Mitä tekee ihmiset joilla ei ole koskaan aikaa ystäville?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Jos arkisin lähtee klo 7 aamulla kotoa, hoitaa lapset hoitoon ja itsensä töihin, hakee muksut hoidosta ja käy ruokakaupassa ym. niin on klo 17 kotona. Siihen ruuanlaitto, syöminen, pakollinen kodinhoito, niin kello on 19-20 illalla, 23 mennessä pitäisi päästä nukkumaan että jaksaa herätä aamulla kuudelta ja sama rumba uudestaan. Jos vielä tekee vuorotyötä ja harrastaa jotain niin aina pahempi. Ei kertakaikkiaan ehdi eikä jaksa arkena nähdä kavereita. Viikonloput menee palautumiseen ja jos kaveri on sellainen jonka tapaaminen lähinnä vie itseltä voimavaroja sen sijaan että antaa niitä, niin ei vaan jaksa. Vaikutat just sellaiselta ruikuttajalta joka ei ymmärrä että muilla on muutakin elämää kuin sinä, ja ottaa hlökoht loukkauksena jos toinen sanoo, ettei jaksa nähdä, koska on vaan niin poikki omasta elämästään että joskus haluaa vain olla yksin. Näin kesäisin varsinkin on vielä kaikenmaailman sukujuhlat ja mökkeilyt ja kakaroita pitäis käyttää lintsillä jne jne.

Elämäsi kuulostaa pelkältä suorittamiselta ja mitään ei ole pakko tehdä. Olet ihan itse ittes tuohon suohon upottanut. Kannattaa oikeasti muistaa ottaa aikaa itselle ettet uuvuta itseäsi. Enkä minä ruikuta tai ota itseeni, mutta ghoustaamista ja jatkuvaa torjumista en voi hyväksyä. Olen todella ymmärtäväinen ja joustava, mutta lopetin ex-ystävien lapsien kummina toimimisen kun jatkuvasti hyväksikäytettiin pelkkänä rahasampona ja nähtiin vain kun lapsille piti ostaa jotain, mutta muuten ei mammalla ollut aikaa vierailla lasten kanssa, vaikka lapsetkin olisivat ihan vain halunneet nähdä. Ei tuollainen ole ystävyyttä.

Vaikutatpa todella ymmärtäväiseltä ja joustavalta, kun irtisanoudut kummiudesta sen takia ettei kaveri ehdi jatkuvasti tavata :D olet niiden lasten kummi, et sen kaverin.

En ole rahasampo ja kummius ei ole lahjojen ostamista.

Vaan sitä, että äiti tulee lapsineen sinun luo kylään silloin kuin haluat, heidän kiireistään viis? Mikset pyydä/ota pelkkää lasta luoksesi kyläilemään? Anna kun arvaan; koska et ole mikään lastenvahti!

Olet väärässä kaiken suhteenn! Vuosien aikana olen yrittänyt satoja kertoja pyytää lapsia kylään, mutta lasten äiti haluaa että lapset tapaavat minua vain kun heille pitää ostaa jotain.

Ystävät ei ikinä suostu tulemaan meille vaan minun pitäisi aina matkustaa toiseen kaupunkiin.

Vierailija kirjoitti:

Ystävät ei ikinä suostu tulemaan meille vaan minun pitäisi aina matkustaa toiseen kaupunkiin.

Ei kuulosta ystävyydeltä.

Minulla on yksi ongelmallinen ystävyyssuhde.

Asuvat kerrostalossa, ei siis pihatöitä. Ei käy työssä. Lapset ovat muuttaneet omilleen. Olen antanut vuosia hänen kaataa noin kolme kertaa viikossa ongelmansa minulle. Olen ehdottanut, että menisi terapiaan, mutta se kuulemma riittää, että saa purkautua minulle.

Joskus minäkin haluaisin jakaa jonkun oman huoleni, mutta silloin kuvaan astuu kiire. Koen oloni hyväksikäytetyksi. Miten ratkaisen asian. Sanonko suoraan, että en halua olla kynnysmattosi. Lopetanko vastaamasta hänen puheluihinsa vai sanonko vain, että nyt ei ole aikaa hänen ongelmilleen.

