Mitä tekee ihmiset joilla ei ole koskaan aikaa ystäville?

Ne tekevät kapitalismia. Bisnestä tekevät ihmiset tekevät aikaa ihmisille ja Jumalalle.

Kapitalistit vihaavat bisnesmiehiä vaikka he ovat tehneet bisnes mahdollisuuksia kapitalisteille ilman jekkuja ellei joku kapitalisti ole suoranaisesti ollut törkeä ja vaarallinen bisneksen tekijän terveydelle tai perheelle.

Bisnes ihmiset arvostavat markkinointia.

Kapitalistit arvostavat keinottelua.

Vierailija kirjoitti:

Lapset, työ ja mies vievät ihan oikeasti suurimman osan ajasta, eivät ne mitään verukkeita ole!

Älä jauha p. askaa! Olen suurperheen mamma ja meillä on miehen kanssa yhteensä 7 lasta + kolme koiraa taloineen ja silti näen ystäviäni päivittäin. Koskaan en ole kieltäytynyt näkemästä ystäviäni. Et vain osaa hallita ajankäyttöäsi. Ap:lle neuvoksi, että hankia uusia parempia ystäviä.

Omassa lähipiirissä tuollaiset ovat 100% ajasta puolison tai perheensä kanssa kunnes eroavat ja sitten aikaa alkaa löytymään kavereille.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Sairaus j rahasta huolehtiminen vie aikaa. Ei niistä viitsi kaikille avautua.

Jos jää aikaa velvollisuuksista niin harrastukset menee kyllä sosiaalisen elämän edelle, yleensä ei ole ylimääräistä aikaa.

Sitten ihan kotityöt vie ja kodin huonekalujen, urheiluvälineiden vaihto ym. lapsen kasvaessa. Nämäkin vie enemmän energiaa jos on rahaa vain vähän, eikä voi vaan ostaa aina mitä tarvitsee heti kun siltä tuntuu.

Vältteletkö ihmisiä harrastuspiireissäkin? Jo on omituinen logiikka.

Harrastan yksin, ihan ilman mitään piirejä.

Vierailija kirjoitti:

Jos on useampi lapsi jolla harrastuksia, reissutyötä tekevä mies ja kiireinen työ, niin kyllä se oikeasti riittää pitämään elämän kiireisenä. Toki ihmisiä on silti kiva tavata, mutta puoli vuotta pyörähtää äkkiä eikä ehdi edes miettimään ihmisten tapaamista.

Jätä se sika ja hanki vähemmän kuormittava työ. Laita muksut turvaverkolle hoitoon.

Olen kans introvertti, mutta yritän pitää yllä parhaani mukaan joitain hyviä ystävyysuhteita. Silti oikeesti tarvitsen aikaa palautua, ei voi mitään. Jotkut ymmärtää, toiset eivät.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Viihdyn itseni kanssa. Rentoudun, kuuntelen musiikkia, katson dokumentteja, luen kirjoja jne.

Oletko introvertti ilman ystäviä?

On minulla kaksi hyvää ystävää. Hekin arvostavat omaa aikaa. Pystytään puhumaan ihan kaikesta. Soitellaan ja tavataan saunaillan merkeissä noin kerran vuodessa. Sopii meille oikein hyvin.

Vierailija kirjoitti:

Olen kans introvertti, mutta yritän pitää yllä parhaani mukaan joitain hyviä ystävyysuhteita. Silti oikeesti tarvitsen aikaa palautua, ei voi mitään. Jotkut ymmärtää, toiset eivät.

Toinen introvertti täällä. Tietävätkö ystäväsi, että olet introvertti?

Loma-ajan ulkopuolella:

- työpäivä päättyy tilanteesta riippuen klo 16-19 (liukuma)

- koira lenkille (jälleen tilanteesta riippuen kesto vajaasta tunnista pariin tuntiin)

- 1-3 iltana luottamustehtäviin liittyviä kokouksia, edeltävinä iltoina niihin valmistautumista (luettavaa voi olla jopa kymmeniä sivuja)

- kokouksen jälkeen (20-21) koira jälleen lenkille

- päivällisen teko ja syöminen 21 ->

Vapaailtoina muut harrastukset, pitemmät koiralenkit ja aikaa puolison kanssa. Keväällä ei ollut säännöllisiä harrastuksia osin korona ja osin luottamustehtävien takia, mutta syksyllä on haaveena käydä taas yhtenä iltana viikossa pelaamassa sulkapalloa ja viikonloppuna uimassa.

