Mistä huomaa tai tietää, jos joku ihminen on kateellinen?

Semmoista pientä nokkimista.

Kateellinen ei tykkää Facebookissa.

Vierailija kirjoitti:

Kateellinen ei tykkää Facebookissa.

Höh. Mistäköhän se kertoo, että tekee olettamuksia toisen käytöksestä?

Riippuu ihan siitä, miten hyvin ihminen osaa kateutensa peittää. Minulle on tultu kertomaan, että olin kateellinen sinulle. Aina on tullut yllätyksenä.

Toki ihmisestä, joka jatkuvasti piikittelee, tulee helposti kateellinen vaikutelma. Voi vain olla jotain yleisasennetta.

Yksi ihminen ei tuonut kateuttaan millään tavalla esille, päinvastoin kertoi usein miten paljon välittää. Myöhemmin paljastui sitten sosiopaatiksi, oli pyrkinyt selän takana tuhoamaan minut.

Mielestäni on vähän turhaa pohtia, onko joku kateellinen vai ei. Ei ole mikään meriitti olla kateuden kohde, vaan se on ihan hirveää mielestäni. Huono käytös on huonoa käytöstä, ja silloin on tärkeää vetää rajat, oli käytöksen syy mikä tahansa.

Minä ja ystäväni tiedämme mistä olemme toisillemme kateellisia, koska olemme jakaneet ne asiat. Miksi ei saisi olla toiselle kateellinen? On normaalia että tavallisella ihmisellä on enemmän toiveita kuin niitä pystyy toteuttamaan. Niistä toteuttamattomista voi olla kateellinen. Tai on menettänyt jotain rakasta ja tärkeää. On normaalia että silloin on kateellinen heille, joilla on elossa oleva isovanhempi, vanhempi, sisarus, lapsi, terveys, koti jne

Kateus on suurinta suomessa.

Suomalaista kateellisempi on vain sosialistinen suomalainen...

Vierailija kirjoitti:

Riippuu ihan siitä, miten hyvin ihminen osaa kateutensa peittää. Minulle on tultu kertomaan, että olin kateellinen sinulle. Aina on tullut yllätyksenä.

Toki ihmisestä, joka jatkuvasti piikittelee, tulee helposti kateellinen vaikutelma. Voi vain olla jotain yleisasennetta.

Yksi ihminen ei tuonut kateuttaan millään tavalla esille, päinvastoin kertoi usein miten paljon välittää. Myöhemmin paljastui sitten sosiopaatiksi, oli pyrkinyt selän takana tuhoamaan minut.

Mielestäni on vähän turhaa pohtia, onko joku kateellinen vai ei. Ei ole mikään meriitti olla kateuden kohde, vaan se on ihan hirveää mielestäni. Huono käytös on huonoa käytöstä, ja silloin on tärkeää vetää rajat, oli käytöksen syy mikä tahansa.

Kiinnostaisi lähinnä tietää, oliko hän aidosti sitä mieltä, että kaikki onnistumiseni olivat aivan mitättömiä vai voisiko siinä hänen mielipiteessään olla oikeasti perää. Jos hän sanoo ne vain kateuksissaan, tiedän olla ylpeä tekemisistäni, vaikka hän muuta sanookin.

Vierailija kirjoitti:

Minä ja ystäväni tiedämme mistä olemme toisillemme kateellisia, koska olemme jakaneet ne asiat. Miksi ei saisi olla toiselle kateellinen? On normaalia että tavallisella ihmisellä on enemmän toiveita kuin niitä pystyy toteuttamaan. Niistä toteuttamattomista voi olla kateellinen. Tai on menettänyt jotain rakasta ja tärkeää. On normaalia että silloin on kateellinen heille, joilla on elossa oleva isovanhempi, vanhempi, sisarus, lapsi, terveys, koti jne

Jatkan: tavallisella on tavallisen kateellisuuden tunteet. Kuninkaallinen on varmasti kateellinen ravallisille ihmisille, jotka voivat elää elämänsä vapaasti ilman paparatseja.

Vierailija kirjoitti:

Minä ja ystäväni tiedämme mistä olemme toisillemme kateellisia, koska olemme jakaneet ne asiat. Miksi ei saisi olla toiselle kateellinen? On normaalia että tavallisella ihmisellä on enemmän toiveita kuin niitä pystyy toteuttamaan. Niistä toteuttamattomista voi olla kateellinen. Tai on menettänyt jotain rakasta ja tärkeää. On normaalia että silloin on kateellinen heille, joilla on elossa oleva isovanhempi, vanhempi, sisarus, lapsi, terveys, koti jne

Niin, ei kateudessa ole mitään pahaa. Se kertoo vain omista arvoista ja omista unelmista. Oi, kuinka minullakin olisi asiat noin.