4 lasta ja aviomies jota rakastan. Me vietetään perheen kanssa vapaa-aikamme. Toki rakastamme myös ystäviämme.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Viihdyn itseni kanssa. Rentoudun, kuuntelen musiikkia, katson dokumentteja, luen kirjoja jne.

Lisään vielä, että omat aikuiset lapseni ovat ainoita, joiden seurassa aidosti viihdyn. Muiden seura on aina enemmän tai vähemmän kuluttavaa.

Kuulostat ihan äidiltäni jota vihaan ja tapaan vain pakosta ja ylläpidän kulissisuhdetta yllä.

Tuskin sentään. Lapseni tietävät, että olen introvertti ja asuvat toisella paikkakunnalla. Tapaamme silloin kun se kaikille sopii ja ihan vain sen vuoksi että meillä on mukavaa.

Kenelle tätä kulissia mielestäsi ylläpidettäisiin, sillä en todellakaan kerro yksityiselämästäni kenellekään?

Niinhän sinä luulet, mutta todellisuus on aivan muuta. Ylläpidän pakollista kulissia äidille ja sisaruksille, joita näen kerran vuodessa.

Älä jaksa. Olemme hyviä ystäviä, sillä kunnioitan lapsiani aikuisina tasavertaisina ihmisinä. Ovat hyviä tyyppejä, joiden seurassa viihdyn. Meitä yhdistää huumori, keskustelutaito ja positiivinen asenne elämään. Poikani soitti hyväntuulisesti kaksi päivää sitten lomansa alettua, että koska mennään mökille kalastamaan? Siinä nokiteltiin naureskellen toistemme kalastustaitoja ja kalankäsittelytaitoja.

Toisen pojan aikataulut pitäisi vielä saada sopimaan. Molemmat ihanat miniät ovat ansaitulla lomalla, mikä on kiva.

Kyllä se nyt vaan niin menee, että ensisijaisesti on huolehdittava siitä omasta työstä, perheestä ja kodista, ja se vie todella paljon aikaa erityisesti jos on kotona asuvia lapsia, varsinkin jos jollain perheenjäsenellä on säännöllinen harrastus johon pitää esim. kuskata monta kertaa viikossa.

Lisäksi moni kaipaa lepoa, eli jos kaiken keskellä on pieni vapaahetki, niin sen mieluiten viettää yksin eikä heti ole järjestämässä jotain kaveritapaamista siihen väliin.

Jos ajattelen omaa elämääni, niin työpäiviin menee se 8 tuntia, sen jälkeen leikin lapsen kanssa, laitan ruokaa, siivoan, pesen pyykkiä, hoidan pihaa, käyn kaupassa, lataan hetken akkujani olemalla vähän aikaa yksin ja rauhassa ja sitten menen nukkumaan. Mies osallistuu yhtä lailla, mutta koko ajan on silti jotakin tekemistä ihan vaan kotona ja pihalla. Välillä pitäisi ehtiä hieman hoitaa itseään ja esim. kuntoilla. Viikonloput menee hyvin pitkälti samoissa hommissa töitä lukuunottamatta. Viikonloppuisin voi tehdä jotain isompia juttuja, kuten korjata/remontoida jotakin tai vaikkapa siivota varastoa. Sukuloidakin pitää joskus, eli lomilla tai viikonloppuna.

En myöskään halua tehdä niin, että kutsun kaverin kylään ja vietän sen ajan ruokaa laittaen ja siivoten, vaikka varmaan joku siitäkin tykkää.

Minä kaikesta huolimatta näen ystäviäni säännöllisesti, mutta ymmärrän täysin sen miksi siihen on haastavaa löytää tarpeeksi aikaa.

Se on oikeasti niin, että eivät enää pidä seurastasi. Itsekin sanon niin heille, jotka vain kuormittavat lisää.

