Lue keskustelun säännöt.
Saako äiti toivoa pienelle lapselle lahjaksi asioita, jotka ovat äidistä kauniita/tarpeellisia?
12.07.2022 |
Nyt en siis puhu siitä, että Emma 4 v toivoo lahjaksi yksisarvislelua, vaan tilanteista, joissa lapsi on vielä niin pieni, ettei itse osaa toivoa. Tällainen tilanne on vauvan/pienen taaperon kohdalla. Saako äiti toivoa lapselle lahjaksi sellaista, mikä on äidistä kaunista/tarpeellista? Ja lahjatoiveet eivät ole mitään kohtuuttoman hintaisia, vaan n.10-20 euroa. Jos äiti toivoo jotain lahjaksi pienelle lapselle ja toive on kohtuuhintainen, pitääkö toivetta mielestäsi noudattaa?
"Meidän Eino kasvaa sen verran nopeasti pluskäyrällä ja on todettu merkin X housut hänelle sopiviksi, niin toivoisin sellaisia koossa Y lahjaksi."
"Lahjatoiveena olisi Olivialle body koossa X, väritoiveena vaaleankeltainen, beige tai lila."
"Toivottaisiin Eeville synttärilahjaksi Tiitiäisen satupuu -kirjaa."
Kiinnostaisi kuulla perusteluja sille, saako äiti esittää lahjatoiveita lapsen puolesta ja toivoa sellaista, mikä on äidistä kaunista/tarpeellista? Jos jollain on kokemusta tällaisista tilanteista joko äitinä tai lahjan ostajana, niin kiinnostaa myös kokemukset!
Kommentit (223)
Toki jotain tiettyä voi toivoa, mutta toivetta ei ole pakko toteuttaa. Samoin ei tarvitse pahastua, jos lahja ei päädykään käyttöön, kun ei ole vanhemmille mieleinen.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Aina saa toivoa, mutta moni viittaa kintaalla noille äitien toiveille. Minusta tuo on äitien vähättelyä, että kävellään äidin mieltymysten ja toiveiden yli kuvitellen, että itse tiedetään paremmin.
Tämä! Sitä tosin ihmettelen, miksi perheen ulkopuolinen kuvittelee tietävänsä paremmin, mitä toiset tarvitsevat? Näin kulutuskriittisenä aikakautena tuntuu oudolta, miksi väenvängällä halutaan antaa lahjaksi joku yllätys sen sijaan, että annettaisiin jotain tarpeellista? Jos minä tiedän kaverini juovan teetä, niin en kiikuta hänelle kahvia lahjaksi, jos hän ei sitä juo. Vaikka kuinka kuvittelisin kaverin arvostavan hyvän paahtimon kahvia, niin ei se teenjuojaa lämmitä.
Oma lapsi on alle 2 v ja kokemus on, että on yleensä kolmenlaisia lahjanantajia:
1) he, jotka kysyvät mitä halutaan lahjaksi ja ostavat toivottua.
2) he, ketkä antavat lahjarahan sanoen, etteivät itse osaa ostaa sopivaa ja vanhemmat kyllä osaavat.
3) he, ketkä eivät kysy lahjatoiveita ja ostavat, mitä haluavat.
Kaikki nämä on mielestäni ok. Se sen sijaan on kurjaa, jos joku sanoo ostavansa jotakin, mutta sitten ei tuokaan tuota asiaa, vaan tuo jotain ihan muuta.
Vierailija kirjoitti:
Oma lapsi on alle 2 v ja kokemus on, että on yleensä kolmenlaisia lahjanantajia:
1) he, jotka kysyvät mitä halutaan lahjaksi ja ostavat toivottua.
2) he, ketkä antavat lahjarahan sanoen, etteivät itse osaa ostaa sopivaa ja vanhemmat kyllä osaavat.
