Lue keskustelun säännöt.
Aviomies odottaa minun huolehtivan syömisistään, onko tämä normaalia? Mitä tehdä?
11.07.2022 |
Väsyttää tämä tilanne, kun ei vaan saada tätä toimimaan kunnolla. Minulla on omakin syöminen usein epäsäännöllistä, koska on mielenterveyden ja arjenhallinnan kanssa ongelmia. Kun pitäisi kahden aikuisen ruokailuista huolehtia, niin en vain pärjää. Ja siis syömisistä huolehtimisella tarkoitan tosiaan, että mies odottaa minun huolehtivan alusta loppuun kaikesta: minun pitäisi suunnitella molempien kaikki ateriat, ostaa ainekset kaupasta, ajoittaa ruoanlaitto ja valmistaa ateriat. Mies pahoittaa joka kerta mielensä, jos jääkaapissa ei ole ruokaa hänelle, mutta ei ihan oikeasti tee yhtään mitään sen eteen, että olisi. Ei edes sen verran, että suunnittelisi omia aterioitaan ja kertoisi minulle, mitä ruokaa haluaisi kaupasta.
Ihan mielelläni siis kyllä käyn meillä kaupassa ja teen joskus ruokaakin molemmille. Ei silti tunnu reilulta, että aikuinen, jonka pitäisi osata itsekin huolehtia omasta syömisestään, sälyttää vastuun siitä täysin minulle. Olen jotenkin kai tottunut siihen, että miehet ovat hiukan itsenäisempiä. Tosin miehen kaveriporukassa vaimot ehkä huolehtivat miestensä syömisistä, koska hän tuntuu pitävän sitä jonkinlaisena normina. Olisi kiva kuulla ulkopuolisten näkemyksiä tähän ja ehkä myös, millaisia järjestelyjä muissa avioliitoissa on syömisten kanssa.
Kommentit (457)
Vasta naimisiinmenon myötäkö mies keksi sinulle tuollaisen velvoitteen?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ehkäpä auttaisi jos et sano että "teet ihan mielelläsi" koska sehän tulkitaan niin että teet mielelläsi kaiken. Sano jatkossa että ruokahuolto on sinulle yhtä helvettiä ja vihaat sitä kuin ruttoa. Niin ja suutu joka kerta kun mies osoittaa mieltään siitä että et ole hankkinut hänelle ruokaa. Älä syyllisty syyllistämisestä.
Yritin tällä sanoa vain sitä, että teen ihan mielelläni JOSKUS ruokaa. Kaupassa voin käydä ihan hyvin eikä siitä olisi mitään vaivaa, että ostaisin sieltä samalla ne jutut, joita mies pyytää, jos hän siis pyytäisi joskus jotain. Minua harmittaa siinä kohtaa, kun mies käy kaupassa ostamassa itselleen jonkin evään päiväksi, ei osta itselleen ruokaa myöhemmäksi, ei keskustele kanssani mitään päivän ruokasuunnitelmasta ja sitten myöhemmin on pahalla mielellä siitä, ettei kotona ole ruokaa. Eikö hän olisi voinut suunnitella omaa syömistään oikeasti edes muutamaa tuntia pidemmälle ihan itse?
ap
Niin, mites ne keskustelut asiasta sitten sujuu? Vissiin huonosti. Eli mies ei "ymmärrä" =ei halua ymmärtää, ettet halua ottaa koko vastuuta siitä että hän ei kuole nälkään. Silloin sinun pitää puhua isommin kirjaimin eikä tuollaista nönnönnöö-selostusta että "kyllä minä kuitenkin tykkään ja voin kyllä tehdä, mutta".
Selkeää viestintää tarvitaan hidasälyiselle, ap.
En ole näillä sanoilla asiaa ilmaissut miehelleni, vaan sanonut suoraan, että toivoisin apua näihin ruokailuihin ja että hän ottaisi itse vastuuta omasta syömisestään. Olen saanut yhtä suoran vastauksen, että hän ei haluaisi tehdä ruokailuiden eteen mitään.
ap
Herranen aika älä nyt mitään APUA kysy vaan sano että haluat että mies hoitaa oman osansa kotitöistä joihin myös ruokahuolto kuuluu! Ei kai se pikku apulainen nyt halua mitään tehdä, viitsisitkö, voisitko, no ei viitsi eikä voi. Tuollainen puhe on alentuvaa miestäkin kohtaan kun et kohtele häntä kanssasi tasavertaisena.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mä taas en ymmärrä, miksi tän asian pitäisi olla joku sotatanner. Meillä minä vastaan ruoanlaitosta, paitsi mies grillaa joskus viikonloppuna. Arkena hoitaa sitten tiskit ja kompostiroskat, sekä maksaa 3/4 talouden menoista. Molemmat ollaan tyytyväisiä näin.
tässä ei tainnut olla kyse lämpimän ruuan laitosta vain ihan joka ikistä välipalavoileipää myöten on huolehdittava miehen aterioista. Se on ihan fine jos lämpimän ruuan laitto jaetaan periaatteella että toinen hanskaa sen arkiruuan näppärämmin, sitä tehnyt itsekin aiemmissa suhteissa.