Ruuhkavuosissa olevilla kavereilla on kyllä ollut aina kiirettä. Kerran lähdin katsomaan yhden lapsen jalkapallo-ottelua ihan vaan tavatakseni ystäväni.  Itse ottelu ei voinut vähempää kiinnostaa. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Viihdyn itseni kanssa. Rentoudun, kuuntelen musiikkia, katson dokumentteja, luen kirjoja jne.

Lisään vielä, että omat aikuiset lapseni ovat ainoita, joiden seurassa aidosti viihdyn. Muiden seura on aina enemmän tai vähemmän kuluttavaa.

Kuulostat ihan äidiltäni jota vihaan ja tapaan vain pakosta ja ylläpidän kulissisuhdetta yllä.

Tuskin sentään. Lapseni tietävät, että olen introvertti ja asuvat toisella paikkakunnalla. Tapaamme silloin kun se kaikille sopii ja ihan vain sen vuoksi että meillä on mukavaa.

Kenelle tätä kulissia mielestäsi ylläpidettäisiin, sillä en todellakaan kerro yksityiselämästäni kenellekään?

Niinhän sinä luulet, mutta todellisuus on aivan muuta. Ylläpidän pakollista kulissia äidille ja sisaruksille, joita näen kerran vuodessa.

Älä jaksa. Olemme hyviä ystäviä, sillä kunnioitan lapsiani aikuisina tasavertaisina ihmisinä. Ovat hyviä tyyppejä, joiden seurassa viihdyn. Meitä yhdistää huumori, keskustelutaito ja positiivinen asenne elämään. Poikani soitti hyväntuulisesti kaksi päivää sitten lomansa alettua, että koska mennään mökille kalastamaan? Siinä nokiteltiin naureskellen toistemme kalastustaitoja ja kalankäsittelytaitoja.

Toisen pojan aikataulut pitäisi vielä saada sopimaan. Molemmat ihanat miniät ovat ansaitulla lomalla, mikä on kiva.

Lisään vielä, että miniöiden loma on kiva juttu sen vuoksi, että pääsevät mukaan. Aina on kivaa ollut. Mukavalla porukalla. Jutellaan, heitetään tikkaa, kalastetaan laitetaan ruokaa jne

Introvertti äiti

Ap se tapaa muita kavereitaan kuin sua.

Sut on alennettu satunnainen tuttu-sarjaan.

Hakkaan tyynyjä ja puran turhautumista krooniseen kipuun mielummin yksin, kuin kuormitan ystäviäni. Parempina päivinä voidaan tavata, huonoina ei.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Viihdyn itseni kanssa. Rentoudun, kuuntelen musiikkia, katson dokumentteja, luen kirjoja jne.

Lisään vielä, että omat aikuiset lapseni ovat ainoita, joiden seurassa aidosti viihdyn. Muiden seura on aina enemmän tai vähemmän kuluttavaa.

Kuulostat ihan äidiltäni jota vihaan ja tapaan vain pakosta ja ylläpidän kulissisuhdetta yllä.

Tuskin sentään. Lapseni tietävät, että olen introvertti ja asuvat toisella paikkakunnalla. Tapaamme silloin kun se kaikille sopii ja ihan vain sen vuoksi että meillä on mukavaa.

Kenelle tätä kulissia mielestäsi ylläpidettäisiin, sillä en todellakaan kerro yksityiselämästäni kenellekään?

Niinhän sinä luulet, mutta todellisuus on aivan muuta. Ylläpidän pakollista kulissia äidille ja sisaruksille, joita näen kerran vuodessa.

Älä jaksa. Olemme hyviä ystäviä, sillä kunnioitan lapsiani aikuisina tasavertaisina ihmisinä. Ovat hyviä tyyppejä, joiden seurassa viihdyn. Meitä yhdistää huumori, keskustelutaito ja positiivinen asenne elämään. Poikani soitti hyväntuulisesti kaksi päivää sitten lomansa alettua, että koska mennään mökille kalastamaan? Siinä nokiteltiin naureskellen toistemme kalastustaitoja ja kalankäsittelytaitoja.

Toisen pojan aikataulut pitäisi vielä saada sopimaan. Molemmat ihanat miniät ovat ansaitulla lomalla, mikä on kiva.

