Lue keskustelun säännöt.
Aviomies odottaa minun huolehtivan syömisistään, onko tämä normaalia? Mitä tehdä?
11.07.2022 |
Väsyttää tämä tilanne, kun ei vaan saada tätä toimimaan kunnolla. Minulla on omakin syöminen usein epäsäännöllistä, koska on mielenterveyden ja arjenhallinnan kanssa ongelmia. Kun pitäisi kahden aikuisen ruokailuista huolehtia, niin en vain pärjää. Ja siis syömisistä huolehtimisella tarkoitan tosiaan, että mies odottaa minun huolehtivan alusta loppuun kaikesta: minun pitäisi suunnitella molempien kaikki ateriat, ostaa ainekset kaupasta, ajoittaa ruoanlaitto ja valmistaa ateriat. Mies pahoittaa joka kerta mielensä, jos jääkaapissa ei ole ruokaa hänelle, mutta ei ihan oikeasti tee yhtään mitään sen eteen, että olisi. Ei edes sen verran, että suunnittelisi omia aterioitaan ja kertoisi minulle, mitä ruokaa haluaisi kaupasta.
Ihan mielelläni siis kyllä käyn meillä kaupassa ja teen joskus ruokaakin molemmille. Ei silti tunnu reilulta, että aikuinen, jonka pitäisi osata itsekin huolehtia omasta syömisestään, sälyttää vastuun siitä täysin minulle. Olen jotenkin kai tottunut siihen, että miehet ovat hiukan itsenäisempiä. Tosin miehen kaveriporukassa vaimot ehkä huolehtivat miestensä syömisistä, koska hän tuntuu pitävän sitä jonkinlaisena normina. Olisi kiva kuulla ulkopuolisten näkemyksiä tähän ja ehkä myös, millaisia järjestelyjä muissa avioliitoissa on syömisten kanssa.
Kommentit (457)
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Miten ole päätynyt naimisiin tuollaisen kanssa? Eikö ennen avioliittoa tullut keskusteltua asiasta?
Seurusteluaikana oli sillä tavalla eri tilanne, että silloin tein ruokaa ainakin melkein joka päivä. Silloin mieskin vielä osasi ostaa kaupasta itse jonkin valmisruuan ja syödä sen, jos en ollut tehnyt ruokaa.
Mun vointi ja jaksaminen on myös mennyt huonompaan suuntaan tässä välissä. Osittain ihan muistakin syistä, mutta osittain myös siksi, että koen painetta miehen muhun kohdistamista odotuksista.
ap
Oletko sanonut miehelle, että et halua olla yksin vastuussa ruoanlaitosta?
Olen. Tämä kotitöidenjakamiskeskustelu on kuitenkin jonkinlaisessa umpikujassa, koska hän ei vaan halua tehdä mitään eikä muuttaa asioita. Hänen mielestään kuuluu syödä yhdessä, ja joo olisihan se kivaa, mutta miksi kaikki työ tämän järjestämisestä nakitetaan mulle? Hän tarjoutuu kyllä tekemään jotain muita juttuja, mutta ei se auta, kun ongelma on ruokailut eikä vaikkapa pyykit.
ap
Niin että mielenterveysongelmat iskee vaan kun kyse on ruuanlaitossa, pyykinpesu sujuu...? Kai ymmärrät että miestäkin tuo tilanne turhauttaa varmaan aika tavalla.
No kahden ihmisen kaikkien aterioiden suunnittelu ja järjestäminen seitsemänä päivänä viikossa on aika paljon isompi kokonaisuus kuin pyykinpesukoneen päälle laittaminen kerran tai kaksi viikossa. Tämä on ihan tahallista provosointia varmaan, ja ehkä olisi parempi jättää siksi vastaamatta, mutta tässä kuitenkin rautalankaa siltä varalta, että joku oikeasti ihmettelee.
ap
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Anteeksi, minusta tuntuu ap:n aloituksen luettuani, että tupsahdin suoraan 1950-luvulle. Sieltä taitaa aviomiehesikin olla?
En kestäisi hetkeäkään moisessa avioliitossa. Ei ole enää vuosikausiin ollut vaimon tehtävä huolehtia miehen syömisestä. Ainakaan toivottavasti? Vai onko??
En ikinä mennyt edes naimisiin, joten en kai tiedä, mutta ap, sinä olet tässä oikeassa. Ei se sinun tehtäväsi ole. Voimia.
Kuraa tulee, mutta mä en nyt ymmärrä. En ymmärtänyt ap:n alkuperäistäkään ongelmaa. Otsikosta luulin, että mies ei syystä tai toisesta syö jollei ruokaa suunnilleen tungeta suuhun.
