Isäni sanoi kuolinvuoteellaan, että kyllä oli surkea ja mitätön elämä

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Kuulostaa älykkäältä. Tyhmyys on onnellisen elämän edellytys.

Ilkeys peittää älykkyyden, joten turha jätkä.

Ei ole ilkeää olla rehellinen. Miten tämä on niin vaikeaa ihmisille?

Ai että kaikki työpaikoillakin alkaa töräyttelemään omia mielipiteitään totuuksina. Mietipä toisenkin kerran. Tuollainen on vain moukkamaista. Tai ilkeän ihmisen tapa loukata.

Työpaikka ja kuolinvuode on vähän eri asioita. Isä oli todennut tällaisen totuuden elämästään. Tuskin se tekee hänestä moukkamaista, eikä hän varmastikaan tarkoittanut sitä loukkaukseksi.

Ei mitään eroa. Moukka on moukka ja ilkeä on ilkeä työpaikallakin.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Kuulostaa älykkäältä. Tyhmyys on onnellisen elämän edellytys.

Ilkeys peittää älykkyyden, joten turha jätkä.

Ei ole ilkeää olla rehellinen. Miten tämä on niin vaikeaa ihmisille?

Ai että kaikki työpaikoillakin alkaa töräyttelemään omia mielipiteitään totuuksina. Mietipä toisenkin kerran. Tuollainen on vain moukkamaista. Tai ilkeän ihmisen tapa loukata.

Uskomattoman ontuva vertaus.

Ei mitenkään. Mielestäsi on enemmän ok loukata läheisiä kuin työkavereita?

Kuulostaa siltä, että mun mies voisi sanoa jotain samanlaista. Liioittelee ja dramatisoi aina sinne negatiiviseen suuntaan. Puhuu esim. olevansa köyhä (oik. keskituloinen), olevansa tyhmä (oik. korkeakoulutettu), elämä jo eletty (oik. on iältään vasta kolmekymppinen), olevansa läski (ikäisekseen hyvässä kunnossa, m-koon vaatteet) jne. Hän kokee elämän olevan hetkellisesti pilalla jo niin pienestä kuin että perusmaanantain jauhelihakastikkeen maustaminen epäonnistuu. Hänen kohdallaan ainakin aiemmin jonkun esittämä teoria siitä, että elämä on ollut varsin helppoa ilman suurempia vastoinkäymisiä, pitää paikkansa. Varmaan myös jotain temperamenttipiirteitä tai kotoaan perittyä pessimismiä, mikä vaikuttaa taustalla. Äitinsä aivan samanlainen puheiltaan. Tietysti onhan se elämä vain yksi sarja vastoinkäymisiä, jos pienetkin epäonnet koetaan niin valtavan isoina.

Sanon vaan, että läheisille raskas tämmöinen ihminen, joka ei osaa arvostaa saamiaan tai saavuttamiaan asioita. Kuvitelkaa hetki, kun kerrotte onnellisuuden kokemuksesta ja kiitollisuudesta elämälle, ja se kumppani sanookin, että hänen kokemus siitä yhteisestä perheestä ja eletystä elämästä onkin: "aivan surkeaa elämää". Todellisuudessa (ja maailman mittakaavassa) keskimääräinen ja oikeastaan rikas elämä kun on ollut hyvä koulutus, hyvä työ, hyvä asema, oma talo jne,.perhe, lapset, lapsenlapset, mahdollisuus matkustella ympäri maailmaa ja terveyttä. Väitän että puuttuu näkemystä siitä, mikä kaikki olisi voinut mennä pieleen ja minkä vuoksi elämä olisi ollut moninkerroin hankalampaa (esim. sairaudet, onnettomuudet, läheisten menetykset jne.). Mutta jos oikeita vastoinkäymisiä ei ole ja kaikki tulee "kuin Manulle illallinen" niin ehkä se sitten tuntuu siltä, että mitään ei ole saavuttanut tai että on ollut kaikki niin mitätöntä.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Saisiko vainaja edes viimeisinä sanoinaan olla oma itsensä ja rehti?

Ei, vaan pitää olla korrekti ja esittää teatteria, koska läheiset ja Jeesus.

Ei Jeesukselle pysty esittämään yhtään mitään. Hän tietää mitä sinulla on sydämessäsi ja ajatuksissasi.