Älä itse jaksa. Vaikutat leuhkalta ja omahyväiseltä aivan kuten äitinikin, mutta todellisuudessa inhoan hänen nokittelujaan ja huumoriaan. Eihän sinulla pitänyt olla aikaa mökkeilyyn, kun olet niin h. elvetin kiireinen.

Vuorotyö ja varsinkin yövuorot rajoittavat sosiaalista elämää hyvin paljon.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Jätkäshenkilö 50 vuotta kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Sairaus ja rahasta huolehtiminen vie aikaa. Ei niistä viitsi kaikille avautua.

Jos jää aikaa velvollisuuksista niin harrastukset menee kyllä sosiaalisen elämän edelle, yleensä ei ole ylimääräistä aikaa.

Sitten ihan kotityöt vie ja kodin huonekalujen, urheiluvälineiden vaihto ym. lapsen kasvaessa. Nämäkin vie enemmän energiaa jos on rahaa vain vähän, eikä voi vaan ostaa aina mitä tarvitsee heti kun siltä tuntuu.

Ei kaikilla ole sairautta. Eikä rahasta tarvitse mitenkään erityisesti "huolehtia": sitä on sen verran kuin on ja se riittää mihin riittää ja ei mihin ei. Sen mukaan eletään.

Jostain muusta syystä nykyään vallitsee - ehkä muoti-ilmiönäkin - yleinen ihmisviha: ollaan introvertteja ja ihaillaan "niin helvetin vaikeeta persoonallisuutta" kun mitään omaperäisempää ja kulttuurisempaa ei keksitä ja ollaan olevinaan niin hienoa snobia, niin hienoa, ja kaikki kiire on teeskentelyä ja valitetaan kaikkialla kuinka "työ vie kaiken ajan ja kaikki voimat", vaikka se ei pidä paikkansa, tai jos pitää, on silloin itse ahnehtinut liikaa ja omatekoisesta ongelmasta pääsisi eroon laskemalla vaatimuksiaan ja elintasoaan jne...

Ei kenelläkään oikeasti ole kiire mihinkään. Ei edes hautaan. Tai, no, ehkä joskus vessaan.

Tuo kaikki kiirepuhe on ihan tyhjää paskanjauhantaa.

Ja niillä eristäytyvillä ihmisillä on vain vähän ruuvit löysällä.

Tämä viesti on hyvä esimerkki siitä, miksi viihdyn itseni kanssa. Suurin osa ihmisistä on perseestä.

Kommenttisi kertoo enemmän sinusta kuin toisista.

Hyvä niin. Jos sinä haluat viettää aikaasi ihmisen kanssa, jonka kirjoitusta kommentoin, ole hyvä.

Minä en sellaista kaipaa. Mielummin viimeistelen sukututkimusta 81-vuotiaalle isälleni tai skannaan ja korjaan vanhoja valokuvia ihan itsekseni.

Olen ystvällinen ja käyttäydyn hyvin, mutta vapaa-aikani käytän kuten haluan.

Mikä siinä on niin kummallista?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Jätkäshenkilö 50 vuotta kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Sairaus ja rahasta huolehtiminen vie aikaa. Ei niistä viitsi kaikille avautua.

Jos jää aikaa velvollisuuksista niin harrastukset menee kyllä sosiaalisen elämän edelle, yleensä ei ole ylimääräistä aikaa.

Sitten ihan kotityöt vie ja kodin huonekalujen, urheiluvälineiden vaihto ym. lapsen kasvaessa. Nämäkin vie enemmän energiaa jos on rahaa vain vähän, eikä voi vaan ostaa aina mitä tarvitsee heti kun siltä tuntuu.

Ei kaikilla ole sairautta. Eikä rahasta tarvitse mitenkään erityisesti "huolehtia": sitä on sen verran kuin on ja se riittää mihin riittää ja ei mihin ei. Sen mukaan eletään.

