Miten sen shokkieron, josta on ketjuja täällä, voisi välttää?
Täällä on muutamia hyviä keskustelulankoja shokkieroista, joissa mies on yhtäkkiä ilmoittanut vaimolle, että rakkausloppui tai haluaa erota, ja sitten jäänytkin asumaan kotiin edelleen, mutta huonotuulisena ja halveksuvana. Vaimo on jäänyt ikään kuin roikkumaan löysässä hirressä, kunnes on itse myöhemmin joutunut laittamaan eron vireille.
Oma tilanteeni on ehkä menossa tuohon suuntaan ja haluaisin tuon kokeneilta kysyä, olisiko avioeron vielä voinut estää ennalta jotenkin. Miten?
Mies on meillä etäinen ja välttelee yhteistä aikaa ja tekemistä. Ei halunnut lomailla yhdessä ollenkaan. Mies on muuttunut haluttomaksi, eikä enää halua seksiä. Hän tulee ja menee ihan omien aikataulujensa mukaan ja on minua kohtaan etäisen viileä, joskus vihamielinen. Hän ei ole koskaan ollut kova keskustelemaan ja olen joutunut aina aloittamaan keskustelut ja nyhtämään hänestä irti asioita, joten nytkään hän ei ole halunnut keskustella parisuhteestamme mitään. Hän ei halua myöskään pariterapiaan.
Tämä asetelma muistuttaa hyvin paljon noita tilanteita, joissa mies on kertonut vaimolleen, että tunteet ovat kuolleet, mutta ei sitten olekaan ryhtynyt mihinkään erotoimiin ja vaimo on jäänyt roikkumaan löyhässä hirressä joskus pitkäänkin. Minkä ohjeen antaisitte tässä tilanteessa, jos haluaisin vielä yrittää pelastaa parisuhteemme? Kiitos kommenteista!
Kommentit (23)
Unohdat murjottavan miehen ja alat pitää hauskaa kodin ulkopuolella. Flirttailet ja katselet muita miehiä.
Nostaisin sen kissan pöydälle ja antaisin vaihtoehdot joko alkaa puhumaan tai sitten erotaan. En todellakaan alkaisi katselemaan omassa kodissani mitään emmäätiiä-pelleilyjä.
Vierailija kirjoitti:
Nostaisin sen kissan pöydälle ja antaisin vaihtoehdot joko alkaa puhumaan tai sitten erotaan. En todellakaan alkaisi katselemaan omassa kodissani mitään emmäätiiä-pelleilyjä.
Mutta en haluaisi erota. Haluaisin tietää, miten miehen saa tajuamaan, että hänellä on hyvä vaimo, lopettamaan sen, että mies pitää itsestäänselvyytenä, eikä arvosta?
Ap
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Nostaisin sen kissan pöydälle ja antaisin vaihtoehdot joko alkaa puhumaan tai sitten erotaan. En todellakaan alkaisi katselemaan omassa kodissani mitään emmäätiiä-pelleilyjä.
Mutta en haluaisi erota. Haluaisin tietää, miten miehen saa tajuamaan, että hänellä on hyvä vaimo, lopettamaan sen, että mies pitää itsestäänselvyytenä, eikä arvosta?
Ap
Välttämättä et saa miestäsi sitä koskaan ymmärtämäänkään. Ehkä tajuaa sen eron jälkeen, jos silloinkaan.
Jos miehesi ei kykene puhumaan sinulle, niin tuskin puhuu edes missään terapiassakaan. Vaihtoehtosi siis ovat, että joko itse sopeudut tilanteeseen ja jatkatte rinnakkaiseloanne tai sitten eroatte. Mitä itse haluat elämältäsi lienee nyt oikea kysymys itsellesi. Haluatko olla se itsestäänselvyys?
Luin netistä self help artikkeleita ja niissä oli keskeinen ohje, että pitäisi kohentaa omaa itsetuntoa ja omanarvontunnetta. Että pitää arvostaa ensin itseä, jotta muutkin arvostavat.
Siitätajusin, että kaikissa näissä viime aikojen shokkieroketjuissa vaimo on ollut hyvin mukautuva ja kiltti ja asettanut muut itsensä etusijalle. En tiedä teenkö itse niin, mutta minulla on todella huono itsetunto ja se on yhä heikentynyt parisuhteessa. Tuskinpa saan sitä kuntoon pikaisesti nyt, kun olisi jonkinlainen kiirekin. Ei taida olla toivoa siis, että mies alkaisi arvostaa minua, ja nähdä tavoiteltavana enää.
