Lue keskustelun säännöt.
Voiko koko lapsuus- ja nuoruusikänsä väkivaltaisessa kodissa elänyt olla joskus tasapainoinen aikuinen?
09.07.2022 |
Jopa niin, että on itse ammattikasvattaja?
Kuitenkin välit sukulaisiin poikki eikä koskaan puhu lapsuuden traumoistaan ts. pyyhkii pois kaiken ikävän. T. Huolestunut ystävä
Kommentit (28)
Vierailija kirjoitti:
Totta kai voi. Ja miksi pitäisi olla väleissä sukuun, joka aiheutti traumani? Kerrohan yksikin järkevä syy. Välimatka on pakollinen toipumisen kannalta.
Miksi mun pitäisi pyöriä traumoissa ja tilittää niitä jatkuvasti muille? Ehkä mulla ei enää ole traumoja, koska olen käsitellyt niitä ammattilaisten kanssa. Muistutat veljeäni, joka totesi etten minä ole näköjään vieläkään pystynyt käsittelemään perheessämme tapahtuneita asioita, koska olen "tällainen". Eli iloinen, ulospäin suuntautunut, henkisesti vapaa, elämässä menestynyt. Oikea tapa olisi veljeni mielestä pyöriä vuosikymmenet ongelmissa.
Ja juu, olen myös ns. ammattikasvattaja. :)
Ei saa morkata veljeä, veli on orkidea ja sinä voikukka.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ennen lähes 100% kodeista oli väkivaltaisia (tukkapölly, luunapit, piiska ym) ja silti useimmat ihmiset kasvoivat normaaleiksi aivan kuin nykyisinkin.
Mitä tarkoitat tasapainoisella aikuisella? Onko tasapaino sinun vai sen toisen ihmisen, jostnka asioista kerrot täällä, arvo tai tavoite?
Jotenkin tosi nihkeä aloitus.
Minä en kyennyt itsenäisesti tasapainoa saavuttamaan tai edes ymmärtänyt, mitä se tarkoittaisi, kun ei sellaisesta ollut mitään kokemusta. Terapian avulla taas olen päässyt pitkälle.
Välit poikki sukulaisiin ei kylläkään ole sen merkki, ettei olisi tasapainoinen. Joiltain ihmisiltä vain täytyy suojata itsensä.
Vierailija kirjoitti:
Ennen lähes 100% kodeista oli väkivaltaisia (tukkapölly, luunapit, piiska ym) ja silti useimmat ihmiset kasvoivat normaaleiksi aivan kuin nykyisinkin.
Mikä on "ennen"? Itse olen syntynyt 70-luvulla enkä tiedä ketään jota olisi enää hakattu. Ihan normaaliksi kasvoimme ilman väkivaltaa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Ennen lähes 100% kodeista oli väkivaltaisia (tukkapölly, luunapit, piiska ym) ja silti useimmat ihmiset kasvoivat normaaleiksi aivan kuin nykyisinkin.
Ennen oli työpaikoillakin fyysistä väkivaltaa ja ihan normaaleja ihmisiä sieltä lähti kotiin. Kun sai potkut niin ihan oikeasti sai potkut.
Harmillista että ajat muuttuvat, vaikka ihminen kyllä kestää väkivaltaa.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ennen lähes 100% kodeista oli väkivaltaisia (tukkapölly, luunapit, piiska ym) ja silti useimmat ihmiset kasvoivat normaaleiksi aivan kuin nykyisinkin.
Ennen oli työpaikoillakin fyysistä väkivaltaa ja ihan normaaleja ihmisiä sieltä lähti kotiin. Kun sai potkut niin ihan oikeasti sai potkut.
Harmillista että ajat muuttuvat, vaikka ihminen kyllä kestää väkivaltaa.
Tekisipä gutaa jos voisi vaikka tukistamalla vähän ojentaa virheitä tekeviä töissä.
Totta kai voi. Ja miksi pitäisi olla väleissä sukuun, joka aiheutti traumani? Kerrohan yksikin järkevä syy. Välimatka on pakollinen toipumisen kannalta.
Miksi mun pitäisi pyöriä traumoissa ja tilittää niitä jatkuvasti muille? Ehkä mulla ei enää ole traumoja, koska olen käsitellyt niitä ammattilaisten kanssa. Muistutat veljeäni, joka totesi etten minä ole näköjään vieläkään pystynyt käsittelemään perheessämme tapahtuneita asioita, koska olen "tällainen". Eli iloinen, ulospäin suuntautunut, henkisesti vapaa, elämässä menestynyt. Oikea tapa olisi veljeni mielestä pyöriä vuosikymmenet ongelmissa.
Ja juu, olen myös ns. ammattikasvattaja. :)