Jostain muusta syystä nykyään vallitsee - ehkä muoti-ilmiönäkin - yleinen ihmisviha: ollaan introvertteja ja ihaillaan "niin helvetin vaikeeta persoonallisuutta" kun mitään omaperäisempää ja kulttuurisempaa ei keksitä ja ollaan olevinaan niin hienoa snobia, niin hienoa, ja kaikki kiire on teeskentelyä ja valitetaan kaikkialla kuinka "työ vie kaiken ajan ja kaikki voimat", vaikka se ei pidä paikkansa, tai jos pitää, on silloin itse ahnehtinut liikaa ja omatekoisesta ongelmasta pääsisi eroon laskemalla vaatimuksiaan ja elintasoaan jne...

Ei kenelläkään oikeasti ole kiire mihinkään. Ei edes hautaan. Tai, no, ehkä joskus vessaan.

Tuo kaikki kiirepuhe on ihan tyhjää paskanjauhantaa.

Ja niillä eristäytyvillä ihmisillä on vain vähän ruuvit löysällä.

Tämä viesti on hyvä esimerkki siitä, miksi viihdyn itseni kanssa. Suurin osa ihmisistä on perseestä.

Kommenttisi kertoo enemmän sinusta kuin toisista.

Hyvä niin. Jos sinä haluat viettää aikaasi ihmisen kanssa, jonka kirjoitusta kommentoin, ole hyvä.

Minä en sellaista kaipaa. Mielummin viimeistelen sukututkimusta 81-vuotiaalle isälleni tai skannaan ja korjaan vanhoja valokuvia ihan itsekseni.

Olen ystvällinen ja käyttäydyn hyvin, mutta vapaa-aikani käytän kuten haluan.

Mikä siinä on niin kummallista?

Vaikutat todella epäkohteliaalta, epäystävälliseltä ja ylimieliseltä.

Mammoilla on tarvetta ja aikaa ystäville vain silloin kun sika on jätetty ja mammojen on pakko päästä avautumaan ystäville.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Viihdyn itseni kanssa. Rentoudun, kuuntelen musiikkia, katson dokumentteja, luen kirjoja jne.

Lisään vielä, että omat aikuiset lapseni ovat ainoita, joiden seurassa aidosti viihdyn. Muiden seura on aina enemmän tai vähemmän kuluttavaa.

Kuulostat ihan äidiltäni jota vihaan ja tapaan vain pakosta ja ylläpidän kulissisuhdetta yllä.

Tuskin sentään. Lapseni tietävät, että olen introvertti ja asuvat toisella paikkakunnalla. Tapaamme silloin kun se kaikille sopii ja ihan vain sen vuoksi että meillä on mukavaa.

Kenelle tätä kulissia mielestäsi ylläpidettäisiin, sillä en todellakaan kerro yksityiselämästäni kenellekään?

Niinhän sinä luulet, mutta todellisuus on aivan muuta. Ylläpidän pakollista kulissia äidille ja sisaruksille, joita näen kerran vuodessa.

Älä jaksa. Olemme hyviä ystäviä, sillä kunnioitan lapsiani aikuisina tasavertaisina ihmisinä. Ovat hyviä tyyppejä, joiden seurassa viihdyn. Meitä yhdistää huumori, keskustelutaito ja positiivinen asenne elämään. Poikani soitti hyväntuulisesti kaksi päivää sitten lomansa alettua, että koska mennään mökille kalastamaan? Siinä nokiteltiin naureskellen toistemme kalastustaitoja ja kalankäsittelytaitoja.

Toisen pojan aikataulut pitäisi vielä saada sopimaan. Molemmat ihanat miniät ovat ansaitulla lomalla, mikä on kiva.

Älä itse jaksa. Vaikutat leuhkalta ja omahyväiseltä aivan kuten äitinikin, mutta todellisuudessa inhoan hänen nokittelujaan ja huumoriaan. Eihän sinulla pitänyt olla aikaa mökkeilyyn, kun olet niin h. elvetin kiireinen.

Missä vaiheessa minä olen ollut kiireinen? Päinvastoin. Teen vapaa-ajallani mitä itse haluan. Leppoisaa elämää.

Lapseni nyt sattuvat tykkäävän seurastani ja minä heidän. Ehkä siihen vaikuttaa se, että minä en ole se joka tapaamisia "vaatii", ei tosin poikanikaan.