Lue keskustelun säännöt.
Mieheni kummisetä lahjoitti miehelleni 60k asuntoon, nyt eroamme..
09.07.2022 |
Mentyämme naimisiin mieheni edesmennyt kummisetä lahjoitti miehelleni 60000€ yhteisen ensimmäisen asuntomme ostoon. Sillä maksettiin käsiraha ja olemme lyhentäneet yhteistä asuntolainamme viimeiset 15v, ja asunto alkaa olla maksettu. Ero edessä ja ositus. Jättäisitkö ko 60000€ suoraan miehellesi ja jakoon tämän jälkeen jäävä osuus. Tuolloin lahjasta ei tehty mitään sopimusta tms että on vain miehelleni, kuitenkin joku moraalinen ääni tässä soi. On kuitenkin mielestäni selvää että kummisetä halusi tukea mieheni tulevaa elämää. Itse mietin että on ihan ok että osituksessa tämä 60000€ jää suoraan miehelleni seuraavaan elämnvaiheeseen avuksi. Onko jotain näkökulmia mitä en tajua?
Kommentit (107)
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
mies syyttäköön itseään, kun meni naimisiin. kyllä se oli jo silloin tiedossa, että lähes kaikki eroavat ja erossa puolet miehen omaisuudesta menee naiselle. nämä ovat vain oppirahoja miehelle
Mikä tämä fantasiamaailma on, jossa naisilla on aina tasan nolla omaa omaisuutta? Ja jossa miehillä on vaikka mitä rikkauksia mutta eivät silti tee avioehtoa mennessään näiden täysin tyhjätaskujen kanssa naimisiin?
Näistä oikeusriidoista osa päätyy lehtien palstoille.
https://www.is.fi/taloussanomat/oma-raha/art-2000006640308.html
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Oletko ollut kotona useamman vuoden hoitamassa yhteisiä lapsianne? Jos olet, ottaisin sinuna puolet omaisuudesta.
Ainakin minun omatunto kehottaa jättämään osuuden miehelle.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
naiselle kuuluu vihervasemmiston lain mukaan puolet miehen omaisuudesta, on se sitten ansaittua tai lahjaksisaatua
Älä jaksa. Tässäkin tapauksessa nainen on maksanut puolet asuntolainasta ja asunnosta, vähennetteny lahjaosuus.
Ja pakko kysyä, mistä oletus, ettei naiset käy töissä ja maksa asumisesta, kun tilastojen mukaan naiset omistavat enemmän omistusasuntoja kuin miehet.
Ja ap. moraalisesti, sinun osuus 60.000€ vähempi.
Missään ei sanottu, että nainen on maksanut puolet. Vain että mies sai selvästi 60 000 e kummisedältä ja loput maksettiin "yhdessä". Missään ei ole sanottu, onko nainen maksanut 5 %, 25%, 50 %, 75 % vai jotain muuta.
Jos olisin ap:n tilalla, antaisin miehelle 60000 euroa ja loput puoliksi. Voi olla, että joku laki määrittelee toisin, mutta olisi reilua ja oikeudenmukaista antaa miehen pitää perintönsä, koska hän on sen saanut.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Jättäisin 60t miehelle. Meillä mies maksoi 7500e enemmän muuttaessamme yhteiseen kotiin ja pidän itsestäänselvyytenä, että sen verran enemmän mies saa käteen jos eroamme tai myymme tämän.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kristallikissa kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Omalle asiakkaalleni ilman muuta sanoisin, että ositettavaan omaisuuteen kuuluu enkä suosittelisi osituksen ulkopuolelle jättämistä. Jos asiakas kuitenkin haluaa, että jätetään osituksen ulkopuolelle, niin tottakai silloin sitten niin.
asianajaja
Miksi? Miksi sinun pitää olla ahne, ihmisten välejä sotkeva lokki, jos asiakas ymmärtää kokonaisuuksia paremmin, eli esim. mikä on ollut lahjanantajan tarkoitus?