Jos kateuden tunnetta ei itsessään tunnista, tai sen kieltää, niin sitten se kääntyy negatiiviseksi.

Samoin vihan tunteessakaan ei ole mitään pahaa. Kun joku rikkoo rajojamme, niin on oikeus olla vihainen ja sanoa napakasti, etten hyväksy tätä. Sen sijaan haukkuminen ja huutaminen on eri asia.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Riippuu ihan siitä, miten hyvin ihminen osaa kateutensa peittää. Minulle on tultu kertomaan, että olin kateellinen sinulle. Aina on tullut yllätyksenä.

Toki ihmisestä, joka jatkuvasti piikittelee, tulee helposti kateellinen vaikutelma. Voi vain olla jotain yleisasennetta.

Yksi ihminen ei tuonut kateuttaan millään tavalla esille, päinvastoin kertoi usein miten paljon välittää. Myöhemmin paljastui sitten sosiopaatiksi, oli pyrkinyt selän takana tuhoamaan minut.

Mielestäni on vähän turhaa pohtia, onko joku kateellinen vai ei. Ei ole mikään meriitti olla kateuden kohde, vaan se on ihan hirveää mielestäni. Huono käytös on huonoa käytöstä, ja silloin on tärkeää vetää rajat, oli käytöksen syy mikä tahansa.

Kiinnostaisi lähinnä tietää, oliko hän aidosti sitä mieltä, että kaikki onnistumiseni olivat aivan mitättömiä vai voisiko siinä hänen mielipiteessään olla oikeasti perää. Jos hän sanoo ne vain kateuksissaan, tiedän olla ylpeä tekemisistäni, vaikka hän muuta sanookin.

Sun täytyy vaan itse arvioida, onko hänen mielipiteissään perää. Ei välttämättä ole, vaikka ei olisikaan kateellinen. Jos olet ylpeä tekemisistäsi, ole. Koirat haukkuu, karavaani kulkee. Jos et pääse yli epävarmuudesta, voithan aina kysyä kolmannen osapuolen mielipidettä. Lopulta voit kuitenkin luottaa vain omaan vaistoosi.

Mä ainakin tiedän, että meillä tai mulla on ollut jotain kadehdittavaa siitä, että yksi kaveri ei reagoi siihen mitenkään. Yleensä siis tykkää facessa kaikesta ensimmäisten joukossa, mut jos on jotain oikeesti kivaa tai hienoa, silloin ei ikinä reagoi mitenkään.

Esim. ei onnitellut ollenkaan poikamme ripillepääsystä mitenkään, mutta oli seurannut kuvia niin tarkkaan, että oli kopioinut erikoisen kukka-asetelman oman lapsensa juhliin. Mua ei siis yhtään haittaa, että heillä oli samanlainen, mut korrektia olis ollut, että olis jollain tavalla huomioinut meidän omaa.

Mä taas käyttäydyn häntä kohtaa ylitsevuotavan yställisesti, mutta en jaa itsestäni/perheestäni mitään luottamuksellista. Tiedän, että hän kertoilisi kaiken eteenpäin. Olen niin monta kertaa kuullut hänen kavereidensa asioita.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Minä ja ystäväni tiedämme mistä olemme toisillemme kateellisia, koska olemme jakaneet ne asiat. Miksi ei saisi olla toiselle kateellinen? On normaalia että tavallisella ihmisellä on enemmän toiveita kuin niitä pystyy toteuttamaan. Niistä toteuttamattomista voi olla kateellinen. Tai on menettänyt jotain rakasta ja tärkeää. On normaalia että silloin on kateellinen heille, joilla on elossa oleva isovanhempi, vanhempi, sisarus, lapsi, terveys, koti jne

Niin, ei kateudessa ole mitään pahaa. Se kertoo vain omista arvoista ja omista unelmista. Oi, kuinka minullakin olisi asiat noin.

Jos kateuden tunnetta ei itsessään tunnista, tai sen kieltää, niin sitten se kääntyy negatiiviseksi.

Samoin vihan tunteessakaan ei ole mitään pahaa. Kun joku rikkoo rajojamme, niin on oikeus olla vihainen ja sanoa napakasti, etten hyväksy tätä. Sen sijaan haukkuminen ja huutaminen on eri asia.

