Lue keskustelun säännöt.
Mitä tekee ihmiset joilla ei ole koskaan aikaa ystäville?
05.07.2022 |
"Kauhea kiire, just nyt (ei koskaan) ei ehdi näkemään." Lapset, työ ja mies eivät ole verukkeita kiireelle.
Kommentit (78)
Vierailija kirjoitti:
Olen kans introvertti, mutta yritän pitää yllä parhaani mukaan joitain hyviä ystävyysuhteita. Silti oikeesti tarvitsen aikaa palautua, ei voi mitään. Jotkut ymmärtää, toiset eivät.
Palautua mistä? Ystävistä, joita et edes näe.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Jätkäshenkilö 50 vuotta kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Sairaus ja rahasta huolehtiminen vie aikaa. Ei niistä viitsi kaikille avautua.
Jos jää aikaa velvollisuuksista niin harrastukset menee kyllä sosiaalisen elämän edelle, yleensä ei ole ylimääräistä aikaa.
Sitten ihan kotityöt vie ja kodin huonekalujen, urheiluvälineiden vaihto ym. lapsen kasvaessa. Nämäkin vie enemmän energiaa jos on rahaa vain vähän, eikä voi vaan ostaa aina mitä tarvitsee heti kun siltä tuntuu.Ei kaikilla ole sairautta. Eikä rahasta tarvitse mitenkään erityisesti "huolehtia": sitä on sen verran kuin on ja se riittää mihin riittää ja ei mihin ei. Sen mukaan eletään.
Jostain muusta syystä nykyään vallitsee - ehkä muoti-ilmiönäkin - yleinen ihmisviha: ollaan introvertteja ja ihaillaan "niin helvetin vaikeeta persoonallisuutta" kun mitään omaperäisempää ja kulttuurisempaa ei keksitä ja ollaan olevinaan niin hienoa snobia, niin hienoa, ja kaikki kiire on teeskentelyä ja valitetaan kaikkialla kuinka "työ vie kaiken ajan ja kaikki voimat", vaikka se ei pidä paikkansa, tai jos pitää, on silloin itse ahnehtinut liikaa ja omatekoisesta ongelmasta pääsisi eroon laskemalla vaatimuksiaan ja elintasoaan jne...
Ei kenelläkään oikeasti ole kiire mihinkään. Ei edes hautaan. Tai, no, ehkä joskus vessaan.
Tuo kaikki kiirepuhe on ihan tyhjää paskanjauhantaa.
Ja niillä eristäytyvillä ihmisillä on vain vähän ruuvit löysällä.
Tämä viesti on hyvä esimerkki siitä, miksi viihdyn itseni kanssa. Suurin osa ihmisistä on perseestä.
Vierailija kirjoitti:
Lapset, työ ja mies vievät ihan oikeasti suurimman osan ajasta, eivät ne mitään verukkeita ole!
No kuitenkin some täynnä kuvia kun on toisen kaverin kanssa siellä, täällä ja tuolla.
Jätkäshenkilö 50 vuotta kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Sairaus ja rahasta huolehtiminen vie aikaa. Ei niistä viitsi kaikille avautua.
Jos jää aikaa velvollisuuksista niin harrastukset menee kyllä sosiaalisen elämän edelle, yleensä ei ole ylimääräistä aikaa.
Sitten ihan kotityöt vie ja kodin huonekalujen, urheiluvälineiden vaihto ym. lapsen kasvaessa. Nämäkin vie enemmän energiaa jos on rahaa vain vähän, eikä voi vaan ostaa aina mitä tarvitsee heti kun siltä tuntuu.Ei kaikilla ole sairautta. Eikä rahasta tarvitse mitenkään erityisesti "huolehtia": sitä on sen verran kuin on ja se riittää mihin riittää ja ei mihin ei. Sen mukaan eletään.
Jostain muusta syystä nykyään vallitsee - ehkä muoti-ilmiönäkin - yleinen ihmisviha: ollaan introvertteja ja ihaillaan "niin helvetin vaikeeta persoonallisuutta" kun mitään omaperäisempää ja kulttuurisempaa ei keksitä ja ollaan olevinaan niin hienoa snobia, niin hienoa, ja kaikki kiire on teeskentelyä ja valitetaan kaikkialla kuinka "työ vie kaiken ajan ja kaikki voimat", vaikka se ei pidä paikkansa, tai jos pitää, on silloin itse ahnehtinut liikaa ja omatekoisesta ongelmasta pääsisi eroon laskemalla vaatimuksiaan ja elintasoaan jne...