Vierailija kirjoitti:

Kuulostaa siltä, että mun mies voisi sanoa jotain samanlaista. Liioittelee ja dramatisoi aina sinne negatiiviseen suuntaan. Puhuu esim. olevansa köyhä (oik. keskituloinen), olevansa tyhmä (oik. korkeakoulutettu), elämä jo eletty (oik. on iältään vasta kolmekymppinen), olevansa läski (ikäisekseen hyvässä kunnossa, m-koon vaatteet) jne. Hän kokee elämän olevan hetkellisesti pilalla jo niin pienestä kuin että perusmaanantain jauhelihakastikkeen maustaminen epäonnistuu. Hänen kohdallaan ainakin aiemmin jonkun esittämä teoria siitä, että elämä on ollut varsin helppoa ilman suurempia vastoinkäymisiä, pitää paikkansa. Varmaan myös jotain temperamenttipiirteitä tai kotoaan perittyä pessimismiä, mikä vaikuttaa taustalla. Äitinsä aivan samanlainen puheiltaan. Tietysti onhan se elämä vain yksi sarja vastoinkäymisiä, jos pienetkin epäonnet koetaan niin valtavan isoina.

Sanon vaan, että läheisille raskas tämmöinen ihminen, joka ei osaa arvostaa saamiaan tai saavuttamiaan asioita. Kuvitelkaa hetki, kun kerrotte onnellisuuden kokemuksesta ja kiitollisuudesta elämälle, ja se kumppani sanookin, että hänen kokemus siitä yhteisestä perheestä ja eletystä elämästä onkin: "aivan surkeaa elämää". Todellisuudessa (ja maailman mittakaavassa) keskimääräinen ja oikeastaan rikas elämä kun on ollut hyvä koulutus, hyvä työ, hyvä asema, oma talo jne,.perhe, lapset, lapsenlapset, mahdollisuus matkustella ympäri maailmaa ja terveyttä. Väitän että puuttuu näkemystä siitä, mikä kaikki olisi voinut mennä pieleen ja minkä vuoksi elämä olisi ollut moninkerroin hankalampaa (esim. sairaudet, onnettomuudet, läheisten menetykset jne.). Mutta jos oikeita vastoinkäymisiä ei ole ja kaikki tulee "kuin Manulle illallinen" niin ehkä se sitten tuntuu siltä, että mitään ei ole saavuttanut tai että on ollut kaikki niin mitätöntä.

Jätä se sika!

näin käy oravanpyörään menneille lain alaisille ihmisille, jotka eivät halua uskoa Jeesukseen. materialismi, suoritus, kuolema. helvetti.

oma isäni taas sairastui altzheimeriin ja parkinsoniin 78 vuotiaana, oli koko ikänsä lukenut lähinnä vaan kirjoja tuhansia ja omisti 4 kirjastohyllyä kirjoja ja luki kieliä. sanoi lopulta, että siinä on kaikki kirjat, kaikki ihan turhaa. ei pystynyt enää lukemaan ja piti sivistystä turhana

Vierailija kirjoitti:

Kuulostaa siltä, että mun pmies voisi sanoa jotain samanlaista. Liioittelee ja dramatisoi aina sinne negatiiviseen suuntaan. Puhuu esim. olevansa köyhä (oik. keskituloinen), olevansa tyhmä (oik. korkeakoulutettu), elämä jo eletty (oik. on iältään vasta kolmekymppinen), olevansa läski (ikäisekseen hyvässä kunnossa, m-koon vaatteet) jne. Hän kokee elämän olevan hetkellisesti pilalla jo niin pienestä kuin että perusmaanantain jauhelihakastikkeen maustaminen epäonnistuu. Hänen kohdallaan ainakin aiemmin jonkun esittämä teoria siitä, että elämä on ollut varsin helppoa ilman suurempia vastoinkäymisiä, pitää paikkansa. Varmaan myös jotain temperamenttipiirteitä tai kotoaan perittyä pessimismiä, mikä vaikuttaa taustalla. Äitinsä aivan samanlainen puheiltaan. Tietysti onhan se elämä vain yksi sarja vastoinkäymisiä, jos pienetkin epäonnet koetaan niin valtavan isoina.

Sanon vaan, että läheisille raskas tämmöinen ihminen, joka ei osaa arvostaa saamiaan tai saavuttamiaan asioita. Kuvitelkaa hetki, kun kerrotte onnellisuuden kokemuksesta ja kiitollisuudesta elämälle, ja se kumppani sanookin, että hänen kokemus siitä yhteisestä perheestä ja eletystä elämästä onkin: "aivan surkeaa elämää". Todellisuudessa (ja maailman mittakaavassa) keskimääräinen ja oikeastaan rikas elämä kun on ollut hyvä koulutus, hyvä työ, hyvä asema, oma talo jne,.perhe, lapset, lapsenlapset, mahdollisuus matkustella ympäri maailmaa ja terveyttä. Väitän että puuttuu näkemystä siitä, mikä kaikki olisi voinut mennä pieleen ja minkä vuoksi elämä olisi ollut moninkerroin hankalampaa (esim. sairaudet, onnettomuudet, läheisten menetykset jne.). Mutta jos oikeita vastoinkäymisiä ei ole ja kaikki tulee "kuin Manulle illallinen" niin ehkä se sitten tuntuu siltä, että mitään ei ole saavuttanut tai että on ollut kaikki niin mitätöntä.

