Aviomies odottaa minun huolehtivan syömisistään, onko tämä normaalia? Mitä tehdä?

Meillä on sellainen diili että koska mä pääsen ajoissa töistä niin mä käyn yleensä kaupassa ja mies tekee ruoan koska hän rakastaa kokkaamista. Meillä on google keep käytössä (tosi kätevä!), aina molemmat laitetaan ylös sinne kun jotain loppuu niin löytyy yhteisestä kauppalistasta. Mies yleensä laittaa sinne keeppiin kaiken tarvittavan jos haluaa tehdä jotain tiettyä ruokaa. Viimeaikoina on innostunut kokeilemaan kaikkia jamie oliverin juttuja :D

Vierailija kirjoitti:

Jos tuollaiseen ihan älyttömään oletukseen ei tehoa järkevä puhe, niin hyökkäys on paras puolustus. Ala huutaa hänelle heti tänä iltana, että missä on sun ruoka!!! Miksi mies ei ole tehnyt sulle ruokaa!?? Miksi hän jättää sut nääntymään nälkään! Hänen KUULUU huolehtia sun syömisistä!!

Koska tämä on yhtä älytöntä kuin hänen vastaava vaatimus sinulle, pääsette tasapainoon, jossa kumpikin hyväksyy ettei ole kohtuullista odottaa tuollaista puolisolta.

Sitten voitte asiallisesti sopia miten homma hoidetaan. Joiltakin pitää vaan ensin ottaa luulot pois. Raskasta kyllä, mutta joidenkin miesten kanssa on.

Tämä on niin totta, mäkin olen joutunut ottamaan luulot pois mieheltäni monessa asiassa. Ensimmäinen oli mykkäkoulu. Muutaman kerran sitä hetken katselin, sitten totesin että jos ei aikuinen mies saa suutaan auki siitä mikä vaivaa, niin mun puolesta voi olla sitten puhumatta vaikka maailman tappiin. Tämän jälkeen jatkoin elämääni niinkuin miestä ei olisi olemassakaan, eihän hän puhunut eikä reagoinut mun puheisiini. Parin päivän päästä se ymmärsi että olen tosissani, mykkäkoulu loppui siihen ja suu alkoi aukeamaan jos asiat harmitti. Muitakin vastaavia tilanteita on ollut, ja ihan asiasta on riippunut miten tämä koulutus on hoidettu. Joskus jumalattomalla raivarilla niin että tavarat hajoilee (laskelmoitu raivari siis, ei oikea), joskus antamalla omaa lääkettä takaisin päin.

Kun kerran puhe ei mene perille, on otettava kovemmat keinot käyttöön. 20 vuotta myöhemmin ollaan edelleen yhdessä, kommunikaatio pelaa, ja asiat selvitetään keskustelemalla. Töitä se kuitenkin vaati että sain heräteltyä miehen tajuamaan, että kun asiat hoidetaan asiallisesti, elämä on paljon helpompaa ja mukavampaa hänelläkin minun kanssani. Ilman minua tietenkin saa myös olla jos haluaa, se on hänen oma valintansa.

Ei hyvää päivää! Miksi pitää edes kysyä jotain noin älytöntä? Kysymyksessä aikuinen, ei alaikäinen oma lapsi.

Voiko tässäkin töitä jakaa? Meillä minä suunnittelen ruokalistat ja teen kauppalistat, mies käy kaupassa. Minä laitan ruuat, mies hoitaa riskit ja keittiön siivouksen. Molemmat olemme tyytyväisiä tähän työnjakoon.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Se on naisen osa. 

Jämpti on näin. 

t. mies

Kyllä se vaan jo aikain alussa oli niin, että mies metsästi ja nainen piti luolassa tulta yllä, jossa sitten paistettiin saalis.

väärin. Naiset keräilivät marjoja, syötäviä kasveja, siemeniä ja hyönteisiä. kun ei tullut saalista, syötiin sitä mitä oli saatu keräiltyä. Tätä vaihetta kutsutaankin metsästäjä-keräilijä vaihteeksi ihmiskunnan historiassa.

Tilaisin jostain valmisruuan kahdelle henkilölle arkipäivisin. Lauantaina ja sunnuntaina voisi lämmittää jotain jäämiä tai/ja tilata pitsaa tms pikaruokaa.

Tämä todennäköisesti säästäisi rahaa ja erityisesti hermoja. Sinulla ei tuhlaantuisi aikaa tähän ollenkaan ja mies voisi tyytyväisenä syödä äidin.. anteeksi vaimon hankkimia eväitä.

Vierailija kirjoitti:

Kyllä se niin menee kaikissa tuntemissani perheissä että mies yrittää saada naisen vastuuseen ruuanlaitosta. Naisen pitää vaan jaksaa tapella vastaan. Se on jatkuva taistelu jota pitää jaksaa käydä koska mikään järkipuhe ei tehoa.

