Lue keskustelun säännöt.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Alue: Aihe vapaa
On meitä kummajaisia syntynyt jo 70-luvulla
06.07.2022 |
Meinaan itse olisin halunnut aina olla poika/mies. Tykkäsin lapsena aivan valtavasti leikkiä veneillä, junilla ja autoilla. En ikinä tykännyt nukeista, vaikka niitä tyrkytettiin ja opetettiin mm tekemään niille vaatteita. Olen sitten elänyt normaalia naisen elämää raskauksineen, äitinä olemiseen ja vaimona. Kuitenkin vaan olisin varmaan onnellisempi, jos olisin saanut olla mies. Muita kummajaisia?
Kommentit (34)
Helposti sitä toivoo olevansa eri mitä on jos sukupuolen vuoksi rajoitetaan tekemästä sitä mistä tykkää. Esim. kaverini olisi halunnut 70-luvulla yli kaiken pelata jalkapalloa mutta tytöille ei ollut joukkuetta. Niin hän alkoi toivoa olevansa poika.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Tekeekö se miehen, jos lapsi haluaa leikkiä autoilla?
Ei tietenkään. Mä olen vaan vuosikymmeniä toivonut, että mulla olisi penis ja saisin harrastaa seksiä naisten kanssa. ap
Mitä? Voithan sinä harrastaa seksiä naisen kanssa ilman penistäkin!
En halua naisten välistä seksiä. Nimenomaan haluaisin olla mies ja sitten harrastaa seksiä naisen kanssa.
No, tuohan on mahdoton toive, koska ei naisen kehosta saa oikeaa miehen kehoa. Kannattaa tyytyä siihen, mikä on mahdollista.
Minä olen aina halunnut olla defliini, koska ne elävät paljon ihmisiä huolettomampaa elämää.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Tekeekö se miehen, jos lapsi haluaa leikkiä autoilla?
Ei tietenkään. Mä olen vaan vuosikymmeniä toivonut, että mulla olisi penis ja saisin harrastaa seksiä naisten kanssa. ap
Mitä? Voithan sinä harrastaa seksiä naisen kanssa ilman penistäkin!
En halua naisten välistä seksiä. Nimenomaan haluaisin olla mies ja sitten harrastaa seksiä naisen kanssa.
No, tuohan on mahdoton toive, koska ei naisen kehosta saa oikeaa miehen kehoa. Kannattaa tyytyä siihen, mikä on mahdollista.
Siihenhän tässä olen koko elämäni tyytynytkin.
Jo muinaiset intiaanit tiesivät että on useita sukupuolia.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Olen kai syntynyt onnellisten tähtien alla, ainakin viisaiden vanhempien lapsena, koska meillä ei ollut tiukkaa sukupuolten välistä roolijakoa. Kaikkea piti tehdä ja osata ilman, että jokin olisi ollut tyttöjen tai poikien juttu. Niinpä pukeutuminenkin oli enemmänkin tyyliohjausta, sillä äiti luovana esteetikkona osasi neuvoa värien käytössä ja ottamaan huomioon millainen kroppa on. Muistan, miten yksi hänen 70-luvun oppilaistaan soitti hänelle äidin jo ollessa eläkkeellä. POika kiitteli äitiäni, miten hän transsukupuolisena ( jota ei silloin vielä niin tiedostettu) sai tukea äidiltäni olla se joka oli silloin ja nyt. Joten se kai kertoo, miten kotonakin pidettiin ihmistä ihmisenä kuin olisi kaakotettu saako pikkuveli pukea keltaiset helmet kaulaansa tai tyttö riehua pelkästään poikien leikeissä. Ei niistä sanottu yhtään mitään silloin, eikä nyt . Äiti ja isä olivat ehkä enemmän ylpeitä siitä, miten meistä tuli elämässään selviäviä ihmisiä. Ja että suhtaudumme kaikkiin ihmisiin kunnioituksella ja asiallisuudella.
MInulle selvisi tiukat sukupuolijaot vasta aikuisiällä. Ihan karsea hetki
Vierailija kirjoitti:
Jo muinaiset intiaanit tiesivät että on useita sukupuolia.
Yleinen myytti. Ihan jokainen intiaani on tiennyt, ketkä synnyttää lapsia ja ketkä siittäävät.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Naapuristossa oli paljon samanikäisiä poikia, niinpä leikit olivat usein auto, rosvo/poliisi, majanrakennus tyyppisiä. Ei ollut mikään ongelma minulle, silti halusin olla tyttö.
Biologinen sukupuolikin on monimuotoinen: hormonitasot vaihtelevat, naisella voi olla miehen geenit, ihmisellä voi olla molemmat sukupuolielimet, mikropeniksen ja suuren klitoriksen ero ei ole iso, miehen nänneistä voi tulla maitoa jne.
