Lue keskustelun säännöt.
Aviomies odottaa minun huolehtivan syömisistään, onko tämä normaalia? Mitä tehdä?
11.07.2022 |
Väsyttää tämä tilanne, kun ei vaan saada tätä toimimaan kunnolla. Minulla on omakin syöminen usein epäsäännöllistä, koska on mielenterveyden ja arjenhallinnan kanssa ongelmia. Kun pitäisi kahden aikuisen ruokailuista huolehtia, niin en vain pärjää. Ja siis syömisistä huolehtimisella tarkoitan tosiaan, että mies odottaa minun huolehtivan alusta loppuun kaikesta: minun pitäisi suunnitella molempien kaikki ateriat, ostaa ainekset kaupasta, ajoittaa ruoanlaitto ja valmistaa ateriat. Mies pahoittaa joka kerta mielensä, jos jääkaapissa ei ole ruokaa hänelle, mutta ei ihan oikeasti tee yhtään mitään sen eteen, että olisi. Ei edes sen verran, että suunnittelisi omia aterioitaan ja kertoisi minulle, mitä ruokaa haluaisi kaupasta.
Ihan mielelläni siis kyllä käyn meillä kaupassa ja teen joskus ruokaakin molemmille. Ei silti tunnu reilulta, että aikuinen, jonka pitäisi osata itsekin huolehtia omasta syömisestään, sälyttää vastuun siitä täysin minulle. Olen jotenkin kai tottunut siihen, että miehet ovat hiukan itsenäisempiä. Tosin miehen kaveriporukassa vaimot ehkä huolehtivat miestensä syömisistä, koska hän tuntuu pitävän sitä jonkinlaisena normina. Olisi kiva kuulla ulkopuolisten näkemyksiä tähän ja ehkä myös, millaisia järjestelyjä muissa avioliitoissa on syömisten kanssa.
Kommentit (457)
Minä todella mieluusti laitan kaikki ruuat, suunnittelen ja käyn kaupassa ja mies maksaa ruuat ja siivoaa ruokailun jäljet. Mielestäni reilu diili.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
En tajua miksi kukaan nainen katsoo tällaista sekuntiakaan. Millainen mies se on kun käyttäytyy kuin pikkulapsi, odottaa että vaimo = äiti? Ihan sairasta, olette parisuhteessa lapsen kanssa, ei tervettä, eikä oikeasti parisuhde!!
No jos toinen tekee täyttä päivää ja toinen osa-aikaista eli on enemmän kotona...?
Mitä ilmeisemmin se mies myös taitaa maksaa yhteisiä menojanne enemmän kuin sinä niin eikö olisi kohtuullista että sinä tekisit vastaavasti enemmän kotihommia?
Jos mä olen töissä ja mies vapaalla, kyllä täällä on ruoka valmis kun kotiin tulen ja sama toisin päin. Kai oon hirveä alistaja sitten ja mies kanssa.
Vierailija kirjoitti:
Minä todella mieluusti laitan kaikki ruuat, suunnittelen ja käyn kaupassa ja mies maksaa ruuat ja siivoaa ruokailun jäljet. Mielestäni reilu diili.
Tässä pitää ottaa huomioon nyt se, että ap on sairas. Kroonisesti sairas. Sairaan ihmisen odotetaan jaksavan kuten terveen. Mies ei ole edes kiitollinen saamastaan sapuskasta vaan kitisee. Oletan, että aviomiehesi ei laittaisi sinua tekemään ruokaa vuoden jokaisena päivänä, jos olisit niin sairas, että itsesi huolehtimisessakin on välillä liikaa, vaan mies normaalina, fiksuna, empaattisena ihmisenä auttaisi sinua ja ottaisi vetovastuun ruoan laitosta.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Miten ole päätynyt naimisiin tuollaisen kanssa? Eikö ennen avioliittoa tullut keskusteltua asiasta?
