Te joilla on jo ikää yli 50 vuotta niin eikö ikä masenna sillä vanhuus jo kolkuttelee ovella?
Kun miettii että yli 60 on jo eläkeläinen vanhus. Missä iässä ikäkriisi tuli?
Kommentit (76)
Jos hyväksyy elämän luonteen (mikä voi vaatia töitä paljonkin) ei vanheneminen lopulta pelota.
Moni feidaa hyvin mielellään sivummalle. Tietää jo ne asiat mitkä ilahduttavat ja ravitsevat.
Minäkin luen nuortenkirjoja korjatakseni sitä, minkä itse menetin. Ymmärrän yhä paremmin sitä millainen minusta tuli. Omakin tarinani elää ja jatkuu.
Omia elinpäiviään ei kukaan pääse päättämään.
Siksi koettaa olla haaskaamasta arvokasta aikaansa tyhjänpäiväiseen. Kyllä ne asiat oppii kun virheitään tarpeeksi toistaa.
.
Vierailija kirjoitti:
Mää vastasin tähän kysymykseen tännän jo kerran. Ei masenna, päinvastoin on helpottavaa kun maaliviiva on jo näkyvillä.
Et kai ole synnyttänyt lisää kärsijöitä kuolemaan?
Asiaan tottuu vaikkei se nyt ihme asia ole. Elämää on tullut näettyä ja koettua, on edessä varmaan vielä jotain. Ihan hyvä näin kun ei ole vielä mitään sairauksia.
Vierailija kirjoitti:
Ei tietenkään, Kaiiki 50v.Ovat elämän kunossa.Asuntolaina maksettu ja kakrut täysi ikäisinä.Homamat hoidettut, hoitakoon itse kakrut omat jälkipolvensa!Voi vihdoin tehdä ikinä mitä haluan,hyvän työni lisäksi ja lomillani!
Höpö, höpö, nykyään naiset tekevät vauvoja viisikymppisenä kuten esim. Krista Kiuru ja Laura Malmivaara jne. Viisikymppissynttärit vietetään lastenrattaita työnnelle, ei vanhuutta odottaen.
Vierailija kirjoitti:
Mää vastasin tähän kysymykseen tännän jo kerran. Ei masenna, päinvastoin on helpottavaa kun maaliviiva on jo näkyvillä.
Jollakulla pikku pakkomielle iästä? Eikö SE ole hankalampi juttu kuin toistettava ikäkysymys?
Vierailija kirjoitti:
Talo on velaton, rahaa on säästössä mukavasti, ehtii vielä olla hyvinkin 15 vuotta työelämässä täysillä ikälisillä. Ei tarvitse enää miettiä niitä turhia asioita, mitä nuorempana, kuten ulkonäköä ja kumppanin etsimistä ja laihduttamista, koska ne eivät kerta kaikkiaan kiinnosta enää pätkääkään. Lapsikin on lentänyt pesästä ja elää omaa itsenäistä elämää. Ihana ikä!
- kaikilla ei ikinä varaa omistusasuntoon
- kaikissa töissä ei ikälisiä
- laihduttamista joutuu miettimään kun terveys kärsii
- ulkonäölläkin merkitystä, ja olis kiva löytää vielä se kumppani
T. Saman ikäinen
Vierailija kirjoitti:
No ei, kohta kuolee pois ja tämä paska loppuu! Parasta ikinä!
Miettikääpä, millaista kidutettelua parikymppisillä edessään!
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ei tietenkään, Kaiiki 50v.Ovat elämän kunossa.Asuntolaina maksettu ja kakrut täysi ikäisinä.Homamat hoidettut, hoitakoon itse kakrut omat jälkipolvensa!Voi vihdoin tehdä ikinä mitä haluan,hyvän työni lisäksi ja lomillani!
Höpö, höpö, nykyään naiset tekevät vauvoja viisikymppisenä kuten esim. Krista Kiuru ja Laura Malmivaara jne. Viisikymppissynttärit vietetään lastenrattaita työnnelle, ei vanhuutta odottaen.
Ei kai tuo sentään ilmiö ole.
Vierailija kirjoitti:
Saanu elää mukavan elämän, kun maailma oli vielä järjissään. Tän päivän nuorilla edessä pelkkää paskaa jo siihen että pääsisi tähän 53v ikään.
Tsemppiä ap Jonne. Joko on valoisampi visio omasta elämästäsi?
Ihan samat fiilikset. Ikää 52 vuotta, ja olen todella kiitollinen, että olen saanut elää lapsuuden ja nuoruuden ihan normaalissa reaalimaailmassa ilman kaikkia some-kuplia ja virtuaalimaailmoja. Vaikka silloin oltiin köyhempiä, elämä oli rikkaampaa. Sitten kun kuolen, kuolen onnellisena.