En minä mikään lokki ole :D Tehtäväni asianajajani on aina ajatella päämieheni edun kannalta ja kertoa juridiset vaihtoehdot sekä sanoa oma suositukseni tilanteessa. Minähän kommentissani sanoin nimenomaan, että jos asiakas kuitenkin haluaa, että jätetään osituksen ulkopuolelle, niin silloin sitten niin tietenkin toimitaan.
asianajaja
Ei sua kiinnosta kuin sun palkkio.
Tämä on mun mielestä aina jotenkin mielenkiintoinen ilmiö/väite, että asianajajia kiinnostaa aina ainoastaan ja vain oma palkkio. Väittäisin, että kaikkia töissäkäyviä ihmisiä oma palkka kiinnostaa ja sen takia töitä tehdään, että elanto saadaan.
Kuitenkin pystyn väittämään, ja omalta kohdaltani jopa tietämään, että suuri osa meistä todella välittää asiakkaistaan ja ollaan todella kiinnostuneita lopputuloksesta ja siitä, että oma asiakas saa hyvän lopputuloksen. Tämä korostuu etenkin lapsiasioissa, sillä niiden päätösten kanssa joutuu elämään vuosikaudet.
Itse koen olevani täysin oikealla alalla. Auttamisen halu on vahva.
Teemme todella paljon työtä, josta emme laskuta yhtään mitään. Viimeksi eilen keskustelin vanhan asiakkaani kanssa yli tunnin, tai lähinnä kuuntelin, sillä hänen miehensä oli kuoli yllättäen pari päivää sitten. Ei siitä mitään laskutusta tule. Rouva varmasti soittaa vielä useampaan kertaan minulle suruaan.
Puhelinneuvontaa annan lähes päivittäin ilmaiseksi. Siis sellaisissa tapauksissa, missä minun ei tarvitse lukea asiakirjoja, vaan pystyn neuvomaan puhelimitse. Välillä nämä neuvonnat kestää puolikin tuntia. Ei laskutusta. Tämän teen siksi, että se ei ole minulta pois. Tieto on minulla pään sisällä eikä vaadi minulta erityisiä toimenpiteitä kuin ainoastaan kuunnella ja neuvoa.
Lisäksi olen ollut aktiivinen kirjastossa annettavissa Asianajopäivystyksissä. Eli sinne voi kuka tahansa tulla ja asianajaja ottaa vastaan aivan kuin toimistossa ja käydään asioita läpi. Ei niistä meille mitään makseta. Vapaaehtoistyötä. Asiakirjoja noissa päivystyksissä ei laadita, sillä aikaa siihen ei ole, sillä päivystys kestää 3 tuntia ja asiakkaita on jonossa odottamassa.
Tällä viikolla autoin iäkästä naapuriani osamaksusopimuksen tekemisessä ja selvitin hänen ulosottoasiaansa. En laskuttanut.
Eli kyllä tämä "asianajajaa ei kiinnosta kuin oman palkkion suuruus" ottaa aika ajoin pahasti päähän, kun puhutaan sellaisista asioista, mistä ei ole mitään todellista tietoa.
Aivan varmasti meidän alalla, niin kuin monella muullakin alalla, on niitä, joiden toiminta perustuu pelkkään dollarinkuviin silmissä. Enemmän tätä on kuitenkin yrityspuolella. Suuri osa meistä haluaa todella auttaa päämiestään.
Alapeukkua pukkaa, kun tiedän tasan tarkkaan, että täällä on näitä jääräpäitä, jotka ovat päättäneet, että kaikki asianajajat ovat p -seestä ja ainoastaan kusettavat. Niinkuin minäkin kusetan tällä avautumisellani.....
asianajaja
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
trolli. ei kukaan nainen jätä miehen omaisuutta miehelle, kun puolet siitä saa laillisesti itselle
Tai laittomasti.
Jättäisin miehelle. Kun itse erosin niin ositimme niin että molemmat saivat omat säästönsä, sijoituksensa, autonsa ja perintönsä. Puoliksi omistettu omakotitalo laitettiin puoliksi. Itse pitäisin melko ahneena ottaa omaisuutta jonka miehen sukulainen on lahjoittanut tai joka on tullut perintönä. Yhteisen elämän aikana kertyneestä varallisuudesta sitten voi keskustella tapauskohtaisesti (esim. jos toinen on ollut pitkään kotona lasten kanssa tai uhrannut oman uransa tukeakseen puolison expat tms työtä).