Viikonloppuisin on aikaa myös tavata ystäviä, mutta niihin kasautuu myös kaikki ne asiat, mitä viikolla ei ehdi tai jaksa tehdä (isompi kauppareissu, ulkoiluretki jonnekin lähiseutuja kauemmas ym).

Onneksi on läheisiä ystäviä, joille tärkeintä on säilyttää yhteys soittelemalla ja viestittelemällä sen sijaan, että tavattaisiin usein.

Kyllä kai se niin on että näin vanhemmalla iälläkin kun lapset on jo omillaan niin työ, oma harrastus, huusholli ja oma mieskin vie ajan, viihdyn hänen kanssaan ihan vaikka kotonakin.

Tykkään kysellä ystävättärien kuulumisia ja satunnaisesti ehkä 1x kk käyn jonkun kanssa ulkoilemassa. Mutta ei sitä enää jaksa olla kokoaikaa menossa.

Vierailija kirjoitti:

Ne ei vaan pidä sinusta, mutta yrittävät torjua tahdikkaasti.

Olen kokenut täysin samaa kuin ap. Olen introvertti mutten usko johtuvan siitä ettei minusta pidettäisi, sillä en ole tungetteleva. Yksipuoliset ystävyydet eivät ole minua varten ja olen huomannut, että valheelliset ystävät poistuvat elämästäni nopeasti.

Jos arkisin lähtee klo 7 aamulla kotoa, hoitaa lapset hoitoon ja itsensä töihin, hakee muksut hoidosta ja käy ruokakaupassa ym. niin on klo 17 kotona. Siihen ruuanlaitto, syöminen, pakollinen kodinhoito, niin kello on 19-20 illalla, 23 mennessä pitäisi päästä nukkumaan että jaksaa herätä aamulla kuudelta ja sama rumba uudestaan. Jos vielä tekee vuorotyötä ja harrastaa jotain niin aina pahempi. Ei kertakaikkiaan ehdi eikä jaksa arkena nähdä kavereita. Viikonloput menee palautumiseen ja jos kaveri on sellainen jonka tapaaminen lähinnä vie itseltä voimavaroja sen sijaan että antaa niitä, niin ei vaan jaksa. Vaikutat just sellaiselta ruikuttajalta joka ei ymmärrä että muilla on muutakin elämää kuin sinä, ja ottaa hlökoht loukkauksena jos toinen sanoo, ettei jaksa nähdä, koska on vaan niin poikki omasta elämästään että joskus haluaa vain olla yksin. Näin kesäisin varsinkin on vielä kaikenmaailman sukujuhlat ja mökkeilyt ja kakaroita pitäis käyttää lintsillä jne jne.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ne ei vaan pidä sinusta, mutta yrittävät torjua tahdikkaasti.

Selitä miksi kelpaan silloin kun kyseisillä ihmisillä menee huonosti?

Siksi että susta saa hyötyä. Etkö tosiaan ole itse tajunnut?

Hyödyn tyypistä enemmän istumalla hiljaa ja kuuntelemalla. Myöhemmin kirjoitan kaiken Tiimarivihkoon ja päden myöhemmin mitä tyyppi on sanonut.

Puhuin muista, en sinusta.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Viihdyn itseni kanssa. Rentoudun, kuuntelen musiikkia, katson dokumentteja, luen kirjoja jne.

Oletko introvertti ilman ystäviä?

On minulla kaksi hyvää ystävää. Hekin arvostavat omaa aikaa. Pystytään puhumaan ihan kaikesta. Soitellaan ja tavataan saunaillan merkeissä noin kerran vuodessa. Sopii meille oikein hyvin.