Meilläkin. En jaksa tapella, teen vaan mitä haluan. Jos teen ruokaa, teen mitä haluan silloin kun haluan. Mies syö tai on syömättä. Jos en jaksa tehdä ruokaa, mies syö mitä syö, missä syö, ei ole mun ongelma. Nykyään useimmiten tehdään yhdessä ruoka josta on sovittu yhdessä, kun miestä ärsyttää ettei saa vastatehtyä kuumaa ruokaa muuten. Mies ei siis itse yksin kokkaa, ei kuulemma osaa

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Kyllä se niin menee kaikissa tuntemissani perheissä että mies yrittää saada naisen vastuuseen ruuanlaitosta. Naisen pitää vaan jaksaa tapella vastaan. Se on jatkuva taistelu jota pitää jaksaa käydä koska mikään järkipuhe ei tehoa.

Tämä on yksi niistä syistä miksi naisen kannattaa todella tarkkaan miettiä onko mitään järkeä muuttaa miehen kanssa yhteen. Miksi ottaa sonni sotkemaan kotiinsa kun sillä voi ratsastaa muuallakin, kuten sanonta kuuluu.

Tämä oli paras :) Olen samaa mieltä, näinhän se on.

Todella nopeasti vaihtoon tuo typerys ennen ku tulee lapsia tommosen kans. Et tule katumaan. Mokomakin sohvapottu.

Riippuu paljon siitä mitä vuorokaudessa teette. Kun jäin työttömäksi, aloin huolehtia kodinhoidosta melkein kokonaan. Ihan itse siis tein päätöksen, että siivoan, käyn kaupassa, laitan ruoat, huolehdin pyykistä jne. Kun olemme molemmat kokopäiväisesti töissä, teemme about puoliksi hommat.

Laiskoille ruoanlaittajille pieni tarina: Nainen oli kyllästynyt laiskaan, juopottelevaan mieheensä. Alkoi laittamaan tälle "suonet tukkoon" ruokia. Parissa vuodessa problem solved. Opetus: Jokainen aikuinen on itse vastuussa omasta terveydestään ja itsestään. Ihan itse. Piste.

Vierailija kirjoitti:

Meillä mies syyllisti minua siitä, että hän ei syö riittävän terveellisesti.

Oli siis käynyt terveystarkastuksessa ja havainnut, että hänen ruokavaliossaan on puutteita. Ja syy löytyi tietenkin minusta ja siitä, etten tarjoa hänelle riittävän monipuolisia aterioita.

 Miehiä on joka lähtöön.

Miehiä tosiaan on joka lähtöön, mutta pitää katsoa millaisen miehen kanssa haluaa jakaa elämänsä.

Vierailija kirjoitti:

Perunankeitosta tehdään salkkarin veroinen draama. Sillä itkun, uhriuden ja nokkiintumisen energialla olisi keitetty jo 10 kattilallista.

Minä olen aina ihmetellyt, että kun ruoanlaitto ja muut kotityöt kerran ovat niin helppoja ja vaivattomia, miksi ihmeessä nämä tietyt miehet eivät sitten hoida niitä itse sen sijaan, että nostavat niistä hirveän draaman.

Lakatkaa hyysäämästä näitä luusereita

Olenkohan mä jotenkin vanhanaikainen? Meillä perhe syö yhdessä, tai ainakin samaa ruokaa, eikä meillä ole eri hyllyjä, eri ostosreissuja tai erilaisia ruokia pitkin päivää tehtävänä. 

Meillä on ehkä eri tilanne, kun takana on jo pitkä perhe-elämä, mutta kyllä meillä on alusta lähtien ollut niin, että ei kumpikaan tehnyt ruokaa vain itselle ja syö sitä tyytyväisenä kun toinen tulee nälissään kotiin, vaan kyllä siitä on sovittu yhdessä. Ajan myötä asiat ovat hioutuneet niin, että se, kummalla on aikaa mihinkin, hoitaa se asian. Minä esim. hoidan enemmän ruokajuttuja, koska olen parempi kokki. Mies vastaavasti käy usein kaupassa. Minusta se, joka ruokaa laittaa, tekee sitä sitten molemmille, oli se kumpi hyvänsä. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Tämä aloitus pistää jälleen kerran miettimään mitä iloa naisesta ylipäätänsä on. Perinteisesti nainen on hankittu 1) pillun takia, 2) pitämään huolta ruokahuollosta, 3) hoitamaan panemisesta väistämättä syntyvistä lapsista.

Nyt kun tussun antaminen loppuu hääkakkuun tai viimeistään lasten syntymiseen eikä ruokahuoltokaan pelaa niin minkä ihmeen takia mies enää raahaisi naista perässään? Ja älkää tulko kertomaan mistään ihmissuhteista, miesten kaverit on miehelle sata kertaa parempia ihmissuhteita. Jos taas joku kommentoi ettei tuollainen mies edes saisi naista ja blaa blaa niin en ehkä saisi ostaa lehmääkään (eläimenpitosäännöt tms) mutta se ei ole minulle ongelma koska en toden totta halua hankkia mitään nautaa.