Ap
Vierailija kirjoitti:
Luin netistä self help artikkeleita ja niissä oli keskeinen ohje, että pitäisi kohentaa omaa itsetuntoa ja omanarvontunnetta. Että pitää arvostaa ensin itseä, jotta muutkin arvostavat.
Siitätajusin, että kaikissa näissä viime aikojen shokkieroketjuissa vaimo on ollut hyvin mukautuva ja kiltti ja asettanut muut itsensä etusijalle. En tiedä teenkö itse niin, mutta minulla on todella huono itsetunto ja se on yhä heikentynyt parisuhteessa. Tuskinpa saan sitä kuntoon pikaisesti nyt, kun olisi jonkinlainen kiirekin. Ei taida olla toivoa siis, että mies alkaisi arvostaa minua, ja nähdä tavoiteltavana enää.
Ap
Siis x vuoden avioliiton jälkeen haluat alkaa leikkimään tavoiteltavaa. Ei tule toimimaan tai tulee jos tavoitteenasi on erota.
Mitä jos aloittaisit osoittamalla kunnioitusta miehellesi ja sen tekemisille(, jos niissä on jotain osoitettavaa.)
Omalla kohdalla mies muuttui tuollaiseksi, mutta se olin minä, joka ilmoitti erohalusta. Ne viimeiset vuodet, kun mies hädin tuskin puhui minulle niin etäännytti meidät, ja rakastuin toiseen mieheen.
Exällä vain rakkaus oli loppunut. Ei vain ollut miestä sitä sanomaan. Tiedän, että minun kanssa hänellä oli helppo elää. En nalkuttanut enkä vaatinut ja jos hän pahasti sanoi niin hiljenin minäkin enkä riidellyt. Suurimmalta osin meidät myös elätin.
Olihan se joku järkytys exälle, kun ilmoitin erohaluni. Hänen käytöksensä oli ollut todella törkeää. Tuntuu, että en edes muista kivoja hetkiä. Aina jotain pilkkaa ja vähättelyä.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Luin netistä self help artikkeleita ja niissä oli keskeinen ohje, että pitäisi kohentaa omaa itsetuntoa ja omanarvontunnetta. Että pitää arvostaa ensin itseä, jotta muutkin arvostavat.
Siitätajusin, että kaikissa näissä viime aikojen shokkieroketjuissa vaimo on ollut hyvin mukautuva ja kiltti ja asettanut muut itsensä etusijalle. En tiedä teenkö itse niin, mutta minulla on todella huono itsetunto ja se on yhä heikentynyt parisuhteessa. Tuskinpa saan sitä kuntoon pikaisesti nyt, kun olisi jonkinlainen kiirekin. Ei taida olla toivoa siis, että mies alkaisi arvostaa minua, ja nähdä tavoiteltavana enää.
ApSiis x vuoden avioliiton jälkeen haluat alkaa leikkimään tavoiteltavaa. Ei tule toimimaan tai tulee jos tavoitteenasi on erota.
Mitä jos aloittaisit osoittamalla kunnioitusta miehellesi ja sen tekemisille(, jos niissä on jotain osoitettavaa.)
Tuokin oli niissä self help artikkeleissa. Että miehillä on tarve olla ihailtuja ja sankareita naisen silmissä. Pitkässäsuhteessa sellainen karisee ja uuden naisen ihailu voittaa mennen tullen tavallisen arjen kotona.
On kyllä haastavaa alkaa ihailla miestä, joka teoillaan ja sanoillaan ei osoita sitä ansaitsevansa lainkaan. Silloinhan on kynnysmatto ja palkitsee miestä siitä, että mies kohtelee huonosti.
Ap
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Luin netistä self help artikkeleita ja niissä oli keskeinen ohje, että pitäisi kohentaa omaa itsetuntoa ja omanarvontunnetta. Että pitää arvostaa ensin itseä, jotta muutkin arvostavat.
Siitätajusin, että kaikissa näissä viime aikojen shokkieroketjuissa vaimo on ollut hyvin mukautuva ja kiltti ja asettanut muut itsensä etusijalle. En tiedä teenkö itse niin, mutta minulla on todella huono itsetunto ja se on yhä heikentynyt parisuhteessa. Tuskinpa saan sitä kuntoon pikaisesti nyt, kun olisi jonkinlainen kiirekin. Ei taida olla toivoa siis, että mies alkaisi arvostaa minua, ja nähdä tavoiteltavana enää.
