Lue keskustelun säännöt.
Isäni sanoi kuolinvuoteellaan, että kyllä oli surkea ja mitätön elämä
12.07.2022 |
Ihan normaalin uran teki insinöörinä, matkusteli paljon ja näki maailmaa. Oli vuosikymmenien avioliitossa josta kolme menestyvää, aikuista lasta ja pari lastenlastakin. Mitä ihmettä ihminen oikein kaipaa jos tällainenkin on ollut surkeaa? Tuli jotenkin masentunut fiilis.
Kommentit (411)
Moni näköjään uskoo että hänen itsensä kuuluu riittää läheiselle elämän sisällöksi. Ja tuntuu olevan sietämätön ajatus että näin ei ehkä olekaan.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sic transit gloria mundi eli niin katoaa mainen kunnia. Ehkä vain henkinen kasvu antaa kuolevalle tunteen viime hetkillä, että elämä kannatti ja aina kannattaa.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kyse voi olla ihan vain erilaisesta ajattelutavasta. Itsekin miellän, että oma elämäni on surkeaa ja mitätöntä. Luen paljon historiaa ja siellä yksilö näyttäytyy lähes aina surkeana ja mitättömänä. Hänen henkensä on helposti otettavissa ja elämänsä riistettävissä. Miten minä voisin etiikan kannalta edes nousta historian osoittaman keskimääräisen ihmisen yläpuolelle? Olla mitätön on samalla hyvin lohduttava mutta myös lohduton ajatus. En oikeastaan ymmärrä elämän tarkoitusta.
Minäkin luen paljon historiaa ja löydän sitä kautta jatkuvasti inspiraatiota ja toivoa. Riippuu täysin ihmisen luonteesta, mihin valitsee keskittyä.
Näin se varmasti on, olen samaa mieltä kanssasi! Ihan mielenkiinnosta kysyn, millaista toivoa ja inspiraatiota löydät historiasta?
Hurjan nopeaa kehitystä, rohkeita ihmisiä jotka ovat rikkoneet rajoja toteuttaakseen itseään, jopa nykymittapuulla moderneja ajatuksia. Erityisesti pidän naishallitsijoiden tarinoista.
Ne on olleet jotenkin luontaisia ja sattuman suomia tilaisuuksia, tuskin he kuolinvuoteellaan edes ajatteli että olinpas hyvä kuten jo penskana päätin.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
No, tuollaisen isukin voi haudata hyvillä mielin. Ehkä pääsee parempaan paikkaan, ehkä ei. Muisti kuitenkin syyllistää ja pahoittaa läheistensä mielen viime hetkillä. En arvosta. Järjestäisin hyväntuuliset ja iloiset monttubileet mulkeron _kunniaksi_.
Pitäisikö henkilön huijata itseään kuolinvuoteellaan vain, jotta muut välttyisivät mielipahalta? Liian altruistinen ihminen kadottaa itsensä ja elää muiden ehdoilla.
Pitäisi ymmärtää pitää turpa kiinni, jos ei ole mitään hyvää sanottavaa. Jälkeläiset valitettavasti joutuu muistelemaan mulkeron sanomisia vielä vuosikymmeniä. Itsepähän eli elämänsä miten eli, mitä siitä muille kitisemään.
Kehittyä ei voi ilman kritiikkiä. Jos negatiiviset mielipiteet julistetaan pannaan, silloin ei tapahdu edistystä. Se on jälkeläisten ongelma, jos haluavat takertua vuosikymmeniä sitten menneen vainajan sanoihin, eivätkä aio katsoa edesmennyttä isäukkoa esimerkkinä henkilöstä, joksi ei ainakaan tahdo tulla. Isä olisi kyllä voinut päättää pitää mölyt mahassaan ennen kupsahtamistaan, mutta kiintiöpiste se kaikilla on. Ei voi koskaan tietää, mitä isä oli pitänyt sisällään kaikki nämä vuodet ja, mikä oli saanut hänet ajattelemaan elämänsä olleen surkeaa.
Miten kuolinvuoteella tapahtuu kehitystä? Tällaisilla viimeisillä avautumisilla ei ole muuta tarkoitusta kuin pahoittaa toisten mieli. Olisi kehittynyt aiemmin eli elänyt elämäänsä mielensä mukaan. Silloin saattaisi tosin olla kuolinvuoteella ihan yksin, mutta ehkä se olikin tahto. Luultavasti tuollaista isää ei missään tapauksessa kuitenkaan muistella, ainakaan hyvällä.