Seurusteluaikana oli sillä tavalla eri tilanne, että silloin tein ruokaa ainakin melkein joka päivä. Silloin mieskin vielä osasi ostaa kaupasta itse jonkin valmisruuan ja syödä sen, jos en ollut tehnyt ruokaa.
Mun vointi ja jaksaminen on myös mennyt huonompaan suuntaan tässä välissä. Osittain ihan muistakin syistä, mutta osittain myös siksi, että koen painetta miehen muhun kohdistamista odotuksista.
ap
Oletko sanonut miehelle, että et halua olla yksin vastuussa ruoanlaitosta?
Olen. Tämä kotitöidenjakamiskeskustelu on kuitenkin jonkinlaisessa umpikujassa, koska hän ei vaan halua tehdä mitään eikä muuttaa asioita. Hänen mielestään kuuluu syödä yhdessä, ja joo olisihan se kivaa, mutta miksi kaikki työ tämän järjestämisestä nakitetaan mulle? Hän tarjoutuu kyllä tekemään jotain muita juttuja, mutta ei se auta, kun ongelma on ruokailut eikä vaikkapa pyykit.
ap
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
No jos toinen tekee täyttä päivää ja toinen osa-aikaista eli on enemmän kotona...?
Mitä ilmeisemmin se mies myös taitaa maksaa yhteisiä menojanne enemmän kuin sinä niin eikö olisi kohtuullista että sinä tekisit vastaavasti enemmän kotihommia?
Jos mä olen töissä ja mies vapaalla, kyllä täällä on ruoka valmis kun kotiin tulen ja sama toisin päin. Kai oon hirveä alistaja sitten ja mies kanssa.
Sulle sama juttu; ap on kroonisesti sairas. Se on eri asia kuin olla osa-aikaisesti töissä/kotona terveellä kropalla kokkaamassa toiselle.
No toisaalta, mullakin oli kämppis, joka oletti, että kun olin hetken aikaa työttömänä kotona, että kaikki kotityöt imuroinnista ruoanlaittoon ja lattioiden pesusta vessan kuuraamiseen ja tiskaamisesta pyykinpesuun kuuluu sitten mulle. Kun hän on töissä, häntä väsyttää...
AP:n mies ei kuulosta löydöltä eikä miltään järjen jättiläiseltä, vaikka onkin töissään päässyt pitkälle (kyykyttämällä muita?)
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Miten ole päätynyt naimisiin tuollaisen kanssa? Eikö ennen avioliittoa tullut keskusteltua asiasta?
Seurusteluaikana oli sillä tavalla eri tilanne, että silloin tein ruokaa ainakin melkein joka päivä. Silloin mieskin vielä osasi ostaa kaupasta itse jonkin valmisruuan ja syödä sen, jos en ollut tehnyt ruokaa.
Mun vointi ja jaksaminen on myös mennyt huonompaan suuntaan tässä välissä. Osittain ihan muistakin syistä, mutta osittain myös siksi, että koen painetta miehen muhun kohdistamista odotuksista.
ap
Oletko sanonut miehelle, että et halua olla yksin vastuussa ruoanlaitosta?
Olen. Tämä kotitöidenjakamiskeskustelu on kuitenkin jonkinlaisessa umpikujassa, koska hän ei vaan halua tehdä mitään eikä muuttaa asioita. Hänen mielestään kuuluu syödä yhdessä, ja joo olisihan se kivaa, mutta miksi kaikki työ tämän järjestämisestä nakitetaan mulle? Hän tarjoutuu kyllä tekemään jotain muita juttuja, mutta ei se auta, kun ongelma on ruokailut eikä vaikkapa pyykit.
ap
Jos keskustelu ei mene perille, sitten se on ero. Ei ole mitään järkeä kuormittaa elämäänsä toopella ja laiskalla miehellä. Miten se siellä töissä jaksaa tehdä mitään?
Ero tässä on se, että töissä hän jaksaa ja panostaa, koska hän arvostaa työtään. Kotona kiukkuilee, koska kokee, että hänellä on siihen oikeus.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Miten ole päätynyt naimisiin tuollaisen kanssa? Eikö ennen avioliittoa tullut keskusteltua asiasta?