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Oletko ollut kotona useamman vuoden hoitamassa yhteisiä lapsianne? Jos olet, ottaisin sinuna puolet omaisuudesta.
Eli kun mies on maksanut yksinään perheen elannon useamman vuoden ajan, niin otetaan vielä miehen saama lahjakin?
Mikä logiikka?
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
mies syyttäköön itseään, kun meni naimisiin. kyllä se oli jo silloin tiedossa, että lähes kaikki eroavat ja erossa puolet miehen omaisuudesta menee naiselle. nämä ovat vain oppirahoja miehelle
Mikä tämä fantasiamaailma on, jossa naisilla on aina tasan nolla omaa omaisuutta? Ja jossa miehillä on vaikka mitä rikkauksia mutta eivät silti tee avioehtoa mennessään näiden täysin tyhjätaskujen kanssa naimisiin?
sitä kutsutaan suomeksi. nainen ottaa aina itseään rikkaamman miehen. yksin jäävät köyhät miehet ja rikkaat uranaiset.
Tämä muuten ei ole totta. Suomessa mennään naimisiin saman yhteiskuntaluokan sisällä, eli koulutetut menestyjät naivat koulutettuja menestyjiä jne. Toki epätasa-arvo palkoissa ja lasten saaminen näkyy siinä, että naisten palkat ovat parisuhteessa hieman pienempiä, mutta perintöjä ja omaisuuden siirtoja suvussa tulee ihan tasaisesti molemmille sukupuolille, joten todellisuudessa ero ei ole niin suuri kuin palkkojen ero. Eikä naisilla ole mitään nollatuloja. Naiset ovat koulutetumpia kuin miehet, ja lääkärit, opettajat, hammaslääkärit ym naisammatit ovat ihan ok palkattuja.
On äärimmäisen harvinaista, että erossa nainen saisi puolet miehen omaisuudesta, nimenomaan Suomessa, missä naiset tekevät paljon palkkatöitä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Olipa hölmö kummisetä. Minäkin olen avustanut poikaani sekä auton että asunnon ostossa, mutta vain koska nuo ovat tullet yksin hänen nimiinsä. Puolison kanssa yhteiseen en olisi rahojani antanut.
Vierailija kirjoitti:
Jättäisin 60t miehelle. Meillä mies maksoi 7500e enemmän muuttaessamme yhteiseen kotiin ja pidän itsestäänselvyytenä, että sen verran enemmän mies saa käteen jos eroamme tai myymme tämän.
Oikeassa parisuhteessa noita on aika vaikea laskea.
Kun menimme naimisiin, minä maksoin mieheni opintolainan pois. Vanhempani osallistuivat huomattavalla summalla asunnon ostoon. Myöhemmin saimme monta lasta, erityisesti miehen toiveesta, jolloin minun tuloni laskivat. Sitten taas elätin hetken miestä, kun hän tarvitsi vapaata ylimääräistä tutkintoa varten. Jossain vaiheessa mies sai huomattavan ennakkoperinnön. Minä taas tein sadan tonnin tappion, kun mies halusi ulkomaille, ja otin palkatonta vapaata, jotta se olisi mahdollista.
Meille kaikki on yhteistä, mutta tuosta olisi ihan mahdotonta päätellä, mikä jako olisi reilua. Emme tosin kyllä ole eroamassakaan.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Olipa hölmö kummisetä. Minäkin olen avustanut poikaani sekä auton että asunnon ostossa, mutta vain koska nuo ovat tullet yksin hänen nimiinsä. Puolison kanssa yhteiseen en olisi rahojani antanut.
Erotilanteessa yksin hänen nimiinsä ei auta kyllä yhtään mitään.
Vierailija kirjoitti:
Olipa hölmö kummisetä. Minäkin olen avustanut poikaani sekä auton että asunnon ostossa, mutta vain koska nuo ovat tullet yksin hänen nimiinsä. Puolison kanssa yhteiseen en olisi rahojani antanut.
