Lue keskustelun säännöt.
Saako äiti toivoa pienelle lapselle lahjaksi asioita, jotka ovat äidistä kauniita/tarpeellisia?
12.07.2022 |
Nyt en siis puhu siitä, että Emma 4 v toivoo lahjaksi yksisarvislelua, vaan tilanteista, joissa lapsi on vielä niin pieni, ettei itse osaa toivoa. Tällainen tilanne on vauvan/pienen taaperon kohdalla. Saako äiti toivoa lapselle lahjaksi sellaista, mikä on äidistä kaunista/tarpeellista? Ja lahjatoiveet eivät ole mitään kohtuuttoman hintaisia, vaan n.10-20 euroa. Jos äiti toivoo jotain lahjaksi pienelle lapselle ja toive on kohtuuhintainen, pitääkö toivetta mielestäsi noudattaa?
"Meidän Eino kasvaa sen verran nopeasti pluskäyrällä ja on todettu merkin X housut hänelle sopiviksi, niin toivoisin sellaisia koossa Y lahjaksi."
"Lahjatoiveena olisi Olivialle body koossa X, väritoiveena vaaleankeltainen, beige tai lila."
"Toivottaisiin Eeville synttärilahjaksi Tiitiäisen satupuu -kirjaa."
Kiinnostaisi kuulla perusteluja sille, saako äiti esittää lahjatoiveita lapsen puolesta ja toivoa sellaista, mikä on äidistä kaunista/tarpeellista? Jos jollain on kokemusta tällaisista tilanteista joko äitinä tai lahjan ostajana, niin kiinnostaa myös kokemukset!
Kommentit (223)
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Jos palstan mummoilta kysytään niin ei saa. Mummo tietää paremmin mitä lapsi tarvitsee!
Höpöhöpö. Minusta on hyvä, että vanhemmat kertovat, mitä lapsi tarvitsee, niin ei tule turhia ostoksia.
Täällä mummot kilvan selittää että ne lahjatoiveet on loukkaavia ja pilaavat antamisen ilon ja ne koetaan tilaamiseksi ja todella ikäväksi.
Ja että lapset on huonotapaisia jos ne ei ilahdu siitä minkä mummo katsoo heille ykköstoiveeksi ohi lapsen itsensä.
Kun vuonna miekka ja kypärä mummokaan ei saanut kuin ontuvan puuponin ja pettua.
Sehän on antamisen iloa parhaimmillaan, kun lapsi itkien ihmettelee, miksi sai pipsa possun eikä jotain mieluisempaa.
Ei mun lapset kyllä koskaan ole itkeneet lahjoja saadessaan, että olisi pitänyt tulla jotain muuta, tilattua.
Ehkä vähän kannattaisi kasvattaa lastaankin huomioimaan muita ja jonkunlaiset käytöstavat edes.
Eri, mutta kyllä sellainen kakara on harvinaisen huonosti kasvatettu, joka kehtaa lahjan antajalle itkeä, että sun olisi pitänyt ostaa mulle jotain mieluisampaa.
Niinhän ei kirjoitettu vaan lapsi voi alkaa itkeä pettymyksestä. Se on ihan normaali lapsen reaktio.
Jos lapsi on niin iso, että aidosti osaa toivoa jotain lahjaa, hän on niin iso, että hän osaa olla itkemättä ja kiittää lahjasta. Ellei sitten äiti ole viikkoa hehkuttanut, miten tulee jokin tietty ihan varmasti.
On aivan normaalia että lapsi pettyy ja ilmaisee sen.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Jos palstan mummoilta kysytään niin ei saa. Mummo tietää paremmin mitä lapsi tarvitsee!
Höpöhöpö. Minusta on hyvä, että vanhemmat kertovat, mitä lapsi tarvitsee, niin ei tule turhia ostoksia.
Täällä mummot kilvan selittää että ne lahjatoiveet on loukkaavia ja pilaavat antamisen ilon ja ne koetaan tilaamiseksi ja todella ikäväksi.
Ja että lapset on huonotapaisia jos ne ei ilahdu siitä minkä mummo katsoo heille ykköstoiveeksi ohi lapsen itsensä.
Kun vuonna miekka ja kypärä mummokaan ei saanut kuin ontuvan puuponin ja pettua.
Sehän on antamisen iloa parhaimmillaan, kun lapsi itkien ihmettelee, miksi sai pipsa possun eikä jotain mieluisempaa.
Ei mun lapset kyllä koskaan ole itkeneet lahjoja saadessaan, että olisi pitänyt tulla jotain muuta, tilattua.
Ehkä vähän kannattaisi kasvattaa lastaankin huomioimaan muita ja jonkunlaiset käytöstavat edes.
Eri, mutta kyllä sellainen kakara on harvinaisen huonosti kasvatettu, joka kehtaa lahjan antajalle itkeä, että sun olisi pitänyt ostaa mulle jotain mieluisampaa.
Niinhän ei kirjoitettu vaan lapsi voi alkaa itkeä pettymyksestä. Se on ihan normaali lapsen reaktio.
