Tunnetko ketään, jota vastoinkäymiset olisi oikeasti vahvistaneet?

Tuon sanonnan keksijä on joku pumpulissa kasvanut, jolle vastoinkäyminen on joku kynnen katkeaminen. Tietenkään oikeat vastoinkäymiset ei vahvista vaan heikentää, sitä mieltä olen.

Kyllä mulla on ollut yksittäisiä tragedioita elämässäni, jotka ovat valmistaneet kestämään pienempiä vastoinkäymisiä esim opettamalla suhteellisuudentajua ja kaiken katoavaisuuden hyväksymistä. Erona on ehkä takaiskujen määrä. Jos niitä tulee kovaa koko ajan, ymmärrän hyvin että ne ennemminkin heikentää. Mulla on kuitenkin enimmän osan aikaa ollut moni asia hyvin.

Nämä on niitä samoja tyyppejä, jota suosittelee krapulaan kovaa lenkkiä ja roskaruokaa.

Aioin vastata eri tavalla,mutta kun luin aloituksen, ei voi kuin kompata.

Eli kun vastoinkäymisiä tulee putkena enemmän kuin laki sallii, käy juuri noin: pienikin uusi paska-asia suistaa raiteilta ja saa ihmisen tolaltaan.

Jos näitä murheita, pahojakin, tulee harvakseltaan, niistä ehtii toipua ja palautua. Sellainen voi vahvistaakin. Mutta liika on liikaa.

Siinä mielessä "vahvistaa", että kun minut r'aiskattiin toisen kerran tiesin jo mitä tunteita ja olotiloja on tiedossa. En viitsinyt myöskään mennä poliisille toista kertaa tai psykologille, koska tiestin ettei siitä ole mitään hyötyä. Toipuminen oli nopeampaa toisella kerralla.

Heikoksi tämä on tehnyt siinä mielessä etten osaa enää luottaa tuntemattomiin ihmisiin ja oletan heidän haluavan pahaa minulle. Olen todella varautunut ihmisten seurassa ja uusien kavereiden saaminen on todella vaikeaa ja ison työn takana. Viihdyn yksin kotona paljon, koska voin olla rentoutuneesti.

Rahahuolet ja erittäin huonot välit äitini kanssa vain stressaavat eivätkä todellakaan vahvista.

Olen kyllä aika vahva mutta esim.eläinten kärsimyksiä suren eli eläinten suhteen herkkis. Erittäin paljon vastoinkäymisiä ollut elämässäni.

No itse olen niistä vahvistunut. Ei oo helpolla mitään saanut.

En tunne. Vahvimpia tutuistani ovat ne, joilla on aina mennyt hyvin. Mitä enemmän vastoinkäymisiä, sitä heikommaksi on mennyt.

Yksittäinen tai pari vastoinkäymistä voi hyvinkin vahvistaa, mutta tiedän henkilöitä joilla niitä vastoinkäymisiä vaan tulee koko ajan lisää.

Omalla kohdalla vastoinkäyminen vahvisti siten etten ruikuta enää mistään pienistä asioista ja oikeasti osaan nauttia ihan tavallisesta arjesta. Mutta jos vastaava uusiutuu, en tiedä olisiko voimia enää käydä samaa myllyä läpi.

Minulla lapsuuden jatkuvat vastoinkäymiset kirjaimellisesti hajotti persoonan.

Varmaan vuosien myötä jollain tavalla, osa varmastikaan ei vahvista. Mutta koska elämässä on usein jatkuvia ongelmia /asioita ihmisillä arjessa joita pitää korjata, psd tuskin poistuu kokonaan. Ja alitajuntaan jää monenlaista ihmisille, vaikka olisi miten "parantuntut". Ehkä samoja kuvioita moni yrittää välttää, jos muutosta etsii, mutta onko se aina mahdollista - hammaslääkerillekin monen mentävä jne.

* Osa. Korjaan osaa varmastikaan ei vahvista

Siksi ne asiat täytyy käsitellä, jotta ne eivät jää kalvamaan.

