Millainen on mielestäsi 'huono maku'? Esim. sisustuksessa jne

Vierailija kirjoitti:

Persoonattomuus edustaa mielestäni huonoa makua.

Esimerkiksi kokovalkoinen sisustus tai tarkoituksella aution näköiseksi jätetty koti.

Tuo harmaa sisustus kuulostaa juurikin huonolta maulta. Ei ole mielikuvitusta ja kaikki kopioidaan suoraan instasta.

Persoonattomuutta ei ole olemassakaan. Jokaisella on oma persoonallisuus. Mielikuvituksettomuus on eri asia.

Vaikea kuvailla sanoin, mitä on huono maku. Kai se on jonkinlaista välinpitämättömyyttä/sokeutta materiaaleja, muotoja ja värejä kohtaan. Hyvää makuakin on niin monenlaista. Kokovalkoinen sisustus voi olla upea, samoin kuin sateenkaarenvärinen. Sama pukeutumisessa. Moni näyttää esim. kokomustissa vain tylsältä ja jotkut sitten uskomattoman upeilta. 

Omasta mielestäni esim. tanskalaisilla, ranskalaisilla, italialaisilla ja japanilaisilla on hyvä maku. Näkyy kaikessa: sisustuksessa, arkkitehtuurissa, pukeutumisessa, ruuassa, kaavoituksessa jne. Huono maku taas on esim. saksalaisilla, suomalaisilla, venäläisillä, jenkeillä. Puhun siis yleisvaikutelmasta, poikkeuksia aina löytyy.     

Vierailija kirjoitti:

Itselleen sisustus, joka vain on. Ei kerro mitään asujasta, vaan tavarat jne.ostettu vain. Kuten kenen tahansa asujan. Itse tykkään vedessä pulikoinnista, veneilystä, saaristosta, etelän kasveista. Siksi oma asunto on laitettu näitä aiheita silmällä pitäen. Kuin raikas tuulahdus astuessa sisään. Ja kaikki on tykänneet, "niin mua", sanovat.

Kenelle sen sisustuksen tulee kertoa?

Itse olen todella avarakatseinen sisustuksen suhteen, eikä mielestäni useinkaan isolla rahalla ole mitään tekemistä hyvän maun kanssa. Olen nähnyt monenlaisia koteja ja tyylisuuntia ja aivan ihania koteja on ihmisillä tyylisuunnasta riippumatta. Kaikkien ei myöskään tarvitse olla kiinnostuneita sisutuksesta. Jos mielenkiinnon kohteet ovat muualla, niin mikäs siinä.

Sisareni on varsinainen sisustushullu ja on rakentanut ja remontoinut monta taloa ja asuntoa miehensä kanssa. Hän ei voi ymmärtää, että miten asumme näin vaatimattomasti vaikka olemme aika hyvätuloisia. Jos 15 vuotta vanha talo on vaatimattomuutta, niin olkoon sitten. Jos keittiö ei ole teknisesti vielä siinä kunnossa, että se pitäisi remontoida, niin emme pelkästään hyvin vuoksi siitä ala remontoimaan.

Eniten ehkä vierastan sitä ajatustazettö kodin pitäisi olla koko ajan ajan hermolla ja Ihmettlen, että miten esim. siskollani voi maku muuttua muutaman vuoden välein ja kaikki huonekalut menevät kirpparilla, roskalavalle tai kierrätykseen sukulaisille.

Eniten ristiriitaisia tunteita on tullut esim. silloin, jos talo ja sisustus ovat täysin eri paria. Eräällä sukulaisella on iso ja hieno 70-luvun omakotitalo ihanilla laatta lattioilla ja suurilla ikkunoilla. Talo on sisustettu kiemurajalkaisilla tyylihuonekaluilla, jotka ovat vielä hieman eri tyylisiä ja keskenään erilaisia. Eihän minun siellä tarvitse asua, mutta aina kylässä käydessä mietin, että miten itse sen sisustaisin.