Olen itse vähän eri mieltä kateudesta. Olen aidosti hyväntahtoinen muita kohtaan, vaikka elämä onkin potkinut minua pahemman kerran. En yleensä edes tunne kateutta, vaan enemmänkin sitten harmittelen omaa elämääni. Sanon rehellisesti mielipiteeni. Jos joku on tehnyt hienon jutun, kehun. En valehtele hienoa juttua huonoksi vain kateuden tähden. Tuosta viha-asiasta sen sijaan olen samaa mieltä kanssasi.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Minä ja ystäväni tiedämme mistä olemme toisillemme kateellisia, koska olemme jakaneet ne asiat. Miksi ei saisi olla toiselle kateellinen? On normaalia että tavallisella ihmisellä on enemmän toiveita kuin niitä pystyy toteuttamaan. Niistä toteuttamattomista voi olla kateellinen. Tai on menettänyt jotain rakasta ja tärkeää. On normaalia että silloin on kateellinen heille, joilla on elossa oleva isovanhempi, vanhempi, sisarus, lapsi, terveys, koti jne

Niin, ei kateudessa ole mitään pahaa. Se kertoo vain omista arvoista ja omista unelmista. Oi, kuinka minullakin olisi asiat noin.

Jos kateuden tunnetta ei itsessään tunnista, tai sen kieltää, niin sitten se kääntyy negatiiviseksi.

Samoin vihan tunteessakaan ei ole mitään pahaa. Kun joku rikkoo rajojamme, niin on oikeus olla vihainen ja sanoa napakasti, etten hyväksy tätä. Sen sijaan haukkuminen ja huutaminen on eri asia.

Olen itse vähän eri mieltä kateudesta. Olen aidosti hyväntahtoinen muita kohtaan, vaikka elämä onkin potkinut minua pahemman kerran. En yleensä edes tunne kateutta, vaan enemmänkin sitten harmittelen omaa elämääni. Sanon rehellisesti mielipiteeni. Jos joku on tehnyt hienon jutun, kehun. En valehtele hienoa juttua huonoksi vain kateuden tähden. Tuosta viha-asiasta sen sijaan olen samaa mieltä kanssasi.

Ei se hyvä ja tunnistettu kateus valehtelekaan mitään. Tärkeintä on, ettei valehtele itselleen, ja yritä mitätöidä toisen saavutusta vain siksi, ettei huomaa omaa kateuttaan.

Jos sinä kerrot minulle, että asut rivieralla omalla uima-altaalla, niin minä olen sinulle kateellinen. Tunnen pienen piston rinnassani ja sanon sinulle, että voi että, niin minäkin haluaisin!

Kun sain rahaa perintönä joidenkin tuttujen oli vaikeaa tervehtiä enää minua kun niitä vitutti niin paljon.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Minä ja ystäväni tiedämme mistä olemme toisillemme kateellisia, koska olemme jakaneet ne asiat. Miksi ei saisi olla toiselle kateellinen? On normaalia että tavallisella ihmisellä on enemmän toiveita kuin niitä pystyy toteuttamaan. Niistä toteuttamattomista voi olla kateellinen. Tai on menettänyt jotain rakasta ja tärkeää. On normaalia että silloin on kateellinen heille, joilla on elossa oleva isovanhempi, vanhempi, sisarus, lapsi, terveys, koti jne

Niin, ei kateudessa ole mitään pahaa. Se kertoo vain omista arvoista ja omista unelmista. Oi, kuinka minullakin olisi asiat noin.

Jos kateuden tunnetta ei itsessään tunnista, tai sen kieltää, niin sitten se kääntyy negatiiviseksi.

Samoin vihan tunteessakaan ei ole mitään pahaa. Kun joku rikkoo rajojamme, niin on oikeus olla vihainen ja sanoa napakasti, etten hyväksy tätä. Sen sijaan haukkuminen ja huutaminen on eri asia.

Olen itse vähän eri mieltä kateudesta. Olen aidosti hyväntahtoinen muita kohtaan, vaikka elämä onkin potkinut minua pahemman kerran. En yleensä edes tunne kateutta, vaan enemmänkin sitten harmittelen omaa elämääni. Sanon rehellisesti mielipiteeni. Jos joku on tehnyt hienon jutun, kehun. En valehtele hienoa juttua huonoksi vain kateuden tähden. Tuosta viha-asiasta sen sijaan olen samaa mieltä kanssasi.

