Lue keskustelun säännöt.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Alue: Aihe vapaa
On meitä kummajaisia syntynyt jo 70-luvulla
06.07.2022 |
Meinaan itse olisin halunnut aina olla poika/mies. Tykkäsin lapsena aivan valtavasti leikkiä veneillä, junilla ja autoilla. En ikinä tykännyt nukeista, vaikka niitä tyrkytettiin ja opetettiin mm tekemään niille vaatteita. Olen sitten elänyt normaalia naisen elämää raskauksineen, äitinä olemiseen ja vaimona. Kuitenkin vaan olisin varmaan onnellisempi, jos olisin saanut olla mies. Muita kummajaisia?
Kommentit (34)
Vierailija kirjoitti:
Sama. On myös dg. Mutta näillä mennään nyt kun äiti ja mummo ei voi enää vain muuttua muiden silmissä mieheksi. Tämä elämä ei ollut minulle tarkoitettu vaan muita varten. Aion esittää lopun roolistani hyvin.
Mikä dg sulla on? Mä en ole koskaan puhunut tästä asiasta kenellekään. Äitini toivoi ja rukoili kovasti poikaa, kun minua odotti. En tiedä, onko sillä ollut jotain vaikutusta, millainen musta tuli vai ei. En minäkään tietenkään enää tälle asialle mitään tee. Naisena pysyn loppuun asti.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Sama. On myös dg. Mutta näillä mennään nyt kun äiti ja mummo ei voi enää vain muuttua muiden silmissä mieheksi. Tämä elämä ei ollut minulle tarkoitettu vaan muita varten. Aion esittää lopun roolistani hyvin.
Mikä dg sulla on? Mä en ole koskaan puhunut tästä asiasta kenellekään. Äitini toivoi ja rukoili kovasti poikaa, kun minua odotti. En tiedä, onko sillä ollut jotain vaikutusta, millainen musta tuli vai ei. En minäkään tietenkään enää tälle asialle mitään tee. Naisena pysyn loppuun asti.
Transsukupuolisen diagnoosi. Diagnoosi itsessään toi jo mielenrauhaa ja sain ymmärrystä itselleni ja tuntemuksilleni. Läheiseni tietää diagnoosistani.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Sama. On myös dg. Mutta näillä mennään nyt kun äiti ja mummo ei voi enää vain muuttua muiden silmissä mieheksi. Tämä elämä ei ollut minulle tarkoitettu vaan muita varten. Aion esittää lopun roolistani hyvin.
Mikä dg sulla on? Mä en ole koskaan puhunut tästä asiasta kenellekään. Äitini toivoi ja rukoili kovasti poikaa, kun minua odotti. En tiedä, onko sillä ollut jotain vaikutusta, millainen musta tuli vai ei. En minäkään tietenkään enää tälle asialle mitään tee. Naisena pysyn loppuun asti.
Sukupuoli on muuttumaton ominaisuus, vaikka nykyään tietty porukka luulee, että pään sisäiset tuntemukset määrittelevät sukupuolen.
Se, ettei koe kulttuurisia sukupuolirooleja omakseen, ei muuta sukupuolta. Varsinkin naiset on kasvatettu rajoittaen ja poikien elämä on näyttänyt vapaammalta, jolloin luonnollisesti moni tyttö toivoo olevansa poika. Niin toivoon minäkin.
Nykyään aktivistit sanoisivat, että olin translapsi ja olisin saanut hormoniblokkerit ja olisi vaadittu, että saan vaihtaa alaikäisenä juridisen sukupuoleni.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Sama. On myös dg. Mutta näillä mennään nyt kun äiti ja mummo ei voi enää vain muuttua muiden silmissä mieheksi. Tämä elämä ei ollut minulle tarkoitettu vaan muita varten. Aion esittää lopun roolistani hyvin.
Mikä dg sulla on? Mä en ole koskaan puhunut tästä asiasta kenellekään. Äitini toivoi ja rukoili kovasti poikaa, kun minua odotti. En tiedä, onko sillä ollut jotain vaikutusta, millainen musta tuli vai ei. En minäkään tietenkään enää tälle asialle mitään tee. Naisena pysyn loppuun asti.
Sukupuoli on muuttumaton ominaisuus, vaikka nykyään tietty porukka luulee, että pään sisäiset tuntemukset määrittelevät sukupuolen.