No mun mielestä huono maku on ensinnäkin sitä, että hankitaan aivan liikaa krääsää, jolloin kämppä on liian täynnä ja ahtaan oloineen. Sitten jokainen esine tästä krääsästä on omalla tavallaan kirjava, esim. muki jossa on joku kiva vitsikäs aforismi tai tyynyliina jossa on hauska kissakuva. Ei ollenkaan mietitä miten esineet sopivat yhteen. Minusta tyylikkyys syntyy klassisesta yksinkertaisuudesta, ja siihen voi sitten lisätä niitä persoonallisia esineitä. 

Ei sellaista ole!

Minimalistinen, liika värikkyys tai kaikki valkoista niin sellaisissa kodeissa en viihtyisi eikä tuntuisi kodilta. 

Vaatteissa eläinkuosit, blingbling ja vastaavat aikuisella naisella.

Olen nähnyt monenlaista kotia. Jotenkin olen alkanut ajatella, että huonoa makua ei ole olemassakaan, vain erilaisia suhtautumistapoja omaan asumiseen. Olen entinen sisustusintoilija, mutta silmät avautuneet sille, kuinka meille tuputetaan myyjien toimesta valmiita ihanteita ja 'huono maku' on kaikki niiden ahtaiden raamien ulkopuolella. Minulle merkitsee kohtaaminen. Mitä ihmisessä itsessään on. Tavarasta viis.

Ehkä se, että ostetaan väärän kokoisia huonekaluja ja toisiinsa sopimattomia. Rupesin juuri miettimään, että isosiskollani on juuri tätä "otin kun ilmaiseksi sain" sekamelskaa ja se ei istu omaan silmääni. Pikkusiskoni asunto taas on täynnä pastellia (mitä vihaan), mutta silti hänen näköinen ja viihdyn siellä.

Oma makuni taas on, noh, meillä on kuulemma aina Halloween :D. Parasta on se, kun vieraat sanovat että koti näyttää meiltä.

Vierailija kirjoitti:

Meillä puhkottuun huoneeseen kehittyi se ongelma että ainoa "ehyt" seinä oli se missä oli isot ikkunat ja takapihan ovi. Kaikki huonekalut tuntuivat mahdottomilta sijoittaa, ja kirjat piti hyllyn sijaan laittaa liukulaatikoihin. Patenttiratkaisuna se että sohva laitettiin keskelle olohuonetta muodostamaan saarekkeen.

Tämä ongelma tuntuu olevan suht uusissa kerrostaloasunnoissa, tai kai pitää puhua jo ominaisuudesta kun on niin yleistä.

Etsimme itsellemme asuntoa, ja alkujaan nimenomaan uudesta kerrostalosta, mutta kaikissa mitä katsoimme oli tuo avokeittiö, eli käytännössä keittiö oli olohuoneen yhdellä seinustalla. Tilaa oli ns jakamassa ehkä sitten joku saareke. Muilla seinillä oli sitten ikkunaa ja/tai kulkuaukkoa, tehden sen että yhtenäistä seinäpinta-alaa ei sitten jääkään mihin laittaisi kirjahyllyä, lipastoa, edes tauluja ei saa kauniisiin ryhmiin (niitä on meillä paljon)! Lisäksi keittiö samassa tilassa olohuoneen kanssa on meille ehdoton ei.

Ostimme sitten 20-l rakennetusta talosta asunnon jossa on erillinen keittiö ja olohuoneessa runsaasti yhtenäistä seinätilaa, vaihtoehtoja miten laittaa kalusteet on vaikka kuinka.

Vierailija kirjoitti:

Mutta eihän huono maku välttämättä ole sama asia kuin se, ettei ole varaa ostaa kalliita huonekaluja. Voihan varakkaalla olla tosi kaunis sisustussuunnittelijan suunnittelema sisustus, kun taas joku köyhä on saanut ihan kodikkaan sisustuksen aikaan kierrätystavaroista ja ikeakalusteista. Ja sais ihan huippukauniin ja persoonallisen kodin aikaiseksi, jos rahaa olisi enemmän.

