Isäni sanoi kuolinvuoteellaan, että kyllä oli surkea ja mitätön elämä
Ihan normaalin uran teki insinöörinä, matkusteli paljon ja näki maailmaa. Oli vuosikymmenien avioliitossa josta kolme menestyvää, aikuista lasta ja pari lastenlastakin. Mitä ihmettä ihminen oikein kaipaa jos tällainenkin on ollut surkeaa? Tuli jotenkin masentunut fiilis.
Kommentit (411)
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
No, tuollaisen isukin voi haudata hyvillä mielin. Ehkä pääsee parempaan paikkaan, ehkä ei. Muisti kuitenkin syyllistää ja pahoittaa läheistensä mielen viime hetkillä. En arvosta. Järjestäisin hyväntuuliset ja iloiset monttubileet mulkeron _kunniaksi_.
Miten hän syyllisti?
Paska elämä koska perhe jne.
Sanoiko hän niin? 😳
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
No, tuollaisen isukin voi haudata hyvillä mielin. Ehkä pääsee parempaan paikkaan, ehkä ei. Muisti kuitenkin syyllistää ja pahoittaa läheistensä mielen viime hetkillä. En arvosta. Järjestäisin hyväntuuliset ja iloiset monttubileet mulkeron _kunniaksi_.
Miten hän syyllisti?
Paska elämä koska perhe jne.
Sanoiko hän niin? 😳
Sitähän se tarkoitti.
En usko, että isän tarkoitus oli syyllistää. Olisiko hän yrittänyt sanoa sen vitsinä...Oli miten tahansa, siitä on turha syyllistää itseään, kun nyt ei tiedetä, mitä hän oikeastaan tarkoitti.
Tyypiltä jäi aikakone kesken. Ja jälkeläiset on älyllisesti niin vammaisiaettei hommaa voi sälyttää niiden jatkettavaksi. Paska elämävittu.
Vierailija kirjoitti:
No, tuollaisen isukin voi haudata hyvillä mielin. Ehkä pääsee parempaan paikkaan, ehkä ei. Muisti kuitenkin syyllistää ja pahoittaa läheistensä mielen viime hetkillä. En arvosta. Järjestäisin hyväntuuliset ja iloiset monttubileet mulkeron _kunniaksi_.
Pitäisikö henkilön huijata itseään kuolinvuoteellaan vain, jotta muut välttyisivät mielipahalta? Liian altruistinen ihminen kadottaa itsensä ja elää muiden ehdoilla.
Luultavasti halusi jonkun muun ammatin, mutta taipui vanhempien tahtoon ja luki insinööriksi. Ehkä halusi muuttaa ulkomaille, mutta jäi jumiin perheen kanssa. Itse olen ihan varma, että omat vanhemmat joutuivat elämään sellaista elämää, jota eivät halunneet.
Mies raukka. Vaati itseltään liikoja loppuun asti. Yksi hieno mies taas on jättänyt tämän maailman.
Kalle Päätalo muuten viimeisinä aikoinaan jutteli samanlaisia ihan julkisuuteen. Että on pettynyt kun elämä oli näin mitätöntä.
Ei kannata liikaa laittaa painoarvoa noille sanoille. Kuolema mullistaa varmasti koko maailmankatsomuksen ja sen rinnalla koko elämä voi näyttäytyä lyhyeltä ja merkityksettömältä, vaikka se vielä täysillä eläessä olisi ollut hyvinkin merkityksellistä. Heikoimmillaan oma perustemperamentti voi myös korostua, joten jos isälläsi on ollut muutenkin taipumusta pessimismiin, se voi korostua stressaavassa tilanteessa.
Luultavasti ei ollut onnellinen. Se taas voi johtua monestakin syystä.
Vierailija kirjoitti:
Kyse voi olla ihan vain erilaisesta ajattelutavasta. Itsekin miellän, että oma elämäni on surkeaa ja mitätöntä. Luen paljon historiaa ja siellä yksilö näyttäytyy lähes aina surkeana ja mitättömänä. Hänen henkensä on helposti otettavissa ja elämänsä riistettävissä. Miten minä voisin etiikan kannalta edes nousta historian osoittaman keskimääräisen ihmisen yläpuolelle? Olla mitätön on samalla hyvin lohduttava mutta myös lohduton ajatus. En oikeastaan ymmärrä elämän tarkoitusta.
Minäkin luen paljon historiaa ja löydän sitä kautta jatkuvasti inspiraatiota ja toivoa. Riippuu täysin ihmisen luonteesta, mihin valitsee keskittyä.
Isällä itsellään oli vastuu tehdä elämästään elämisen arvoista. Se ei ollut hänen perheensä, ystäviensä tai työkavereiden vastuulla.
