Lue keskustelun säännöt.
Aviomies odottaa minun huolehtivan syömisistään, onko tämä normaalia? Mitä tehdä?
11.07.2022 |
Väsyttää tämä tilanne, kun ei vaan saada tätä toimimaan kunnolla. Minulla on omakin syöminen usein epäsäännöllistä, koska on mielenterveyden ja arjenhallinnan kanssa ongelmia. Kun pitäisi kahden aikuisen ruokailuista huolehtia, niin en vain pärjää. Ja siis syömisistä huolehtimisella tarkoitan tosiaan, että mies odottaa minun huolehtivan alusta loppuun kaikesta: minun pitäisi suunnitella molempien kaikki ateriat, ostaa ainekset kaupasta, ajoittaa ruoanlaitto ja valmistaa ateriat. Mies pahoittaa joka kerta mielensä, jos jääkaapissa ei ole ruokaa hänelle, mutta ei ihan oikeasti tee yhtään mitään sen eteen, että olisi. Ei edes sen verran, että suunnittelisi omia aterioitaan ja kertoisi minulle, mitä ruokaa haluaisi kaupasta.
Ihan mielelläni siis kyllä käyn meillä kaupassa ja teen joskus ruokaakin molemmille. Ei silti tunnu reilulta, että aikuinen, jonka pitäisi osata itsekin huolehtia omasta syömisestään, sälyttää vastuun siitä täysin minulle. Olen jotenkin kai tottunut siihen, että miehet ovat hiukan itsenäisempiä. Tosin miehen kaveriporukassa vaimot ehkä huolehtivat miestensä syömisistä, koska hän tuntuu pitävän sitä jonkinlaisena normina. Olisi kiva kuulla ulkopuolisten näkemyksiä tähän ja ehkä myös, millaisia järjestelyjä muissa avioliitoissa on syömisten kanssa.
Kommentit (457)
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Jotkut miehet on tuollaisia. Hän oletettavasti sitten syö aina, mitä tarjotaan, eikä nillitä? Lue kirja: "The Proper Care & Feeding of Husbands", jos sieltä saisit apuja.
Juu,yksikin ukkeli selitti miten on aina syönyt "mitä eteen on kannettu" (??!!)
Ei herranjumala! Ihan kauheeta! Tolleenko tosiaan kehtas sanoa?! Kai pidit tulikivenkatkuisen saarnan ja potkaisit vielä haaroväliin sanoman vahvistukseksi?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Mä taas en ymmärrä, miksi tän asian pitäisi olla joku sotatanner. Meillä minä vastaan ruoanlaitosta, paitsi mies grillaa joskus viikonloppuna. Arkena hoitaa sitten tiskit ja kompostiroskat, sekä maksaa 3/4 talouden menoista. Molemmat ollaan tyytyväisiä näin.
Apua. Ei kävisi mielessäkään sekoittaa kotitöitä ja talouden menoja samaan keskusteluun.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mä taas en ymmärrä, miksi tän asian pitäisi olla joku sotatanner. Meillä minä vastaan ruoanlaitosta, paitsi mies grillaa joskus viikonloppuna. Arkena hoitaa sitten tiskit ja kompostiroskat, sekä maksaa 3/4 talouden menoista. Molemmat ollaan tyytyväisiä näin.
Kyllähän se sotatantereeksi muuttuu, jos toinen edellyttää että toinen tekee kaiken ja toinen ei siihen suostu. Aika loogista, jos yhtään miettii.
Kyllä, mutta puhuminen ja sopiminen voisi helpottaa. Jonkun sitä ruokaa on kuitenkin tehtävä. Aiemmin meillä oli jaettu ruokavuorot päivä kerrallaan, joka sunnuntai suunnittelimme seuraavan viikon. Helpottaa kummasti, kun ei tarvi arvailla ja pohtia, kuka tekee.