ApSiis x vuoden avioliiton jälkeen haluat alkaa leikkimään tavoiteltavaa. Ei tule toimimaan tai tulee jos tavoitteenasi on erota.
Mitä jos aloittaisit osoittamalla kunnioitusta miehellesi ja sen tekemisille(, jos niissä on jotain osoitettavaa.)
Tuokin oli niissä self help artikkeleissa. Että miehillä on tarve olla ihailtuja ja sankareita naisen silmissä. Pitkässäsuhteessa sellainen karisee ja uuden naisen ihailu voittaa mennen tullen tavallisen arjen kotona.
On kyllä haastavaa alkaa ihailla miestä, joka teoillaan ja sanoillaan ei osoita sitä ansaitsevansa lainkaan. Silloinhan on kynnysmatto ja palkitsee miestä siitä, että mies kohtelee huonosti.
Ap
Jos mies ei ansaitse ihailua ja kohtelee sinua huonosti, niin onko suhteessa oikeasti pelastettavaa? Ala elää omaa elämääsi.
Ap, anna sen miehen lentää, äläkä sido siipiä. Rakkautta on päästää irti. Se on teille kummallekin paras ratkaisu.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Nostaisin sen kissan pöydälle ja antaisin vaihtoehdot joko alkaa puhumaan tai sitten erotaan. En todellakaan alkaisi katselemaan omassa kodissani mitään emmäätiiä-pelleilyjä.
Mutta en haluaisi erota. Haluaisin tietää, miten miehen saa tajuamaan, että hänellä on hyvä vaimo, lopettamaan sen, että mies pitää itsestäänselvyytenä, eikä arvosta?
Ap
Voi herran nuudelit sentään. Sinä olet mielestäsi hyvä vaimo ja on vain miehen vika ettei hän sitä käsitä, joten kysyt nyt vinkkejä, kuinka aivopestä toinen uskomaan että sinä olet sekä hyvä vaimo että vieläpä tässäkin asiassa oikeassa ja hän väärässä.
Ratkaisu: ensin korjaat oman pöyhkeän asennevammasi, alat kohdella miestä tasavertaisena ihmisenä ja huomioida häntä sekä luovut harhakäsityksestäsi omasta täydellisyydestäsi ja että tiedät paremmin mitä miehen tulisi sinusta olla mieltä. Sitten ehkä välinne lämpeävät. Tai sitten päästät sen poloisen vapauteen, jos tämä on liikaa vaadittu. Hyväksyt sen, että miehesi on autonominen yksilö joka osaa ja jolla on oikeus muodostaa ihan omat näkemyksensä sinusta puollisona ja ylipäänsä kaikesta, eikä hän ole vain sinun jatkeesi toteuttamaan omia elämäntavoitteitasi.
En tiedä mitä kirjoja luet, mutta noita self-help -juttuja ei aina kannata ottaa liian vakavasti. Tai ainakin katso, että kirjoittaja on oikeasti joku alan ihminen eikä vaan tyyppi joka on päättänyt ryhtyä hyvinvointikirjailijaksi.
Miksi joku haluaa jatkaa ihmisen kanssa, joka ei arvosta eikä halua häntä, rakkaudesta puhumattakaan?
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Nostaisin sen kissan pöydälle ja antaisin vaihtoehdot joko alkaa puhumaan tai sitten erotaan. En todellakaan alkaisi katselemaan omassa kodissani mitään emmäätiiä-pelleilyjä.
Mutta en haluaisi erota. Haluaisin tietää, miten miehen saa tajuamaan, että hänellä on hyvä vaimo, lopettamaan sen, että mies pitää itsestäänselvyytenä, eikä arvosta?
ApVoi herran nuudelit sentään. Sinä olet mielestäsi hyvä vaimo ja on vain miehen vika ettei hän sitä käsitä, joten kysyt nyt vinkkejä, kuinka aivopestä toinen uskomaan että sinä olet sekä hyvä vaimo että vieläpä tässäkin asiassa oikeassa ja hän väärässä.
Ratkaisu: ensin korjaat oman pöyhkeän asennevammasi, alat kohdella miestä tasavertaisena ihmisenä ja huomioida häntä sekä luovut harhakäsityksestäsi omasta täydellisyydestäsi ja että tiedät paremmin mitä miehen tulisi sinusta olla mieltä. Sitten ehkä välinne lämpeävät. Tai sitten päästät sen poloisen vapauteen, jos tämä on liikaa vaadittu. Hyväksyt sen, että miehesi on autonominen yksilö joka osaa ja jolla on oikeus muodostaa ihan omat näkemyksensä sinusta puollisona ja ylipäänsä kaikesta, eikä hän ole vain sinun jatkeesi toteuttamaan omia elämäntavoitteitasi.