Joo, siis ihan kaikki just aamu- ja välipaloista lähtien on mun vastuulla, mikä on aika raskasta.
ap
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ehkäpä auttaisi jos et sano että "teet ihan mielelläsi" koska sehän tulkitaan niin että teet mielelläsi kaiken. Sano jatkossa että ruokahuolto on sinulle yhtä helvettiä ja vihaat sitä kuin ruttoa. Niin ja suutu joka kerta kun mies osoittaa mieltään siitä että et ole hankkinut hänelle ruokaa. Älä syyllisty syyllistämisestä.
Yritin tällä sanoa vain sitä, että teen ihan mielelläni JOSKUS ruokaa. Kaupassa voin käydä ihan hyvin eikä siitä olisi mitään vaivaa, että ostaisin sieltä samalla ne jutut, joita mies pyytää, jos hän siis pyytäisi joskus jotain. Minua harmittaa siinä kohtaa, kun mies käy kaupassa ostamassa itselleen jonkin evään päiväksi, ei osta itselleen ruokaa myöhemmäksi, ei keskustele kanssani mitään päivän ruokasuunnitelmasta ja sitten myöhemmin on pahalla mielellä siitä, ettei kotona ole ruokaa. Eikö hän olisi voinut suunnitella omaa syömistään oikeasti edes muutamaa tuntia pidemmälle ihan itse?
ap
Niin, mites ne keskustelut asiasta sitten sujuu? Vissiin huonosti. Eli mies ei "ymmärrä" =ei halua ymmärtää, ettet halua ottaa koko vastuuta siitä että hän ei kuole nälkään. Silloin sinun pitää puhua isommin kirjaimin eikä tuollaista nönnönnöö-selostusta että "kyllä minä kuitenkin tykkään ja voin kyllä tehdä, mutta".
Selkeää viestintää tarvitaan hidasälyiselle, ap.
En ole näillä sanoilla asiaa ilmaissut miehelleni, vaan sanonut suoraan, että toivoisin apua näihin ruokailuihin ja että hän ottaisi itse vastuuta omasta syömisestään. Olen saanut yhtä suoran vastauksen, että hän ei haluaisi tehdä ruokailuiden eteen mitään.
ap
Hyvä, selkeä lähtökohta keskustelulle: hän sanoo ettei halua tehdä mitään. Tuohan ei sinulle käy. Eli neuvotella pitää.
Voit aloittaa neuvottelun vaikka siitä, että sinä et halua tehdä ruokailujen suhteen yhtään mitään. Sitten pyydä hänen ehdotusta miten edetään.
Miten ole päätynyt naimisiin tuollaisen kanssa? Eikö ennen avioliittoa tullut keskusteltua asiasta?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Koko perhe päivällisellä pohtii seuraavien päivien ruuat ja mietitään onko jotain menoja mitkä vaikuttaa ajoitukseen tms.
Jokainen eskari-ikäisestä alkaen osaa voitaa iltapalansa (jonainen omaan aikaan), aamupalansa (syömme vkl yhtäaikaa) ja välipalansa (lapselle sanotaan ajankohta jotta ei syö välipalaa juuri ennen päiväruokaa) ihan itse niistä aineksista mitä kaapista löytyy. Mä en koe mitään tarvetta vallata keittiötä itselleni ja jokainen hallitsee itse oman vatsansa miten haluaa. Jos jääkaapista ei löydy mieleistä, kauppaan saa mennä ihan itse.
Anteeksi, minusta tuntuu ap:n aloituksen luettuani, että tupsahdin suoraan 1950-luvulle. Sieltä taitaa aviomiehesikin olla?
En kestäisi hetkeäkään moisessa avioliitossa. Ei ole enää vuosikausiin ollut vaimon tehtävä huolehtia miehen syömisestä. Ainakaan toivottavasti? Vai onko??
En ikinä mennyt edes naimisiin, joten en kai tiedä, mutta ap, sinä olet tässä oikeassa. Ei se sinun tehtäväsi ole. Voimia.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ehkäpä auttaisi jos et sano että "teet ihan mielelläsi" koska sehän tulkitaan niin että teet mielelläsi kaiken. Sano jatkossa että ruokahuolto on sinulle yhtä helvettiä ja vihaat sitä kuin ruttoa. Niin ja suutu joka kerta kun mies osoittaa mieltään siitä että et ole hankkinut hänelle ruokaa. Älä syyllisty syyllistämisestä.