Vierailija kirjoitti:
Kalle Päätalo muuten viimeisinä aikoinaan jutteli samanlaisia ihan julkisuuteen. Että on pettynyt kun elämä oli näin mitätöntä.
Sekin vanha kusipää kuvitteli itsestään liikoja. Hyvä että potkaisi tyhjää.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
No, tuollaisen isukin voi haudata hyvillä mielin. Ehkä pääsee parempaan paikkaan, ehkä ei. Muisti kuitenkin syyllistää ja pahoittaa läheistensä mielen viime hetkillä. En arvosta. Järjestäisin hyväntuuliset ja iloiset monttubileet mulkeron _kunniaksi_.
Pitäisikö henkilön huijata itseään kuolinvuoteellaan vain, jotta muut välttyisivät mielipahalta? Liian altruistinen ihminen kadottaa itsensä ja elää muiden ehdoilla.
Pitäisi ymmärtää pitää turpa kiinni, jos ei ole mitään hyvää sanottavaa. Jälkeläiset valitettavasti joutuu muistelemaan mulkeron sanomisia vielä vuosikymmeniä. Itsepähän eli elämänsä miten eli, mitä siitä muille kitisemään.
Miksi kutsut ihmistä, joka eli onnettomana elämäänsä, mulkeroksi? Hän uhrasi luultavasti muiden takia paljon enemmän elämästään mitä olisi halunnut.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
No, tuollaisen isukin voi haudata hyvillä mielin. Ehkä pääsee parempaan paikkaan, ehkä ei. Muisti kuitenkin syyllistää ja pahoittaa läheistensä mielen viime hetkillä. En arvosta. Järjestäisin hyväntuuliset ja iloiset monttubileet mulkeron _kunniaksi_.
Pitäisikö henkilön huijata itseään kuolinvuoteellaan vain, jotta muut välttyisivät mielipahalta? Liian altruistinen ihminen kadottaa itsensä ja elää muiden ehdoilla.
Pitäisi ymmärtää pitää turpa kiinni, jos ei ole mitään hyvää sanottavaa. Jälkeläiset valitettavasti joutuu muistelemaan mulkeron sanomisia vielä vuosikymmeniä. Itsepähän eli elämänsä miten eli, mitä siitä muille kitisemään.
Nyt näköjään osui johonkin hermoon tämä ap:n tarina.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kyse voi olla ihan vain erilaisesta ajattelutavasta. Itsekin miellän, että oma elämäni on surkeaa ja mitätöntä. Luen paljon historiaa ja siellä yksilö näyttäytyy lähes aina surkeana ja mitättömänä. Hänen henkensä on helposti otettavissa ja elämänsä riistettävissä. Miten minä voisin etiikan kannalta edes nousta historian osoittaman keskimääräisen ihmisen yläpuolelle? Olla mitätön on samalla hyvin lohduttava mutta myös lohduton ajatus. En oikeastaan ymmärrä elämän tarkoitusta.
Minäkin luen paljon historiaa ja löydän sitä kautta jatkuvasti inspiraatiota ja toivoa. Riippuu täysin ihmisen luonteesta, mihin valitsee keskittyä.
Näin se varmasti on, olen samaa mieltä kanssasi! Ihan mielenkiinnosta kysyn, millaista toivoa ja inspiraatiota löydät historiasta?
Vierailija kirjoitti:
Esim alzheimer tuo suuhun sanoja joita ei tarkoita.
Jos Alzheimerin kuolee, suusta ei enää ole sanoja tullut pitkään aikaan.
Taisi elää koko elämänsä kaikille muille paitsi itselleen.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
No, tuollaisen isukin voi haudata hyvillä mielin. Ehkä pääsee parempaan paikkaan, ehkä ei. Muisti kuitenkin syyllistää ja pahoittaa läheistensä mielen viime hetkillä. En arvosta. Järjestäisin hyväntuuliset ja iloiset monttubileet mulkeron _kunniaksi_.
Pitäisikö henkilön huijata itseään kuolinvuoteellaan vain, jotta muut välttyisivät mielipahalta? Liian altruistinen ihminen kadottaa itsensä ja elää muiden ehdoilla.
Pitäisi ymmärtää pitää turpa kiinni, jos ei ole mitään hyvää sanottavaa. Jälkeläiset valitettavasti joutuu muistelemaan mulkeron sanomisia vielä vuosikymmeniä. Itsepähän eli elämänsä miten eli, mitä siitä muille kitisemään.
Miksi kutsut ihmistä, joka eli onnettomana elämäänsä, mulkeroksi? Hän uhrasi luultavasti muiden takia paljon enemmän elämästään mitä olisi halunnut.
Koska jätti tahallaan ja tietoisesti pahan mielen muille kuolinvuoteellaan.
Paska elämä koska perhe jne.