Kannattaako enää elää kun elämästä puuttuu työ, mies ja ystävät?
Elämän sisältö on pelkkää seinien tuijotusta, itkua ja loputonta yksinäisyyttä. En vaan jaksaisi enää. Työtä ja rahaa ei ole, ei miestä ja rakkautta eikä sen puoleen yhtään ystävääkään. Kaikki normaali perhe-elämineen ja parisuhteineen on kokonaan poissa.
Kommentit (97)
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kannattaisiko alkaa elää ja tulla sieltä neljän seinän sisältä pois. Hae opiskelemaan, tapaa uusia ihmisiä, mene tinderiin ym.
Tinder ei ole juttuni ja olen opiskeluni jo opiskellut. Et ymmärrä yhtään yksinäisyyttä..
kyllä minä ymmärrän, että yksinäisyytesi on sitä, että itket kotona, kun prinssi ei tule sieltä hakemaan, etkä tee itse mitään asian eteen
Väärin. Olen ollut aktiivinen mutta en halua puolisokseni alkoholistia, en valehtelijaa enkä narsisistia.
Ei meistä kukaan halua, mutta totuus on että yksi noista on pakko valita jos haluaa suhteeseen. Muuta ei ole. Minä suosittelen sinkku elämää.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Netissä kitisemisen sijaan voisit vaikka mennä terapiaan, hommata jonkin (mieluusti sosiaalisen) harrastuksen tai vaikka koittaa päästä sinne töihin.
Netissä syyttelyn ja kiusaamisen takia voisit mennä terapiaan. En ole masentunut vaan yksinäinen ja en harrasta kun jäin sielläkin yksin eikä löytynyt paria joten ryhmäliikunnan vetäjäkin sanoi ettei kannata jäädä tänne kun menee pelkäksi seisomiseksi. Olen hakenut töitä mutta kaikkialta tulee sama litania "kiitos mutta ei kiitos"
En minä mistään masennuksesta mitään sanonutkaan, sinulla kuulostaisi olevan ihan muita ongelmia.
ongelmani ovat miehen puute, ystävien puute ja työn puute. Olen tehnyt kaikkeni asioiden saamiseksi mutta ketään en voi pakottaa ystäväksi ja olen asiasta surullinen. En tiennyt että terapeutti rupeaa ystäväksi - tuskinpa.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kannattaisiko alkaa elää ja tulla sieltä neljän seinän sisältä pois. Hae opiskelemaan, tapaa uusia ihmisiä, mene tinderiin ym.
Tinder ei ole juttuni ja olen opiskeluni jo opiskellut. Et ymmärrä yhtään yksinäisyyttä..
kyllä minä ymmärrän, että yksinäisyytesi on sitä, että itket kotona, kun prinssi ei tule sieltä hakemaan, etkä tee itse mitään asian eteen
Väärin. Olen ollut aktiivinen mutta en halua puolisokseni alkoholistia, en valehtelijaa enkä narsisistia.
Ei meistä kukaan halua, mutta totuus on että yksi noista on pakko valita jos haluaa suhteeseen. Muuta ei ole. Minä suosittelen sinkku elämää.
Ap muuta ulkomaille niin löydät työn ja miehen nopeasti. Sinun täytyy vain osata puhua englantia.
Kyllähän se on vaikeaa jos ei ole mitään. Saatko iloa mistään harrastuksista tai luonnosta? Minne ystävät ovat hävinneet?
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Siitä vaan baariin ja vähän meikkiä päälle. Naisen huomio yksinäiselle miehelle siellä on kuin taivaanlahja joten jos olet aktiivinen seurustelija niin et kauaa sinkku ole, josset nyt aivan elefanttitautinen ole.
Heh. Haluan naimisiin ja perustaa perheen en yhden yön juttua.
Aika moni naimisissa oleva pari on Suomessa tavannut alunperin baarissa.
Jos baarit ja Tinder ei vain ole "sinun juttusi", niin ole sitten yksin. Ei se baareissa (tai missä tahansa) naisten lähestyminen tai Tinderissä viestien lähettäminen sadannen kerran ole monen miehenkään juttu, mutta niitä on vain pakko tehdä, jos yksinäisyys vaivaa liikaa.
Kuules kun kaikkien elämä ei ole keskittynyt baarielämään ja viinaksiin. Ymmärrätkö yhtään että kaikki eivät juo eivätkä halua juovaa puolisoa?
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kannattaisiko alkaa elää ja tulla sieltä neljän seinän sisältä pois. Hae opiskelemaan, tapaa uusia ihmisiä, mene tinderiin ym.
Olet elänyt aina yltäkylläisyydessä etkä ymmärrä yksinäisyyttä ja yksinäisiä ihmisiä. Olen lähes samassa tilanteessa aloittajan kanssa ja ei naurata. Hankala ystävystyä kun vastapuoli ei ole vastaanottavainen.