Seurusteluaikana oli sillä tavalla eri tilanne, että silloin tein ruokaa ainakin melkein joka päivä. Silloin mieskin vielä osasi ostaa kaupasta itse jonkin valmisruuan ja syödä sen, jos en ollut tehnyt ruokaa.
Mun vointi ja jaksaminen on myös mennyt huonompaan suuntaan tässä välissä. Osittain ihan muistakin syistä, mutta osittain myös siksi, että koen painetta miehen muhun kohdistamista odotuksista.
ap
Oletko sanonut miehelle, että et halua olla yksin vastuussa ruoanlaitosta?
Olen. Tämä kotitöidenjakamiskeskustelu on kuitenkin jonkinlaisessa umpikujassa, koska hän ei vaan halua tehdä mitään eikä muuttaa asioita. Hänen mielestään kuuluu syödä yhdessä, ja joo olisihan se kivaa, mutta miksi kaikki työ tämän järjestämisestä nakitetaan mulle? Hän tarjoutuu kyllä tekemään jotain muita juttuja, mutta ei se auta, kun ongelma on ruokailut eikä vaikkapa pyykit.
ap
Älä tee sitten? Mitä sitten tapahtuu?
Vierailija kirjoitti:
Anteeksi, minusta tuntuu ap:n aloituksen luettuani, että tupsahdin suoraan 1950-luvulle. Sieltä taitaa aviomiehesikin olla?
En kestäisi hetkeäkään moisessa avioliitossa. Ei ole enää vuosikausiin ollut vaimon tehtävä huolehtia miehen syömisestä. Ainakaan toivottavasti? Vai onko??
En ikinä mennyt edes naimisiin, joten en kai tiedä, mutta ap, sinä olet tässä oikeassa. Ei se sinun tehtäväsi ole. Voimia.
Kuraa tulee, mutta mä en nyt ymmärrä. En ymmärtänyt ap:n alkuperäistäkään ongelmaa. Otsikosta luulin, että mies ei syystä tai toisesta syö jollei ruokaa suunnilleen tungeta suuhun.
Onko tämä yleinen tapa perheissä nykyään ? Jokainen tekee itse omat sapuskansa pl.mahdollisesti lapset ja myös ostaa ne ?
Keitättekö te kahviakin vain itsellenne ?
Olen varmaan sitten edelleen siellä 50-luvulla , mutta kyllä mä teen ruokaa koko porukalle , ostan ja päätän mitä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Tuliko tämä tilanne vastaan avioiduttuanne?
En kestäisi noin keskenkasvuista miestä. Ex ei osannut laittaa ruokaa kun alettiin seurustella. Olimme silloin opiskelijoita. Minä opastin ja hän opetteli mielellään. Alkaen juurikin siitä mitä tekisi mieli syödä, sitten katsottiin resepti ja haettiin ruoka-ainekset kaupasta. Ei mennyt kauankaan kun tuo teki erityisen hyviä laatikkoruokia.
Nykyistä miestä ei ole tarvinnut opettaa. Osaa kokata itsekin. Eikä kauppa-asioinnissakaan ole moitetta. Ottakaa nyt ihan alkuun yhteinen sähköinen kauppalista käyttöön. Kirjaat sinne ylös kaiken mitä tarvitset ruoanlaittoon ja laitat miehen ostoksille.
Vierailija kirjoitti:
No jos toinen tekee täyttä päivää ja toinen osa-aikaista eli on enemmän kotona...?
Mitä ilmeisemmin se mies myös taitaa maksaa yhteisiä menojanne enemmän kuin sinä niin eikö olisi kohtuullista että sinä tekisit vastaavasti enemmän kotihommia?
Jos mä olen töissä ja mies vapaalla, kyllä täällä on ruoka valmis kun kotiin tulen ja sama toisin päin. Kai oon hirveä alistaja sitten ja mies kanssa.