3) he, ketkä eivät kysy lahjatoiveita ja ostavat, mitä haluavat.Kaikki nämä on mielestäni ok. Se sen sijaan on kurjaa, jos joku sanoo ostavansa jotakin, mutta sitten ei tuokaan tuota asiaa, vaan tuo jotain ihan muuta.
Kaikkein rasittavin porukka on se joka tuo mitä lystää ja sitten kyttää hysteerisesti missä se lahja on.
Eli se ei oikeastaan edes ole lahja vaan museoesine josta ei saa hankkiutua edes eroon.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Aina saa toivoa, mutta moni viittaa kintaalla noille äitien toiveille. Minusta tuo on äitien vähättelyä, että kävellään äidin mieltymysten ja toiveiden yli kuvitellen, että itse tiedetään paremmin.
Tämä! Sitä tosin ihmettelen, miksi perheen ulkopuolinen kuvittelee tietävänsä paremmin, mitä toiset tarvitsevat? Näin kulutuskriittisenä aikakautena tuntuu oudolta, miksi väenvängällä halutaan antaa lahjaksi joku yllätys sen sijaan, että annettaisiin jotain tarpeellista? Jos minä tiedän kaverini juovan teetä, niin en kiikuta hänelle kahvia lahjaksi, jos hän ei sitä juo. Vaikka kuinka kuvittelisin kaverin arvostavan hyvän paahtimon kahvia, niin ei se teenjuojaa lämmitä.
Näissä ketjuissa on usein myös ihan ihme kommentteja siitä, kuinka se toivomaton tavara on vanhemmasta turha, mutta lapsesta kiva. Lapsista monet asiat on kivoja, mutta lapsi ei osaa arvioida asioiden ympäristövaikutuksia, eikä lapsen kuulukaan sellaisia miettiä. Monen mielestä sen tarpeettoman tavaran ostaminen yllätyksenä lapselle on ok ja jopa suotavaa. Kuinkas moni aikuinen ilahtuisi, jos kotiin toimitettaisiin vaikka koripallo/vääränkokoinen paita/Matin ja Tepon cd, josta ei itse välittäisi ollenkaan mutta kun kiva yllätys hei!?
Eiköhän tässä ole osittain kyse naisv.ih.am.ielisyydestä. Naisen toiveet ovat vääriä ja turhia. Vai kuinka moni osaa kuvitella, että jos lapsen isä toivoisi lahjaksi jalkapalloa, niin isälle sanottaisiin, että äläpä tulee pätemään omilla toivomuksillasi lapsen lahjan suhteen ja tässä on Aino-Ilmarille jalkapallon sijaan sukset...
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Aina saa toivoa, mutta moni viittaa kintaalla noille äitien toiveille. Minusta tuo on äitien vähättelyä, että kävellään äidin mieltymysten ja toiveiden yli kuvitellen, että itse tiedetään paremmin.
Tämä! Sitä tosin ihmettelen, miksi perheen ulkopuolinen kuvittelee tietävänsä paremmin, mitä toiset tarvitsevat? Näin kulutuskriittisenä aikakautena tuntuu oudolta, miksi väenvängällä halutaan antaa lahjaksi joku yllätys sen sijaan, että annettaisiin jotain tarpeellista? Jos minä tiedän kaverini juovan teetä, niin en kiikuta hänelle kahvia lahjaksi, jos hän ei sitä juo. Vaikka kuinka kuvittelisin kaverin arvostavan hyvän paahtimon kahvia, niin ei se teenjuojaa lämmitä.
Näissä ketjuissa on usein myös ihan ihme kommentteja siitä, kuinka se toivomaton tavara on vanhemmasta turha, mutta lapsesta kiva. Lapsista monet asiat on kivoja, mutta lapsi ei osaa arvioida asioiden ympäristövaikutuksia, eikä lapsen kuulukaan sellaisia miettiä. Monen mielestä sen tarpeettoman tavaran ostaminen yllätyksenä lapselle on ok ja jopa suotavaa. Kuinkas moni aikuinen ilahtuisi, jos kotiin toimitettaisiin vaikka koripallo/vääränkokoinen paita/Matin ja Tepon cd, josta ei itse välittäisi ollenkaan mutta kun kiva yllätys hei!?