Ei kenelläkään oikeasti ole kiire mihinkään. Ei edes hautaan. Tai, no, ehkä joskus vessaan.
Tuo kaikki kiirepuhe on ihan tyhjää paskanjauhantaa.
Ja niillä eristäytyvillä ihmisillä on vain vähän ruuvit löysällä.
TÄMÄ!
Vierailija kirjoitti:
Jos arkisin lähtee klo 7 aamulla kotoa, hoitaa lapset hoitoon ja itsensä töihin, hakee muksut hoidosta ja käy ruokakaupassa ym. niin on klo 17 kotona. Siihen ruuanlaitto, syöminen, pakollinen kodinhoito, niin kello on 19-20 illalla, 23 mennessä pitäisi päästä nukkumaan että jaksaa herätä aamulla kuudelta ja sama rumba uudestaan. Jos vielä tekee vuorotyötä ja harrastaa jotain niin aina pahempi. Ei kertakaikkiaan ehdi eikä jaksa arkena nähdä kavereita. Viikonloput menee palautumiseen ja jos kaveri on sellainen jonka tapaaminen lähinnä vie itseltä voimavaroja sen sijaan että antaa niitä, niin ei vaan jaksa. Vaikutat just sellaiselta ruikuttajalta joka ei ymmärrä että muilla on muutakin elämää kuin sinä, ja ottaa hlökoht loukkauksena jos toinen sanoo, ettei jaksa nähdä, koska on vaan niin poikki omasta elämästään että joskus haluaa vain olla yksin. Näin kesäisin varsinkin on vielä kaikenmaailman sukujuhlat ja mökkeilyt ja kakaroita pitäis käyttää lintsillä jne jne.
Miksi käyt joka päivä kaupassa? Suunnittele ajankäyttöäsi. Minä viimeistelin just Cittarin tilauksen ja huomenna tulee kotiin 1,5 vkon ruoat ja lisäksi siivoustarvikkeita ja muuta tarpeellista. Menee n 5 min järjestellä ne kaappeihin.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Ap:lla on niin negatiivinen asenne, etten minäkään haluaisi tavata.
Noin ilkeä ihminen ei ansaitse ainuttakaan ystävää.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Viihdyn itseni kanssa. Rentoudun, kuuntelen musiikkia, katson dokumentteja, luen kirjoja jne.
Lisään vielä, että omat aikuiset lapseni ovat ainoita, joiden seurassa aidosti viihdyn. Muiden seura on aina enemmän tai vähemmän kuluttavaa.
Kuulostat ihan äidiltäni jota vihaan ja tapaan vain pakosta ja ylläpidän kulissisuhdetta yllä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Olen kans introvertti, mutta yritän pitää yllä parhaani mukaan joitain hyviä ystävyysuhteita. Silti oikeesti tarvitsen aikaa palautua, ei voi mitään. Jotkut ymmärtää, toiset eivät.
Palautua mistä? Ystävistä, joita et edes näe.
Krapulasta. Muahahaha.
Vierailija kirjoitti:
Muistan kaveriin kanssa pelaiiltiin netissä noita reaktioräiiskintäpelejä kuin joku cs ja se ei ollut ollenkaan mun juttu koska halusin pelata mieluummin vaikka lätkää kun siiinä oli enemmän sellainen psykologiinen juttu että sai rauhassa enemmän keskitttyä enemmän kuin vaikka soitttamisessa. Se räiiskintäympäristöö alkoi tuntua sellaiselta etttä mikä tässä on ideana.
Humasiin justiin noiisa joukkuepeleissä kun oltiin kentällä että miten kaveri haluaa etsiä vapaata paiikkaa ja tehdä maalin kun ittse taas katsoin miten vaikka joukkue pelaa joukkueeena ja mikä on kunkin yksilön tehtävä ja miten se liikku ja miten suorittaa omaa tehtäväänsä joukkuueessa ja miten suhteutttaa omaa pelityyliäni eri paikoissa suhteessa erilaisiin tilanteisiiin.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Jos on paljon ystäviä niin aika joka jaetaan työn perheen ja omien juttujen jälkeen on vieläkin pienempi per ystävä.
Teen kotitöitä (siivoan, kokkaan, silitän, mankeloin lakanat, leivon, sulatan pakastimen, pesen uunin, jynssään kylppärin tai keittiön, järjestän vintin, organisoin vaatehuoneen, vien kamaa kirppikselle....) ja teen monia eri käsitöitä, harrastan kotona ja kaupungilla, hoidan kuntoani ja kauneuttani, luen, palstailen, kuuntelen hyvää musaa, koko ajan on tekemistä. Viihdyn itsekseni oikein hyvin.
