Nainen raskaana
Heippa. Ajattelin että saisin täältä jotenki ymmärrystä tilanteenseen , tyttöystäväni on raskaana ja tämä tuli tavallaan todella huonoon saumaan vaikka molemmat ovat lapsia aina halunneet. Toukokuun puolessa välissä hän ilmoitti minulle että hän on raskaana ja olin aluksi hämmentynyt ja samalla ilonen , mutta tuntuu että aluksi kaikki meni suht ok , mutta sitten alkoi väsymys hänellä ja sitten todella paha pahoinvointi ymmärrän että on ollut voimat kaikki ja ei oo ollut jaksamista mihinkään kuin päivistä selviämiseen. Kuitenkin olen yrittänyt useamman viikon pitää parisuhdetta pystössä yrittänyt nähdä häntä asumme siis erillään toistaiseksi . Hän on ollut todella räjähdysherkkä oikeastaan sama mitä sanon niin hän sanoo rumasti tai ilkeästi takaisin jos olen sanonut että oon huolisaan meidän suhteesta kun hän on välttelevä niin vastaukset on ollut todella ilkeitä ja saanut jopa tullut yllätyksenä mulle. Tuntuu että en enään tunne koko ihmistä millään lailla ja tosiaan ihmetyttää miks hän välttelee mua tosipaljon . Oma jaksaminen ja mielenterveys rupeaa rakoilemaan todellakin kun tuntuu että mää en merkkaa mitään hänelle enään ja niinkuin hän on jo kertaalleen sanonut että sinä ja parisuhde ei tällä hetkellä ole tärkeää
Kommentit (40)
Raskaana ollessa hormonit on sekaisin, ja muuttavat käytöstä.
Varmasti vaikeaa sinulle, mutta ei se ole helppoa hänellekään. Eikä varsinkaan hänelle.
Hormonien takia naisen persoonallisuus muuttuu raskauden ajaksi.
Jos ap sun jaksaminen on jo noin huonolla tolalla tässä vaiheessa, niin surettaa tyttöystäväsi puolesta. Hän tarvitsisi nyt tukea. Ja entä, jos syntyy koliikki/refluksilapsi, joka itkee tuntikausia. Siinä vasta tukea tarvitseekin ja vauva kaksi hoitajaa eli äidin ja isän. Älä jätä tyttöystävääsi yksin.
Haluaisin olla tukena ja oon sanonut siitä mutta tuntuu että hän haluaa vältellä
Vierailija kirjoitti:
Jos ap sun jaksaminen on jo noin huonolla tolalla tässä vaiheessa, niin surettaa tyttöystäväsi puolesta. Hän tarvitsisi nyt tukea. Ja entä, jos syntyy koliikki/refluksilapsi, joka itkee tuntikausia. Siinä vasta tukea tarvitseekin ja vauva kaksi hoitajaa eli äidin ja isän. Älä jätä tyttöystävääsi yksin.
Nyt et ymmärtänyt lukemaasi!
Hän ON huolissaan tytöstään ja itsestään! Lueppa uudelleen!
Ajattele pitkällä tähtäimellä. Tuo menee kyllä ohi ja naisesi arvostaa kun pysyt vakaana kumppanina hänen vierellään.
Ensinnäkin enään = enää.
Toiseksikin minusta tuntuu että sinusta ei nyt ole tyttöystäväsi tueksi, joten kannattaa harkita eroa mieluummin nyt heti.
No, hän valmistautuu elättämään ja kasvattamaan lapsen yksin kun sinä mietit elämääsi, ja sitä voitko kolmekymppisenä muuttaa naisen kanssa yhteen, mennä naimisiin ja kasvattaa lapsen yhdessä kuten normaalit ihmiset.
Sinusta tässä ei ole isäksi, jutut on kun 15-vuotiaalla. Sano vielä että asut kotona äidin patojen ääressä? Ja olet vielä ihmeissään kun tyttöystävä näyttää nyrpeää naamaa?