Tälle palstalle oli joskus linkattuna joku talo Etuovesta, josta näki, että kaikki materiaalit olivat tosi kalliita ja hyvälaatuisia, ne vaan eivät sopineet yhtään yhteen värimaailmaltaan tai muutenkaan. Toki jokainen sisustaa itseään varten.

^

Koti jossa kaikki on valkoista, huonekalut viimeisen muodin mukaan (kukaan uskalla istua tuoleissa, ovat epämukavat) ja pisteenä i päälle live love laugh -tekstit seinällä

Ei kirjahyllyjä, ei tauluja. Yhteensopimattomia värejä tai ankeita huonekaluja, voivat olla kalliita tai halpoja. Ehkä sojottavia piuhoja elektroniikasta, muuten ei koristeita.

Huonoa,persoonatonta,yksioikoista tyyliä edustaa Sara Siepin sisustustustyyli.

Niin, ap :een tapauksessa hyvä maku on hänelle se, missä hän itse tuntee olonsa kotoisaksi. Ystävälle hyvä maku on se, missä hän itse asuisi. Jos olette puhuneet jonkun muun sisustusratkaisusta tai sen toteuttamisesta, olisi hyvä tutustua, mistä tuo henkilö pitää.

Yhden utopia on toisen dystopia ;)

Kaukaa haettu vertaus, mutta kuvaa hyvin tätäkin tilannetta, mikä perustuu ihmisen henkilökohtaisesta näkemyksestä jonkin asian tilaan, kuin asian tulisi olla. Sitä kuvannee siis paremmin sanonta "Kotini on linnani", jonka kirjailu tyynyyn olisi itseni mielestä mautonta ;D

Tarkoituksettomuus, epäloogisuus, materiaalit, värit ja muotoilu riitelee keskenään väärällä tavalla, ajattelemattomuus, panos-tuotos-suhde huono.

Esimerkki huonosta mausta:

Ikean neliskanttista lastulevyä 20-luvun jugend huoneistossa. Halpoja muovisia kristallikoristeita ja tekoturkista. Sitten jotkut tosi kallis kartellin tuoli nurkassa ja Iittalan maljakko hyllyssä. Valaistuksena ainoastaan kattovalo ja heppoiset valoketjut heitettynä verhojen päälle. Tehtaassa tehtyä muka kulunutta uusvanhaa.

Esimerkki hyvästä mausta:

Ajan kerroksellisuus ja persoonallisuus saa näkyä, materiaalit on painavia, paksuja ja luonnonmukaisia. Aito patina. Täyspuuta. Haettu kiertiksestä ja kunnostettu. Värejä on joko vähän tai paljon, mutta ne sointuu keskenään tasapainoisesti. Kontrasti tulee luonnostaan, ei tekemällä tehdysti. Valaistus on epäsuora ja pehmeä, osattu jättää asioita myös valaisematta. Kaikella on paikka ja tarkotus, ei turhia merkkitavaroita tai epäkäytännöllisiä asetelmia.

Yhden ihmisen mielipide.

Vierailija kirjoitti:

Ehkä se, että ostetaan väärän kokoisia huonekaluja ja toisiinsa sopimattomia. Rupesin juuri miettimään, että isosiskollani on juuri tätä "otin kun ilmaiseksi sain" sekamelskaa ja se ei istu omaan silmääni. Pikkusiskoni asunto taas on täynnä pastellia (mitä vihaan), mutta silti hänen näköinen ja viihdyn siellä.

Oma makuni taas on, noh, meillä on kuulemma aina Halloween :D. Parasta on se, kun vieraat sanovat että koti näyttää meiltä.

Kun joku sanoo minulle, että kotini tai vasta rempattu keittiöni on ihan mun näköinen, tarkoittaa se poikkeuksetta sitä, että tyyli ei ole sanojan mieleinen. Kiertoilmaus siis, kun jotain pitäisi sanoa, mutta kehuakaan ei pysty.

Erivärisiä puupintoja randomisti, siis esim. mäntypanelit seinissä ja sitten koivun ja petsatun värisiä kalusteita siinä.