Ehkäpä isän kuolinvuoteellaan tekemän tilinpäätöksen tarkoitus ei suinkaan ollut pahoittaa naristisen jälkikasvun (kuten sinun) mieliä vaan rohkaista heitä tekemään asioita eri tavalla jo aiemmin, ettei tarvitse katua.
Vierailija kirjoitti:
Todennäköisesti isäsi tulee jälleensyntymään.
Toivottavasti saa samat mahdollisuudet opiskella itselleen hyvän ammatin. Jotta siintä voisi sitten ponnistaa ja toteuttaa itseään paremmin kun tässä elämässän.
Tuliko isäsi kommentti puskista, vai oliko eläessäänkin tyytymätön ihminen?
Avasitteko ikkunan heti kuolinhetkellä jotta sielu voi nousta ylös?
Mikä harhaoppi tämä on? Vaikuttaa Hindulaisuudelta.
Jeesus on Tie, Totuus ja Elämä!
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Moni näköjään uskoo että hänen itsensä kuuluu riittää läheiselle elämän sisällöksi. Ja tuntuu olevan sietämätön ajatus että näin ei ehkä olekaan.
Tämä. Samoin tulee mieleen, että toisen ihmisen kokemusmaailma ja sen toteaminen koetaan syyllistämisenä. Jos minun vanhempani sanoisi noin, ottaisin osaa ja olisin pahoillani hänen puolestaan, mutta en toki loukkaantuisi - mitä se minuun kuuluisi.
Tämä sai miettimään, että pitäisiköhän omallekin elämälle tehdä jotain. Että mahtaisiko kaduttaa viimeisinä hetkinä jos jatkuu samaa latua. Mahdollisesti. Meitä on niin moneen junaan. Joku voi haaveilla siitä tavallisesta, hyvästä elämästä ja toiselle tavallinen on vankila.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
No, tuollaisen isukin voi haudata hyvillä mielin. Ehkä pääsee parempaan paikkaan, ehkä ei. Muisti kuitenkin syyllistää ja pahoittaa läheistensä mielen viime hetkillä. En arvosta. Järjestäisin hyväntuuliset ja iloiset monttubileet mulkeron _kunniaksi_.
Pitäisikö henkilön huijata itseään kuolinvuoteellaan vain, jotta muut välttyisivät mielipahalta? Liian altruistinen ihminen kadottaa itsensä ja elää muiden ehdoilla.
Pitäisi ymmärtää pitää turpa kiinni, jos ei ole mitään hyvää sanottavaa. Jälkeläiset valitettavasti joutuu muistelemaan mulkeron sanomisia vielä vuosikymmeniä. Itsepähän eli elämänsä miten eli, mitä siitä muille kitisemään.
Kehittyä ei voi ilman kritiikkiä. Jos negatiiviset mielipiteet julistetaan pannaan, silloin ei tapahdu edistystä. Se on jälkeläisten ongelma, jos haluavat takertua vuosikymmeniä sitten menneen vainajan sanoihin, eivätkä aio katsoa edesmennyttä isäukkoa esimerkkinä henkilöstä, joksi ei ainakaan tahdo tulla. Isä olisi kyllä voinut päättää pitää mölyt mahassaan ennen kupsahtamistaan, mutta kiintiöpiste se kaikilla on. Ei voi koskaan tietää, mitä isä oli pitänyt sisällään kaikki nämä vuodet ja, mikä oli saanut hänet ajattelemaan elämänsä olleen surkeaa.
Miten kuolinvuoteella tapahtuu kehitystä? Tällaisilla viimeisillä avautumisilla ei ole muuta tarkoitusta kuin pahoittaa toisten mieli. Olisi kehittynyt aiemmin eli elänyt elämäänsä mielensä mukaan. Silloin saattaisi tosin olla kuolinvuoteella ihan yksin, mutta ehkä se olikin tahto. Luultavasti tuollaista isää ei missään tapauksessa kuitenkaan muistella, ainakaan hyvällä.