Ei ole. Minulla on neljä lasta, jotka ovat vuosien varrella saaneet varmasti satoja lahjoja. Yksikään ei ole koskaan itkenyt pettymyksestä. Kaikki ovat kaikesta iloisesti kiittäneet ja kehuneet.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Jos palstan mummoilta kysytään niin ei saa. Mummo tietää paremmin mitä lapsi tarvitsee!
Höpöhöpö. Minusta on hyvä, että vanhemmat kertovat, mitä lapsi tarvitsee, niin ei tule turhia ostoksia.
Täällä mummot kilvan selittää että ne lahjatoiveet on loukkaavia ja pilaavat antamisen ilon ja ne koetaan tilaamiseksi ja todella ikäväksi.
Ja että lapset on huonotapaisia jos ne ei ilahdu siitä minkä mummo katsoo heille ykköstoiveeksi ohi lapsen itsensä.
Kun vuonna miekka ja kypärä mummokaan ei saanut kuin ontuvan puuponin ja pettua.
Sehän on antamisen iloa parhaimmillaan, kun lapsi itkien ihmettelee, miksi sai pipsa possun eikä jotain mieluisempaa.
Ei mun lapset kyllä koskaan ole itkeneet lahjoja saadessaan, että olisi pitänyt tulla jotain muuta, tilattua.
Ehkä vähän kannattaisi kasvattaa lastaankin huomioimaan muita ja jonkunlaiset käytöstavat edes.
Eri, mutta kyllä sellainen kakara on harvinaisen huonosti kasvatettu, joka kehtaa lahjan antajalle itkeä, että sun olisi pitänyt ostaa mulle jotain mieluisampaa.
Niinhän ei kirjoitettu vaan lapsi voi alkaa itkeä pettymyksestä. Se on ihan normaali lapsen reaktio.
Ei ole. Minulla on neljä lasta, jotka ovat vuosien varrella saaneet varmasti satoja lahjoja. Yksikään ei ole koskaan itkenyt pettymyksestä. Kaikki ovat kaikesta iloisesti kiittäneet ja kehuneet.
Ei sinulla olw yhtään lasta. Sinä olet palstan vakiohäirikkö joka jankkaa ja jankkaa ja solvaa.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Jos palstan mummoilta kysytään niin ei saa. Mummo tietää paremmin mitä lapsi tarvitsee!
Höpöhöpö. Minusta on hyvä, että vanhemmat kertovat, mitä lapsi tarvitsee, niin ei tule turhia ostoksia.
Täällä mummot kilvan selittää että ne lahjatoiveet on loukkaavia ja pilaavat antamisen ilon ja ne koetaan tilaamiseksi ja todella ikäväksi.
Ja että lapset on huonotapaisia jos ne ei ilahdu siitä minkä mummo katsoo heille ykköstoiveeksi ohi lapsen itsensä.
Kun vuonna miekka ja kypärä mummokaan ei saanut kuin ontuvan puuponin ja pettua.
Sehän on antamisen iloa parhaimmillaan, kun lapsi itkien ihmettelee, miksi sai pipsa possun eikä jotain mieluisempaa.
Ei mun lapset kyllä koskaan ole itkeneet lahjoja saadessaan, että olisi pitänyt tulla jotain muuta, tilattua.
Ehkä vähän kannattaisi kasvattaa lastaankin huomioimaan muita ja jonkunlaiset käytöstavat edes.
Eri, mutta kyllä sellainen kakara on harvinaisen huonosti kasvatettu, joka kehtaa lahjan antajalle itkeä, että sun olisi pitänyt ostaa mulle jotain mieluisampaa.
Niinhän ei kirjoitettu vaan lapsi voi alkaa itkeä pettymyksestä. Se on ihan normaali lapsen reaktio.
Jos lapsi on niin iso, että aidosti osaa toivoa jotain lahjaa, hän on niin iso, että hän osaa olla itkemättä ja kiittää lahjasta. Ellei sitten äiti ole viikkoa hehkuttanut, miten tulee jokin tietty ihan varmasti.
On aivan normaalia että lapsi pettyy ja ilmaisee sen.
Ei ole. Isompi lapsi voidaan opettaa käyttäytymään, ja sanoa, että lahja on lahja, siitä ei saa ikinä ilmaista mitään negatiivista. Isolla lapsella on omat viikkorahat, josta voivat säästää omat ostokset.
Ja pieni lapsi ei tietenkään pety lahjaan, koska ei osaa sellaista edes odottaa. Siksi pienelle lahja tulee iloisena yllätyksenä.
Vierailija kirjoitti:
Normaaleilta ihmisiltä onnistuu hienosti toiveiden täyttäminen ja monet jopa ovat iloisia kun saavat ostaa mieluisen lahjan. Sitten on anopit jotka eivät vahingossakaan halua miellyttää koska tietävät paremmin.