Me maksetaan ruoka- ja asumiskulut puoliksi tällä hetkellä. Mies ei koskaan tee mulle ruokaa valmiiksi sillä välin, kun minä olen poissa, eikä itse asiassa ikinä muutenkaan.
ap
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Miten ole päätynyt naimisiin tuollaisen kanssa? Eikö ennen avioliittoa tullut keskusteltua asiasta?
Seurusteluaikana oli sillä tavalla eri tilanne, että silloin tein ruokaa ainakin melkein joka päivä. Silloin mieskin vielä osasi ostaa kaupasta itse jonkin valmisruuan ja syödä sen, jos en ollut tehnyt ruokaa.
Mun vointi ja jaksaminen on myös mennyt huonompaan suuntaan tässä välissä. Osittain ihan muistakin syistä, mutta osittain myös siksi, että koen painetta miehen muhun kohdistamista odotuksista.
ap
Oletko sanonut miehelle, että et halua olla yksin vastuussa ruoanlaitosta?
Olen. Tämä kotitöidenjakamiskeskustelu on kuitenkin jonkinlaisessa umpikujassa, koska hän ei vaan halua tehdä mitään eikä muuttaa asioita. Hänen mielestään kuuluu syödä yhdessä, ja joo olisihan se kivaa, mutta miksi kaikki työ tämän järjestämisestä nakitetaan mulle? Hän tarjoutuu kyllä tekemään jotain muita juttuja, mutta ei se auta, kun ongelma on ruokailut eikä vaikkapa pyykit.
ap
Niin että mielenterveysongelmat iskee vaan kun kyse on ruuanlaitossa, pyykinpesu sujuu...? Kai ymmärrät että miestäkin tuo tilanne turhauttaa varmaan aika tavalla.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Minä todella mieluusti laitan kaikki ruuat, suunnittelen ja käyn kaupassa ja mies maksaa ruuat ja siivoaa ruokailun jäljet. Mielestäni reilu diili.
Tässä pitää ottaa huomioon nyt se, että ap on sairas. Kroonisesti sairas. Sairaan ihmisen odotetaan jaksavan kuten terveen. Mies ei ole edes kiitollinen saamastaan sapuskasta vaan kitisee. Oletan, että aviomiehesi ei laittaisi sinua tekemään ruokaa vuoden jokaisena päivänä, jos olisit niin sairas, että itsesi huolehtimisessakin on välillä liikaa, vaan mies normaalina, fiksuna, empaattisena ihmisenä auttaisi sinua ja ottaisi vetovastuun ruoan laitosta.
Juu ei todellakaan laita. Välillä kerron etten jaksa laittaa ruokaa, silloin mies hakee ulkoruokaa tai mennään syömään ulos. Ei mitään ongelmaa. Mies ei tykkää eikä osaa laittaa ruokaa, mutta maksaa siitä sitten. Jos on niin että syödään samaa ruokaa pari päivää niin mies ottaa hoitaakseen lämmittämisen ilman kysymyksiä tai sopimista.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Anteeksi, minusta tuntuu ap:n aloituksen luettuani, että tupsahdin suoraan 1950-luvulle. Sieltä taitaa aviomiehesikin olla?
En kestäisi hetkeäkään moisessa avioliitossa. Ei ole enää vuosikausiin ollut vaimon tehtävä huolehtia miehen syömisestä. Ainakaan toivottavasti? Vai onko??
En ikinä mennyt edes naimisiin, joten en kai tiedä, mutta ap, sinä olet tässä oikeassa. Ei se sinun tehtäväsi ole. Voimia.
Kuraa tulee, mutta mä en nyt ymmärrä. En ymmärtänyt ap:n alkuperäistäkään ongelmaa. Otsikosta luulin, että mies ei syystä tai toisesta syö jollei ruokaa suunnilleen tungeta suuhun.