Onko tämä yleinen tapa perheissä nykyään ? Jokainen tekee itse omat sapuskansa pl.mahdollisesti lapset ja myös ostaa ne ?
Keitättekö te kahviakin vain itsellenne ?
Olen varmaan sitten edelleen siellä 50-luvulla , mutta kyllä mä teen ruokaa koko porukalle , ostan ja päätän mitä.
Ei kai tässä nyt siitä ollut kyse, että tehtäisiin eri ruuat molemmille, vaan siitä että molemmat osallistuu sen yhteisen ruuan tekemiseen edes jotenkin ja joskus. Toki voi sopia niinkin, että ruuanlaitto on yksin toisen vastuulla, mutta sen pitää silloin sopia molemmille. En tajua näitä jotka tulevat tänne mainostamaan omaa kodinhengettäryyttään tyyliin "mullekin on ihan ok hoitaa yksin ruuat, miksei sulle ole?" Eiköhän teilläkin ole työnjako yhdessä sovittu ja molempien hyväksymä. Ei voi mitenkään verrata tilanteeseen, jossa toinen vaan yksipuolisesti irtisanoutuu jostain ärsyttävästä kotityöstä eikä edes suostu neuvottelemaan asiasta.
Vierailija kirjoitti:
Meillä oli sama ongelma. Mies oli suoraan sanottuna pilalle passsattu. Tilannetta pahensi se, että siskonsa mitään mukisematta hoiti perheensä ruokahuollon ja kun mä yritin kertoa, ettei ole normaalia, että minä naisena vastasin ruokahuollosta, vertasi meidän tilannetta siskonsa toimintaan.
Nyt laittaa jo ruokaa, mutta huolehtii siinä vain itsestään. Ja odottaa, että kehutaan, kun niin tekee. Ja saakin tähän idioottiuteen tukea siskoltaan, joka ihastelee sitä, että aikuinen mies laittaa ruokaa ja tiskaa.
Ihan sairas kuvio, miksi jäät tuohon suhteeseen? Mies on äärettömän lapsellinen.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ehkäpä auttaisi jos et sano että "teet ihan mielelläsi" koska sehän tulkitaan niin että teet mielelläsi kaiken. Sano jatkossa että ruokahuolto on sinulle yhtä helvettiä ja vihaat sitä kuin ruttoa. Niin ja suutu joka kerta kun mies osoittaa mieltään siitä että et ole hankkinut hänelle ruokaa. Älä syyllisty syyllistämisestä.
Yritin tällä sanoa vain sitä, että teen ihan mielelläni JOSKUS ruokaa. Kaupassa voin käydä ihan hyvin eikä siitä olisi mitään vaivaa, että ostaisin sieltä samalla ne jutut, joita mies pyytää, jos hän siis pyytäisi joskus jotain. Minua harmittaa siinä kohtaa, kun mies käy kaupassa ostamassa itselleen jonkin evään päiväksi, ei osta itselleen ruokaa myöhemmäksi, ei keskustele kanssani mitään päivän ruokasuunnitelmasta ja sitten myöhemmin on pahalla mielellä siitä, ettei kotona ole ruokaa. Eikö hän olisi voinut suunnitella omaa syömistään oikeasti edes muutamaa tuntia pidemmälle ihan itse?
ap
Voi tulla Sinulle ja monelle muullekin yllätyksenä etteivät kaikki osaa/pysty suunnittelemaan omaa/kaikkien ruokailua. Ei tarkoita sitä, ettei haluaisi vaan ei pysty ajattelemaan asiaa loogisesti. Keskustelkaa aiheesta, todennäköisesti Sinun tulisi tehdä selkeä suunnitelma aterioille- siitä jalostaen kauppalistat. Mieheni ostaa juuri ne asiat mitä listassa on, ei kykene itse niitä ajattelemaan. Meillä toimii loistavasti eikä kummankaan tarvitse stressata.
T. Se autismin kirjolaisen vaimo
Miehellä ei ole mitään diagnoosia. Yksityisyyden vuoksi en kirjoita tähän yksityiskohtia, mutta on myös aika menestynyt työelämässä ja elämässä yleisestikin, eli mielestäni on aika epätodennäköistä, että kyse olisi mistään neurologisesta häiriöstä. Mä olen meistä ongelmaisempi.
ap
Onko käynyt mielessä, että mies yrittää käyttää sua ilmaisena piikana? Tuollainen alistava suhde ei välttämättä tee kauhean hyvää sun mielenterveydelle.