Yritin tällä sanoa vain sitä, että teen ihan mielelläni JOSKUS ruokaa. Kaupassa voin käydä ihan hyvin eikä siitä olisi mitään vaivaa, että ostaisin sieltä samalla ne jutut, joita mies pyytää, jos hän siis pyytäisi joskus jotain. Minua harmittaa siinä kohtaa, kun mies käy kaupassa ostamassa itselleen jonkin evään päiväksi, ei osta itselleen ruokaa myöhemmäksi, ei keskustele kanssani mitään päivän ruokasuunnitelmasta ja sitten myöhemmin on pahalla mielellä siitä, ettei kotona ole ruokaa. Eikö hän olisi voinut suunnitella omaa syömistään oikeasti edes muutamaa tuntia pidemmälle ihan itse?
ap
Voi tulla Sinulle ja monelle muullekin yllätyksenä etteivät kaikki osaa/pysty suunnittelemaan omaa/kaikkien ruokailua. Ei tarkoita sitä, ettei haluaisi vaan ei pysty ajattelemaan asiaa loogisesti. Keskustelkaa aiheesta, todennäköisesti Sinun tulisi tehdä selkeä suunnitelma aterioille- siitä jalostaen kauppalistat. Mieheni ostaa juuri ne asiat mitä listassa on, ei kykene itse niitä ajattelemaan. Meillä toimii loistavasti eikä kummankaan tarvitse stressata.
T. Se autismin kirjolaisen vaimo
Miehellä ei ole mitään diagnoosia. Yksityisyyden vuoksi en kirjoita tähän yksityiskohtia, mutta on myös aika menestynyt työelämässä ja elämässä yleisestikin, eli mielestäni on aika epätodennäköistä, että kyse olisi mistään neurologisesta häiriöstä. Mä olen meistä ongelmaisempi.
ap
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Minulla oli tuollainen mies, ja oletuksien lisäksi hän luuli omaavansa jotain sananvaltaa siihen, mitä kokkasin. Olisi pitänyt tehdä hänelle mieluisia ruokia ja jättää mm munakkaat ja wokit ja kaikki kevyt pois. Lihoin ja vittttuunnuin, kunnes meille tuli ero.
Mies oli alussa kiva, mutta alkoi elää vähitellen jotain fiftari-idylliä eikä tajunnut, että siitä kivasta ja seikkailuhenkisestä Xenasta ei tule pullantuoksuista kodinhengetärtä millään määrällä tiuskintaa ja mökötystä...
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ehkäpä auttaisi jos et sano että "teet ihan mielelläsi" koska sehän tulkitaan niin että teet mielelläsi kaiken. Sano jatkossa että ruokahuolto on sinulle yhtä helvettiä ja vihaat sitä kuin ruttoa. Niin ja suutu joka kerta kun mies osoittaa mieltään siitä että et ole hankkinut hänelle ruokaa. Älä syyllisty syyllistämisestä.
Yritin tällä sanoa vain sitä, että teen ihan mielelläni JOSKUS ruokaa. Kaupassa voin käydä ihan hyvin eikä siitä olisi mitään vaivaa, että ostaisin sieltä samalla ne jutut, joita mies pyytää, jos hän siis pyytäisi joskus jotain. Minua harmittaa siinä kohtaa, kun mies käy kaupassa ostamassa itselleen jonkin evään päiväksi, ei osta itselleen ruokaa myöhemmäksi, ei keskustele kanssani mitään päivän ruokasuunnitelmasta ja sitten myöhemmin on pahalla mielellä siitä, ettei kotona ole ruokaa. Eikö hän olisi voinut suunnitella omaa syömistään oikeasti edes muutamaa tuntia pidemmälle ihan itse?
ap
Voi tulla Sinulle ja monelle muullekin yllätyksenä etteivät kaikki osaa/pysty suunnittelemaan omaa/kaikkien ruokailua. Ei tarkoita sitä, ettei haluaisi vaan ei pysty ajattelemaan asiaa loogisesti. Keskustelkaa aiheesta, todennäköisesti Sinun tulisi tehdä selkeä suunnitelma aterioille- siitä jalostaen kauppalistat. Mieheni ostaa juuri ne asiat mitä listassa on, ei kykene itse niitä ajattelemaan. Meillä toimii loistavasti eikä kummankaan tarvitse stressata.
