Nainen raskaana
Heippa. Ajattelin että saisin täältä jotenki ymmärrystä tilanteenseen , tyttöystäväni on raskaana ja tämä tuli tavallaan todella huonoon saumaan vaikka molemmat ovat lapsia aina halunneet. Toukokuun puolessa välissä hän ilmoitti minulle että hän on raskaana ja olin aluksi hämmentynyt ja samalla ilonen , mutta tuntuu että aluksi kaikki meni suht ok , mutta sitten alkoi väsymys hänellä ja sitten todella paha pahoinvointi ymmärrän että on ollut voimat kaikki ja ei oo ollut jaksamista mihinkään kuin päivistä selviämiseen. Kuitenkin olen yrittänyt useamman viikon pitää parisuhdetta pystössä yrittänyt nähdä häntä asumme siis erillään toistaiseksi . Hän on ollut todella räjähdysherkkä oikeastaan sama mitä sanon niin hän sanoo rumasti tai ilkeästi takaisin jos olen sanonut että oon huolisaan meidän suhteesta kun hän on välttelevä niin vastaukset on ollut todella ilkeitä ja saanut jopa tullut yllätyksenä mulle. Tuntuu että en enään tunne koko ihmistä millään lailla ja tosiaan ihmetyttää miks hän välttelee mua tosipaljon . Oma jaksaminen ja mielenterveys rupeaa rakoilemaan todellakin kun tuntuu että mää en merkkaa mitään hänelle enään ja niinkuin hän on jo kertaalleen sanonut että sinä ja parisuhde ei tällä hetkellä ole tärkeää
Kommentit (40)
Hän ei taida haluta äidiksi. On vielä niin nuorikin. Onko raskaus pitkällä? Vieläkö kerkiäisi abortin tekemään? Miten tyttöystäväsi työ ja talousasiat ovat?
Olen huomannut, että miesten on hyvin vaikea ymmärtää hormonien vaikutusta käytökseen. Monet ajattelevat, että se on naisille vain tekosyy kiukutella.
Mutta kuvitelkaa, että teillä on jatkuva laskuhumala, mikä ei parane millään. Koko ajan on pahalla päällä ilman syytä.
Oon varovasti muutaman kerran kysynyt että haluatko pitää varmasti sen ja hän on sanonut että ei pysty tekemään aborttia. Hän on aikasemmin ollut töissä ja sitten alotti opiskelun viime kesänä ja nyt loppu kesästä valmistuu ammattiin josta on haaveillut pitkään. Ymmärrän myös että on raskasta kun joutuu miettiä ja sumplia asiat ja elämän uudestaan mutta taas hän on sanonut että haluaa pitää vauvan . Jos oon pysynyt perässä niin viikolla 13 nyt tai 14 .
Käyttäjä39803 kirjoitti:
Oon varovasti muutaman kerran kysynyt että haluatko pitää varmasti sen ja hän on sanonut että ei pysty tekemään aborttia. Hän on aikasemmin ollut töissä ja sitten alotti opiskelun viime kesänä ja nyt loppu kesästä valmistuu ammattiin josta on haaveillut pitkään. Ymmärrän myös että on raskasta kun joutuu miettiä ja sumplia asiat ja elämän uudestaan mutta taas hän on sanonut että haluaa pitää vauvan . Jos oon pysynyt perässä niin viikolla 13 nyt tai 14 .
Nämä on naiselle oikeasti ihan mielettömän vaikeita asioita, etenkin jos täytyy elää ns. kahden vaiheilla. Itsekin halusin lapsen, mutta kun se testi näytti plussaa, niin alkoikin miettimään sitä ja tätä ja välillä olo olikin hyvin epävarma ja tuli jossiteltua. Kyllä se siitä sitten ja nyt on 2 lasta.
Hän varmasti kiukuttelee, koska kokee olonsa niin epävarmaksi ja joutuu pähkäilemään kaiken maailman asioita. Hyvä, että haluat olla tukena ja mukana tässä, mutta muista, että se kaikki on nyt vasta alussa. Onko hänellä muita ihmisiä, esim. oma äitinsä, jonka kanssa voisi puhua? Onneksi hän saa koulunsa nyt päätökseen.
Vierailija kirjoitti:
Hormonien takia naisen persoonallisuus muuttuu raskauden ajaksi.
No ei kaikilla kyllä muutu. Mielestäni raskautta tai hormoneja ei voi syyttää siitä että kohtelee toisia ihmisiä (etenkin omaa puolisoa) huonosti.
On hänellä oma äiti tukenaan ja ollut tosi paljon hänen seurasa ja toinenki tukihenkilö läheisistä löytyy tietääkseni . Yritän kaikkeni olla tukena parhaani mukaan mutta hän puhuu minulle tosi vähäsen ja välillä syyttelevästi.
Vierailija kirjoitti:
Normaalia raskauden aikaista hormonimyräkkää. Toisesta korvasta sisään ja toisesta ulos. Sun tehtävä on nyt sanoa kaikkeen "kyllä kulta". Pääset helpommalla kun suhtaudut asiaan niin, että tämä nyt vain on tämmöinen vaihe ja yrität tehdä tyttöystäväsi olon mukavaksi. Jos hän haluaa etäisyyttä niin anna ottaa sitä. Tulevalla äidillä on aika paljon asioita mielen päällä niin kuin sinullakin on. Erona on se, että hän sitä vauvaa sisällään kantaa.
