Te joilla on jo ikää yli 50 vuotta niin eikö ikä masenna sillä vanhuus jo kolkuttelee ovella?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Talo on velaton, rahaa on säästössä mukavasti, ehtii vielä olla hyvinkin 15 vuotta työelämässä täysillä ikälisillä. Ei tarvitse enää miettiä niitä turhia asioita, mitä nuorempana, kuten ulkonäköä ja kumppanin etsimistä ja laihduttamista, koska ne eivät kerta kaikkiaan kiinnosta enää pätkääkään. Lapsikin on lentänyt pesästä ja elää omaa itsenäistä elämää. Ihana ikä!

Loppujen lopuksi nuokin menee perintönä, miksi kerätä omaisuutta muille?

Siksi että välittää lapsistaan normaalisti.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Talo on velaton, rahaa on säästössä mukavasti, ehtii vielä olla hyvinkin 15 vuotta työelämässä täysillä ikälisillä. Ei tarvitse enää miettiä niitä turhia asioita, mitä nuorempana, kuten ulkonäköä ja kumppanin etsimistä ja laihduttamista, koska ne eivät kerta kaikkiaan kiinnosta enää pätkääkään. Lapsikin on lentänyt pesästä ja elää omaa itsenäistä elämää. Ihana ikä!

Loppujen lopuksi nuokin menee perintönä, miksi kerätä omaisuutta muille?

No mitä siitä, enhän minä niitä silloin enää itse tarvitse. Yhtä hyvin voin lähteä vaikka reissaamaan tai palkata kotiapua.

Olin huomattavasti masentuneempi kolmikymppisenä. Kauheat paineet saavuttaa asioita. Nyt ne on saavutettu, ei enää paineita.

N55

Ap:lle tiedoksi, että monen eläkeikä on siinä 70 vuoden tuntumassa, nuorimmilla taitaa olla jo ylikin. Jopa nyt eläkkeelle jäävät ovat n. 65-vuotiaita. 50-vuotiaalla on siis 15-20 vuotta eläkeikään.

Vierailija kirjoitti:

Ei masenna vaan tuntuu helpottavalta ja tästä osaa nauttiakin nyt.

Kyllä!

Oma kämppä maksettuna ja työelämässä palkka, lomat ja edut niin tapissa kuin olla voi!

No ei, ikää on 55v ja eläkeikään on nyt 10-13 vuotta. Olen hyvässä kunnossa, juoksen pitkiä lenkkejä, ja minusta elämä on oikein mukavaa. Isäni on jo reippaasti yli 90-vuotias, joten voihan olla, että minullakin toivottavasti on vielä 40 vuotta ainakin hyväkuntoista ja mukavaa ikää vielä jäljellä.

No ei sitten pätkääkään. 

Ei masenna, mutta vaihdevuodet on olleet rankka kokemus. Mutta nekin menee ohi, onneksi.

No ei, kohta kuolee pois ja tämä paska loppuu! Parasta ikinä!

Kun on tarpeeksi sairas, niin evvk.

Eikö olekin ap hyvä kun tulet perässä vääjäämättä. Pata kattilaa soimaa.

Hopeakettuna saan nuoriltakin naisilta pesää

Olen 53. Minun ikäkriisini tuli, kun vuosi tai kaksi sitten tajusin vartaloni muuttuneen. Olen aina ollut selluliititon, x-mallinen ja iholtani kimmoisa. Nyt reisissä on muhkuroita, vyötärö leventynyt ja ojentajissa on löysää. Siihen päälle vielä se, että kaulaa kääntäessä ihoon tulee vekkejä.

Ikäkriisi vaivasi vuoden verran, kunnes tänä kesänä menin lomalle ja lilluin uima-altaalla kaksi viikkoa tarkkaillen muita. Tajusin olevani ikäiseksi hyvännäköinen.

Hetkeksi aikaa helpotti. Seuraavaa ikäkriisiä odotellessa.

Mitä vanhemmaksi tulee sitä enemmän ihminen osaa jo valmistautua omaan kuolemaansa. Ei oma kuolema pelota, vaan pikemminkin se, että samanikäisiä läheisiä poistuu tiuhaan tahtiin.

terveisin N-63

Olen sillä tavalla onnekas, että koen elämän hyvin voimakkaasti, haltioidun milloin mistäkin ja nautin. Tämä ei tarkoita, että elämäni olisi ollut huoletonta tai helppoa. Olen ollut tällainen lapsesta asti, eikä elämän hohto ole vielä himmentynyt. Ikää on 63 (tai 62 tai 64, en ikinä muista).

Mulla on ollut niin vaikea elämä, että hyvä vaan, ettei tätä enää montaa vuosikymmentä kestä. Yritän iloita pienistä asioista. Äsken perhonen istahti käsivarrelle ja otti siinä hetken aurinkoa. Tuli hyvä mieli.

Noup. Pääsin työkyvytt eläkkeelle 40 vuotiaana ja varsinaiselle eläkkeelle 50vuotiaana. Nyt olen 60vuotias, menen ja tulen miten haluan, kenellekään en ole tilivelvollinen. Käyn tietyillä festareilla, kuuntelen rokkia ja heviä.. Ja kuljen pahojen poikien kans.. 🤘

Ikä on pään sisällä oleva tila. Joku 30vee voi olla kuupan sisällä vanhempi kuin se yli 50vee. Ihminen on yksilö, kukin uniikki persoonallisuus.

Vierailija kirjoitti:

Mää vastasin tähän kysymykseen tännän jo kerran. Ei masenna, päinvastoin on helpottavaa kun maaliviiva on jo näkyvillä.

Vähän sama. Pitää vaan sovitella se oma tarina kasaan sellaiseksi, että sen kestää. Aika on ihan yhtä rajallista kaikilla ja viimeistään viiskymppisenä se jysähtää perille. Saahan se masentaakin. Itse olin masentuneimmillani parissakymmenessä, olin ollut täysin ilmaa vanhemmilleni enkä kyennyt uskomaan mihinkään.

Siihen nähden elämä on ihan OK nykyään. Ei täydellisen lähelläkään, mutta huomattavasti siedettävämpää ja mielekkäämpää. Vielä kaikkeen tähän ympäröivään järjettömyyteen nähden. Nuoria kusetetaan nyt näillä muoti-ideologioilla ihan huolella. Mutta mitäpä voit, muuta kuin levitellä käsiäsi. Ja toivoa että nuoret silti näkevät valheiden läpi.

Jos mulla yksi toive on niin varmaan se.

Ei masenna. Olen 49 vuotias ja iltatähteni vasta 4 vuotias. Toivon vuosia eteenpäin että saan rakastaa ja huolehtia vielä tämän pienen pojan.