Ymmärrän, että välillä on kiva nähdä kavereita ja päivittää kuulumisia. En ole somessakaan, joten oikeasti kiinnostaa, mitä kuuluu. Mutta minulle riittää pari kertaa vuodessa. Usein aktivoidun juuri kesällä. Talvisin nukun talviunta.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Viihdyn itseni kanssa. Rentoudun, kuuntelen musiikkia, katson dokumentteja, luen kirjoja jne.
Lisään vielä, että omat aikuiset lapseni ovat ainoita, joiden seurassa aidosti viihdyn. Muiden seura on aina enemmän tai vähemmän kuluttavaa.
Kuulostat ihan äidiltäni jota vihaan ja tapaan vain pakosta ja ylläpidän kulissisuhdetta yllä.
Tuskin sentään. Lapseni tietävät, että olen introvertti ja asuvat toisella paikkakunnalla. Tapaamme silloin kun se kaikille sopii ja ihan vain sen vuoksi että meillä on mukavaa.
Kenelle tätä kulissia mielestäsi ylläpidettäisiin, sillä en todellakaan kerro yksityiselämästäni kenellekään?
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Jos arkisin lähtee klo 7 aamulla kotoa, hoitaa lapset hoitoon ja itsensä töihin, hakee muksut hoidosta ja käy ruokakaupassa ym. niin on klo 17 kotona. Siihen ruuanlaitto, syöminen, pakollinen kodinhoito, niin kello on 19-20 illalla, 23 mennessä pitäisi päästä nukkumaan että jaksaa herätä aamulla kuudelta ja sama rumba uudestaan. Jos vielä tekee vuorotyötä ja harrastaa jotain niin aina pahempi. Ei kertakaikkiaan ehdi eikä jaksa arkena nähdä kavereita. Viikonloput menee palautumiseen ja jos kaveri on sellainen jonka tapaaminen lähinnä vie itseltä voimavaroja sen sijaan että antaa niitä, niin ei vaan jaksa. Vaikutat just sellaiselta ruikuttajalta joka ei ymmärrä että muilla on muutakin elämää kuin sinä, ja ottaa hlökoht loukkauksena jos toinen sanoo, ettei jaksa nähdä, koska on vaan niin poikki omasta elämästään että joskus haluaa vain olla yksin. Näin kesäisin varsinkin on vielä kaikenmaailman sukujuhlat ja mökkeilyt ja kakaroita pitäis käyttää lintsillä jne jne.
Elämäsi kuulostaa pelkältä suorittamiselta ja mitään ei ole pakko tehdä. Olet ihan itse ittes tuohon suohon upottanut. Kannattaa oikeasti muistaa ottaa aikaa itselle ettet uuvuta itseäsi. Enkä minä ruikuta tai ota itseeni, mutta ghoustaamista ja jatkuvaa torjumista en voi hyväksyä. Olen todella ymmärtäväinen ja joustava, mutta lopetin ex-ystävien lapsien kummina toimimisen kun jatkuvasti hyväksikäytettiin pelkkänä rahasampona ja nähtiin vain kun lapsille piti ostaa jotain, mutta muuten ei mammalla ollut aikaa vierailla lasten kanssa, vaikka lapsetkin olisivat ihan vain halunneet nähdä. Ei tuollainen ole ystävyyttä.
Vaikutatpa todella ymmärtäväiseltä ja joustavalta, kun irtisanoudut kummiudesta sen takia ettei kaveri ehdi jatkuvasti tavata :D olet niiden lasten kummi, et sen kaverin.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Jätkäshenkilö 50 vuotta kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Sairaus ja rahasta huolehtiminen vie aikaa. Ei niistä viitsi kaikille avautua.
Jos jää aikaa velvollisuuksista niin harrastukset menee kyllä sosiaalisen elämän edelle, yleensä ei ole ylimääräistä aikaa.
Sitten ihan kotityöt vie ja kodin huonekalujen, urheiluvälineiden vaihto ym. lapsen kasvaessa. Nämäkin vie enemmän energiaa jos on rahaa vain vähän, eikä voi vaan ostaa aina mitä tarvitsee heti kun siltä tuntuu.Ei kaikilla ole sairautta. Eikä rahasta tarvitse mitenkään erityisesti "huolehtia": sitä on sen verran kuin on ja se riittää mihin riittää ja ei mihin ei. Sen mukaan eletään.