Miten tämä pojan nimiin ostettu omaisuus nyt jotenkin suojaisi antamaasi lahjaa?? Ei mitenkään. Osituksessa kun huomioidaan omissa nimissä olevat omaisuudet/velat, puolison nimissä olevat omaisuudet/velat ja yhteiset omaisuudet/velat, minkä jälkeen tehdään laskelmat ja katsotaan tasinko.
Ainoastaan jos olisit antanut lahjakirjalla ja sulkenut puolison antamastasi lahjasta pois, niin rahat olisivat "turvassa".
Tietty poikkeuksena tilanne, jos puolisoilla on avioehto.
asianajaja
Reilua on, että mies saa pitää perinnön kokonaan itsellään.
Kristallikissa kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Omalle asiakkaalleni ilman muuta sanoisin, että ositettavaan omaisuuteen kuuluu enkä suosittelisi osituksen ulkopuolelle jättämistä. Jos asiakas kuitenkin haluaa, että jätetään osituksen ulkopuolelle, niin tottakai silloin sitten niin.
asianajaja
Miksi? Miksi sinun pitää olla ahne, ihmisten välejä sotkeva lokki, jos asiakas ymmärtää kokonaisuuksia paremmin, eli esim. mikä on ollut lahjanantajan tarkoitus?
No, asianajaja on asianajaja ja ne on kaikki helvatun ahneita...
Vierailija kirjoitti:
Jättäisin miehelle. Kun itse erosin niin ositimme niin että molemmat saivat omat säästönsä, sijoituksensa, autonsa ja perintönsä. Puoliksi omistettu omakotitalo laitettiin puoliksi. Itse pitäisin melko ahneena ottaa omaisuutta jonka miehen sukulainen on lahjoittanut tai joka on tullut perintönä. Yhteisen elämän aikana kertyneestä varallisuudesta sitten voi keskustella tapauskohtaisesti (esim. jos toinen on ollut pitkään kotona lasten kanssa tai uhrannut oman uransa tukeakseen puolison expat tms työtä).
Lähipiirissäni oli tapaus, jossa pariskunta erosi, ja muutama kuukausi myöhemmin miehen rikas isoäiti kuoli. Miehen isä (isoäidin poika) oli kuollut jo aiemmin. Eronneella rouvalla oli otsaa ruveta vaatimaan osaansa miehen saamasta perinnöstä, kun olivat kuitenkin olleet toistakymmentä vuotta naimisissa, ja ihan vaan pari kuukautta myöhästyi mummon kuolema. Joillain ei ole kyllä mitään rajaa röyhkeydessä.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
En ostaisi taloa noilal spekseillä. Joko yhdessä oikeasti, tai sitten vain toisen omistuksessa.
Silloin kun ollaan nuoria ja rakastuneita ei ajatella kovin pitkälle asioita. Vanhana katkerana tekisit asiat toisin. Sen takia se kumppaninkin löytäminen on vaikeaa vanhana toisilla
No se on sitten voivoi jos ei ota oikeuksistaan ja velvollisuuksistaan selvää. Sitten löytää itsensä tilanteista joissa ei halua olla, ja se on ihan oma valinta se.
Joo hyvä se vanhana on jeesustella ja olla muka viisas. Ei nuoret mieti asioita niin että eroavat myöhemmin. Sitten tehdään avioehtoja myöhemmin ja siitä ei jää kenellekkään hyvä fiilis
Laki on laki nuorellekin. Ei siitä mitään tulisi jos kolmekymppisenä saisi pyörtää lailliset sopimukset siitä syystä että oli 22veenä vielä niin tyhmä ettei ymmärtänyt tutkia mitä allekirjoittaa.
Moni meistä kyllä on ymmärtänyt jo yläasteella mitä tarkoittaa sopimuksen allekirjoittaminen.
Niinhän sä luulet. Todellisuus on jotain ihan muuta.
Todellisuus ei ole jotain ihan muuta, vaan laki on laki nuorellekin.
Jankuti, jankuti.. entä jos nainen menee naimisiin ilman avioehtoa, onko hän ansainnut asunnon menetyksen, kun naiset omistavat enemmän omistusasuntoja ja tilastollisesti naiset hakevat myös useammin eroa kuin mies.