Ok. En ole ekstrovertti, mutta olen saanut tarpeekseni yksipuolisista ystävyyksistä. Ei ystävyydessä ole kiveen hakattua milloin pidetään yhteyttä tai nähdään, mutta ei se ole mitään oikeaa ystävyyttä jos ei ikinä ole aikaa toiselle.

Vierailija kirjoitti:

Sairaus ja rahasta huolehtiminen vie aikaa. Ei niistä viitsi kaikille avautua.

Jos jää aikaa velvollisuuksista niin harrastukset menee kyllä sosiaalisen elämän edelle, yleensä ei ole ylimääräistä aikaa.

Sitten ihan kotityöt vie ja kodin huonekalujen, urheiluvälineiden vaihto ym. lapsen kasvaessa. Nämäkin vie enemmän energiaa jos on rahaa vain vähän, eikä voi vaan ostaa aina mitä tarvitsee heti kun siltä tuntuu.

Ei kaikilla ole sairautta. Eikä rahasta tarvitse mitenkään erityisesti "huolehtia": sitä on sen verran kuin on ja se riittää mihin riittää ja ei mihin ei. Sen mukaan eletään.

Jostain muusta syystä nykyään vallitsee - ehkä muoti-ilmiönäkin - yleinen ihmisviha: ollaan introvertteja ja ihaillaan "niin helvetin vaikeeta persoonallisuutta" kun mitään omaperäisempää ja kulttuurisempaa ei keksitä ja ollaan olevinaan niin hienoa snobia, niin hienoa, ja kaikki kiire on teeskentelyä ja valitetaan kaikkialla kuinka "työ vie kaiken ajan ja kaikki voimat", vaikka se ei pidä paikkansa, tai jos pitää, on silloin itse ahnehtinut liikaa ja omatekoisesta ongelmasta pääsisi eroon laskemalla vaatimuksiaan ja elintasoaan jne...

Ei kenelläkään oikeasti ole kiire mihinkään. Ei edes hautaan. Tai, no, ehkä joskus vessaan.

Tuo kaikki kiirepuhe on ihan tyhjää paskanjauhantaa.

Ja niillä eristäytyvillä ihmisillä on vain vähän ruuvit löysällä.

Olen töissä 9-17. Sen jälkeen harrastuksen pariin (vesiurheilu). Kotona olen 22. Yhden arkipäivän yritän pitää paussia. Viikonloput olen joko vedessä tai auttamassa äitiä.

Mies on, mutta hän on lähes aina tietokoneen parissa. Joskus tulee mun mukaan rannalle.

Ei hirveästi jää ystäville aikaa. Luultavasti kadun sitä jossain vaiheessa.

Maalaan, piirrän, kirjoitan, valokuvaan, teen käsitöitä, nikkaroin jne.

Ei minulla ole koskaan tylsää. Päinvastoin. En vaihtaisi tuota tekemistä ihmisten seuraan. Poikkeuksena omat lapseni, jotka tuntevat minut paremmin kuin kukaan muu ja joiden seuraa rakastan.

No en ehdi. On lapset ja työ.

Aamuisin lähden töihin klo 05 ja työpäivä päättyy 16-17 välillä. Sen jälkeen kauppa, ruoka ja kotityöt. Plus lisäksi iäkkäiden vanhempien hoito. Monesti jää nukkumisellekin aikaa vain 4-5 tuntia.

Että mistähän löytyisi vuorokauteen lisää tunteja?

Minä opiskelen ja käyn töissä. Siksi on aika harvoin aikaa kellekään joka ei asu hyvin lähellä ja jolla on melko samat aikataulut.

Muistan kaveriin kanssa pelaiiltiin netissä noita reaktioräiiskintäpelejä kuin joku cs ja se ei ollut ollenkaan mun juttu koska halusin pelata mieluummin vaikka lätkää kun siiinä oli enemmän sellainen psykologiinen juttu että sai rauhassa enemmän keskitttyä enemmän kuin vaikka soitttamisessa. Se räiiskintäympäristöö alkoi tuntua sellaiselta etttä mikä tässä on ideana.