Itsekin joskus sanoin että traumat vahvisti, mutta tällöin pakenin päihteisiin ja larppasin vahvaa. Sitten käsittelin asiat itseni kanssa ja tervehdyin. Päihteistä luopuminen oli yksi parhaimmista päätöksistä jonka tein niihin aikoihin.

Nykyään en edes ajattele menneisyyttä, ei ole aikaa sellaiseen. Eikä myöskään minkäänlaista halua jumittaa asioissa jotka ovat tapahtuneet vuosia sitten. Menneisyyttä ei voi muuttaa, mutta nykyhetkeen voi vaikuttaa.

Enpä tiedä ovatko vastoinkäymiset varsinaisesti vahvistaneet minua, mutta jos jotain hyvää niiden vaikutuksesta elämään pitää sanoa niin ainakin itselle tärkeät asiat/arvot kirkastuivat ja kiitollisuus pieniäkin hyviä asioita kohtaan kasvoi. Ehkä se on jonkinlaista vahvistumista ettei enää niin välitä muiden/yhteiskunnan asettamista paineista vaan elää omannäköistä elämää yrittäen nauttia jokaisen päivän pienistä arkisista asioista. Toisaalta samalla useat peräkkäiset vastoinkäymiset romuttivat perusturvallisuuden kokemusta ja ajatusta siitä kuinka paljon omaan elämäänsä pystyy vaikuttamaan.

Joo, sopivan kokoiset vastoinkäymiset. Isot vastoinkäymiset ei, ainakaan aina.

Ja jos on molempia, niin ne pienemmät ja niistä selviäminen voi antaa oivalluksia ja auttaa jaksamaan, mutta isot vastoinkäymiset samalla haittaa selviytymistä.

Tavallaan on vahva sisäinen usko vastoinkäymisten jälkeen, ehkä se on vaan pakko olla, että jaksaa, mutta tosiaankin samaan aikaan vastoinkäymisten seurauksena hankaloittavia oireita (ptsd mikä on jalostunut myös ocd:hen).

Vierailija kirjoitti:

Siksi ne asiat täytyy käsitellä, jotta ne eivät jää kalvamaan.

Itsekin joskus sanoin että traumat vahvisti, mutta tällöin pakenin päihteisiin ja larppasin vahvaa. Sitten käsittelin asiat itseni kanssa ja tervehdyin. Päihteistä luopuminen oli yksi parhaimmista päätöksistä jonka tein niihin aikoihin.

Nykyään en edes ajattele menneisyyttä, ei ole aikaa sellaiseen. Eikä myöskään minkäänlaista halua jumittaa asioissa jotka ovat tapahtuneet vuosia sitten. Menneisyyttä ei voi muuttaa, mutta nykyhetkeen voi vaikuttaa.

Jotkut vastoinkäymiset on sellaisia, että ne tekee nykyhetken muuttamisesta todella vaikeaa ja jopa mahdotonta. Ainakin siihen saakka kunnes jotain enemmän on muuttunut kuin vain se, mihin itse voi tietoisesti vaikuttaa.

Sellaiset vastoinkäymiset ovat ikävimpiä ja lamauttavimpia, mitkä vievät jopa mahdollisuuksia muuttaa nykyhetkeä hyväksi.

Aina voi muuttaa asioita jollain lailla, mutta asioiden muuttaminen turvalliseen ja hyvään suuntaan voi olla joskus erittäin hankalaa. Muutoksey on mahdollisia, mutta mikä tahansa muutos ei ole hyvä vaan voi huonontaa asioita. Vaikuttavina tekijöinä voi olla monenlaista, kuten taloudelliset, sosiaaliset tai psyykkiset tekijät. Vaikeimmillaan kaikki nuo ja muutama lisää samaan aikaan.

Oikein lempeää mieltä itseä kohtaan tänä iltana ja hyvää yötä kaikille vaikeita vastoinkäymisiä kokeneille! <3

Vastoinkäymiset vahvistaa niitä polarisaatiokehityksen voittajapuolella olevia, jotka käyvät itse kustantamallaan psykoterapeutilla kertomassa rankasta viikostaan kun taas piti potkuja jaella ja ostoskassistakin ripa hajosi.

Kyllä tunnen, ap.

Itseni.