Miksi oi miksi, äidit eivät kykene uskomaan, että jo vauvojen luonteet poikkeavat kovasti toisistaan??

kun vauvamme käytännössä nukahtaa vain syliin. Jopa oma äitini on sanonut näin ja se loukkaa todella paljon. Esikoisemme oli sellaista tyyppiä, että nukkui missä ja miten vain, joten siinäkin mielessä olen pahoittanut mieleni usammin kuin kerran, sillä aika samalla tavalla on yritetty kakkosen kanssa toimia. Mutta kun luonne on erilainen, niin samat systeemitkään ei toimi.

todella loukkaavia! Tai mitkä tahansa muutkin, jotka arvioivat alentavasti vanhempien hoitotaidot. Minäkin huomasin, että pientä vauvaa ei voi opettaa kantamiseen, sylittelyyn (" älä pidä sitä noin pajon sylissä, tottuu vielä" , onko tyhmempää kommenttia?) eikä oikein mihinkään. Vauva on sellainen kuin on elämänsä ensimmäiset kuukaudet. Väsynyttä puurtamista vauvan kanssa, joka nukkui 5min pätkissä ja päälle nuo neuvojat. Miten jaksoinkaan..

, tutuilta ja tuntemattomilta miten mä olen pilannut kolmannen lapseni. Kannan sitä vain liinassa, nukutan vieressä, täysimetin 8kk (siksi että muuten perheen arki olisi ollut helvettiä).



No, nyt on toinen ääni kellossa, kaikki ihastelevat miten tyttö on niin älykäs, rauhallinen, " kiltti" , syö mitä tahansa ja siivosti itse ja on kaikinpuolin mukava pikkuinen. Ne tais unohtaa, että mä jo kerran pilasin sen ;-)

10: täsmälleen samaa olen usein ajatellut! Aikuiset ovat kyllä erilaisia ja saavatkin olla, mutta jos vauva on " erilainen" niin sit on vanhemmissa heti vikaa!



Sen, etteivät vanhemmat voi paljolti vaikuttaa luonteeseen tai vauvan käyttäytymiseen, huomasin itse kun saimme ekoina lapsina KAKSOSET. Ovat kyllä kuin yö ja päivä. Vaikeita tai helppoja kai omilla tavoillaan. Toinen nukkui heti pienestä erittäin hyvin ja koko öitä. Toiselle jouduimme pitämään unikoulun 1-vuotiaana. Toinen vierasti jo 3 kk:n ikäisenä, toisella on ollut tosi vähän vierastamista. Toinen nukahti " kiltisti" omaan sänkyynsä, toinen ei ilman tissiä, ei millään. Toinen viihtyi vaunuissa ja nukkui 3 h päikkärit, toinen nukkui vain sisällä sängyssään ja pätkissä.



Vielä nytkin kun ovat 5-vuotiaita ovat niiin erilaiset! Toiselle voi opettaa vaikka mitä, toiselle ei mitään:).



Huh.



Enpä usko, että kovinkaan eri lailla noita kaksosia kohtelimme. Kyllä molempien luonteenpiirteet vaan erottuivat niin selvästi jo ihan pieninä.

Itse meinasin purskahtaa itkuun, kun tuttu kahden lapsen äiti totesi kerrottuani esikoisen vaativan iltasella jatkuvaa hyssytystä ja syliä, että " Me ei koskaan olla opetettu lapsia tuohon ja ne rauhoittuu ihan siihen kun laitetaan peitto päälle sängyssä." Ei kai nyt kukaan tieten tahtoen OPETA lasta hyssytykseen vaan ensin yritetään ne kaikki pienemmät konstit. Kerran kysyinkin tältä äidiltä, että miten pitkään hän antaa lastensa itkeä jos he EIVÄT rauhoitu. Vastaus: Voi ei ne koskaan ole itkeneet minuuttia pitempään... Vaan kun meidän vauva itki alusta asti vaikka tunnin putkeen...

Hyvää illan jatkoa kaikille! Onneksi mun kolme lasta nukkuvat jo sikeästi... Vauveli vaan se heräilee tässä yön aikana taas ziljoona kertaa, että hoh hoijakkaa!!

Jossain vaiheessa on lasta ryhdyttävä kasvattamaan ja silloin onkin haastavaa koettaa löytää kunkin lapsen yksilölliselle luonteelle parhaiten toimivat metodit.

Kyllä huutavan vauvan (vauvojen) kanssa voi katsella televisiota, kun laittaa kuulokkeet päähän ja volyymin riittävän kovalle. Kokeiltu on ja hyväksi havaittu koliikkikaksosten kanssa...:-)

syy olla välittämättä (tarkoitan välittämisellä jatkuvaa yritystä saada huuto loppumaan ja keksiä mistä se johtuu) vauvan itkusta, koliikki-itkua kun ei kaiketi saa keskeytettyä. Kyllä sitä itse ainakin oman kiljukaulansa kanssa yritti kaikkensa että olis keksinyt mistä kenkä puristaa, en tod. olisi voinut vaan iskeä luureja päähän ja antaa vauvan karjua.