Viittasin aluksi "Älä puhu, jos sieltä ei tule vain ja ainoastaan ruusuja" mentaliteettiin. Olen samaa mieltä, kuolinvuoteella harvoin enää tapahtuu mitään mieltä mullistavaa. Syitä tekemisille on monia. Totta, jotkut nauttivat nähdä toiset mielipahan vallassa, mutta välillä henkilö saattaa toimia tavalla, jonka seurauksia ei sisäistä kunnolla. Tajusi isä tai ei sanojen suurta merkitystä ennen kuolemaansa, on heidän läheisiensä päätös joko mennä eteenpäin tai pysähtyä. Isällä itsellään oli suurin vastuu rakentaa itselleen onnellinen elämä, jota muistella kuolinvuoteeltaan, siihen oikeita työkaluja koskaan kuitenkaan löytämättä. Ehkä isä tiesi, mitä teki elämällään eikä vaivautunut muuttamaan sitä. Ehkä hän löysi kutsumuksensa liian myöhään. Ehkä isä uhrasi suurimmanosan elämästään uraansa vain huomatakseen, että aika on rajallista. Emme voi koskaan olla täysin varmoja, meillä on vain Ap:n näkökulma isän elämästä. Isän näkökulma voikin olla jotain aivan muuta. Itse taas toivon, että läheiset eivät muistele isäänsä vain hänen sanoistaan vaan osaavat muistella myös sanoja syvemmälle.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kai olisi halunnut pitää hauskaa, nauttia hedonistisista nautinnoista tai vaan joskus ottaa rennosti?
Itse tiedän jo nyt katuvani tekemäni työn määrää. Kaikki se aika ja minkä takia...Sama. Jälkikäteen hyvä huomata, että melkein saman tason olisi saavuttanut tukien varassa eläen. :D Vapaa-aikaa ja nuoruutta ei saa enää takaisin, tehty mikä tehty.
Ei ole varmaa etteikö elämänsä lusmuillut ja muiden varassa elänyt hiukan katuisi myös. Ihminen on kuitenkin yhteisöeläin.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
No, tuollaisen isukin voi haudata hyvillä mielin. Ehkä pääsee parempaan paikkaan, ehkä ei. Muisti kuitenkin syyllistää ja pahoittaa läheistensä mielen viime hetkillä. En arvosta. Järjestäisin hyväntuuliset ja iloiset monttubileet mulkeron _kunniaksi_.
Pitäisikö henkilön huijata itseään kuolinvuoteellaan vain, jotta muut välttyisivät mielipahalta? Liian altruistinen ihminen kadottaa itsensä ja elää muiden ehdoilla.
Pitäisi ymmärtää pitää turpa kiinni, jos ei ole mitään hyvää sanottavaa. Jälkeläiset valitettavasti joutuu muistelemaan mulkeron sanomisia vielä vuosikymmeniä. Itsepähän eli elämänsä miten eli, mitä siitä muille kitisemään.
Nyt näköjään osui johonkin hermoon tämä ap:n tarina.
Harva haluaa toimia katkeroituneen vanhempansa terapeuttina.
Eikö sitä nyt jotenkin jaksaisi kun oikein pinnistää? Toinen kuitenkin kuolemassa. Jos siinä sen pari tuntia jaksaa kuunnella ja jää sitten vaikka puolen vuoden saikulle.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
No, tuollaisen isukin voi haudata hyvillä mielin. Ehkä pääsee parempaan paikkaan, ehkä ei. Muisti kuitenkin syyllistää ja pahoittaa läheistensä mielen viime hetkillä. En arvosta. Järjestäisin hyväntuuliset ja iloiset monttubileet mulkeron _kunniaksi_.
Pitäisikö henkilön huijata itseään kuolinvuoteellaan vain, jotta muut välttyisivät mielipahalta? Liian altruistinen ihminen kadottaa itsensä ja elää muiden ehdoilla.
Pitäisi ymmärtää pitää turpa kiinni, jos ei ole mitään hyvää sanottavaa. Jälkeläiset valitettavasti joutuu muistelemaan mulkeron sanomisia vielä vuosikymmeniä. Itsepähän eli elämänsä miten eli, mitä siitä muille kitisemään.
Kehittyä ei voi ilman kritiikkiä. Jos negatiiviset mielipiteet julistetaan pannaan, silloin ei tapahdu edistystä. Se on jälkeläisten ongelma, jos haluavat takertua vuosikymmeniä sitten menneen vainajan sanoihin, eivätkä aio katsoa edesmennyttä isäukkoa esimerkkinä henkilöstä, joksi ei ainakaan tahdo tulla. Isä olisi kyllä voinut päättää pitää mölyt mahassaan ennen kupsahtamistaan, mutta kiintiöpiste se kaikilla on. Ei voi koskaan tietää, mitä isä oli pitänyt sisällään kaikki nämä vuodet ja, mikä oli saanut hänet ajattelemaan elämänsä olleen surkeaa.