Erinomainen analysis, naulan kantaan!

Kaikille niille, joilla ei ole elämässä mitään henkisyyttä ja todellista tarkoitusta tulee varmasti tuo mitättömyyden kokemus. Ja se pahenee vuosien myötä.

Tämä myös vinkkinä kaikille trollaajille, jotka oikein ryvette siinä mitättömyydessä.

Kuinka mitätön on ihminen, joka loukkaantuu jonkun nettikirjoittelijan isän kuolinvuoteen sanoista ja kehottaa myös ap:ta olemaan loukkaantunut. Vihaisia sanoja jonkun kuolleesta isästä, koska oma mitättömyys on niin valtavaa ja raastavaa, että kuka tahansa, joka edes uskaltaa tuoda sen mieleen pitää yrittää canceloida, vaikka se olisi kuolinvuoteellaan oleva hauras ja sekava ihminen.

Vierailija kirjoitti:

Kaikille niille, joilla ei ole elämässä mitään henkisyyttä ja todellista tarkoitusta tulee varmasti tuo mitättömyyden kokemus. Ja se pahenee vuosien myötä.

Tämä myös vinkkinä kaikille trollaajille, jotka oikein ryvette siinä mitättömyydessä.

Kuinka mitätön on ihminen, joka loukkaantuu jonkun nettikirjoittelijan isän kuolinvuoteen sanoista ja kehottaa myös ap:ta olemaan loukkaantunut. Vihaisia sanoja jonkun kuolleesta isästä, koska oma mitättömyys on niin valtavaa ja raastavaa, että kuka tahansa, joka edes uskaltaa tuoda sen mieleen pitää yrittää canceloida, vaikka se olisi kuolinvuoteellaan oleva hauras ja sekava ihminen.

Mitätön on se, joka yrittää mitätöidä toisen elämän ilkeilemällä. Mitättömyyden huippu, kuten taidat itsekin olla trolli-Olli.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Kaikille niille, joilla ei ole elämässä mitään henkisyyttä ja todellista tarkoitusta tulee varmasti tuo mitättömyyden kokemus. Ja se pahenee vuosien myötä.

Tämä myös vinkkinä kaikille trollaajille, jotka oikein ryvette siinä mitättömyydessä.

Kuinka mitätön on ihminen, joka loukkaantuu jonkun nettikirjoittelijan isän kuolinvuoteen sanoista ja kehottaa myös ap:ta olemaan loukkaantunut. Vihaisia sanoja jonkun kuolleesta isästä, koska oma mitättömyys on niin valtavaa ja raastavaa, että kuka tahansa, joka edes uskaltaa tuoda sen mieleen pitää yrittää canceloida, vaikka se olisi kuolinvuoteellaan oleva hauras ja sekava ihminen.

Mitätön on se, joka yrittää mitätöidä toisen elämän ilkeilemällä. Mitättömyyden huippu, kuten taidat itsekin olla trolli-Olli.

Niinkö? Kenelle yksittäiselle henkilölle osoitin sanani ja mielipiteeni? En lainannut ketään. Mutta mielipide oli mielestäsi väärä, joten haluat canceloida minut. Sitä odotinkin. Todistat vaan sanojeni puolesta.

Vierailija kirjoitti:

Haaveili olevansa kuuluisa insinööri. Pystyttävänsä oman eiffel-tornin.

Tai nuoruuden suuri haave oli olla rokkistara, mutta vanhemmat vaativat pojasta insinööriä. Ken tietää, kun ei kertonut.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Kaikille niille, joilla ei ole elämässä mitään henkisyyttä ja todellista tarkoitusta tulee varmasti tuo mitättömyyden kokemus. Ja se pahenee vuosien myötä.

Tämä myös vinkkinä kaikille trollaajille, jotka oikein ryvette siinä mitättömyydessä.

Kuinka mitätön on ihminen, joka loukkaantuu jonkun nettikirjoittelijan isän kuolinvuoteen sanoista ja kehottaa myös ap:ta olemaan loukkaantunut. Vihaisia sanoja jonkun kuolleesta isästä, koska oma mitättömyys on niin valtavaa ja raastavaa, että kuka tahansa, joka edes uskaltaa tuoda sen mieleen pitää yrittää canceloida, vaikka se olisi kuolinvuoteellaan oleva hauras ja sekava ihminen.

Mitätön on se, joka yrittää mitätöidä toisen elämän ilkeilemällä. Mitättömyyden huippu, kuten taidat itsekin olla trolli-Olli.

Niinkö? Kenelle yksittäiselle henkilölle osoitin sanani ja mielipiteeni? En lainannut ketään. Mutta mielipide oli mielestäsi väärä, joten haluat canceloida minut. Sitä odotinkin. Todistat vaan sanojeni puolesta.