Jostain muusta syystä nykyään vallitsee - ehkä muoti-ilmiönäkin - yleinen ihmisviha: ollaan introvertteja ja ihaillaan "niin helvetin vaikeeta persoonallisuutta" kun mitään omaperäisempää ja kulttuurisempaa ei keksitä ja ollaan olevinaan niin hienoa snobia, niin hienoa, ja kaikki kiire on teeskentelyä ja valitetaan kaikkialla kuinka "työ vie kaiken ajan ja kaikki voimat", vaikka se ei pidä paikkansa, tai jos pitää, on silloin itse ahnehtinut liikaa ja omatekoisesta ongelmasta pääsisi eroon laskemalla vaatimuksiaan ja elintasoaan jne...
Ei kenelläkään oikeasti ole kiire mihinkään. Ei edes hautaan. Tai, no, ehkä joskus vessaan.
Tuo kaikki kiirepuhe on ihan tyhjää paskanjauhantaa.
Ja niillä eristäytyvillä ihmisillä on vain vähän ruuvit löysällä.
Tämä viesti on hyvä esimerkki siitä, miksi viihdyn itseni kanssa. Suurin osa ihmisistä on perseestä.
Kommenttisi kertoo enemmän sinusta kuin toisista.
Töitä, opiskelen ja käyn jumpassa. En tiedä haluaako joku tavata minua, kovin hiljaista on ollut.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Jos arkisin lähtee klo 7 aamulla kotoa, hoitaa lapset hoitoon ja itsensä töihin, hakee muksut hoidosta ja käy ruokakaupassa ym. niin on klo 17 kotona. Siihen ruuanlaitto, syöminen, pakollinen kodinhoito, niin kello on 19-20 illalla, 23 mennessä pitäisi päästä nukkumaan että jaksaa herätä aamulla kuudelta ja sama rumba uudestaan. Jos vielä tekee vuorotyötä ja harrastaa jotain niin aina pahempi. Ei kertakaikkiaan ehdi eikä jaksa arkena nähdä kavereita. Viikonloput menee palautumiseen ja jos kaveri on sellainen jonka tapaaminen lähinnä vie itseltä voimavaroja sen sijaan että antaa niitä, niin ei vaan jaksa. Vaikutat just sellaiselta ruikuttajalta joka ei ymmärrä että muilla on muutakin elämää kuin sinä, ja ottaa hlökoht loukkauksena jos toinen sanoo, ettei jaksa nähdä, koska on vaan niin poikki omasta elämästään että joskus haluaa vain olla yksin. Näin kesäisin varsinkin on vielä kaikenmaailman sukujuhlat ja mökkeilyt ja kakaroita pitäis käyttää lintsillä jne jne.
Elämäsi kuulostaa pelkältä suorittamiselta ja mitään ei ole pakko tehdä. Olet ihan itse ittes tuohon suohon upottanut. Kannattaa oikeasti muistaa ottaa aikaa itselle ettet uuvuta itseäsi. Enkä minä ruikuta tai ota itseeni, mutta ghoustaamista ja jatkuvaa torjumista en voi hyväksyä. Olen todella ymmärtäväinen ja joustava, mutta lopetin ex-ystävien lapsien kummina toimimisen kun jatkuvasti hyväksikäytettiin pelkkänä rahasampona ja nähtiin vain kun lapsille piti ostaa jotain, mutta muuten ei mammalla ollut aikaa vierailla lasten kanssa, vaikka lapsetkin olisivat ihan vain halunneet nähdä. Ei tuollainen ole ystävyyttä.
Vaikutatpa todella ymmärtäväiseltä ja joustavalta, kun irtisanoudut kummiudesta sen takia ettei kaveri ehdi jatkuvasti tavata :D olet niiden lasten kummi, et sen kaverin.
En ole rahasampo ja kummius ei ole lahjojen ostamista.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Lapset, työ ja mies vievät ihan oikeasti suurimman osan ajasta, eivät ne mitään verukkeita ole!
No kuitenkin some täynnä kuvia kun on toisen kaverin kanssa siellä, täällä ja tuolla.