Anoppi on pahin vauvakutsuille kysyivät mitä voivat ostaa lahjaksi ja pyydettiin sitteriä mutta saatiin halvat epäkäytönnöliset rattaat ja sitten valitettiin koko suvulle kun lahjaa ei käytetty kun olin jo saanut aikaisemmin siskoni lapsen vanhat rattaat jotka on aika kalliit ja todella hyvät. Anoppi kyllä tiesi rattaista kun osti ne meille
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mua ei haittaa se, jos joku ostaa lahjan ominpäin, mutta kannattaisi kysyä jotain osviittaa, jos ei tiedä lapsesta juuri mitään. Meidän 1,5 v:n hampaiden puhkeaminen kutittaa yhä ja lapsi syö/puree kaikkia mahdollisia esineitä, kun kutittaa. Kaikki laitetaan yhä suuhun. Jos lahjaksi tulee jotain "sisältää pieniä osia, ei alle 3 v", niin kaapin perukoille nuo menee. Jonkun toisen 1,5 v voi varmasti käsitellä jo kaikkia pieniä esineitä laittamatta niitä suuhunsa, mutta meillä valitettavasti ei.
Näissä keskusteluissa mua hämmentää eniten tämä: miten teidän lapsille antaa lahjoja ihmiset, jotka eivät tiedä lapsesta mitään? Tarkoitan, että eihän tämmöiset ihmiset mitään läheisiä voi olla, joten miksi he ostavat teidän alle kaksivuotiaalle lahjoja?
Mulla on tainnut käydä tuuri, kun kummilapsen (ainoa, en ole ole suostunut muiden kummipyyntöihin) vanhempien kanssa sovittiin jo raskausaikana säännöt näille hommille. Ihan, että ei tule yllärinä mikään.
Sovimme ensimmäisenä, mitä me, minä ja mieheni, EMME osta. Emme osta vaatteita, isompia leluja, tms. Vanhemmat hoitaa ne, kun tietää, mitä kokoa puuttuu.
Sen sijaan ostamme jotain pientä. Nyt katselin poikaa keväällä ja kun alkukesästä 5 v synttärit koitti, toin lasten pienen puutarhatyökalusetin, maksoiko jonkun parikymppiä. Kovin oli mieleinen ja äiti nauroi, että kuuna kullanvalkeana ei olisi itse keksinyt.
Eli: eikö ihmiset teidän lasten kanssa ole vai ettekö luota, että huomaavat lapsesta jotain? Sitä en tiedä, oliko äidin mielestä lahja tarpeeksi kaunis ja heidän designeen sopiva, mutta ei tuntunut ketään haittaavan. Ja roskiin tai muualle oletan niidenkin kalujen päätyvän, mutta koska niistä on 5 vuotiaalle iloa, en odotakaan pojan niitä ekaan omaan kämppään pakkaavan.
Joskaan emme tiedä sitäkään.
Todellakin sun onnesi, että olet ymmärtänyt kieltäytyä kummilapsista paitsi yhdestä.
Yritin pariin kummilapseen aikoinaan pitää yhteyttä, mutta vanhemmille sittemmin äidille kun erosivat ei mikään koskaan käynyt. Tarkat lahjalistat jaksetaan kuitenkin vielä lähettää se onkin ainut yhteys. Kohta varmaan tulee suoraan tilinsiirtokuitti summa valmiina.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Jos palstan mummoilta kysytään niin ei saa. Mummo tietää paremmin mitä lapsi tarvitsee!
Höpöhöpö. Minusta on hyvä, että vanhemmat kertovat, mitä lapsi tarvitsee, niin ei tule turhia ostoksia.
Täällä mummot kilvan selittää että ne lahjatoiveet on loukkaavia ja pilaavat antamisen ilon ja ne koetaan tilaamiseksi ja todella ikäväksi.
Ja että lapset on huonotapaisia jos ne ei ilahdu siitä minkä mummo katsoo heille ykköstoiveeksi ohi lapsen itsensä.
Kun vuonna miekka ja kypärä mummokaan ei saanut kuin ontuvan puuponin ja pettua.
Sehän on antamisen iloa parhaimmillaan, kun lapsi itkien ihmettelee, miksi sai pipsa possun eikä jotain mieluisempaa.
Ei mun lapset kyllä koskaan ole itkeneet lahjoja saadessaan, että olisi pitänyt tulla jotain muuta, tilattua.
Ehkä vähän kannattaisi kasvattaa lastaankin huomioimaan muita ja jonkunlaiset käytöstavat edes.
Eri, mutta kyllä sellainen kakara on harvinaisen huonosti kasvatettu, joka kehtaa lahjan antajalle itkeä, että sun olisi pitänyt ostaa mulle jotain mieluisampaa.
Niinhän ei kirjoitettu vaan lapsi voi alkaa itkeä pettymyksestä. Se on ihan normaali lapsen reaktio.
Jos lapsi on niin iso, että aidosti osaa toivoa jotain lahjaa, hän on niin iso, että hän osaa olla itkemättä ja kiittää lahjasta. Ellei sitten äiti ole viikkoa hehkuttanut, miten tulee jokin tietty ihan varmasti.
Näin juuri. Nämä pettymykset ovat joko äidin omia, tai todella huonosti kasvatettujen lasten.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Jos palstan mummoilta kysytään niin ei saa. Mummo tietää paremmin mitä lapsi tarvitsee!
Höpöhöpö. Minusta on hyvä, että vanhemmat kertovat, mitä lapsi tarvitsee, niin ei tule turhia ostoksia.
Täällä mummot kilvan selittää että ne lahjatoiveet on loukkaavia ja pilaavat antamisen ilon ja ne koetaan tilaamiseksi ja todella ikäväksi.