Onko tämä yleinen tapa perheissä nykyään ? Jokainen tekee itse omat sapuskansa pl.mahdollisesti lapset ja myös ostaa ne ?
Keitättekö te kahviakin vain itsellenne ?
Olen varmaan sitten edelleen siellä 50-luvulla , mutta kyllä mä teen ruokaa koko porukalle , ostan ja päätän mitä.
Tipahdit kyllä todella kauas.
Kysehän on siitä, että AP haluaisi miehen tekevän joskus itsekin ruokaa. Nyt mies odottaa lounasta, aamiaista, päivällistä jne valmiiksi laitettuna. Niinkuin lapsuudessa on äiti laittanut miehelleen. Eiköhän se yhteiseksi tehty ruoka ole ihan ok, kunhan mieskin osallistuisi joskus sen tekemiseen.
Tavallaan ymmärrän miestä. Hän käy töissä ja maksaa kaiken. Jos toinen on kotona niin voisi edes laittaa ruokaa. Tuon tyyppiset miehet eivät ymmärrä mitään mt-ongelmia ja kroonisia sairauksia. Jos et kestä miestäsi, eroa. Silloin elintasosi romahtaa ja mieti oletko siihen valmis. Olisiko hyvä jos tekisit ruokalistan valmiiksi ja hyväksyttäisit sen miehellä. Voitko tilata ruoat kotiinkuljetuksella, maksaa noin kympin yleensä. Se jo helpottaisi. Aijotko hankkia lapsen? Tiedä että lapsi jää 100% sinulle hoidettavaksi ja todennäköisesti ero tulee silloin viimeistään.
miten kukaan viitsii elättää työtöntä mt ongelmaista, joka ei edes viitsi tehdä ruokaa. ei varmaan siivoakaan, vaikka makaa kaiket päivät kotona
Kerro ap miksi haluat olla suhteessa ihmisen kanssa, mikä tässä juttussa on hyvää?
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Miten ole päätynyt naimisiin tuollaisen kanssa? Eikö ennen avioliittoa tullut keskusteltua asiasta?
Seurusteluaikana oli sillä tavalla eri tilanne, että silloin tein ruokaa ainakin melkein joka päivä. Silloin mieskin vielä osasi ostaa kaupasta itse jonkin valmisruuan ja syödä sen, jos en ollut tehnyt ruokaa.
Mun vointi ja jaksaminen on myös mennyt huonompaan suuntaan tässä välissä. Osittain ihan muistakin syistä, mutta osittain myös siksi, että koen painetta miehen muhun kohdistamista odotuksista.
ap
Oletko sanonut miehelle, että et halua olla yksin vastuussa ruoanlaitosta?
Olen. Tämä kotitöidenjakamiskeskustelu on kuitenkin jonkinlaisessa umpikujassa, koska hän ei vaan halua tehdä mitään eikä muuttaa asioita. Hänen mielestään kuuluu syödä yhdessä, ja joo olisihan se kivaa, mutta miksi kaikki työ tämän järjestämisestä nakitetaan mulle? Hän tarjoutuu kyllä tekemään jotain muita juttuja, mutta ei se auta, kun ongelma on ruokailut eikä vaikkapa pyykit.
ap
Niin että mielenterveysongelmat iskee vaan kun kyse on ruuanlaitossa, pyykinpesu sujuu...? Kai ymmärrät että miestäkin tuo tilanne turhauttaa varmaan aika tavalla.
En ole ap mutta miksi hänen pitäisi ymmärtää että miestä aika lailla turhauttaa se että hänen pitäisi osallistua perheen ruokahuoltoon? Kukaan täysjärkinen ei ymmärrä että se on syy turhautua..
Sori kun sanon näin suoraan, mutta kuitenkin. Sano miehellesi että koet olevasi hänen äitisi ja hän lapsesi, ja että aika vähän kiinnostaa äiskän nu$$ia omaa lastaan. Ihan oikeasti. Ehkä hän ymmärtää tuota kieltä.
Mies on töissä ja ap on kotona?