Samoin seksuaalisuus on jana, jolle kaikki me sijoitumme johonkin kohtaan. Sukupuoli on myös psyykkinen ja sosiaalinen juttu. Sen ilmenemismuodot ovat vaihdelleet, esim. antiikin Kreikassa miesten välinen seksi oli arvostetuinta.
Kannattaisiko miettiä sellaista vaihtoehtoa, että oma lapsi tai lapsenlapsi syntyisi sukupuoleltaan "erilaisena". Miten suhtautuisit? Eikö olisi mukavaa, että hän voisi olla oma itsensä?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Tekeekö se miehen, jos lapsi haluaa leikkiä autoilla?
Olipa todella oikein riemu-idiootin kommentti. Ei mulla muuta sanottavaa tästä.
Itse en ole koskaan hakenut enkä kaivannut mitään diagnoosia. Olen elänyt omana omituisena itsenäni ihan pienestä asti. Diagnoosini on ihminen.
Ei minua ole kasvatettu mihinkään rooliin, ei meistä seitsemästä sisaruksesta ketään muutakaan ole. Kyllä sitä on kasvettu ihan oman päänsisäisten tuntemusten ja taipumusten mukaan. Sen mukaan mitä sieluni ja sydämeni sanoo.
Minä olen jo varsin pienestä tiennyt etten halua minkäänlaista tytön tai naisen roolia, sellaista mitä tytöiltä ja naiselta edellytetään ja odotetaan. Siihen en pysty.
Mutta olisi kauheaa olla myös mies! En mitenkään haluaisi sitäkään.
Olen elänyt ja ollut vain minä. Ottanut kummastakin puolesta sen jonka olen halunnut, en kaikkea kummastakaan. Esimerkiksi en ole meikannut koskaan eikä mikään sensuuntainen kiinnosta tippaakaan mitä naiselta yleisesti edellytetään. Miesten miellyttämistä ja huomion hakua yms. Päin vastoin en ole koskaan pitänyt siitä että miehet ovat pyrkineet liian lähelle, en ole erityisen seksuaalinen ihminen ollenkaan.
Seurustellut olen, miesten kanssa mutta aina se on tuntunut väärälle itseäni kohtaan, pakottautumiselta muottiin johon en kuulu. Siksipä olen nyt elänyt vuosia yksin ja voin hyvin.
Kropaltani olen nainen, ja teini-iässä vihasin sitä. En olisi silloinkaan myöskään halunnut olla mies, ennemminkin neutraali, määrittelemätön. Aikuistuessani pakottauduin sitten muottiin johon en kuulunut eikä siitä hyvää seurannut. Onneksi tajusin sen ja ymmärsin ettei minun ole pakko. Minulla ei ole velvollisuutta muuta kuin itseäni kohtaan. Olen velkaa vain itselleni hyvinvoinnistani.
Pukeutumiseni on persoonallista. Voin hyvin käyttää mekkoja ja käytänkin kesäisin. Käytän vaatteita joista itse pidän, en seuraa muotia. Pukeudun niin kuin itsestäni tuntuu hyvälle.
Jostain syystä herätän närkästystä ja jopa raivoa koska erotun porukasta. Se ei kuitenkaan ole minun päänsärkyni vaan heidän jotka tästä herneen nenään vetävät. Niin ja tosiaan minulla oli lapsena puinen iso kuorma-auto jolla leikin, mutta oli myös nukkeja ja nukenvaunut. Leikin inkkarileikkejä metsässä kaverreitten kanssa, leikimme vakoiluleikkejä, seikkailuita, ihan kaikkea, laidasta laitaan.
Niin että kaipa nyt joku syvästi närkästynyt henkilö antaa nyt sen diagnoosinkin minulle ja suosittelee hoitoon menoa?
Aika ahtaaksi on lokerointi mennyt, jos nykyään riittää transdiagnoosiin se, että ei ole tykännyt leikkiä nukeilla tyttönä.
Kai sitä voi olla nainen, vaikkei pidä perinteisesti naisellisina pidetyistä asioista? Miltä se naisen "miehisyys" mahtaa tuntua, kun näin miehenäkään en koe mitään erityistä mieheyden tunnetta?
Taitaa olla ihan täysin korvien välissä tämä homma.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Jo muinaiset intiaanit tiesivät että on useita sukupuolia.
Yleinen myytti. Ihan jokainen intiaani on tiennyt, ketkä synnyttää lapsia ja ketkä siittäävät.
Itse asiassa ihmiskunnan historiassa on tainnut vasta hyvin myöhään selvitä, miten raskaaksi tullaan saati sitten isyysasiat. Raskaus alkaa näkymään niin pitkällä viiveellä seksin harrastamisesta, että mitä todennäköisimmin tämä asioiden välinen yhteys on ollut ihmiskunnan historiassa hyvin pitkälle tuntematon asia.
Alue: Aihe vapaa
Höpö höpö. Olet kehitellyt tuollaiset pakkomielteen. Mistä voisit edes tietää millaista olisi olla mies haluamassa seksiä. Älytöntä huomionhakua ja erikoisuuden tavoittelua.