Ei ehditä näkemään, mutta samaan aikaan mennään drinksuille sun muille muiden kanssa. Kaksinaismoralismia pahimmillaan. Puhelimeni ei enää vastaanota moiselta rotalta viestejä.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Jos arkisin lähtee klo 7 aamulla kotoa, hoitaa lapset hoitoon ja itsensä töihin, hakee muksut hoidosta ja käy ruokakaupassa ym. niin on klo 17 kotona. Siihen ruuanlaitto, syöminen, pakollinen kodinhoito, niin kello on 19-20 illalla, 23 mennessä pitäisi päästä nukkumaan että jaksaa herätä aamulla kuudelta ja sama rumba uudestaan. Jos vielä tekee vuorotyötä ja harrastaa jotain niin aina pahempi. Ei kertakaikkiaan ehdi eikä jaksa arkena nähdä kavereita. Viikonloput menee palautumiseen ja jos kaveri on sellainen jonka tapaaminen lähinnä vie itseltä voimavaroja sen sijaan että antaa niitä, niin ei vaan jaksa. Vaikutat just sellaiselta ruikuttajalta joka ei ymmärrä että muilla on muutakin elämää kuin sinä, ja ottaa hlökoht loukkauksena jos toinen sanoo, ettei jaksa nähdä, koska on vaan niin poikki omasta elämästään että joskus haluaa vain olla yksin. Näin kesäisin varsinkin on vielä kaikenmaailman sukujuhlat ja mökkeilyt ja kakaroita pitäis käyttää lintsillä jne jne.
Elämäsi kuulostaa pelkältä suorittamiselta ja mitään ei ole pakko tehdä. Olet ihan itse ittes tuohon suohon upottanut. Kannattaa oikeasti muistaa ottaa aikaa itselle ettet uuvuta itseäsi. Enkä minä ruikuta tai ota itseeni, mutta ghoustaamista ja jatkuvaa torjumista en voi hyväksyä. Olen todella ymmärtäväinen ja joustava, mutta lopetin ex-ystävien lapsien kummina toimimisen kun jatkuvasti hyväksikäytettiin pelkkänä rahasampona ja nähtiin vain kun lapsille piti ostaa jotain, mutta muuten ei mammalla ollut aikaa vierailla lasten kanssa, vaikka lapsetkin olisivat ihan vain halunneet nähdä. Ei tuollainen ole ystävyyttä.
Vaikutatpa todella ymmärtäväiseltä ja joustavalta, kun irtisanoudut kummiudesta sen takia ettei kaveri ehdi jatkuvasti tavata :D olet niiden lasten kummi, et sen kaverin.
En ole rahasampo ja kummius ei ole lahjojen ostamista.
Vaan sitä, että äiti tulee lapsineen sinun luo kylään silloin kuin haluat, heidän kiireistään viis? Mikset pyydä/ota pelkkää lasta luoksesi kyläilemään? Anna kun arvaan; koska et ole mikään lastenvahti!
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Viihdyn itseni kanssa. Rentoudun, kuuntelen musiikkia, katson dokumentteja, luen kirjoja jne.
Lisään vielä, että omat aikuiset lapseni ovat ainoita, joiden seurassa aidosti viihdyn. Muiden seura on aina enemmän tai vähemmän kuluttavaa.
Kuulostat ihan äidiltäni jota vihaan ja tapaan vain pakosta ja ylläpidän kulissisuhdetta yllä.
Tuskin sentään. Lapseni tietävät, että olen introvertti ja asuvat toisella paikkakunnalla. Tapaamme silloin kun se kaikille sopii ja ihan vain sen vuoksi että meillä on mukavaa.
Kenelle tätä kulissia mielestäsi ylläpidettäisiin, sillä en todellakaan kerro yksityiselämästäni kenellekään?
Niinhän sinä luulet, mutta todellisuus on aivan muuta. Ylläpidän pakollista kulissia äidille ja sisaruksille, joita näen kerran vuodessa.
Elämäsi kuulostaa pelkältä suorittamiselta ja mitään ei ole pakko tehdä. Olet ihan itse ittes tuohon suohon upottanut. Kannattaa oikeasti muistaa ottaa aikaa itselle ettet uuvuta itseäsi. Enkä minä ruikuta tai ota itseeni, mutta ghoustaamista ja jatkuvaa torjumista en voi hyväksyä. Olen todella ymmärtäväinen ja joustava, mutta lopetin ex-ystävien lapsien kummina toimimisen kun jatkuvasti hyväksikäytettiin pelkkänä rahasampona ja nähtiin vain kun lapsille piti ostaa jotain, mutta muuten ei mammalla ollut aikaa vierailla lasten kanssa, vaikka lapsetkin olisivat ihan vain halunneet nähdä. Ei tuollainen ole ystävyyttä.