Isäni sanoi kuolinvuoteellaan, että kyllä oli surkea ja mitätön elämä

Esim alzheimer tuo suuhun sanoja joita ei tarkoita.

Tee töitä, maksa veroja

Syö, nuku, paskanna

Kuole

Hyvä elämä...VIT TU

Vierailija kirjoitti:

Ehkä hän koki että eli perhettä varten ja omat haaveet jäi taka-alalle.

Täytti paikkansa sukupolvien ketjussa, mutta omat haaveet jäi toteutumatta.

Vierailija kirjoitti:

Tee töitä, maksa veroja

Syö, nuku, paskanna

Kuole

Hyvä elämä...VIT TU

Mitä jos tekisit elämästäsi itsesi näköistä? Ei tarvitse katkeroitua.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ehkä hän ei kuitenkaan aina ajatellut noin? Kuoleman läheisyys saa mielen heittelemään.

Miksi ihmeessä ei olisi ajatellut noin? Minullakin oli aivan paska elämä, vaikka perhe onkin etc.

Varmaan ajattelikin siinä hetkessä mutta ehkä se ei ollut koko totuus. Ajatukset tulee ja menee

Ehkä olisi kuitenkin halunnut olla miesten kanssa, mutta piti kulissit yllä loppuun saakka.

Ap, osaanotot suruusi!

Ei ole tarkoitus udella, mutta tuli sellainen ajatus että isäsi ei ollut uskovainen ?

Tosi hirveää ja kiittämätöntä.

Sairaana ja huonovointisena ihminen voi kyllä olla negatiivinen ja sanoa asioita joita ei tarkoita. Ja jos on kognitiivisesti heikentyneessä tilassa sairauden tai lääkityksen takia, saattaa puhua mitä sattuu.

Vierailija kirjoitti:

Ehkä olisi kuitenkin halunnut olla miesten kanssa, mutta piti kulissit yllä loppuun saakka.

Tämä oli myös minun ensimmäinen ajatukseni. Kaapissa elämä jää aika ahtaaksi.

Toisaalta voi olla, että tuollaiset ajatukset ovat yleisiä lähestyvän kuoleman masentaessa. Kokeneet hoitajat varmaan tietäisivät asiasta enemmän.

Mitenkään vainajaa ivaamatta, tulee mieleen että ehkä miehellä oli ollut melko helppo elämä.

Ihminen, jota elämä on kohdellut kaltoin, on tyytyväisempi vähään, koska tiedostaa miten helposti sen vähänkin voi menettää.

M39

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ehkä olisi kuitenkin halunnut olla miesten kanssa, mutta piti kulissit yllä loppuun saakka.

No tämä, suuri rakkautensa oli Viiksi-Veijo ja hän ei koskaan lakannut muistelemasta eroottisia hetkiä lintutornilla ja levähdyspaikoilla, kun Veijo otti ahnaasti kullin käsittelyyn ja imi hetkeksi elämän itseensä. Niin ahnaasti, ettei siihen yksikään nainen pystyisi. Tai ne yhdynnät kesäyössä käen kukkuessa kaukana ja usvan jo noustessa niityille....

pärskikset mielikuvalle....

Vierailija kirjoitti:

Kuulostaa todella kurjalle, jos elämän viime hetkillä tuollainen ajatus pyörii mielessä. Toista se oli mummollani, pula-ajan elänyt ihminen, jaksoi aina iloita esimerkiksi tiskikoneesta tai leivänpaahtimesta. Oli pieneen tyytyväinen ja näki hyvää kaikessa. Lähdön ollessa lähellä tunsi itsekin olevansa siihen valmis, kaikki oli eletty, mitä hän oli halunnutkin.

Elämänasenne varmasti vaikuttaa, samoin kuin se, millaiseen elämään sitä sitten lopulta on tyytyväinen. Riittääkö pelkkä eläminen vai pitäisikö juurikin olla jotain "suurenmoista". Sellaisen jahtaaminen vain ei taida johtaa mihinkään.

Kyllä se "suurenmoisen" jahtaaminen on johtanut yhteen sun toiseen. Hyvässä ja pahassa.

We all die. The goal isnt to live forever, the goal is to create something that will.

Jospa isäsi mietti näin?

Työura, matkustelu ja perhe selvästi riittäisi ap:lle. Se ei tarkoita että sen pitäisi riittää kaikille.

Kyse voi olla ihan vain erilaisesta ajattelutavasta. Itsekin miellän, että oma elämäni on surkeaa ja mitätöntä. Luen paljon historiaa ja siellä yksilö näyttäytyy lähes aina surkeana ja mitättömänä. Hänen henkensä on helposti otettavissa ja elämänsä riistettävissä. Miten minä voisin etiikan kannalta edes nousta historian osoittaman keskimääräisen ihmisen yläpuolelle? Olla mitätön on samalla hyvin lohduttava mutta myös lohduton ajatus. En oikeastaan ymmärrä elämän tarkoitusta. 

Minulla oli tuollainen mummo! Hän tosin oli myös eläessään aivan jumalattoman pessimistinen ja kunnon nihilisti! Sitten sairastui syöpään, ja totesi, että paskaa paskan perään - mitäpä muutakaan. Äidille oli kuolinvuoteeltaan tokaissut, että kyllä täältä lävestä jo pois joutaakin 🙄

Osanottoni

Ehkä ei kannata noita viimeisiä sanoja kovin paljon miettiä, vaan muistaa muita hetkiä ja jutteluita isän kanssa. Ehkä hän tarkoitti sanat vain vaatimattomuuden ilmaisuksi.

No, hautakiveen muistolauseeksi sitten: Paska reissu, mutta tulipahan tehtyä

Vierailija kirjoitti:

No, tuollaisen isukin voi haudata hyvillä mielin. Ehkä pääsee parempaan paikkaan, ehkä ei. Muisti kuitenkin syyllistää ja pahoittaa läheistensä mielen viime hetkillä. En arvosta. Järjestäisin hyväntuuliset ja iloiset monttubileet mulkeron _kunniaksi_.

Miten hän syyllisti?

Minusta tuntuu, että hän olisi toivonut, että olisi vaikuttanut maailmaan enemmän. Rauha isäsi muistolle.