No, ei ole normaalia. Itsellä 3 lasta, enkä muuttunut raskauden aikana yhtään äksyksi .Ei olisi kyllä hyvällä sitä katsottukaan
Yritän kyllä ymmärtää ja tiedostan että hormoonit menee laidasta laitaan mutta tämmönen käytös ja kohtelu ja tavallaan pois ajaminen lyö vain täysin kysymys merkin ihtelle että mikä olis viisainta
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Hormonien takia naisen persoonallisuus muuttuu raskauden ajaksi.
No ei kaikilla kyllä muutu. Mielestäni raskautta tai hormoneja ei voi syyttää siitä että kohtelee toisia ihmisiä (etenkin omaa puolisoa) huonosti.
Ei, mutta kyllä minä olin todella itkuherkkä ja helposti ärsyyntyvä juurikin ensimmäisellä kolmanneksella. Normaalisti olen hyvinkin rauhallinen, mutta sen huomasi ihan jo töissäkin, kun pikkuasiat alkoi v*tuttamaan oikein huolella ja piti hengitellä syvään, ettei tule sanottua vaikka kollegalle jotain ilkeää tämän ärsyttävästä käytöksestä. Jos kumppanille äyskii, niin pitäisi pystyä pyytämään anteeksi...
Käyttäjä39803 kirjoitti:
Oon varovasti muutaman kerran kysynyt että haluatko pitää varmasti sen ja hän on sanonut että ei pysty tekemään aborttia. Hän on aikasemmin ollut töissä ja sitten alotti opiskelun viime kesänä ja nyt loppu kesästä valmistuu ammattiin josta on haaveillut pitkään. Ymmärrän myös että on raskasta kun joutuu miettiä ja sumplia asiat ja elämän uudestaan mutta taas hän on sanonut että haluaa pitää vauvan . Jos oon pysynyt perässä niin viikolla 13 nyt tai 14 .
Joo, no aborttia ei valitettavasti pysty enää tekemään. Varmaan tyttöystävääsi harmittaa kovasti, kun tuli vauva noin huonoon saumaan. Saa juuri ammatin, olisi halunnut työelämään eikä vauvoja nyt. Toivottavasti oppii rakastamaan lasta eikä ole koko ikäänsä katkera.
En varsinaisesti ole anteeks pyyntöä odottanut mutta jos ottaa esimerkkinä sen että olin viime viikon alusta töissä ja puhuttiin ihan normaalisti puhelimessa ja sanoin väärin jotain niin hän veti pultit siitä ja sanoi että jos et jaksa niin voidaan erota vaikka heti että en tarvitse sua mihinkään eikä ole pakko olla mun kans , sen jälkeen kysyin että mikä tuli ei vastausta ja sitten sanoi meen nukkumaan tuuttuuut..
Luulenpa että katkeruus kohdistuu minuun eikä lapseen on kuitenki lapsienkans ollut töissä ja lapset on tärkeitä hänelle . Todella huono aika se on sanomattakin selvää mutta minkäs teet kun kuitenki hänellä vahvamielipide siitä että haluaa pitää vauvan
Käytöstavat ne pitää olla naisellakin vaikka on kuin raskaana. Kaikkea ei voi eikä saa pistää hormonien syyksi. AP tuntuu ihan asialliselta mieheltä. Hyvää jatkoa sinulle!
Naisilla on aina jotain tekosyitä että voi käyttäytyä huonosti ja syyttää kaikesta miestä
Sitä se on kun lapset tekee lapsia.
Vierailija kirjoitti:
Naisilla on aina jotain tekosyitä että voi käyttäytyä huonosti ja syyttää kaikesta miestä
Mikä pakko sun on ottaa naista? Ota sitä antavaista saunakaverias!
Käyttäjä39803 kirjoitti:
Luulenpa että katkeruus kohdistuu minuun eikä lapseen on kuitenki lapsienkans ollut töissä ja lapset on tärkeitä hänelle . Todella huono aika se on sanomattakin selvää mutta minkäs teet kun kuitenki hänellä vahvamielipide siitä että haluaa pitää vauvan
Oliko teillä ehkäisy käytössä, vai oliko raskaus totaalinen yllätys?
Ehkä hän haluaakin vain lapsen, ei miestä?
Nyt kun on raskaana, sinä saat mennä?
Minulla oli myös todella vaikea pahoinvointi ja se veti mielen matalaksi monesti kuukaudeksi. Olin epävarma ja itkuinen. Minua auttoi, että puolisini ei jatkuvasti kysellyt mitä minä haluaisin, vaan kertoi itse selkeästi haluavansa olla kanssani ja haluavansa tietysti tulla neuvolaan yms.
Jos hän olisi kysynyt haluanko minä hänen tulevan neuvolaan, en olisi kokenut sitä hienotunteisuutena vaan haluttomuutena tulla.
Tämä epävarmuus helpotti olonkin parannuttua, olen taas ihan normaali ihminen.
Vierailija kirjoitti:
Käyttäjä39803 kirjoitti:
Luulenpa että katkeruus kohdistuu minuun eikä lapseen on kuitenki lapsienkans ollut töissä ja lapset on tärkeitä hänelle . Todella huono aika se on sanomattakin selvää mutta minkäs teet kun kuitenki hänellä vahvamielipide siitä että haluaa pitää vauvan
Oliko teillä ehkäisy käytössä, vai oliko raskaus totaalinen yllätys?
Ehkä hän haluaakin vain lapsen, ei miestä?Nyt kun on raskaana, sinä saat mennä?
Ap:n olisi kannattanut katsella naista toisesta maasta.
En haluaisi millään erota missään tilanteessa. Enemmänki mulla on jatkuva tunne siitä että hän haluaa eroon minusta . Kysyin kun hän sanoi että neuvola on muutaman viikon päästä että haluatko että tulen mukaan niin vastaus oli suoraa että en tiedä ehkä .