Se, ettei koe kulttuurisia sukupuolirooleja omakseen, ei muuta sukupuolta. Varsinkin naiset on kasvatettu rajoittaen ja poikien elämä on näyttänyt vapaammalta, jolloin luonnollisesti moni tyttö toivoo olevansa poika. Niin toivoon minäkin.
Nykyään aktivistit sanoisivat, että olin translapsi ja olisin saanut hormoniblokkerit ja olisi vaadittu, että saan vaihtaa alaikäisenä juridisen sukupuoleni.
Transsukupuolisuudella ei ole mitään tekemistä sukupuoliroolien kanssa. Valitettavasti tätä ei ymmärrä edes hoitoja antava taho.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Mee hoitoon!
Miksi?
Tekeekö se miehen, jos lapsi haluaa leikkiä autoilla?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Sama. On myös dg. Mutta näillä mennään nyt kun äiti ja mummo ei voi enää vain muuttua muiden silmissä mieheksi. Tämä elämä ei ollut minulle tarkoitettu vaan muita varten. Aion esittää lopun roolistani hyvin.
Mikä dg sulla on? Mä en ole koskaan puhunut tästä asiasta kenellekään. Äitini toivoi ja rukoili kovasti poikaa, kun minua odotti. En tiedä, onko sillä ollut jotain vaikutusta, millainen musta tuli vai ei. En minäkään tietenkään enää tälle asialle mitään tee. Naisena pysyn loppuun asti.
Sukupuoli on muuttumaton ominaisuus, vaikka nykyään tietty porukka luulee, että pään sisäiset tuntemukset määrittelevät sukupuolen.
Se, ettei koe kulttuurisia sukupuolirooleja omakseen, ei muuta sukupuolta. Varsinkin naiset on kasvatettu rajoittaen ja poikien elämä on näyttänyt vapaammalta, jolloin luonnollisesti moni tyttö toivoo olevansa poika. Niin toivoon minäkin.
Nykyään aktivistit sanoisivat, että olin translapsi ja olisin saanut hormoniblokkerit ja olisi vaadittu, että saan vaihtaa alaikäisenä juridisen sukupuoleni.
Transsukupuolisuudella ei ole mitään tekemistä sukupuoliroolien kanssa. Valitettavasti tätä ei ymmärrä edes hoitoja antava taho.
Tämä! Ihmisillä on koko sukupuoliasiassa usein voimakkaita mielipiteitä mutta hyvin vähän tietoa. Kaikki asiat niputetaan yhdeksi ja samaksi, eikä oikeastaan edes haluta ymmärtää. Keskitytään hokemaan jotain "poika ei tytöksi haluamalla muutu" fraasia.
Minä olen 80-luvulla syntynyt ja muistan, miten jo lapsena kieltäydyin pukeutumasta tyttöjen vaatteisiin. Minulla ei koskaan ollut halua hoivata nukkeja, leikkiä prinsessaleikkejä ja muuta sellaista. Viihdyin jalkapallokentällä muiden poikien kanssa.
Yläasteella eristäydyin kokonaan muista ikätovereistani, koska koin ahdistavaksi sen, että minun olisi pitänyt esittää olevani kiinnostunut meikkaamisesta, pojista keskustelemisesta ja olla jotenkin naismainen. Poikien joukkoonkaan en enää päässyt.
Blokkasin hormonimuutokset heti murrosiän alkaessa laihduttamalla itseni sairaalakuntoon ja sillä tiellä olen edelleen.
Olen seurustellut miesten ja naisten kanssa, mutta en koe tässä mielentilassa olevani kykenevä minkäänlaiseen seksuaalisuuden aitoon ilmentämiseen kehodysforian takia.
Niin. Kyllä meitä friikkejä on.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Sama. On myös dg. Mutta näillä mennään nyt kun äiti ja mummo ei voi enää vain muuttua muiden silmissä mieheksi. Tämä elämä ei ollut minulle tarkoitettu vaan muita varten. Aion esittää lopun roolistani hyvin.
Mikä dg sulla on? Mä en ole koskaan puhunut tästä asiasta kenellekään. Äitini toivoi ja rukoili kovasti poikaa, kun minua odotti. En tiedä, onko sillä ollut jotain vaikutusta, millainen musta tuli vai ei. En minäkään tietenkään enää tälle asialle mitään tee. Naisena pysyn loppuun asti.