Hyvät päivän jatkot.

Se on voitto kaikille naisille jos kaltaisesi ei edes yritä löytää naista. Onneksi normaaleita fiksuja miehiä löytyy myös.

Muut miehet ei vaan sano tuota ääneen.Niitä kavereita kyllä löytyy ihan omasta sukupuolesta,ei sellaisen takia parisuhteeseen aleta.

Minä taas olen havainnoinut että nainen on yleensä miehelle juuri se syvin ja merkityksellisin ihmissuhde. Mitä voimakkaammin patriarkaatti vaikuttaa miehen elämässä ja mitä enemmän syrjäytynyt tämä on, sitä vaikeampi hänen on luoda merkityksellisiä ihmissuhteita muiden miesten kanssa. Siis sellaista syvää ystävyyttä jossa saa olla sellainen kuin on, puhua ja näyttää tunteita, jossa kuunnellaan ja autetaan toista. Ja sen tärkeämpää juuri se naisen, yleensä äidin tai tyttöystävän/puolison, olemassa olo miehelle on. Poikien kanssa on kiva puhua jalkapallosta ja muista merkityksettömistä, pinnallisista ja kevyistä aiheista, mutta naisen luokse mennään silloin kun halutaan laskea se maski ja levähtää, ja kun elämä potkii päähän.

Naisten syvimmät ihmissuhteet ovat yleensä melko tasapuolisesti joko oma äiti, ystävät tai oma mies.

Tosin miehen kaveriporukassa vaimot ehkä huolehtivat miestensä syömisistä, koska hän tuntuu pitävän sitä jonkinlaisena normina.

Ei vaan mies on oppinut tuon mallin kotoa. Pitää sinua äitinään. Ihan oikeasti, miten voit panna tuon miehen kanssa? Mulle tuollainen avuttomuus olisi turn off.

Kuulostaa aika tutulta, mutta ei ihan noin pahasti. Puoliso osaa käydä kaupassa ja tehdä ruokaa. Meille tulee ruuat kaupasta kerran viikossa.  Tilaus kauppaan tehdään yhdessä: minä kerron mitä on tulossa. Puoliso täydentää, jos keksii jotakin, mitä haluaa. Kun jääkaapissa ei sitten ole niin sanotusti "mitään", syy on tietysti minun, joka en ole tilannut tarpeeksi (ei rahasta kiinni) tai tilannut asioita, joista itse pidän. Sitkeästi vastaan, että jos et itse tiedä, mitä haluat syödä koskakin, mistä ihmeestä minä sen tietäisin. 

No ei ole normaalia. Itse teen omat ruokani ja usein myös vaimonkin (mulla ruokarajoitteita hänellä ei). Ei kaikkeen pidä suostua.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Se on naisen osa. 

Jämpti on näin. 

t. mies

Kyllä se vaan jo aikain alussa oli niin, että mies metsästi ja nainen piti luolassa tulta yllä, jossa sitten paistettiin saalis.

väärin. Naiset keräilivät marjoja, syötäviä kasveja, siemeniä ja hyönteisiä. kun ei tullut saalista, syötiin sitä mitä oli saatu keräiltyä. Tätä vaihetta kutsutaankin metsästäjä-keräilijä vaihteeksi ihmiskunnan historiassa.

No pitäkööt siis naiset edelleenkin nurisematta huolen ruuista.

hlgkff kirjoitti:

Riippuu paljon siitä mitä vuorokaudessa teette. Kun jäin työttömäksi, aloin huolehtia kodinhoidosta melkein kokonaan. Ihan itse siis tein päätöksen, että siivoan, käyn kaupassa, laitan ruoat, huolehdin pyykistä jne. Kun olemme molemmat kokopäiväisesti töissä, teemme about puoliksi hommat.

Laiskoille ruoanlaittajille pieni tarina: Nainen oli kyllästynyt laiskaan, juopottelevaan mieheensä. Alkoi laittamaan tälle "suonet tukkoon" ruokia. Parissa vuodessa problem solved. Opetus: Jokainen aikuinen on itse vastuussa omasta terveydestään ja itsestään. Ihan itse. Piste.

Jep, näin just. Puoliksi tehdään hommat. Kumpikaan ei ole vapaamatkustaja ja asioista pitää osata sopia. Jos joku duuni on toiselle vaikea ja vastenmielinen ja toiselle helppo, jaetaan sen mukaan. Jos toinen tekee pitkää työpäivää ja toinen osa-aikaista, osa-aikainen voi tehdä ruoat molemmille. Tosi outoa, että PARIsuhteessa, tehtäisiin ruoka vain itselleen. Yhdessä kokkaaminen on kivaa ja opettavaista.

t. pitkän avioliiton salaisuus.