Ja että lapset on huonotapaisia jos ne ei ilahdu siitä minkä mummo katsoo heille ykköstoiveeksi ohi lapsen itsensä.
Kun vuonna miekka ja kypärä mummokaan ei saanut kuin ontuvan puuponin ja pettua.
Sehän on antamisen iloa parhaimmillaan, kun lapsi itkien ihmettelee, miksi sai pipsa possun eikä jotain mieluisempaa.
Ei mun lapset kyllä koskaan ole itkeneet lahjoja saadessaan, että olisi pitänyt tulla jotain muuta, tilattua.
Ehkä vähän kannattaisi kasvattaa lastaankin huomioimaan muita ja jonkunlaiset käytöstavat edes.
Eri, mutta kyllä sellainen kakara on harvinaisen huonosti kasvatettu, joka kehtaa lahjan antajalle itkeä, että sun olisi pitänyt ostaa mulle jotain mieluisampaa.
Niinhän ei kirjoitettu vaan lapsi voi alkaa itkeä pettymyksestä. Se on ihan normaali lapsen reaktio.
Jos lapsi on niin iso, että aidosti osaa toivoa jotain lahjaa, hän on niin iso, että hän osaa olla itkemättä ja kiittää lahjasta. Ellei sitten äiti ole viikkoa hehkuttanut, miten tulee jokin tietty ihan varmasti.
Näin juuri. Nämä pettymykset ovat joko äidin omia, tai todella huonosti kasvatettujen lasten.
Ja palstahäirikkö vastailee nyt sitten jo itselleenkin. Tuttua häiriökäytöstä. Hohhoijaa mikähän tämänkin ihmisraunion tarina on.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Jos palstan mummoilta kysytään niin ei saa. Mummo tietää paremmin mitä lapsi tarvitsee!
Höpöhöpö. Minusta on hyvä, että vanhemmat kertovat, mitä lapsi tarvitsee, niin ei tule turhia ostoksia.
Täällä mummot kilvan selittää että ne lahjatoiveet on loukkaavia ja pilaavat antamisen ilon ja ne koetaan tilaamiseksi ja todella ikäväksi.
Ja että lapset on huonotapaisia jos ne ei ilahdu siitä minkä mummo katsoo heille ykköstoiveeksi ohi lapsen itsensä.
Kun vuonna miekka ja kypärä mummokaan ei saanut kuin ontuvan puuponin ja pettua.
Sehän on antamisen iloa parhaimmillaan, kun lapsi itkien ihmettelee, miksi sai pipsa possun eikä jotain mieluisempaa.
Ei mun lapset kyllä koskaan ole itkeneet lahjoja saadessaan, että olisi pitänyt tulla jotain muuta, tilattua.
Ehkä vähän kannattaisi kasvattaa lastaankin huomioimaan muita ja jonkunlaiset käytöstavat edes.
Eri, mutta kyllä sellainen kakara on harvinaisen huonosti kasvatettu, joka kehtaa lahjan antajalle itkeä, että sun olisi pitänyt ostaa mulle jotain mieluisampaa.
Niinhän ei kirjoitettu vaan lapsi voi alkaa itkeä pettymyksestä. Se on ihan normaali lapsen reaktio.
Jos lapsi on niin iso, että aidosti osaa toivoa jotain lahjaa, hän on niin iso, että hän osaa olla itkemättä ja kiittää lahjasta. Ellei sitten äiti ole viikkoa hehkuttanut, miten tulee jokin tietty ihan varmasti.
Näin juuri. Nämä pettymykset ovat joko äidin omia, tai todella huonosti kasvatettujen lasten.
Ja palstahäirikkö vastailee nyt sitten jo itselleenkin. Tuttua häiriökäytöstä. Hohhoijaa mikähän tämänkin ihmisraunion tarina on.
Sinusta on oikeasti mahdoton ajatus, että joku toinen oikeasti kasvattaa lapsiaan?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Jos palstan mummoilta kysytään niin ei saa. Mummo tietää paremmin mitä lapsi tarvitsee!
Höpöhöpö. Minusta on hyvä, että vanhemmat kertovat, mitä lapsi tarvitsee, niin ei tule turhia ostoksia.
Täällä mummot kilvan selittää että ne lahjatoiveet on loukkaavia ja pilaavat antamisen ilon ja ne koetaan tilaamiseksi ja todella ikäväksi.
Ja että lapset on huonotapaisia jos ne ei ilahdu siitä minkä mummo katsoo heille ykköstoiveeksi ohi lapsen itsensä.
Kun vuonna miekka ja kypärä mummokaan ei saanut kuin ontuvan puuponin ja pettua.
Sehän on antamisen iloa parhaimmillaan, kun lapsi itkien ihmettelee, miksi sai pipsa possun eikä jotain mieluisempaa.
Ei mun lapset kyllä koskaan ole itkeneet lahjoja saadessaan, että olisi pitänyt tulla jotain muuta, tilattua.
Ehkä vähän kannattaisi kasvattaa lastaankin huomioimaan muita ja jonkunlaiset käytöstavat edes.