Sukupuoli on muuttumaton ominaisuus, vaikka nykyään tietty porukka luulee, että pään sisäiset tuntemukset määrittelevät sukupuolen.
Se, ettei koe kulttuurisia sukupuolirooleja omakseen, ei muuta sukupuolta. Varsinkin naiset on kasvatettu rajoittaen ja poikien elämä on näyttänyt vapaammalta, jolloin luonnollisesti moni tyttö toivoo olevansa poika. Niin toivoon minäkin.
Nykyään aktivistit sanoisivat, että olin translapsi ja olisin saanut hormoniblokkerit ja olisi vaadittu, että saan vaihtaa alaikäisenä juridisen sukupuoleni.
Transsukupuolisuudella ei ole mitään tekemistä sukupuoliroolien kanssa. Valitettavasti tätä ei ymmärrä edes hoitoja antava taho.
Lasten kohdalla nimenomaan on sukupuolirooleista kyse. Lue mikä tahansa "translapsen" tai tämän äidin haastattelu. Lapsi on heidän mielestä translapsi, koska ei tykkää mekoista/jalkapallosta/autoista/koruista ja äiti ottaa vakavasti kun lapsi sanoo olevansa vastakkaista sukupuolta sen sijaan että suhtautuisi kuten muihin lapsen juttuihin.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Sama. On myös dg. Mutta näillä mennään nyt kun äiti ja mummo ei voi enää vain muuttua muiden silmissä mieheksi. Tämä elämä ei ollut minulle tarkoitettu vaan muita varten. Aion esittää lopun roolistani hyvin.
Mikä dg sulla on? Mä en ole koskaan puhunut tästä asiasta kenellekään. Äitini toivoi ja rukoili kovasti poikaa, kun minua odotti. En tiedä, onko sillä ollut jotain vaikutusta, millainen musta tuli vai ei. En minäkään tietenkään enää tälle asialle mitään tee. Naisena pysyn loppuun asti.
Sukupuoli on muuttumaton ominaisuus, vaikka nykyään tietty porukka luulee, että pään sisäiset tuntemukset määrittelevät sukupuolen.
Se, ettei koe kulttuurisia sukupuolirooleja omakseen, ei muuta sukupuolta. Varsinkin naiset on kasvatettu rajoittaen ja poikien elämä on näyttänyt vapaammalta, jolloin luonnollisesti moni tyttö toivoo olevansa poika. Niin toivoon minäkin.
Nykyään aktivistit sanoisivat, että olin translapsi ja olisin saanut hormoniblokkerit ja olisi vaadittu, että saan vaihtaa alaikäisenä juridisen sukupuoleni.
Transsukupuolisuudella ei ole mitään tekemistä sukupuoliroolien kanssa. Valitettavasti tätä ei ymmärrä edes hoitoja antava taho.
Kylläpä on. Tässäkin ketjussa joku on selittämässä, kuinka ei lapsena tykännyt "tyttöjen jutuista", tosin en tiedä määritteleekö itseään transsukupuoliseksi.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Tekeekö se miehen, jos lapsi haluaa leikkiä autoilla?
Ei tietenkään. Mä olen vaan vuosikymmeniä toivonut, että mulla olisi penis ja saisin harrastaa seksiä naisten kanssa. ap
Teillä on vain ollut ahdas kasvuympäristö. Kyllä minäkin tykkäsin lapsena enemmän autoista kuin nukeista, enkä halunnut mekkoja koska niiden kanssa oli vaikea kiipeillä puissa yms. Ajelin itsekseni mopolla ja moottoriveneellä jo 12-13-vuotiaana. Kukaan ei silti sanonut että olisin jotenkin vääränlainen tyttö. Kai se liittyi siihen että lähipiirissä oli mm. kalastusta ja metsästystä harrastajia äitejä, jotka eivät itsekään pitäneet hameita.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Tekeekö se miehen, jos lapsi haluaa leikkiä autoilla?
Ei tietenkään. Mä olen vaan vuosikymmeniä toivonut, että mulla olisi penis ja saisin harrastaa seksiä naisten kanssa. ap
Mitä? Voithan sinä harrastaa seksiä naisen kanssa ilman penistäkin!
