Te, jotka ette usko Jumalaan, ettekö edes hädän hetkellä?

On kuolemanpelkoa ja usein ajattelen, että olisi niin paljon helpompi jos voisi uskoa kuolemanjälkeiseen elämään. Jumalaan en usko koska jos kristinuskon tai muiden valtauskontojen jumala olisi olemassa, hän olisi kammottavan julma tai välinpitämätön salliessaan kaiken kärsimyksen mitä maailmassa on ja mitä ihmiset toisilleen ja planeetalle tekevät.

On ollut montakin kertaa hätä ja olen pyytänyt apua joltain hyvältä sieltä jostain ja välillä olen apua saanut ja asiat järjestyneet hyvin. En usko missään nimessä raamattuun, enkä raamatun hirviöjumalaan. En edes hädän hetkellä.

Vierailija kirjoitti:

On kuolemanpelkoa ja usein ajattelen, että olisi niin paljon helpompi jos voisi uskoa kuolemanjälkeiseen elämään. Jumalaan en usko koska jos kristinuskon tai muiden valtauskontojen jumala olisi olemassa, hän olisi kammottavan julma tai välinpitämätön salliessaan kaiken kärsimyksen mitä maailmassa on ja mitä ihmiset toisilleen ja planeetalle tekevät.

Juuri noin. Ihmiset tekevät toisilleen pahoja tekoja, ei Jumala. Vastuu on ihmisillä. Ohjekirja, Raamattu, on annettu. Viimeistä sanaa ei ole vielä sanottu.

En pelkää kuolemaa, joten en tarvitse siihen mitään sen kummenmpaa lohtuakaan.

Miten se jumala kuolemanpelkoon tehoaa? Jokainen täältä aikanaan lähtee koiranputkea pukkaamaan eikä vielä kukaan ole tullut takaisn kertomaan että herra herätti henkiin

No, ei se olematon olevaksi muutu hädässäkään.

Kuolemaa pelkään siinä mielessä, että elämä on toistaiseksi kivaa sekä minulla on minusta riippuvaisia läheisiä.

Olen ollut kahdesti lähellä kuolemaa (vakava tapaturma ja syöpä), ja kummallakaan kerralla ei käynyt jumalat mielessäkään. Ehdin vain ajatella suruissani, etten ehkä näkisi läheisiäni enää koskaan, ja se oli suurin pelko. En usko kuolemanjälkeiseen elämään sinänsä (eli että meistä jäisi jotain tietoista jälkeen, joka vielä kykenisi havainnoimaan ja tuntemaan, kun aivomme ja elintoimintomme sammuvat) ja vielä vähemmän mihinkään uskontojen satuiluihin, mutta energiamme ei katoa, ja tietyllä tavalla jäämme samaksi osaksi universumia kuin ennenkin, vain eri muodossa.

Se, että elämme toisten ihmisten muistoissa, pitää meidät toki elossa kauniilla tavalla, vaikkei se kuoleman hetkellä ketään lohduta.

Elämä on paljon pelottavampaa kuin kuolema.

Ei kai sinunkaan elämänkatsomus tilanteesta riippuen muutu, ap. Miksi kenenkään muunkaan?

No en.

Se on leffoissakin kuvattu, että vaikka olisi agnostikko, tai ehkä jopa ateisti, niin kovan hädän hetkellä käännytään Jumalan puoleen. Miten legittiä se sitten on, on eri asia, mutta sillä hetkellä se on aito rukous.

En usko missään tilanteessa.

Vierailija kirjoitti:

Olen ollut kahdesti lähellä kuolemaa (vakava tapaturma ja syöpä), ja kummallakaan kerralla ei käynyt jumalat mielessäkään. Ehdin vain ajatella suruissani, etten ehkä näkisi läheisiäni enää koskaan, ja se oli suurin pelko. En usko kuolemanjälkeiseen elämään sinänsä (eli että meistä jäisi jotain tietoista jälkeen, joka vielä kykenisi havainnoimaan ja tuntemaan, kun aivomme ja elintoimintomme sammuvat) ja vielä vähemmän mihinkään uskontojen satuiluihin, mutta energiamme ei katoa, ja tietyllä tavalla jäämme samaksi osaksi universumia kuin ennenkin, vain eri muodossa.

Se, että elämme toisten ihmisten muistoissa, pitää meidät toki elossa kauniilla tavalla, vaikkei se kuoleman hetkellä ketään lohduta.

Minä ajattelen niin, että meissä oleva energia siirtyy seuraavalle sukupolvelle. Esim. minä olen saanut ennen syntymääni kuolleen mummoni energian. En kuitenkaan koe olevani mitenkään uudestaan syntynyt vaan olen ihan uusi elämä muuten, energia vaan on siirtynyt eteenpäin niin kuin kaikki kulkee luonnossa eteenpäin.

En.

Miksi pelkäisin kuolemaa? Kaikki kuolevat joskus. Ja miksi pitäisi joltakin satuolennolta "pyytää apua" silloin. Ei se mitään auta. Ja olen ollut lähellä kuolemaa useasti, niin sairauden kuin tapaturmankin johdosta.

Vierailija kirjoitti:

Miten se jumala kuolemanpelkoon tehoaa? Jokainen täältä aikanaan lähtee koiranputkea pukkaamaan eikä vielä kukaan ole tullut takaisn kertomaan että herra herätti henkiin

Oletko ikinä ollut aidossa kuolemanpelossa?

Vierailija kirjoitti:

Se on leffoissakin kuvattu, että vaikka olisi agnostikko, tai ehkä jopa ateisti, niin kovan hädän hetkellä käännytään Jumalan puoleen. Miten legittiä se sitten on, on eri asia, mutta sillä hetkellä se on aito rukous.

Älä puhu leffoista, kun kysytään oikeasta elämästä.

Sitä paitsi: amerikkalaisissa leffoissa uskonto on usein pääosassa.

Olen pyytänyt erilaisia asioita usein, mutta lopetin pyytämisen ja rukoilemisen, kun huomasin, ettei vastakaikua tullut. Välillä hairahdun puhuelemaan huoneessa yläkerralle, mutta olen aika vakuuttunut, että puhelen vain seinille vaikka toivoisin toisin. Yläkertaan silti yritän uskoa ja toivoa, mutta ei tule vastakaikua. Jumalaa ei siis mun jutut vaan  kiinnosta. Hän on kaukainen.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Se on leffoissakin kuvattu, että vaikka olisi agnostikko, tai ehkä jopa ateisti, niin kovan hädän hetkellä käännytään Jumalan puoleen. Miten legittiä se sitten on, on eri asia, mutta sillä hetkellä se on aito rukous.

Älä puhu leffoista, kun kysytään oikeasta elämästä.

Sitä paitsi: amerikkalaisissa leffoissa uskonto on usein pääosassa.

Hollyweird elokuvissa Kristinusko ei ole pääosassa. Passion of Christ elokuvassa oli ja se maksoi sen päänäyttelijän uran. Hollywood mustalistasi hänet. Hän oli seuraava nouseva tähti, mutta koska on Kristitty niin päättä tehdä Mel Gibsonin kanssa sen elokuvan sillä hinnalla että se maksoi hänen uransa.

En

Sotien aikaan sanottiin, että juoksuhaudoista ei löydy ateisteja.