Olisiko mahdollista asua eri asunnoissa. Saisit omia voimia takaisin. Saman katon alla vain siivoat, kokkaat ja käyt kaupassa kahdelle jne. Miksi ajattelisit että on pakko jatkaa noin? Se ei välttämättä toimi. Nainen ei voi toimia kotitalouskoneena tilanteessasi. Ja pitää tehdä muutoksia, mitä ne ovat.
Vierailija kirjoitti:
Mä taas en ymmärrä, miksi tän asian pitäisi olla joku sotatanner. Meillä minä vastaan ruoanlaitosta, paitsi mies grillaa joskus viikonloppuna. Arkena hoitaa sitten tiskit ja kompostiroskat, sekä maksaa 3/4 talouden menoista. Molemmat ollaan tyytyväisiä näin.
tässä ei tainnut olla kyse lämpimän ruuan laitosta vain ihan joka ikistä välipalavoileipää myöten on huolehdittava miehen aterioista. Se on ihan fine jos lämpimän ruuan laitto jaetaan periaatteella että toinen hanskaa sen arkiruuan näppärämmin, sitä tehnyt itsekin aiemmissa suhteissa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ehkäpä auttaisi jos et sano että "teet ihan mielelläsi" koska sehän tulkitaan niin että teet mielelläsi kaiken. Sano jatkossa että ruokahuolto on sinulle yhtä helvettiä ja vihaat sitä kuin ruttoa. Niin ja suutu joka kerta kun mies osoittaa mieltään siitä että et ole hankkinut hänelle ruokaa. Älä syyllisty syyllistämisestä.
Yritin tällä sanoa vain sitä, että teen ihan mielelläni JOSKUS ruokaa. Kaupassa voin käydä ihan hyvin eikä siitä olisi mitään vaivaa, että ostaisin sieltä samalla ne jutut, joita mies pyytää, jos hän siis pyytäisi joskus jotain. Minua harmittaa siinä kohtaa, kun mies käy kaupassa ostamassa itselleen jonkin evään päiväksi, ei osta itselleen ruokaa myöhemmäksi, ei keskustele kanssani mitään päivän ruokasuunnitelmasta ja sitten myöhemmin on pahalla mielellä siitä, ettei kotona ole ruokaa. Eikö hän olisi voinut suunnitella omaa syömistään oikeasti edes muutamaa tuntia pidemmälle ihan itse?
ap
Niin, mites ne keskustelut asiasta sitten sujuu? Vissiin huonosti. Eli mies ei "ymmärrä" =ei halua ymmärtää, ettet halua ottaa koko vastuuta siitä että hän ei kuole nälkään. Silloin sinun pitää puhua isommin kirjaimin eikä tuollaista nönnönnöö-selostusta että "kyllä minä kuitenkin tykkään ja voin kyllä tehdä, mutta".
Selkeää viestintää tarvitaan hidasälyiselle, ap.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mä taas en ymmärrä, miksi tän asian pitäisi olla joku sotatanner. Meillä minä vastaan ruoanlaitosta, paitsi mies grillaa joskus viikonloppuna. Arkena hoitaa sitten tiskit ja kompostiroskat, sekä maksaa 3/4 talouden menoista. Molemmat ollaan tyytyväisiä näin.
Apua. Ei kävisi mielessäkään sekoittaa kotitöitä ja talouden menoja samaan keskusteluun.
Niin, vaikka tulot ja työhön käytetty aika liittyvät yleensä sujuvasti yhteen. Muuttaako se käsitystäsi, jos kerron että toinen meistä on osa-aikatyössä ja toinen tekee 45-tuntista viikkoa ilman lomia?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
miksi mies on huolinut mt ongelmaisen naisen? onko miehessä jotain vikaa (päässä)
Koita sopia miehen kanssa että huolehditte vuoroviikoin ruuista? Jos ei onnistu ja lintsaa omalla vuorollaan niin ala ostaa ja kokata VAIN itsellesi ruuat.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Se on naisen osa.