Eri, mutta kyllä sellainen kakara on harvinaisen huonosti kasvatettu, joka kehtaa lahjan antajalle itkeä, että sun olisi pitänyt ostaa mulle jotain mieluisampaa.
Niinhän ei kirjoitettu vaan lapsi voi alkaa itkeä pettymyksestä. Se on ihan normaali lapsen reaktio.
Jos lapsi on niin iso, että aidosti osaa toivoa jotain lahjaa, hän on niin iso, että hän osaa olla itkemättä ja kiittää lahjasta. Ellei sitten äiti ole viikkoa hehkuttanut, miten tulee jokin tietty ihan varmasti.
On aivan normaalia että lapsi pettyy ja ilmaisee sen.
Siinä vaiheessa on vanhemmilla peiliin katsomisen paikka. On kasvatettu kieroon. Kyllä itsekin muistan lapsena monesti pettyneeni johonki lahjaan mutta en todellakaan halunnut sitä näyttää antajalle. Siitä olisi tullut mulle vielä pahempi mieli.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Jos palstan mummoilta kysytään niin ei saa. Mummo tietää paremmin mitä lapsi tarvitsee!
Höpöhöpö. Minusta on hyvä, että vanhemmat kertovat, mitä lapsi tarvitsee, niin ei tule turhia ostoksia.
Täällä mummot kilvan selittää että ne lahjatoiveet on loukkaavia ja pilaavat antamisen ilon ja ne koetaan tilaamiseksi ja todella ikäväksi.
Ja että lapset on huonotapaisia jos ne ei ilahdu siitä minkä mummo katsoo heille ykköstoiveeksi ohi lapsen itsensä.
Kun vuonna miekka ja kypärä mummokaan ei saanut kuin ontuvan puuponin ja pettua.
Sehän on antamisen iloa parhaimmillaan, kun lapsi itkien ihmettelee, miksi sai pipsa possun eikä jotain mieluisempaa.
Ei mun lapset kyllä koskaan ole itkeneet lahjoja saadessaan, että olisi pitänyt tulla jotain muuta, tilattua.
Ehkä vähän kannattaisi kasvattaa lastaankin huomioimaan muita ja jonkunlaiset käytöstavat edes.
Eri, mutta kyllä sellainen kakara on harvinaisen huonosti kasvatettu, joka kehtaa lahjan antajalle itkeä, että sun olisi pitänyt ostaa mulle jotain mieluisampaa.
Niinhän ei kirjoitettu vaan lapsi voi alkaa itkeä pettymyksestä. Se on ihan normaali lapsen reaktio.
Jos lapsi on niin iso, että aidosti osaa toivoa jotain lahjaa, hän on niin iso, että hän osaa olla itkemättä ja kiittää lahjasta. Ellei sitten äiti ole viikkoa hehkuttanut, miten tulee jokin tietty ihan varmasti.
Näin juuri. Nämä pettymykset ovat joko äidin omia, tai todella huonosti kasvatettujen lasten.
Ja palstahäirikkö vastailee nyt sitten jo itselleenkin. Tuttua häiriökäytöstä. Hohhoijaa mikähän tämänkin ihmisraunion tarina on.
Kyllähän täällä saa keskustella kuka haluaa. Ja eri mieltä saa olla. Ei sen perustella ketään palstahäiriköksi voi haukkua.
Eri
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Jos palstan mummoilta kysytään niin ei saa. Mummo tietää paremmin mitä lapsi tarvitsee!
Höpöhöpö. Minusta on hyvä, että vanhemmat kertovat, mitä lapsi tarvitsee, niin ei tule turhia ostoksia.
Täällä mummot kilvan selittää että ne lahjatoiveet on loukkaavia ja pilaavat antamisen ilon ja ne koetaan tilaamiseksi ja todella ikäväksi.
Ja että lapset on huonotapaisia jos ne ei ilahdu siitä minkä mummo katsoo heille ykköstoiveeksi ohi lapsen itsensä.
Kun vuonna miekka ja kypärä mummokaan ei saanut kuin ontuvan puuponin ja pettua.
Sehän on antamisen iloa parhaimmillaan, kun lapsi itkien ihmettelee, miksi sai pipsa possun eikä jotain mieluisempaa.
Ei mun lapset kyllä koskaan ole itkeneet lahjoja saadessaan, että olisi pitänyt tulla jotain muuta, tilattua.
Ehkä vähän kannattaisi kasvattaa lastaankin huomioimaan muita ja jonkunlaiset käytöstavat edes.
Eri, mutta kyllä sellainen kakara on harvinaisen huonosti kasvatettu, joka kehtaa lahjan antajalle itkeä, että sun olisi pitänyt ostaa mulle jotain mieluisampaa.
Niinhän ei kirjoitettu vaan lapsi voi alkaa itkeä pettymyksestä. Se on ihan normaali lapsen reaktio.
Jos lapsi on niin iso, että aidosti osaa toivoa jotain lahjaa, hän on niin iso, että hän osaa olla itkemättä ja kiittää lahjasta. Ellei sitten äiti ole viikkoa hehkuttanut, miten tulee jokin tietty ihan varmasti.
Näin juuri. Nämä pettymykset ovat joko äidin omia, tai todella huonosti kasvatettujen lasten.