Miten kuolinvuoteella tapahtuu kehitystä? Tällaisilla viimeisillä avautumisilla ei ole muuta tarkoitusta kuin pahoittaa toisten mieli. Olisi kehittynyt aiemmin eli elänyt elämäänsä mielensä mukaan. Silloin saattaisi tosin olla kuolinvuoteella ihan yksin, mutta ehkä se olikin tahto. Luultavasti tuollaista isää ei missään tapauksessa kuitenkaan muistella, ainakaan hyvällä.
Ehkäpä isän kuolinvuoteellaan tekemän tilinpäätöksen tarkoitus ei suinkaan ollut pahoittaa naristisen jälkikasvun (kuten sinun) mieliä vaan rohkaista heitä tekemään asioita eri tavalla jo aiemmin, ettei tarvitse katua.
Asiallisen kuivan insinöörin asiallisen kuiva loppulauselma.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
No, tuollaisen isukin voi haudata hyvillä mielin. Ehkä pääsee parempaan paikkaan, ehkä ei. Muisti kuitenkin syyllistää ja pahoittaa läheistensä mielen viime hetkillä. En arvosta. Järjestäisin hyväntuuliset ja iloiset monttubileet mulkeron _kunniaksi_.
Pitäisikö henkilön huijata itseään kuolinvuoteellaan vain, jotta muut välttyisivät mielipahalta? Liian altruistinen ihminen kadottaa itsensä ja elää muiden ehdoilla.
Pitäisi ymmärtää pitää turpa kiinni, jos ei ole mitään hyvää sanottavaa. Jälkeläiset valitettavasti joutuu muistelemaan mulkeron sanomisia vielä vuosikymmeniä. Itsepähän eli elämänsä miten eli, mitä siitä muille kitisemään.
Miksi kutsut ihmistä, joka eli onnettomana elämäänsä, mulkeroksi? Hän uhrasi luultavasti muiden takia paljon enemmän elämästään mitä olisi halunnut.
Koska jätti tahallaan ja tietoisesti pahan mielen muille kuolinvuoteellaan.
No on se nyt kumma jos kuollessakin pitäisi miettiä muiden mielipahaa. Toivottavasti kukaan ei tee noin.
Niin, toivottavasti typerykset jää jatkossa yksin kuolinvuoteelle. Vttuako siitä läheisille kiukuttelemaan, jos on oman elämänsä elänyt mielestään huonosti. Oma moka.
Vttuako sitä edes kiukutella läheisilleen ensisijaisestikaan! Kaikkien pitäisi elää aivan yksin omien ongelmiensa kanssa! Pessimismi on syntiä! Pessimismi ei saa näkyä! Kaikille ruusunpunaisetlasit ylle kaupungille!
Olisi kiukutellut aiemmin, olisi päätynyt yksin yksiöön ryyppäämään itsensä hengiltä.
Ja sitten läheiset syyttäisivät itseään monet vuosikymmenet!? Kuinka ihminen voi ollakkaan niin julma, että riistää oman henkensä!
Arvokas aloitus ja saa miettimään elämää. Otan osaa, ap.
Lohduttavana ajatuksena lähtisin miettimään, että kuolinvuode ei ole välttämättä se elämän kohokohta. Voi olla kipuja, menetyksiä takana ja edessä ja kauan siitä kun viimeksi pystyi elämään oman näköistä elämää. Ehkä ei olisi tullut sanottua samoin joissain toisissa olosuhteissa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kai olisi halunnut pitää hauskaa, nauttia hedonistisista nautinnoista tai vaan joskus ottaa rennosti?
Itse tiedän jo nyt katuvani tekemäni työn määrää. Kaikki se aika ja minkä takia...Sama. Jälkikäteen hyvä huomata, että melkein saman tason olisi saavuttanut tukien varassa eläen. :D Vapaa-aikaa ja nuoruutta ei saa enää takaisin, tehty mikä tehty.
Hänen nuoruudessaan ei varmaankaan mitään tukia ollut. Ei ollut mahdollista valita, tekeekö töitä vai elääkö Kelan tuilla.