Tai se koripalloteline. Tai täyskokoiset pahviset Matti ja Teppo. Monet nimittäin kantaa lapsille valtavankokoisia lahjoja kysymättä vanhemmilta.
Jos mä ostan jollekin lahjan, niin ykkösasia on, että lahja tulee varmasti käyttöön eikä jää johonkin nurkkaan pyörimään. Eli ostan sellaista, mistä tiedän lahjan saajan varmasti pitävän tai kysyn lahjatoivetta. Ja jos jonkun toiveen saan, niin hankin sen, enkä jotakin ihan muuta.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Mä en ymmärrä, miksi sen lahjatoiveen tai ylipäätään toisen maun noudattaminen on niin loukkaavaa? Halutaanko näpäyttää vai mikä siinä on?
Minusta on huomaavaista ajatella sitä toisen tyyliä. Eräs ystäväni on sisustanut kotinsa naisellisesti, on paljon vaaleanpunaista jne. Ei kävisi mielessäkään kiikuttaa hänelle lahjaksi jotain mustanpuhuvaa tarjoiluastiaa, joka ei sovi ollenkaan hänen sisustusmakuunsa. Tai jos samainen ystävä hankkii prinsessaleikeistä tykkäävälle tytölleen tyttömäisiä tavaroita, niin ei ole minun tehtäväni ostaa tytölle lahjaksi jotain super mario tavaraa.
Aika harvalla on oikeasti hyvä maku yllätyslahjojen suhteen. Yksi lapsemme kummeista on tällainen: tietää lapsemme pitävän kirjoista ja ostaa aina jonkun laadukkaan ja kasvatuksellisesta näkökulmasta oivaltavan kirjan. Lapsi tykkää näistä kirjoista kovasti, vaikka ei itse vielä osaa puhua. Hyvät yllätyslahjat on jees, mutta valitettavasti ne on aika harvassa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Eiköhän tässä ole osittain kyse naisv.ih.am.ielisyydestä. Naisen toiveet ovat vääriä ja turhia. Vai kuinka moni osaa kuvitella, että jos lapsen isä toivoisi lahjaksi jalkapalloa, niin isälle sanottaisiin, että äläpä tulee pätemään omilla toivomuksillasi lapsen lahjan suhteen ja tässä on Aino-Ilmarille jalkapallon sijaan sukset...
Kato kun äiti ei saa vaatia eikä toivoa mitään. Pitää vaan pitää suu supussa ja hoitaa kaikki työt, kotityöt ja lapset mukisematta.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Toki saa toivoa mitä vaan mutta ei toivetta ole pakko noudattaa. Tiedän mummin jolle esitettiin toive lautasesta X ja mummiparka kolusi kaikki ison kaupungin lastentarvikeliikkeet kunnes löysi sen ainoan lautasen joka oli sopiva lapsen äidin mielestä. Netistä varmasti olisi voinut tilata mutta ei vanhalle ihmiselle tullut mieleenkään kun ei ole siihen tottunut.
Lähtökohtaisesti jokainen hankkii lapsensa tarvikkeet itse, silloin saa just sitä mitä haluaa eikä tarvitse pahoittaa mieltä vääränlaisista hankinnoista.Millähän vuosituhannella tämä on tapahtuunt? Kun ei edes netti ole tuttu.
Ihan nykypäivänäkin on ihmisiä, jotka eivät tee ostoksia netissä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Jos palstan mummoilta kysytään niin ei saa. Mummo tietää paremmin mitä lapsi tarvitsee!
Höpönhöpöä. Olen mummi itsekin, ikinä en puutu siihen mitä miniät toivovat ja keneltä toivovat vaiko eivät toivo.