Ja palstahäirikkö vastailee nyt sitten jo itselleenkin. Tuttua häiriökäytöstä. Hohhoijaa mikähän tämänkin ihmisraunion tarina on.
Kyllähän täällä saa keskustella kuka haluaa. Ja eri mieltä saa olla. Ei sen perustella ketään palstahäiriköksi voi haukkua.
Eri
Tuo on palstahäirikkö. Toteamus.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mua ei haittaa se, jos joku ostaa lahjan ominpäin, mutta kannattaisi kysyä jotain osviittaa, jos ei tiedä lapsesta juuri mitään. Meidän 1,5 v:n hampaiden puhkeaminen kutittaa yhä ja lapsi syö/puree kaikkia mahdollisia esineitä, kun kutittaa. Kaikki laitetaan yhä suuhun. Jos lahjaksi tulee jotain "sisältää pieniä osia, ei alle 3 v", niin kaapin perukoille nuo menee. Jonkun toisen 1,5 v voi varmasti käsitellä jo kaikkia pieniä esineitä laittamatta niitä suuhunsa, mutta meillä valitettavasti ei.
Näissä keskusteluissa mua hämmentää eniten tämä: miten teidän lapsille antaa lahjoja ihmiset, jotka eivät tiedä lapsesta mitään? Tarkoitan, että eihän tämmöiset ihmiset mitään läheisiä voi olla, joten miksi he ostavat teidän alle kaksivuotiaalle lahjoja?
Mulla on tainnut käydä tuuri, kun kummilapsen (ainoa, en ole ole suostunut muiden kummipyyntöihin) vanhempien kanssa sovittiin jo raskausaikana säännöt näille hommille. Ihan, että ei tule yllärinä mikään.
Sovimme ensimmäisenä, mitä me, minä ja mieheni, EMME osta. Emme osta vaatteita, isompia leluja, tms. Vanhemmat hoitaa ne, kun tietää, mitä kokoa puuttuu.
Sen sijaan ostamme jotain pientä. Nyt katselin poikaa keväällä ja kun alkukesästä 5 v synttärit koitti, toin lasten pienen puutarhatyökalusetin, maksoiko jonkun parikymppiä. Kovin oli mieleinen ja äiti nauroi, että kuuna kullanvalkeana ei olisi itse keksinyt.
Eli: eikö ihmiset teidän lasten kanssa ole vai ettekö luota, että huomaavat lapsesta jotain? Sitä en tiedä, oliko äidin mielestä lahja tarpeeksi kaunis ja heidän designeen sopiva, mutta ei tuntunut ketään haittaavan. Ja roskiin tai muualle oletan niidenkin kalujen päätyvän, mutta koska niistä on 5 vuotiaalle iloa, en odotakaan pojan niitä ekaan omaan kämppään pakkaavan.
Joskaan emme tiedä sitäkään.
Moni vanhempi ihminen (täälläkin) haluaa ennen kaikkea kokea itse sitä antamisen riemua ja katit välittää lapsen ajatuksista tai toiveista.
Osa mummoista tai tädeistä ei pidä siitä että välissä on äiti joten he ostaa tahallaan toiveiden vastaisesti.
Osa ei oikeastana edes lasta ihmisenä vaan itsensä jatkeena. Minun lapsenlapseni ja päläpälä.
Tommosessa puutarhasetissäkin on se riski että niitä saadaan vaikka kuibka monta. Meillekin on tuotu ainakin neljät lasten kottarit, 15 lapsen istutuslapiota ja yli 10 erilaista pientä kastelukannua haraviakin on mutta niitä käytön minä kasvilavoilla.
Kysyn uudelleen: kuinka monia aikuisia siis teidän lapsella on, jotka tuovat säännöllisesti lahjoja kymmenittäin?
Kuinka monet mummot tädit ja kummit?
Olen kyllä aina näiden keskustelujen lomassa tyytyväinen siitä, että oma piirini on pieni, olen kummi vain lapselle, jonka vanhempien kanssa olen oikeasti läheinen, vaikka en ole sukulainen ja sitten on tietty sukulaisten lapset, miehen veljen ja oman siskon.
En ole joutunut tilanteeseen, jossa lahjani kilpailee tai on vääränlainen kymmenien muiden lahjojen kasassa.