Jämpti on näin.
t. mies
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Jotkut miehet on tuollaisia. Hän oletettavasti sitten syö aina, mitä tarjotaan, eikä nillitä? Lue kirja: "The Proper Care & Feeding of Husbands", jos sieltä saisit apuja.
Juu,yksikin ukkeli selitti miten on aina syönyt "mitä eteen on kannettu" (??!!)
Ei herranjumala! Ihan kauheeta! Tolleenko tosiaan kehtas sanoa?! Kai pidit tulikivenkatkuisen saarnan ja potkaisit vielä haaroväliin sanoman vahvistukseksi?
No ei kai se minun ongelmani ole jos joku pösilö kuolee nälkään ilman tuollaista farssia.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ei se itteensä nälkään tapa. Lopetat sen ruokkimisen, niin ennen pitkää se kyllä muistaa taas miten ravintoa hankitaan itse.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ehkäpä auttaisi jos et sano että "teet ihan mielelläsi" koska sehän tulkitaan niin että teet mielelläsi kaiken. Sano jatkossa että ruokahuolto on sinulle yhtä helvettiä ja vihaat sitä kuin ruttoa. Niin ja suutu joka kerta kun mies osoittaa mieltään siitä että et ole hankkinut hänelle ruokaa. Älä syyllisty syyllistämisestä.
Yritin tällä sanoa vain sitä, että teen ihan mielelläni JOSKUS ruokaa. Kaupassa voin käydä ihan hyvin eikä siitä olisi mitään vaivaa, että ostaisin sieltä samalla ne jutut, joita mies pyytää, jos hän siis pyytäisi joskus jotain. Minua harmittaa siinä kohtaa, kun mies käy kaupassa ostamassa itselleen jonkin evään päiväksi, ei osta itselleen ruokaa myöhemmäksi, ei keskustele kanssani mitään päivän ruokasuunnitelmasta ja sitten myöhemmin on pahalla mielellä siitä, ettei kotona ole ruokaa. Eikö hän olisi voinut suunnitella omaa syömistään oikeasti edes muutamaa tuntia pidemmälle ihan itse?
ap
Niin, mites ne keskustelut asiasta sitten sujuu? Vissiin huonosti. Eli mies ei "ymmärrä" =ei halua ymmärtää, ettet halua ottaa koko vastuuta siitä että hän ei kuole nälkään. Silloin sinun pitää puhua isommin kirjaimin eikä tuollaista nönnönnöö-selostusta että "kyllä minä kuitenkin tykkään ja voin kyllä tehdä, mutta".
Selkeää viestintää tarvitaan hidasälyiselle, ap.
En ole näillä sanoilla asiaa ilmaissut miehelleni, vaan sanonut suoraan, että toivoisin apua näihin ruokailuihin ja että hän ottaisi itse vastuuta omasta syömisestään. Olen saanut yhtä suoran vastauksen, että hän ei haluaisi tehdä ruokailuiden eteen mitään.
ap
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Meillä huolehditaan yhdessä koko perheen ruoat. Eli se, joka suunnittelee, ostaa ja valmistaa, myös huolehtii siitä että ruokaa riittää kaikille. Vuorotellaan tai sitten ideoidaan yhdessä mitä seuraavaksi syödään.
Koskaan ei tehdä niin että toinen tekee ruokaa vain itselleen, paitsi silloin kun on useamman päivän yksin kotona.
Vierailija kirjoitti:
Mä taas en ymmärrä, miksi tän asian pitäisi olla joku sotatanner. Meillä minä vastaan ruoanlaitosta, paitsi mies grillaa joskus viikonloppuna. Arkena hoitaa sitten tiskit ja kompostiroskat, sekä maksaa 3/4 talouden menoista. Molemmat ollaan tyytyväisiä näin.
Jos sulle sopii olla köökkiorja niin ole rauhassa. Kaikille ei sovi.