Mulle on ihan sama mitä teet, vaikka sönselöisit itsesi. Ilkeä ihminen on ilkeä ihminen kuolinvuoteellakin, ei paska timantiksi muutu puristamallakaan.

Kyllä minäkin sanoisin tällä hetkellä kuolinvuoteellani noin vaikka on kaikkea urasta kesämökkiin jne.

jotain sitä kaipaa mutta en oikein tiedä mitä. 

En ihan usko ap. keksitkö?

terv. veteraanin tytär

jani kirjoitti:

Kyllä minäkin sanoisin tällä hetkellä kuolinvuoteellani noin vaikka on kaikkea urasta kesämökkiin jne.

jotain sitä kaipaa mutta en oikein tiedä mitä. 

Eli maallinen materia ei ole tuonut sinulle onnellisuutta. Olet tyytymätön elämäsi kulkuun, näet että rahan haaliminen ei ollutkaan se oikea tapa elää, mutta nyt on liian myöhäistä elää uudelleen toisella tapaa.

Pinp*paa on ainakin saanut, joka monella kilt*ti miehellä on vain haaveissa koko ikänsä. Ihan turhaa rui*kutusta vanhukselta. Olisko muistihåiriöstä kyse.

Vierailija kirjoitti:

En ihan usko ap. keksitkö?

terv. veteraanin tytär

Miksi ihmeessä et usko?

Terv. toinen veteraanin tytär

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Varsin tavanomainen  protestanttisen suomalaisen miehen summa summarum. 

Ikäsi olet parhaasi mukaan tehnyt sen mitä sinulta on odotettu, ihan kuten kunnon työmuurahaiselta odotetaan,  ja oma elämä jäi siinä sivussa elämättä. 

Nykynuorilla ehkä on kuolinvuoteellaan muutakin sanottavaa, vaikuttaa ainakin

PS ei se saman sukupolven naisilla ole ollut yhtään sen kummempaa vaikka nyt tässä kontekstissa nimenomaan miehiin viittasinkin

Protestanttinen? Siinä tapauksessa vain nimeksi. Uskovainen ihminen on kiitollinen elämästä, ja lähtee rauhallisin mielin Jeesuksen luo.

Vaikka se elämä olisi ollut miten paska tahansa? Pakko larpata kiitollisuutta koska jeesus?

Ei tarvi. Minä olen uskovainen ja olen sitä mieltä että elämä on täyttä paskaa. Ihan kieli pitkällä odotan että pääsen vihdoin taivaaseen. Eniten olen pettynyt itseeni. En uskalla olla sellainen kuin Päivi Räsänen, vaan pelkurimaisesti pidän suuni kiinni Raamatun totuuksista. Koska muuten saisin mm. potkut opettajan duunistani, eikä olisi enää varaa elää. Edes lapsiani en ole saanut kasvatettua kunnolla, koska ovat hädin tuskin uskossa, jos lainkaan. Ja niin kuin aikanaan haaveilin siitä, millaisia uskon sankareita heistä tulee. Onneksi sentään oma pelastukseni ei perustu suorituksiin, vaan armoon.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Varsin tavanomainen  protestanttisen suomalaisen miehen summa summarum. 

Ikäsi olet parhaasi mukaan tehnyt sen mitä sinulta on odotettu, ihan kuten kunnon työmuurahaiselta odotetaan,  ja oma elämä jäi siinä sivussa elämättä. 

Nykynuorilla ehkä on kuolinvuoteellaan muutakin sanottavaa, vaikuttaa ainakin

PS ei se saman sukupolven naisilla ole ollut yhtään sen kummempaa vaikka nyt tässä kontekstissa nimenomaan miehiin viittasinkin

Protestanttinen? Siinä tapauksessa vain nimeksi. Uskovainen ihminen on kiitollinen elämästä, ja lähtee rauhallisin mielin Jeesuksen luo.

Vaikka se elämä olisi ollut miten paska tahansa? Pakko larpata kiitollisuutta koska jeesus?

Ei tarvi. Minä olen uskovainen ja olen sitä mieltä että elämä on täyttä paskaa. Ihan kieli pitkällä odotan että pääsen vihdoin taivaaseen. Eniten olen pettynyt itseeni. En uskalla olla sellainen kuin Päivi Räsänen, vaan pelkurimaisesti pidän suuni kiinni Raamatun totuuksista. Koska muuten saisin mm. potkut opettajan duunistani, eikä olisi enää varaa elää. Edes lapsiani en ole saanut kasvatettua kunnolla, koska ovat hädin tuskin uskossa, jos lainkaan. Ja niin kuin aikanaan haaveilin siitä, millaisia uskon sankareita heistä tulee. Onneksi sentään oma pelastukseni ei perustu suorituksiin, vaan armoon.

Et kuulosta kovin armolliselta.