Jos vastapuoli ei ole vastaanottavainen, hän on silloin väärä vastapuoli. Onnellinen saa olla ihminen, joka löytää oikean ystävän aikuisiässä. Me muut voidaan tyytyä hyvän päivän tuttaviin ja muihin pinnallisempiin kohtaamisiin. Ystävyyssuhteita pitää hoitaa eli ei ole aivan vaivatonta tämäkään. Sanonta: "Jos haluat ystävän, sulje toinen silmäsi, jos haluat pitää ystävän, sulje molemmat". Pelkästään saamapuolella ei voi olla. Aviopuolison kanssa tämä on vielä kymmenen kertaa vaativampaa. Ei muuta kuin eteenpäin. Ei elämän ole tarkoituskaan olla onnellista saati helppoa.
En oo ikinä ollu työelämässä enkä aijokaan! Työelämä sanan voi korvata myös sanoilla ystävä ja mies. :D
Samaa mietin vaikka on opiskelut ja työt. Ei vain ole mitään millä olisi mitään merkitystä.
Juopot ja muut riippuvaiset saavat apua yhteiskunnalta. Miksi me yksinäiset emme saa mitään?
Vierailija kirjoitti:
Kyllähän se on vaikeaa jos ei ole mitään. Saatko iloa mistään harrastuksista tai luonnosta? Minne ystävät ovat hävinneet?
Ainoa ystäväni oli lemmikkikoirani joka piti lopettaa. Ihmisystäviä ei ole koskaan ollut mutta yritystä sen puoleen on.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Netissä kitisemisen sijaan voisit vaikka mennä terapiaan, hommata jonkin (mieluusti sosiaalisen) harrastuksen tai vaikka koittaa päästä sinne töihin.
Netissä syyttelyn ja kiusaamisen takia voisit mennä terapiaan. En ole masentunut vaan yksinäinen ja en harrasta kun jäin sielläkin yksin eikä löytynyt paria joten ryhmäliikunnan vetäjäkin sanoi ettei kannata jäädä tänne kun menee pelkäksi seisomiseksi. Olen hakenut töitä mutta kaikkialta tulee sama litania "kiitos mutta ei kiitos"
En minä mistään masennuksesta mitään sanonutkaan, sinulla kuulostaisi olevan ihan muita ongelmia.
ongelmani ovat miehen puute, ystävien puute ja työn puute. Olen tehnyt kaikkeni asioiden saamiseksi mutta ketään en voi pakottaa ystäväksi ja olen asiasta surullinen. En tiennyt että terapeutti rupeaa ystäväksi - tuskinpa.
Joo, voi olla ettei mikään terapia auta tuollaista ihmistä. Taitaakin olla jokin parantumaton vamma.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Netissä kitisemisen sijaan voisit vaikka mennä terapiaan, hommata jonkin (mieluusti sosiaalisen) harrastuksen tai vaikka koittaa päästä sinne töihin.
Netissä syyttelyn ja kiusaamisen takia voisit mennä terapiaan. En ole masentunut vaan yksinäinen ja en harrasta kun jäin sielläkin yksin eikä löytynyt paria joten ryhmäliikunnan vetäjäkin sanoi ettei kannata jäädä tänne kun menee pelkäksi seisomiseksi. Olen hakenut töitä mutta kaikkialta tulee sama litania "kiitos mutta ei kiitos"
Jos vetäjä ei itse osaa järjestää tuntejaan niin että kaikki pystyvät osallistumaan niin silloin on kyllä vetäjässä se vika eikä sinussa. Jos et onnistu löytämään ystäviä yhdestä paikasta kannattaa vaan reippaasti kokeilla toista paikkaa.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Siitä vaan baariin ja vähän meikkiä päälle. Naisen huomio yksinäiselle miehelle siellä on kuin taivaanlahja joten jos olet aktiivinen seurustelija niin et kauaa sinkku ole, josset nyt aivan elefanttitautinen ole.
Heh. Haluan naimisiin ja perustaa perheen en yhden yön juttua.
Aika moni naimisissa oleva pari on Suomessa tavannut alunperin baarissa.
Jos baarit ja Tinder ei vain ole "sinun juttusi", niin ole sitten yksin. Ei se baareissa (tai missä tahansa) naisten lähestyminen tai Tinderissä viestien lähettäminen sadannen kerran ole monen miehenkään juttu, mutta niitä on vain pakko tehdä, jos yksinäisyys vaivaa liikaa.
Kuules kun kaikkien elämä ei ole keskittynyt baarielämään ja viinaksiin. Ymmärrätkö yhtään että kaikki eivät juo eivätkä halua juovaa puolisoa?
Ymmärrän tosi hyvin. En itsekään tykkää olla baareissa. Mutta baarit on jotenkin kummasti Suomessa ainoa hyväksytty paikka lähestyä ihmisiä. Jos ei käy niissä, ihmisiä täytyy sitten lähestyä jossain muualla. Ihan yksinkertaista.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Siitä vaan baariin ja vähän meikkiä päälle. Naisen huomio yksinäiselle miehelle siellä on kuin taivaanlahja joten jos olet aktiivinen seurustelija niin et kauaa sinkku ole, josset nyt aivan elefanttitautinen ole.