Naisen kuuluu palvella miestään ja huolehtia myös tämän ruokailuista. Naisen tulee tarjota miehelle 5-6 isoa ja ravitsevaa ruokaa päivässä ja niissä ateroissa tulee olla paljon lihaa koska liha on miesten ruokaa koska miehet eivät mitään pupunruokaa eli rehuja syö.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ehkäpä auttaisi jos et sano että "teet ihan mielelläsi" koska sehän tulkitaan niin että teet mielelläsi kaiken. Sano jatkossa että ruokahuolto on sinulle yhtä helvettiä ja vihaat sitä kuin ruttoa. Niin ja suutu joka kerta kun mies osoittaa mieltään siitä että et ole hankkinut hänelle ruokaa. Älä syyllisty syyllistämisestä.
Yritin tällä sanoa vain sitä, että teen ihan mielelläni JOSKUS ruokaa. Kaupassa voin käydä ihan hyvin eikä siitä olisi mitään vaivaa, että ostaisin sieltä samalla ne jutut, joita mies pyytää, jos hän siis pyytäisi joskus jotain. Minua harmittaa siinä kohtaa, kun mies käy kaupassa ostamassa itselleen jonkin evään päiväksi, ei osta itselleen ruokaa myöhemmäksi, ei keskustele kanssani mitään päivän ruokasuunnitelmasta ja sitten myöhemmin on pahalla mielellä siitä, ettei kotona ole ruokaa. Eikö hän olisi voinut suunnitella omaa syömistään oikeasti edes muutamaa tuntia pidemmälle ihan itse?
ap
Voi tulla Sinulle ja monelle muullekin yllätyksenä etteivät kaikki osaa/pysty suunnittelemaan omaa/kaikkien ruokailua. Ei tarkoita sitä, ettei haluaisi vaan ei pysty ajattelemaan asiaa loogisesti. Keskustelkaa aiheesta, todennäköisesti Sinun tulisi tehdä selkeä suunnitelma aterioille- siitä jalostaen kauppalistat. Mieheni ostaa juuri ne asiat mitä listassa on, ei kykene itse niitä ajattelemaan. Meillä toimii loistavasti eikä kummankaan tarvitse stressata.
T. Se autismin kirjolaisen vaimo
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mä taas en ymmärrä, miksi tän asian pitäisi olla joku sotatanner. Meillä minä vastaan ruoanlaitosta, paitsi mies grillaa joskus viikonloppuna. Arkena hoitaa sitten tiskit ja kompostiroskat, sekä maksaa 3/4 talouden menoista. Molemmat ollaan tyytyväisiä näin.
Apua. Ei kävisi mielessäkään sekoittaa kotitöitä ja talouden menoja samaan keskusteluun.
Niin, vaikka tulot ja työhön käytetty aika liittyvät yleensä sujuvasti yhteen. Muuttaako se käsitystäsi, jos kerron että toinen meistä on osa-aikatyössä ja toinen tekee 45-tuntista viikkoa ilman lomia?
Eipä oikeastaan. Toki osa-aikaisella on mahdollisesti enemmän _aikaa_ touhuta kotona, mutta hänen talouteen tuomilla euroilla ei pitäisi olla merkitystä siihen miten kotityöt jakautuvat.
itse olisin enemmän huolissani siitä, että ette pysty asiallista keskustelua käymään asiasta ja sopimaan sitä ja ymmärtämään toista. Mies pahoittaa mielensä joka kerta? HUh huh
Mä jättäisin tollasen miehen (tai naisen) nääntymään nälkäänsä, jos ei itse osaa itseään ruokkia. Tekisin puolet safkoista eli oman osuuteni, noin joka toinen kerta, mutta loppuajan söisin mitä huvittaa tai söisin ulkona.
Tai en oikeasti. En mä tollaisiin lähtisi mukaan. Kammottava ajatuskin. En olisi tuollaisessa parisuhtee(n irvikuva)ssa.