Minä olin myös lapsena poikatyttö ja halusin olla poika (syntynyt -60 luvulla), mutta esiteini-iässä, noin viidennellä luokalla, se muuttui niin, etten enää halunnut olla poika vaan poikatyttö. Tyttönä ja naisena olen elänyt enkä missään nimessä tahtoisi olla mies, en vaan ole erityisen naisellinen nainen. Ja pojista/miehistä olen aina tykännyt, naiset ei parisuhdemielessä kiinnosta, kavereina kyllä pidän naisista enemmän.
Periaatteessa olen sitä mieltä, että pienten lasten pitäisi antaa olla ihan sitä mitä tahtovat (kuten minäkin sain olla), mutta sen perusteella ei pitäisi tehdä liian jyrkkiä johtopäätöksiä vaan antaa lapsen ihan rauhassa kasvaa sellaiseksi kun tahtoo. Ei kaikki poikamaiset tytöt tai tyttömäiset pojat ole kuitenkaan transsukupuolisia, vaikka toki jotkut voivat ollakin, kummin vaan, pienen lapsen kohdalla ei pitäisi liikaa korostaa asiaa vaan pitää ihan luonnollisena sitä, millainen lapsi on.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mee hoitoon!
Miksi?
Tarkoitin tietenkin trans-hoitoja.
Minä synnyin 1981 poikana ja olen nyt mies. Lapsena olisin halunnut leikkiä tyttöjen kanssa ja esimerkiksi "tyttöjen leluilla", mutta muut lapset nauroivat ja pilkkasivat minua ja aikuisetkin tekivät selväksi, että sehän on täysin sopimatonta, että poika haluaa leikkiä nukeilla koska poikien kuuluu leikkiä mahdollisimman villejä leikkejä ja mieluiten vaikka tapella eikä haittaa, jos välillä vaikka tippuu puusta tai saa jotain vammoja koska sellaisiahan ne pojanvekkulit ovat että koko ajan täytyy olla jotain paikkaa sitomassa ja käydä ensiavussa ottamassa tikkejä.
Vierailija kirjoitti:
Minä olen 80-luvulla syntynyt ja muistan, miten jo lapsena kieltäydyin pukeutumasta tyttöjen vaatteisiin. Minulla ei koskaan ollut halua hoivata nukkeja, leikkiä prinsessaleikkejä ja muuta sellaista. Viihdyin jalkapallokentällä muiden poikien kanssa.
Yläasteella eristäydyin kokonaan muista ikätovereistani, koska koin ahdistavaksi sen, että minun olisi pitänyt esittää olevani kiinnostunut meikkaamisesta, pojista keskustelemisesta ja olla jotenkin naismainen. Poikien joukkoonkaan en enää päässyt.
Blokkasin hormonimuutokset heti murrosiän alkaessa laihduttamalla itseni sairaalakuntoon ja sillä tiellä olen edelleen.
Olen seurustellut miesten ja naisten kanssa, mutta en koe tässä mielentilassa olevani kykenevä minkäänlaiseen seksuaalisuuden aitoon ilmentämiseen kehodysforian takia.
Niin. Kyllä meitä friikkejä on.
Minä en kerta kaikkiaan ymmärrä, miksei ihminen saa olla sellainen kuin haluaa. Mitä väliä sillä on, mitä toinen ihminen kokee olevansa tai miten haluaa pukeutua ja elämänsä elää?
Sen sijaan uskonnolliset friikit ja muutkin sekopäät näkevät hirveästi vaivaa siitä, että joillekin mies-nainen -dikotomia ei ole hyvä. Aika paljon on kireäpipoista porukkaa vielä nykyäänkin.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Tekeekö se miehen, jos lapsi haluaa leikkiä autoilla?
Ei tietenkään. Mä olen vaan vuosikymmeniä toivonut, että mulla olisi penis ja saisin harrastaa seksiä naisten kanssa. ap
Mitä? Voithan sinä harrastaa seksiä naisen kanssa ilman penistäkin!
En halua naisten välistä seksiä. Nimenomaan haluaisin olla mies ja sitten harrastaa seksiä naisen kanssa.
Alue: Aihe vapaa
Sama. On myös dg. Mutta näillä mennään nyt kun äiti ja mummo ei voi enää vain muuttua muiden silmissä mieheksi. Tämä elämä ei ollut minulle tarkoitettu vaan muita varten. Aion esittää lopun roolistani hyvin.