Heh. Haluan naimisiin ja perustaa perheen en yhden yön juttua.
Aika moni naimisissa oleva pari on Suomessa tavannut alunperin baarissa.
Jos baarit ja Tinder ei vain ole "sinun juttusi", niin ole sitten yksin. Ei se baareissa (tai missä tahansa) naisten lähestyminen tai Tinderissä viestien lähettäminen sadannen kerran ole monen miehenkään juttu, mutta niitä on vain pakko tehdä, jos yksinäisyys vaivaa liikaa.
Eli jos ei etsi seksisuhdetta haluavia helppoheikkejä ja alkoholisteja kun itse ei edes juo, on vain oltava yksin?
No näinhän se Suomessa taitaa tosiaan mennä.
Mitä tarjottavaa sinulla on miehelle? Moni mies kyllä ottaa melkeinpä ihan kenet vain naisen saa, mutta jos miehellä on kaikki hyvin sinkkunakin tai vientiä edes vähän, miksi hän ottaisi juuri sinut? Et näiden tekstien perusteella vaikuta yhtään kivalta etkä kiinnostavalta.
Ei ihmisiä kiinnosta, valitettavasti. Vasta sitten kun sinulle tapahtuu asioita ja olet ns. hankkinut elämän muutut muiden silmissä kiinnostavaksi. Ja puhun nyt siis kokemuksen syvällä rinta-äänellä.
Mitään ei oikein voi tehdä koska ei ole rahaa. Ihmisten kommentit että lähde baarin tai vietä mukava päivä kaupungilla ovat lähinnä utopistisia. Ei ole sitä ylimääräistä viittäkymppiä jonka nuo huvit kustataisivat.
Sitten kun tapaa ystäviä niin ei ole oikein mitään juteltavaa kun mitään ei ole tapahtunut. Lämmintin makaroonilaatikkoa ja katsoin taas illan telkkaria.. koita niistä nyt vääntää jotain syvällistä kun ainut asia minkä haluat on huutaa että olet täynmä synkkyyttä ja pahaa oloa.
No ukko minulla sentään on tätä kaunetta vielä jakamassa. Kohta varmaan lähtee sekin.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Netissä kitisemisen sijaan voisit vaikka mennä terapiaan, hommata jonkin (mieluusti sosiaalisen) harrastuksen tai vaikka koittaa päästä sinne töihin.
Netissä syyttelyn ja kiusaamisen takia voisit mennä terapiaan. En ole masentunut vaan yksinäinen ja en harrasta kun jäin sielläkin yksin eikä löytynyt paria joten ryhmäliikunnan vetäjäkin sanoi ettei kannata jäädä tänne kun menee pelkäksi seisomiseksi. Olen hakenut töitä mutta kaikkialta tulee sama litania "kiitos mutta ei kiitos"
En minä mistään masennuksesta mitään sanonutkaan, sinulla kuulostaisi olevan ihan muita ongelmia.
ongelmani ovat miehen puute, ystävien puute ja työn puute. Olen tehnyt kaikkeni asioiden saamiseksi mutta ketään en voi pakottaa ystäväksi ja olen asiasta surullinen. En tiennyt että terapeutti rupeaa ystäväksi - tuskinpa.
Joo, voi olla ettei mikään terapia auta tuollaista ihmistä. Taitaakin olla jokin parantumaton vamma.
Olen eri mutta minua oltiin ohjeistamassa terapiaan yksinäisyyden takia mutta jätin menemättä koska asioiden vatvominen ei auta asiaan millään tavalla.
Vierailija kirjoitti:
Siitä vaan baariin ja vähän meikkiä päälle. Naisen huomio yksinäiselle miehelle siellä on kuin taivaanlahja joten jos olet aktiivinen seurustelija niin et kauaa sinkku ole, josset nyt aivan elefanttitautinen ole.
Älä pilkkaa oikeita elefanttitautisia. Kyseessä on sairaus, jolle ei voi mitään.
Toisekseen- eli läskien naisten ei kannata siis vaivautua.
Itse olisin onnellinen jos vain nuo puuttuisi ja olisin terve.
Ap mene lääkäriin ja hanki masennuslääkkeet ja joku lemmikki. Alat voimaan paremmin ja saat kyllä töitä tai ystäviä. Jos elämässä ei ole mitään sitovaa, voi myös muuttaa. Hae töitä kerran päivässä ja mene ilmaistapahtumiin yksin sillä aikaa kun ystäviä ei vielä ole.
Aika moni naimisissa oleva pari on Suomessa tavannut alunperin baarissa.
Jos baarit ja Tinder ei vain ole "sinun juttusi", niin ole sitten yksin. Ei se baareissa (tai missä tahansa) naisten lähestyminen tai Tinderissä viestien lähettäminen sadannen kerran ole monen miehenkään juttu, mutta niitä on vain pakko tehdä, jos yksinäisyys vaivaa liikaa.