Vierailija kirjoitti:
Tavallaan ymmärrän miestä. Hän käy töissä ja maksaa kaiken. Jos toinen on kotona niin voisi edes laittaa ruokaa. Tuon tyyppiset miehet eivät ymmärrä mitään mt-ongelmia ja kroonisia sairauksia. Jos et kestä miestäsi, eroa. Silloin elintasosi romahtaa ja mieti oletko siihen valmis. Olisiko hyvä jos tekisit ruokalistan valmiiksi ja hyväksyttäisit sen miehellä. Voitko tilata ruoat kotiinkuljetuksella, maksaa noin kympin yleensä. Se jo helpottaisi. Aijotko hankkia lapsen? Tiedä että lapsi jää 100% sinulle hoidettavaksi ja todennäköisesti ero tulee silloin viimeistään.
Ap on jo aiemmin kirjoittanut että kulut laitetaan puoliksi.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Aamu-, väli- ja iltapalat jokainen saa tehtyä itse, tai olkoon ilman. Lämpimät ruoat laittaa se, jonka on sovittu laittavan, ja kokki päättää mitä tekee ja koska. Se, joka ei tee, ei kritisoi.
Ps. Ei lapsia tuohon suhteeseen!
Oletko kotona ja mies käy töissä? Maksaako mies selvästi enemmän talouden menoista? Puhukaa työnjaosta. Jos ruoanlaitto on ainoa asia mitä sulta odottaa panokseksi, jos muuten hän käy töissä ja maksaa, niin sinällään ei olisi ehkä liikaa vaadittu? Miten siis menee muu tyänjako teillä? siivous, rahat jne? ehkä siivoat vaikka sitten mielummin ja mies osallistuu ruoanlaittoon tms.? jos molemmat töissä niin sitten tietenkin toinen asia. Puhukaa ja sopikaa asiat ja tynjako niin että molemmille tuntuu hyvältä ja reiluta molemmille ja molemmat jaksaa osansa jos noita terveysrajoitteitakin tms.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Mieheni osaa keittää kahvin ja teeveden. Olemme olleet naimisissa yli 30 vuotta ja lapset saatettu aikuisiksi. Nälässä ei ole kukaan ollut . Ja mieheni on tehnyt erittäin ahkerasti töitä eikä sohvilla ole makoillut palvelua odottamassa.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ehkäpä auttaisi jos et sano että "teet ihan mielelläsi" koska sehän tulkitaan niin että teet mielelläsi kaiken. Sano jatkossa että ruokahuolto on sinulle yhtä helvettiä ja vihaat sitä kuin ruttoa. Niin ja suutu joka kerta kun mies osoittaa mieltään siitä että et ole hankkinut hänelle ruokaa. Älä syyllisty syyllistämisestä.
Yritin tällä sanoa vain sitä, että teen ihan mielelläni JOSKUS ruokaa. Kaupassa voin käydä ihan hyvin eikä siitä olisi mitään vaivaa, että ostaisin sieltä samalla ne jutut, joita mies pyytää, jos hän siis pyytäisi joskus jotain. Minua harmittaa siinä kohtaa, kun mies käy kaupassa ostamassa itselleen jonkin evään päiväksi, ei osta itselleen ruokaa myöhemmäksi, ei keskustele kanssani mitään päivän ruokasuunnitelmasta ja sitten myöhemmin on pahalla mielellä siitä, ettei kotona ole ruokaa. Eikö hän olisi voinut suunnitella omaa syömistään oikeasti edes muutamaa tuntia pidemmälle ihan itse?
ap
Voi tulla Sinulle ja monelle muullekin yllätyksenä etteivät kaikki osaa/pysty suunnittelemaan omaa/kaikkien ruokailua. Ei tarkoita sitä, ettei haluaisi vaan ei pysty ajattelemaan asiaa loogisesti. Keskustelkaa aiheesta, todennäköisesti Sinun tulisi tehdä selkeä suunnitelma aterioille- siitä jalostaen kauppalistat. Mieheni ostaa juuri ne asiat mitä listassa on, ei kykene itse niitä ajattelemaan. Meillä toimii loistavasti eikä kummankaan tarvitse stressata.