Itseäni ei haittaa kummemmin ulkonäön vääjäämätön rapistuminen, pyrin pitämään itseni muutoin kunnossa. Vaivoja on varmaan joskus tulossa, mutta vielä porskutetaan terveenä eteenpäin. Ei ole velkaa, varallisuutta on kertynyt. Mitään suuria huolenaiheita ei ole. Nautitaan elämästä niin kauan kuin sitä kestää.
Huoli on kyllä nykyisistä lapsista ja nuorista, minkälaisen maailman itselleen perivät.
En ole varmaan koskaan voinut fyysisesti ja psyykkisesti yhtä hyvin kuin nyt.
Aloittajalle, älä tee omasta ikäkauhustasi minun ongelmaani. Meniskö tää joskus jakeluunkin?
Ei tuossa iässä tullut mieleenkään ikää ajatella. Toista se on tässä kypsässä 76:n vuoden iässä, kun perälauta näkyy jo.
Elämän parasta aikaa! Ei kriisejä, ei draamaa, vain hetkessä elämistä ja siitä nauttimista. Vihdoinkin saa olla oma itsensä eikä tarvitae miettiä mitä joku muu ajattelee. Kiitollisuutta menneistä vuosista jotka ovat sekä antaneet että ottaneet mutta sellaista elämä on.
Ei viisikymppinen ole menettänyt nuoruuttaan, se on vaan eletty jo. Myöhemmässä iässä monet asiat joita ei ennen oivaltanut, tuottavat onnellisuutta.
Toivon sinullekin onnellista pitkää tulevaa elämää aloittaja!
Kehoitan lahjoittamaan Sens säätiölle ja painostamaan päättäjiä lisäämään ikääntymisen tutkimuksen rahoitusta.
Meillä on pitkäikäinen suku. Olen vasta puolivälissä.
Vierailija kirjoitti:
Talo on velaton, rahaa on säästössä mukavasti, ehtii vielä olla hyvinkin 15 vuotta työelämässä täysillä ikälisillä. Ei tarvitse enää miettiä niitä turhia asioita, mitä nuorempana, kuten ulkonäköä ja kumppanin etsimistä ja laihduttamista, koska ne eivät kerta kaikkiaan kiinnosta enää pätkääkään. Lapsikin on lentänyt pesästä ja elää omaa itsenäistä elämää. Ihana ikä!
Juuri näin. Ei hätää, kun pitää itsestään (ja lähimmäisistään) huolta.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
No ei, kohta kuolee pois ja tämä paska loppuu! Parasta ikinä!
Miettikääpä, millaista kidutettelua parikymppisillä edessään!
Höpö höpö: nuorilla on hyvä elämä edessään - se on tietenkin erilainen kuin meillä jo paljon kokeneilla. Mutta ei pidä latistaa nuorten intoa ja elämäniloa.
Olihan se elämä nuorena jotenkin hyvällä tavalla rajatonta ja voimaannuttavaa, mutta oikeasti, kuka yli viisikymppinen haluaisi olla uudestaan esim. 20 vuotta? Siitä huolimatta - nuori, nauti elämästäsi, muorina ja vaarina sinulla on sitten jotakin, mitä muistella!
Vai vielä masenna 😄, taidat olla vielä elämäsi alussa kun noin ajattelet. Olen 61 v, terve, ihan hyvännäköinenkin nuori ihminen, elämä mukavaa ja täyttä. Elä rauhassa, jokainen ikäkausi on omansa, mitään ei kannata etukäteen pelätä. Hoida asiasi kunnolla niin voit nauttia elämästä aina.
Vierailija kirjoitti:
Vai vielä masenna 😄, taidat olla vielä elämäsi alussa kun noin ajattelet. Olen 61 v, terve, ihan hyvännäköinenkin nuori ihminen, elämä mukavaa ja täyttä. Elä rauhassa, jokainen ikäkausi on omansa, mitään ei kannata etukäteen pelätä. Hoida asiasi kunnolla niin voit nauttia elämästä aina.
That's my man/woman!
Minä ajattelin suunnilleen kolmevitosena että hyvä puoli paskoissa korteissa (vaikea mt vamma joka invalidisoi elämää laaja-alaisesti) on just se, että tämähän loppuu joskus. Ei tätä kipua tarvitse ikuisesti kestää.
Nyt se silloinen tuska on poissa mutta tietyt mahdollisuudet meni. Mutta kaikki eivät saa kokea tätäkään. On ihmisiä joita mikään taikuus tai lohtu auta, ainakaan pientä hetkeä enempään.
Koen olevani sittenkin onnekas. Suhteellisesti onnistunut. Olen selättänyt muutaman pahan riippuvuuden/toistamispakon. Mulle siinä on ihan tarpeeksi ihmettä. Nuorena olin varma ettei tule onnistumaan. Niin käsittämättömiä ne omat demonit oli. Onhan tuo toki oman työnsä vaatinut ja apua olen saanut. Kiitos siitä.