Ehkä hänen tarkoituksenaan oli sanoa AP:ole, että kannattaa elämässä ottaa riskejä ja tehdä, mitä itse haluaa. Toisten mielen mukaan eläminen ei anna vapaata mielentilaa, onnea.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
No, tuollaisen isukin voi haudata hyvillä mielin. Ehkä pääsee parempaan paikkaan, ehkä ei. Muisti kuitenkin syyllistää ja pahoittaa läheistensä mielen viime hetkillä. En arvosta. Järjestäisin hyväntuuliset ja iloiset monttubileet mulkeron _kunniaksi_.
Pitäisikö henkilön huijata itseään kuolinvuoteellaan vain, jotta muut välttyisivät mielipahalta? Liian altruistinen ihminen kadottaa itsensä ja elää muiden ehdoilla.
Pitäisi ymmärtää pitää turpa kiinni, jos ei ole mitään hyvää sanottavaa. Jälkeläiset valitettavasti joutuu muistelemaan mulkeron sanomisia vielä vuosikymmeniä. Itsepähän eli elämänsä miten eli, mitä siitä muille kitisemään.
Miksi kutsut ihmistä, joka eli onnettomana elämäänsä, mulkeroksi? Hän uhrasi luultavasti muiden takia paljon enemmän elämästään mitä olisi halunnut.
Koska jätti tahallaan ja tietoisesti pahan mielen muille kuolinvuoteellaan.
Olivathan muutkin ihmiset tavalla tai toisella aiheuttaneet hänellekin pahaa oloa ja se oli sentään hänen viimeinen muistikuvansa elämästä! Jälkeläisillä on vielä elämää ja mahdollisuuksia edessä. Oma ongelma mikäli takertuu edesmenneen ihmisen sanoihin.
Jos ei edes kuollessaan saa olla rehellinen ilman että joku siitä loukkaantuu, niin milloin sitten!?
Marttyyrinä viimeiset hetket? Omaiset tuskin palkkaavat edes seurakuntaa hoitamaan hautaa.
Ihmiset pohjimmillaan ovat itsekeskeisiä ja omaa napaa tuijottavia. Onko se kuitenkaan aivan lainsuojaton teko olla egoistinen hyvän maun rajoissa?
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kai olisi halunnut pitää hauskaa, nauttia hedonistisista nautinnoista tai vaan joskus ottaa rennosti?
Itse tiedän jo nyt katuvani tekemäni työn määrää. Kaikki se aika ja minkä takia...Sama. Jälkikäteen hyvä huomata, että melkein saman tason olisi saavuttanut tukien varassa eläen. :D Vapaa-aikaa ja nuoruutta ei saa enää takaisin, tehty mikä tehty.
Aiotko tilittää ja avautua syyllistäen tästä läheisillesi myöhemmin kuolinvuoteella?
Miten tämä läheisiini liittyy mitenkään? Pomolleni voisinkin tilittää kuolinvuoteellani muutamankin sanan.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kai olisi halunnut pitää hauskaa, nauttia hedonistisista nautinnoista tai vaan joskus ottaa rennosti?
Itse tiedän jo nyt katuvani tekemäni työn määrää. Kaikki se aika ja minkä takia...Sama. Jälkikäteen hyvä huomata, että melkein saman tason olisi saavuttanut tukien varassa eläen. :D Vapaa-aikaa ja nuoruutta ei saa enää takaisin, tehty mikä tehty.
Hänen nuoruudessaan ei varmaankaan mitään tukia ollut. Ei ollut mahdollista valita, tekeekö töitä vai elääkö Kelan tuilla.
En puhunut hänen elämästään vaan omastani. Olen 30v.
Varsin tavanomainen protestanttisen suomalaisen miehen summa summarum.
Ikäsi olet parhaasi mukaan tehnyt sen mitä sinulta on odotettu, ihan kuten kunnon työmuurahaiselta odotetaan, ja oma elämä jäi siinä sivussa elämättä.
Nykynuorilla ehkä on kuolinvuoteellaan muutakin sanottavaa, vaikuttaa ainakin lupaavalta.
PS ei se saman sukupolven naisilla ole ollut yhtään sen kummempaa vaikka nyt tässä kontekstissa nimenomaan miehiin viittasinkin
Harva haluaa toimia katkeroituneen vanhempansa terapeuttina.