T. Se autismin kirjolaisen vaimo
Miehellä ei ole mitään diagnoosia. Yksityisyyden vuoksi en kirjoita tähän yksityiskohtia, mutta on myös aika menestynyt työelämässä ja elämässä yleisestikin, eli mielestäni on aika epätodennäköistä, että kyse olisi mistään neurologisesta häiriöstä. Mä olen meistä ongelmaisempi.
ap
Eli miehellä on töissä alaisia ja koittaa ottaa saman roolin myös kotona?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Käske sen ostaa leipää ja tuoda pöytään. Miehen homma
Siis ihanko oikeasti aikuinen mies ei osaa/viitsi ottaa itse aamu- ja välipaloja kaapista? Ei ilmeisesti osaa itse syödäkään, vaan pitää ruokkia kuin pikkuvauvaa?
Näytä ap sille tämä ketju ja heitä sitten pihalle kasvamaan.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Mies yrittää sitoa sut hellaan kiinni? Eli alistaa tuolla ruokahuollon varjolla? Keskustelkaa kuin aikuiset, eihän tuommoista voi olettaa ja alistaa toista yhtään mihinkään tekemiseen.
Ratkaisukeskeisesti sitten vaan päin asiaa. Kerro miehelle suoraan, että koko ruokahuollon hoitaminen tässä tilanteessa on sinulle liikaa. Istutte yhdessä alas ratkomaan ongelmaajasuunnitelmaan kink aasia järjestetään nykyistä paremmin, niin ettei ole sun harteilla ainoastaan.
Jokaista ruokailua ei myöskään tarvitse ylipäätään suunnitella mitenkään erikseen. Tarkoitan tässä aamu- , väli- ja itapaloja. Niihin vaan tarvii olla kaapissa sellaiset perusterpeet mitä tykkäätte syödä: esim. leipä ja leivänpäälliset, puurohiutaita/mysliä, hedelmiä. Noissa ei ole kova huolehtiminen, ostaa sitten kauppareissulla kun on loppu tai vähissä. Kauppalista käyttöön keittiönpöydälle, johon molemmat voi huomatessaan aina kirjoittaa että mitä uupuu ja mitä haluaisi. Lista mukaan seuraavalle kauppareissulle sitten.
Sitten mietitte että kuinka usein voi lämpimän ruoan ostaa valmiina, noutoruokaa tai halvemmin kaupasta valmisruokaa (esim. hernekeittoa tai muuta einestä.)
Ja kun tekee lämpimän ruoan niin voi tehdä kerralla paljon että riittää useammaksi päiväksi ja isosta satsista voi laittaa myös pakkaseen. Pakkasesta sitten ottaa niinä päinvinä kun ei tee ruokaa eikä enää jäljellä. Voitte yhdessä miettiä helposti tehtäviä ruokia, joista riittää monta päivää. (Jotain lisuketta voi vaihtaa, esim salaattia).
Lämpimiin ruokiin myös on myös hyvä pitää säiyviä perusaineita kaapissa. Lisätä pöydälä olevaan kauppalistaan kun alkaa käydä vähiin. Kuten riisiä ja perunaa, sipulia, tomaattimurskaa, pastaa. (ruokavaion ja maun mukaan myös esim. papuja, linssejä, pakastevihanneksia tms. pakkasessa jotain lihaa) Näin ei tarvi aina erikseen suunnitella ateriaa ja käydä sitä varten kaupassa, vaan kaapissa on tarvittaessa jonkun perusmössän ainekset tavallisesti valmiina.
Kun mietitte asiaa ja järjestelyjä näin yhdessä, niin siinähän mies jo alkaa osallistua ruokahuotoon. Toivottavasti asia lähtee siitä sujumaan ja mies käy välillä kaupassa ja kokkaa myös, tai tuo vaikka sitä noutoruokaa kotiin molemmille, hankkii kauppaistan aineksen kaupasta, ylipäätään tajuaa ottaa asiasta vastuuta eikä pidä enää sun hommana ja itsestäänselvyytenä. Toivottavasti asia järjestyy ja helpottu osatasi. Parempaa vointia!
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Siis ihanko oikeasti aikuinen mies ei osaa/viitsi ottaa itse aamu- ja välipaloja kaapista? Ei ilmeisesti osaa itse syödäkään, vaan pitää ruokkia kuin pikkuvauvaa?
Näytä ap sille tämä ketju ja heitä sitten pihalle kasvamaan.
Mies haluaa syödä paistettuja munia aamulla ja haluaisi mun tekevän sen. Ei siitä yleensä mitään isompaa riitaa tule, jos en tee, mutta harmittaa, että tällaisia odotuksia ylipäätään ladataan muhun. Ei ryhdy tähän oma-aloitteisesti ikinä, vaan jää aamulla odottamaan, että minä tekisin.