Meillä on kummatkin isovanhemmat elossa, lisäksi lapsilla on kummaltakin puolelta neljä enoa/setää/tätiä. Kummit on onneksi tästä samasta joukosta. Mutta tuostahan tulee jo kymmenen potentiaalista lahjaa jo lähisukulaisiltakin, lisäksi isomamma muistaa aina lahjalla. (Tosin omat nuoret sinkkuveljeni eivät sentään osallistu lahjarumbaan). Anoppi, äiti ja käly ovat sellaisia, että pakkaavat samaan pakettiin yleensä useamman lahjan, esim. vaatteen ja lelun. Äidille jos kysyttäessä antaa useamman lahjatoiveen valittavaksi, ostaa luultavasti kaikki. Anopin lahjat on usein krääsää, mutta lapsia miellyttävää sellaista. Esikoisen kummeilta ollaan joskus toivottu elämyksiä, kun asuvat lähellä ja lapsikin alkaa olla sen ikäinen, että viihtyy vieraidenkin kanssa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ei todellakaan ole normaalia että lapsi alkaisi itkemään pettymyksestä. Pienet eivät ymmärrä kuitenkaan ja isommilla pitäisi olla jo perus käytöstavat hallussa. Okei, perheessäni oli yksi tapaus kun 2v pikkuveljeni alkoi itkemään lahjan saatuaan. Hänen mielestään tiivitaavipehmo joka puhui oli todella pelottava :D Heistäkin tuli parhaat ystävät tunti lahjan saamisen jälkeen.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Minä ole toivonut kestäviä leluja, joista olisi lapselle iloa vuosia. Tyyliin puisia palikoita, joita ensin opetellaan taaperon kanssa ottamaan laatikosta ja laittamaan laatikkoon. Sitten opetellaan tekemään palikoista torneja, nimeämään värejä ja palikoissa olevia numeroita. Lopulta voidaan tehdä jo hienompia rakennelmia palikoista. Paljon enemmän minä tuollaista vuosia käytössä kestävää lahjaa arvostan, kuin samalla summalla hankittua muovikrääsää, joka hajoaa nopeasti käytössä. Osa ei kuitenkaan yhtään ymmärrä, miksi toivon jotain tuollaista tylsää ja kestävää, kun voi hankkia jonkun kivan ääntä pitävän muovihärpäkkeen sen sijaan.
On teillä kyllä ihania lapsia, kun ne jaksaa kiinnostua vuodesta toiseen siitä äidin heille valitsemasta lahjasta oppikirjanomaisesti. Mun penskat takuulla olisi kyllästyneet jo tuossa kakkosvaiheessa, kun tuputtaisin heille jotain vanhoja palikoita ja nimeämään värejä.
Kyllä mieluummin, ikävä kyllä, ottavat sen uuden lelun, vaikka se sitten hajoaisikin leikissä. Toisaalta sittenhän siitä pääsee eroon, ellei ole lapselle niin tärkeä, että haluaa sen säilyttää vähän risanakin.
En ole ylempi, mutta noin meilläkin on toimittu. Ne palikat laitetaan aina välillä jemmaan ja kaivetaan jonkun ajan päästä taas esiin. Lapsi on siinä välissä ehtinyt ne unohtamaan ja tuntuvat taas uusilta ja jänniltä. Sama esim. dubloilla, junaradalla ja nukkekodin tavaroilla. Hauska huomata miten lapset oikein innostuu samoista leluista uudelleen, kun löytävät ne yllättäen jostain :)
Vierailija kirjoitti:
Minä halusin pukea ainoan lapseni pikkulapsiaikana mieleiselläni tavalla. Tiesin, että ei menisi kauaa, kun lapsi haluaisi päättää itse. Anoppi viittasi kintaalla tälle toiveelleni ja osti lapselle kysymättä kaikki ulkohaalarit, kengät ja muut paljon käytössä olevat vaatteet. En saanut ostaa lapselleni minulle mieluista haalaria koskaan. Joo, ensimmäisen maailman ongelmia, mutta kyse oli minun lapsestani eikä anopin.
Mikä sua esti ostamasta toista haalaria lapselle?
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mua ei haittaa se, jos joku ostaa lahjan ominpäin, mutta kannattaisi kysyä jotain osviittaa, jos ei tiedä lapsesta juuri mitään. Meidän 1,5 v:n hampaiden puhkeaminen kutittaa yhä ja lapsi syö/puree kaikkia mahdollisia esineitä, kun kutittaa. Kaikki laitetaan yhä suuhun. Jos lahjaksi tulee jotain "sisältää pieniä osia, ei alle 3 v", niin kaapin perukoille nuo menee. Jonkun toisen 1,5 v voi varmasti käsitellä jo kaikkia pieniä esineitä laittamatta niitä suuhunsa, mutta meillä valitettavasti ei.
Näissä keskusteluissa mua hämmentää eniten tämä: miten teidän lapsille antaa lahjoja ihmiset, jotka eivät tiedä lapsesta mitään? Tarkoitan, että eihän tämmöiset ihmiset mitään läheisiä voi olla, joten miksi he ostavat teidän alle kaksivuotiaalle lahjoja?
Mulla on tainnut käydä tuuri, kun kummilapsen (ainoa, en ole ole suostunut muiden kummipyyntöihin) vanhempien kanssa sovittiin jo raskausaikana säännöt näille hommille. Ihan, että ei tule yllärinä mikään.
Sovimme ensimmäisenä, mitä me, minä ja mieheni, EMME osta. Emme osta vaatteita, isompia leluja, tms. Vanhemmat hoitaa ne, kun tietää, mitä kokoa puuttuu.
Sen sijaan ostamme jotain pientä. Nyt katselin poikaa keväällä ja kun alkukesästä 5 v synttärit koitti, toin lasten pienen puutarhatyökalusetin, maksoiko jonkun parikymppiä. Kovin oli mieleinen ja äiti nauroi, että kuuna kullanvalkeana ei olisi itse keksinyt.
