on aina lahja. Et taida tuntea Jeesuksen?
En tunne Jeesuksen.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Olipa harmi, että ei arvostanut elämäänsä. Minä haluaisin sanoa kuolinvuoteellani, että he ovat olleet parasta minun elämässäni. Olen myös rakastanut heitä enemmän kuin ketään muuta. Elämä on valtava rakkauden lahja.
Ketkä?
Vierailija kirjoitti:
Mitenkään vainajaa ivaamatta, tulee mieleen että ehkä miehellä oli ollut melko helppo elämä.
Ihminen, jota elämä on kohdellut kaltoin, on tyytyväisempi vähään, koska tiedostaa miten helposti sen vähänkin voi menettää.
M39
Eihän aloituksesta selviä kuin murunen siitä millaista AP:n isän elämä oli ja sekin versio oli AP:n, ei miehen itsensä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Kuulostaa älykkäältä. Tyhmyys on onnellisen elämän edellytys.
Riippuu aina mihin vertaa. Itsellä ollut ihan perus hyvä ja onnellinen elämä, mutta kyllä siitäkin saa mitättömän väännettyä jos nyt vertaan itseäni vaikka johonkin Brad Pittiin tms.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
We all die. The goal isnt to live forever, the goal is to create something that will.
Jospa isäsi mietti näin?
Kuitenkin kun tarpeeksi pitkälle ajattelee, niin mikään keksintökään ei kestä ikuisesti. Ihmiskunta kuolee jossain vaiheessa ja aurinko nielaisee koko maapallon.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
We all die. The goal isnt to live forever, the goal is to create something that will.
Jospa isäsi mietti näin?Kuitenkin kun tarpeeksi pitkälle ajattelee, niin mikään keksintökään ei kestä ikuisesti. Ihmiskunta kuolee jossain vaiheessa ja aurinko nielaisee koko maapallon.
Mikään ei ole ikuistaaaaaaaaaaaaaaaaaaaaaaaaaaaaaaaaaa!
Aika harva täällä historiaa tekee ja varsinkaan positiivista koko maapallon kannalta. Omalle perheelle kuitenkin kaikki ovat tärkeitä ja rakkaita, vaikka suomalainen ei sitäkään voi sanoa ääneen.
Oliko isäsi vielä eläessään onnellisen oloinen optimisti? Oliko rakastava isä ja isoisä, olitteko läheisiä?
Eihän nuo aloituksessa mainitut saavutukset ole mikään elämän arvon ainoa mitta. Ehkä hän todella olisi halunnut elämältä muita asioita, mutta ajautui vain elämään sellaista elämää kuin eli. Tuskinpa kuitenkaan täysin onnettomana. Varmasti sitä kuoleman edessä, sairaana ja tunnekuohuissa näkee elämän eri tavalla. Ehkä silloin vasta todella havahtuu miettimään, millaisen elämän eli ja saattaa kokea katkeruutta asioista joita joutui kokemaan tai jätti kokematta.
Ehkä hän eli elämän, jollaista oletti muiden häneltä odottavan? Ja onnistui siinä hyvin. Mutta ei uskaltanut toteuttaa todellisia unelmiaan?
Saisiko vainaja edes viimeisinä sanoinaan olla oma itsensä ja rehti?
Oli miten oli, Kela puhuu silti