Mutta tässä vastaukseni: Jos joku KYSYY niin saa toki toivoa mitä vain. Jos EI kysy, on vieraalla itse joku idea ja silloin EN menisi esittämään toiveita! Eikö näin tehdä muutenkin?
Voin ihan suoraan myöntää, että käsitys näistä kivoista yllätyslahjoista on muuttunut, kun sain itse lapsen. Itse olin aikoinaan se kummi, joka osti lahjat kysymättä. Toki joidenkin kohdalla oli kyse siitä, että toiveet olivat opiskelijabudjetilleni liian kalliita toteuttaa. En ymmärtänyt, että se ostamani lahja (jotain pikkutavaraa) saattoi oikeasti olla aika nihkeä pitkällä tähtäimellä. Nyt kun itselläni on lapsi, ymmärrän miten monet tavarat jäävät pyörimään johonkin laatikkoon ja ilahduttavat vain hetken. Nykyään kysyn lahjatoivetta tai sitten ostan jotain käytössä kuluvaa/aineetonta.
Odotan mielenkiinnolla sitä, mitä tapahtuu lapsemme kasvaessa. Tähän mennessä anoppi on suhtautunut lahjatoiveisiin niin, ettei hanki niitä, kun kokee toiveiden olevan minun toiveitani. Viimeksi pyysimme lahjaksi jarrusukkia, mutta niitä ei tietenkään tuotu, vaan tuotiin ihan muuta. Toiveet eivät siis ole olleet mitään kalliita, noin kympin luokkaa ja anoppi on tuonut lahjaksi jotain paljon toivetta kalliimpaa. Jännityksellä odotan, miten mummo suhtautuu toiveisiin, kun ne alkavat tulla lapsen itsensä suusta. Saako lapsi sen toivomansa lelun vai tuoko mummo jotain ihan muuta siksi, kun "pitäähän mummon itse saada valita ja yllättää!".
Mummi, 64 v kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Jos palstan mummoilta kysytään niin ei saa. Mummo tietää paremmin mitä lapsi tarvitsee!
Höpönhöpöä. Olen mummi itsekin, ikinä en puutu siihen mitä miniät toivovat ja keneltä toivovat vaiko eivät toivo.
Mutta tässä vastaukseni: Jos joku KYSYY niin saa toki toivoa mitä vain. Jos EI kysy, on vieraalla itse joku idea ja silloin EN menisi esittämään toiveita! Eikö näin tehdä muutenkin?
Maailmansivu on lapset kirjoittaneet joulupukille.
Aina ne toiveet on parempi kuin itsekseen pohauttelu. Ja ne kannattaa kysyä vanhemmalta koska tällä on tietoa siitäkin mitä muualta on tulossa.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Toki saa toivoa mitä vaan mutta ei toivetta ole pakko noudattaa. Tiedän mummin jolle esitettiin toive lautasesta X ja mummiparka kolusi kaikki ison kaupungin lastentarvikeliikkeet kunnes löysi sen ainoan lautasen joka oli sopiva lapsen äidin mielestä. Netistä varmasti olisi voinut tilata mutta ei vanhalle ihmiselle tullut mieleenkään kun ei ole siihen tottunut.
Lähtökohtaisesti jokainen hankkii lapsensa tarvikkeet itse, silloin saa just sitä mitä haluaa eikä tarvitse pahoittaa mieltä vääränlaisista hankinnoista.Millähän vuosituhannella tämä on tapahtuunt? Kun ei edes netti ole tuttu.
Ihan nykypäivänäkin on ihmisiä, jotka eivät tee ostoksia netissä.
Ei liity ikään. Nykyiset isovanhemmat on työelämässä vuosikymmeniä käyttäneet jo nettiä.
Kiinnostaisi kyllä, kuka näitä viestejä alapeukuttaa. Että onko juuri sellainen kamalien yllätyslahjojen ostaja ja sitten odottaa, että toiset säästävät ne kamalat lahjat. :D
Up