Omat välipalansa toki ottaa itse, mutta ei suunnittele. Pyytää vaikka "vanukkaita", mutta ei kerro, millaisia vanukkaita haluaa. Mun pitäisi koittaa kaupassa kattoa kivoja makuja. No kai voisin lakata yrittämästä miellyttää ja ostaa sitten vain joka kerta jotain yhtä ja samaa, kunnes alkaa tulemaan tarkempia tietoja, mutta en tiedä, veisikö tällainen käytös tilannetta oikeasti eteenpäin tai parempaan suuntaan.
ap
Vierailija kirjoitti:
Meillä oli sama ongelma. Mies oli suoraan sanottuna pilalle passsattu. Tilannetta pahensi se, että siskonsa mitään mukisematta hoiti perheensä ruokahuollon ja kun mä yritin kertoa, ettei ole normaalia, että minä naisena vastasin ruokahuollosta, vertasi meidän tilannetta siskonsa toimintaan.
Nyt laittaa jo ruokaa, mutta huolehtii siinä vain itsestään. Ja odottaa, että kehutaan, kun niin tekee. Ja saakin tähän idioottiuteen tukea siskoltaan, joka ihastelee sitä, että aikuinen mies laittaa ruokaa ja tiskaa.
Tämä nauratti.
AP, oletko töissä päivät, onko mies töissä? Ajatteleeko siksi että koska olet kotona, sinulla on enemmän aikaa tehdä ruokaa ja huushollata.
Itsekään en välitä paljon ruuanlaitosta, mieheni ovat aina olleet aika tasa-arvoisia tämän suhteen. Olen myös kertonut aika aluksi etten niin välitä kokkailusta. Perussörsselit onnistuu tietysti, onhan tässä nyt lapsetkin aikuisiksi asti ruokittu, mutta kokkaaminen ei vaan ole mulle mieluista ja tämän ovat puolisotkin aina hyväksyneet. Ruokaa laittaa kuka ehtii, jaksaa ja haluaa.
Kaapissa on hyvä olla jotain mitä voi vaan lämmittää, eli valmissapuskaa. Olisi varmaan keskustelun paikka nyt ukon kanssa ?
Miehellä ikää 75 vuotta? Sen ikäiset ovat tottuneet siihen, että ruuanlaitto on akkojen hommaa.
Vierailija kirjoitti:
Mulla samanlainen puoliso, on tosin autisti. Joten joko haluat sopeutua asiaan tai et, aika/koulutus ei auta. Tee päätös.
Kyllä aika ja koulutus auttaa. Minun puolisoni oli avioliiton alkuaikoina ihmeissään aamupäivällä ykskaks kun ei ole mitään ruokaa jääkaapissa tai varsinkaan valmistettua ateriaa nälän yllätettyä. Naurattaa ihan, kun muistelen tuota. Tein selväksi, etten ole äitinsä eikä se lounas sinne itsestään ilmaannu.
Kyllä muutamassa vuosikymmenessä oppinut hyvin. Osaa ostaa safkat kaupasta itsenäisesti ja valmistaa hyvää ruokaa perheelle.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mulla samanlainen puoliso, on tosin autisti. Joten joko haluat sopeutua asiaan tai et, aika/koulutus ei auta. Tee päätös.
Kyllä aika ja koulutus auttaa. Minun puolisoni oli avioliiton alkuaikoina ihmeissään aamupäivällä ykskaks kun ei ole mitään ruokaa jääkaapissa tai varsinkaan valmistettua ateriaa nälän yllätettyä. Naurattaa ihan, kun muistelen tuota. Tein selväksi, etten ole äitinsä eikä se lounas sinne itsestään ilmaannu.
Kyllä muutamassa vuosikymmenessä oppinut hyvin. Osaa ostaa safkat kaupasta itsenäisesti ja valmistaa hyvää ruokaa perheelle.
Siis aika auttaa terveellä puolisolla, autisti tietysti eri asia.
Meillä oli sama ongelma. Mies oli suoraan sanottuna pilalle passsattu. Tilannetta pahensi se, että siskonsa mitään mukisematta hoiti perheensä ruokahuollon ja kun mä yritin kertoa, ettei ole normaalia, että minä naisena vastasin ruokahuollosta, vertasi meidän tilannetta siskonsa toimintaan.
Nyt laittaa jo ruokaa, mutta huolehtii siinä vain itsestään. Ja odottaa, että kehutaan, kun niin tekee. Ja saakin tähän idioottiuteen tukea siskoltaan, joka ihastelee sitä, että aikuinen mies laittaa ruokaa ja tiskaa.