En ole se jolle vastasit, mutta en ymmärrä vastaustasi. Kyllä minäkin kehun vaikka olen itse kateellinen. Onnittelen kun toinen saa lapsen, vaikka en itse saa jne. Samaan aikaan olen todella onnellinen toisen onnesta mutta olen kateellinen, koska minulla ei ole.

No esim. palstalla nämä jotka "ei koskaan raahaisi lasta ulkomaille" jne. joiden mielestä kaikki muu kuin köyhä arki kotona on lapsille vaarallista ja he ovat mukamas itse valinneet sen köyhän persuarjen koska ovat niin hyviä vanhempia että ajattelevat vain lasten parasta eivätkä halua mitään lomamatkoja tai muutakaan kivaa. Todellisuudessa kaikki tietää, että ovat kateellisia ja yrittävät peittää sen kateuden tuolla. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Minä ja ystäväni tiedämme mistä olemme toisillemme kateellisia, koska olemme jakaneet ne asiat. Miksi ei saisi olla toiselle kateellinen? On normaalia että tavallisella ihmisellä on enemmän toiveita kuin niitä pystyy toteuttamaan. Niistä toteuttamattomista voi olla kateellinen. Tai on menettänyt jotain rakasta ja tärkeää. On normaalia että silloin on kateellinen heille, joilla on elossa oleva isovanhempi, vanhempi, sisarus, lapsi, terveys, koti jne

Niin, ei kateudessa ole mitään pahaa. Se kertoo vain omista arvoista ja omista unelmista. Oi, kuinka minullakin olisi asiat noin.

Jos kateuden tunnetta ei itsessään tunnista, tai sen kieltää, niin sitten se kääntyy negatiiviseksi.

Samoin vihan tunteessakaan ei ole mitään pahaa. Kun joku rikkoo rajojamme, niin on oikeus olla vihainen ja sanoa napakasti, etten hyväksy tätä. Sen sijaan haukkuminen ja huutaminen on eri asia.

Olen itse vähän eri mieltä kateudesta. Olen aidosti hyväntahtoinen muita kohtaan, vaikka elämä onkin potkinut minua pahemman kerran. En yleensä edes tunne kateutta, vaan enemmänkin sitten harmittelen omaa elämääni. Sanon rehellisesti mielipiteeni. Jos joku on tehnyt hienon jutun, kehun. En valehtele hienoa juttua huonoksi vain kateuden tähden. Tuosta viha-asiasta sen sijaan olen samaa mieltä kanssasi.

En ole se jolle vastasit, mutta en ymmärrä vastaustasi. Kyllä minäkin kehun vaikka olen itse kateellinen. Onnittelen kun toinen saa lapsen, vaikka en itse saa jne. Samaan aikaan olen todella onnellinen toisen onnesta mutta olen kateellinen, koska minulla ei ole.

Mä en aidosti tunne yleensä mitään "pistoa sydämessäni", vaan olen aidosti iloinen ja sanon jotain "vau, hieno juttu - onnittelut!". Ihan vilpittömästi. Nykyään oon joistain harvoista asioista kateellinen, kun alkaa elämä rajoittaa tiettyjä asioita.

Eli esim. joillekin valtavien suurperheiden äideille oon hieman kateellinen, sillä enää en ehtisi synnyttää vaikkapa kymmentä lasta realistisesti ajatellen. En ole rahasta, työpaikasta, opiskelupaikoista tai omaisuudesta kateellinen kenellekään. Enpä juuri kauneudestakaan tai vaikkapa parisuhteesta, ellen nyt ole ihastunut siihen varattuun itse.

Nuorempana ajattelin, että jokainen voi itse tehdä töitä asioiden eteen ja saavuttaa niitä tai toisaalta jotkut asiat ovat tuuripeliä, joten mitäpä niistä kadehtisi. Vieläkin ajattelen noin pääosin.

Vierailija kirjoitti:

Kun sain rahaa perintönä joidenkin tuttujen oli vaikeaa tervehtiä enää minua kun niitä vitutti niin paljon.

Mikäköhän logiikka tuollaisessa on? Jokaiselle saattaa joskus tupsahtaa perintöä. Se on tuurista kiinni - ei sen perijän "syy". Toisaalta raskas työnteko menestyksen eteen ei myöskään ole kateuden aihe. Jokainen voi yrittää itse tehdä sama perässä.