T. Se autismin kirjolaisen vaimo
Täällä toinen nepsymiehen vaimo. Hoidan suunnittelun ja ruoanlaiton kokonaan, pidän siitä. Ei mun mies silti tyhmä ole eikä kuole kotiinsa nälkään, ellei just satu olemaan valmista. Vaikea kuvitella etteikö ns normaali ihminen saisi itseään pidettyä hengissä. Laiskuutta tuo on ap:n mieheltä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Mulle ei olisi ongelma tehdä miehelle kaikki päivän ruuat, koska tykkään ruoanlaitosta. Mutta vastaavasti kaupassakäynti ja kaikki kotityöt olisivat sitten miehen vastuulla.
Vierailija kirjoitti:
Miten ole päätynyt naimisiin tuollaisen kanssa? Eikö ennen avioliittoa tullut keskusteltua asiasta?
Seurusteluaikana oli sillä tavalla eri tilanne, että silloin tein ruokaa ainakin melkein joka päivä. Silloin mieskin vielä osasi ostaa kaupasta itse jonkin valmisruuan ja syödä sen, jos en ollut tehnyt ruokaa.
Mun vointi ja jaksaminen on myös mennyt huonompaan suuntaan tässä välissä. Osittain ihan muistakin syistä, mutta osittain myös siksi, että koen painetta miehen muhun kohdistamista odotuksista.
ap
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Oletko ap tyoelämässä?
Olen opiskelija ja osa-aikaisesti töissä, tosin opinnot ovat mielenterveyssyistä tauolla tällä hetkellä. Olin vasta sairaslomalla ja tarkoitus olisi keskustella jatkosta seuraavalla lääkärikäynnillä.
ap
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Miten ole päätynyt naimisiin tuollaisen kanssa? Eikö ennen avioliittoa tullut keskusteltua asiasta?
Seurusteluaikana oli sillä tavalla eri tilanne, että silloin tein ruokaa ainakin melkein joka päivä. Silloin mieskin vielä osasi ostaa kaupasta itse jonkin valmisruuan ja syödä sen, jos en ollut tehnyt ruokaa.
Mun vointi ja jaksaminen on myös mennyt huonompaan suuntaan tässä välissä. Osittain ihan muistakin syistä, mutta osittain myös siksi, että koen painetta miehen muhun kohdistamista odotuksista.
ap
Oletko sanonut miehelle, että et halua olla yksin vastuussa ruoanlaitosta?
Joo ei, et kokkaa, et passaa. Jos mies kuolee nälkään, niin voi voi. Kova kovaa vasten. Sun tärkein tehtävä on nyt huolehtia sun omasta jaksamisesta sairaana, eikä miehen passaus, ettei sen raukan maha kurise. Onko mies johtotehtävissä töissä? Onko se tottunut siihen, että asioita delegoidaan muille ja muut hoitaa, että hän voi keskittyä sitten, no, mihin tahansa muuhun?
Jos ei luonnistu se, että mies ruokkii itseään, niin näytä sille ulko-ovea.
Ei tulisi kuuloonkaan, että minua "rakastava" ja "kunnioittava" mies osoittaisi sen minulle pistämällä minut passamaan itseään kuin 2-vuotiasta, vaikka olen sairas ja hyvä kun jaksan itsestäni huolehtia. Tässä tilanteessa sen pitäisi nimenomaan olla mies, joka huolehtii sinusta ja on huolissaan jaksamisestaan, eikä kiukkua, kun "äiti" ei ole laittanut ruokaa.
Ei tartte alistua moiseen moskaan.
Meillä tämän 50 vuoden avioliiton aikana on toimittu niin, että jutellaan, mitä syötäisiin. Jompikumpi käy kaupassa ja jompikumpi tekee ateria. Kun oltiin työelämässä, tekijä oli yleensä mies, koska pääsi aikaisemmin töistä. Nyt eläkkeellä ruuan teen yleensä minä, koska pidän kokkaamisesta. Laatikkoruuat tekee mies, on niissä parempi. 😊
Koeta vaan saada miestä osallistumaan.
Ystäväni tapaili hetken aikaa hyvinkin kokkaustaitoista miestä, heitä kun yhdisti rakkaus ruoanlaittoon ja makuihin. Mies muuttui kuitenkin täysin passattavaksi aina yhdessä ollessa. Ei laittanut ruokaa edes pyydettäessä. Vapaapäivinäänkin möllötti ystäväni luona odottamassa, että ystäväni tulee töistä ja alkaa kokata hänelle ruokaa, olipa kello klo 16 tai 21.
Mies lähti hyvin äkkiä kiertoon.
Voisiko hän hoitaa kaupassa käynnit, sinun tekemäsi listan mukaan?
Tehkää jonkinlainen ruokalista ja vaikka aamu-ja iltapalalistatkin.
Lähde jonnekin reissuun yksin viikoksi ja katso miten hän ratkaisee asian sillä aikaa.
Ehkäpä mies on niiden ongelmien syy.