Kyllä 28v. miehen kuuluu tietää jo tällaisia asioita. Siis siitä, että hormonit aiheuttaa sitä ja tätä ja kiukkupuuskat saattaa laantua, kun ensimmäisestä kolmanneksesta päästään. Nyt olen itse toisella kolmanneksella ja enää ei itketä joka ikinen asia, kaikki huono olo on laantunut ja olo seesteinen, tosin tilanne saattaa vielä muuttua, kun päästään sinne viimeiseen vaiheeseen...
Millähän perusteella oletat että en voisi muuttaa hänen kanssaan ? Minä haluaisin muuttaa kyllä mutta asiasta on erittäin vaikea puhua hänen kanssaan kun vastaus on että en tiedä. En kuitenkaan vihtis tavaroittenkans pamahtaa ovelle
No ei ole normaalia kohdella toista tuolla tavalla, vaikka kuinka olisi hormonit sekaisin. En tunne ketään tai ole itse muuttunut tuollaiseksi raskaana ollessa, ei se kiinnostus kumppaniin sen takia lopu. Toki voi olla tunteet pinnassa ja tavallista kärttyisämpi, mutta ei kukaan koko ajan ole ja tavallinen ihminen pyytää sitä anteeksi, jos välittää toisesta. Kenkä puristaa nyt jostain muusta, ei välttämättä liity raskauteen. Toivottavasti saatte asianne selvitettyä. Onnea kuitenkin lapsesta, hän kyllä välittää sinusta ja tarvitsee joka tapauksessa teitä molempia yhdessä tai erikseen
Normaalia raskauden aikaista hormonimyräkkää. Toisesta korvasta sisään ja toisesta ulos. Sun tehtävä on nyt sanoa kaikkeen "kyllä kulta". Pääset helpommalla kun suhtaudut asiaan niin, että tämä nyt vain on tämmöinen vaihe ja yrität tehdä tyttöystäväsi olon mukavaksi. Jos hän haluaa etäisyyttä niin anna ottaa sitä. Tulevalla äidillä on aika paljon asioita mielen päällä niin kuin sinullakin on. Erona on se, että hän sitä vauvaa sisällään kantaa.
Ap. Pysy hänen tukenaan.Kun nainen tulee raskaaksi, luonto järjestää niin asian, että nainen voi aluksi kokea miehen jopa eroavana. Hänellä on jo siemen kasvamassa. Normaali tilanne palautuu joidenkin kuukausien kuluessa. Pahoinvointi voi olla rajuakin ja silloin nainen tarvitsee lepoa ja rauhaa. Ensimmäinen raskaus on sekä henkisesti että fyysisesti kova juttu naisen keholle. Me nykyihmiset hätäännytään helposti heti, kun kaikki ei suju joka päivä pikana. Biologia on aina hidasta edistymistä eikä sitä voi hoputtaa. Kyllä kaikki järjestyy.
Käyttäjä39803 kirjoitti:
Millähän perusteella oletat että en voisi muuttaa hänen kanssaan ? Minä haluaisin muuttaa kyllä mutta asiasta on erittäin vaikea puhua hänen kanssaan kun vastaus on että en tiedä. En kuitenkaan vihtis tavaroittenkans pamahtaa ovelle
Ota nyt vastuu elämästäsi iso mies, ole mies ja teet aloitteen yhteenmuutosta, sen jälkeen mietitte miten elätte yhdessä perheenä. Vaikutat hirveältä tossukalta ja sen takia tyttöystävä jo epäröi.
Minä en kyllä eroa ehdota. Tilanne toki ap:n kuvauksen perusteella haasteellinen, molemmille. Jatka vaan tyttöystäväsi tukemista siten kuin pystyt. Voisitko mennä mukaan vaikkapa seuraavaan neuvolareissuun? Tämä on vain yksi ehdotus.
Olen nostanut asian pöydälle ja kysynyt suoraan että milloin voisin muuttaa hänen luokseen kun hän sitä aikasemmin ehotti , mutta vastaus oli kuitenkin en tiedä tähän ja asian hän päätti sillä
Minkä ikäisiä olette?