Eli: eikö ihmiset teidän lasten kanssa ole vai ettekö luota, että huomaavat lapsesta jotain? Sitä en tiedä, oliko äidin mielestä lahja tarpeeksi kaunis ja heidän designeen sopiva, mutta ei tuntunut ketään haittaavan. Ja roskiin tai muualle oletan niidenkin kalujen päätyvän, mutta koska niistä on 5 vuotiaalle iloa, en odotakaan pojan niitä ekaan omaan kämppään pakkaavan.
Joskaan emme tiedä sitäkään.
Moni vanhempi ihminen (täälläkin) haluaa ennen kaikkea kokea itse sitä antamisen riemua ja katit välittää lapsen ajatuksista tai toiveista.
Osa mummoista tai tädeistä ei pidä siitä että välissä on äiti joten he ostaa tahallaan toiveiden vastaisesti.
Osa ei oikeastana edes lasta ihmisenä vaan itsensä jatkeena. Minun lapsenlapseni ja päläpälä.
Tommosessa puutarhasetissäkin on se riski että niitä saadaan vaikka kuibka monta. Meillekin on tuotu ainakin neljät lasten kottarit, 15 lapsen istutuslapiota ja yli 10 erilaista pientä kastelukannua haraviakin on mutta niitä käytön minä kasvilavoilla.
Kysyn uudelleen: kuinka monia aikuisia siis teidän lapsella on, jotka tuovat säännöllisesti lahjoja kymmenittäin?
Kuinka monet mummot tädit ja kummit?
Olen kyllä aina näiden keskustelujen lomassa tyytyväinen siitä, että oma piirini on pieni, olen kummi vain lapselle, jonka vanhempien kanssa olen oikeasti läheinen, vaikka en ole sukulainen ja sitten on tietty sukulaisten lapset, miehen veljen ja oman siskon.
En ole joutunut tilanteeseen, jossa lahjani kilpailee tai on vääränlainen kymmenien muiden lahjojen kasassa.
Meillä on kummatkin isovanhemmat elossa, lisäksi lapsilla on kummaltakin puolelta neljä enoa/setää/tätiä. Kummit on onneksi tästä samasta joukosta. Mutta tuostahan tulee jo kymmenen potentiaalista lahjaa jo lähisukulaisiltakin, lisäksi isomamma muistaa aina lahjalla. (Tosin omat nuoret sinkkuveljeni eivät sentään osallistu lahjarumbaan). Anoppi, äiti ja käly ovat sellaisia, että pakkaavat samaan pakettiin yleensä useamman lahjan, esim. vaatteen ja lelun. Äidille jos kysyttäessä antaa useamman lahjatoiveen valittavaksi, ostaa luultavasti kaikki. Anopin lahjat on usein krääsää, mutta lapsia miellyttävää sellaista. Esikoisen kummeilta ollaan joskus toivottu elämyksiä, kun asuvat lähellä ja lapsikin alkaa olla sen ikäinen, että viihtyy vieraidenkin kanssa.
Onnellisiahan ne lapset ovat, joilla on varaa itkeskellä ison aikuisjoukon keskellä, kun pettyvät lahjoihinsa. Omilla on tasan 3 sukulaista ja yksi kummi, ollaan iloisia siitä, mtä saadaan. Nyt huomaan hyväksi puoleksi sen, että eipä tule harmia tavarapaljoudesta ja vääriä lahjoja koko ajan.
Itse olen kysellyt toiveita vähintään siitä saakka, kun sukulaisen lapset täytti 1 v. Harvoin olen saanut asiaan mitään mielipidettä tai asiasta on kysyttävä myöhemmin uudelleen. Toki aluksi oli kivaa hankkia mitä mieleen juolahti mutta vuosien saatossa alkoi epäilyttämään ovatko antamani lahjat ollenkaan haluttuja. Eli mielestäni on hyvä antaa lahjanantajalle tilaa valita mitä hän haluaa antaa lahjaksi mutta toisaalta myös antaa etenkin kysyttäessä osviittaa siitä mikä olisi mieluisa lahja.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Jos palstan mummoilta kysytään niin ei saa. Mummo tietää paremmin mitä lapsi tarvitsee!
Höpöhöpö. Minusta on hyvä, että vanhemmat kertovat, mitä lapsi tarvitsee, niin ei tule turhia ostoksia.
Täällä mummot kilvan selittää että ne lahjatoiveet on loukkaavia ja pilaavat antamisen ilon ja ne koetaan tilaamiseksi ja todella ikäväksi.
Ja että lapset on huonotapaisia jos ne ei ilahdu siitä minkä mummo katsoo heille ykköstoiveeksi ohi lapsen itsensä.
Kun vuonna miekka ja kypärä mummokaan ei saanut kuin ontuvan puuponin ja pettua.
Höpö höpö. En ole kertaakaan lukenut täältä yhdenkään mummon puhuvan noin, sen sijaan lukemattomat miniät kyllä selittävät anoppiensa olevan tuollaisia.
Jos lapsi on niin iso, että aidosti osaa toivoa jotain lahjaa, hän on niin iso, että hän osaa olla itkemättä ja kiittää lahjasta. Ellei sitten äiti ole viikkoa hehkuttanut, miten tulee jokin tietty ihan varmasti.