Asia on kyllä juuri päinvastoin, että koen miehen olevan upea, täydellinen ja saavan hetkessä muita naisia, jos vain haluaa. Itseni koen huonommaksi, rumaksi ja hmiseksi, josta kukaan ei voisi pitää, ja uskon jääväni yksin lopouelämäksi, jos mies ottaa eron. Myös mies itse pitää itseään parempaba kuin minä, hän on sen suoraan sanonutkin.
Ap
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Luin netistä self help artikkeleita ja niissä oli keskeinen ohje, että pitäisi kohentaa omaa itsetuntoa ja omanarvontunnetta. Että pitää arvostaa ensin itseä, jotta muutkin arvostavat.
Siitätajusin, että kaikissa näissä viime aikojen shokkieroketjuissa vaimo on ollut hyvin mukautuva ja kiltti ja asettanut muut itsensä etusijalle. En tiedä teenkö itse niin, mutta minulla on todella huono itsetunto ja se on yhä heikentynyt parisuhteessa. Tuskinpa saan sitä kuntoon pikaisesti nyt, kun olisi jonkinlainen kiirekin. Ei taida olla toivoa siis, että mies alkaisi arvostaa minua, ja nähdä tavoiteltavana enää.
ApSiis x vuoden avioliiton jälkeen haluat alkaa leikkimään tavoiteltavaa. Ei tule toimimaan tai tulee jos tavoitteenasi on erota.
Mitä jos aloittaisit osoittamalla kunnioitusta miehellesi ja sen tekemisille(, jos niissä on jotain osoitettavaa.)
Tuokin oli niissä self help artikkeleissa. Että miehillä on tarve olla ihailtuja ja sankareita naisen silmissä. Pitkässäsuhteessa sellainen karisee ja uuden naisen ihailu voittaa mennen tullen tavallisen arjen kotona.
On kyllä haastavaa alkaa ihailla miestä, joka teoillaan ja sanoillaan ei osoita sitä ansaitsevansa lainkaan. Silloinhan on kynnysmatto ja palkitsee miestä siitä, että mies kohtelee huonosti.
Ap
No se riippuu täysin siitä mitä sinne "tavalliseen arkeen kotona" on piilotettu.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Nostaisin sen kissan pöydälle ja antaisin vaihtoehdot joko alkaa puhumaan tai sitten erotaan. En todellakaan alkaisi katselemaan omassa kodissani mitään emmäätiiä-pelleilyjä.
Mutta en haluaisi erota. Haluaisin tietää, miten miehen saa tajuamaan, että hänellä on hyvä vaimo, lopettamaan sen, että mies pitää itsestäänselvyytenä, eikä arvosta?
ApVoi herran nuudelit sentään. Sinä olet mielestäsi hyvä vaimo ja on vain miehen vika ettei hän sitä käsitä, joten kysyt nyt vinkkejä, kuinka aivopestä toinen uskomaan että sinä olet sekä hyvä vaimo että vieläpä tässäkin asiassa oikeassa ja hän väärässä.
Ratkaisu: ensin korjaat oman pöyhkeän asennevammasi, alat kohdella miestä tasavertaisena ihmisenä ja huomioida häntä sekä luovut harhakäsityksestäsi omasta täydellisyydestäsi ja että tiedät paremmin mitä miehen tulisi sinusta olla mieltä. Sitten ehkä välinne lämpeävät. Tai sitten päästät sen poloisen vapauteen, jos tämä on liikaa vaadittu. Hyväksyt sen, että miehesi on autonominen yksilö joka osaa ja jolla on oikeus muodostaa ihan omat näkemyksensä sinusta puollisona ja ylipäänsä kaikesta, eikä hän ole vain sinun jatkeesi toteuttamaan omia elämäntavoitteitasi.
Asia on kyllä juuri päinvastoin, että koen miehen olevan upea, täydellinen ja saavan hetkessä muita naisia, jos vain haluaa. Itseni koen huonommaksi, rumaksi ja hmiseksi, josta kukaan ei voisi pitää, ja uskon jääväni yksin lopouelämäksi, jos mies ottaa eron. Myös mies itse pitää itseään parempaba kuin minä, hän on sen suoraan sanonutkin.
Ap
Minä eroaisin, jos mieheni ajattelisi noin itsestään. Jos jokin karkottaa, se on epätoivo, ja se paistaa tuosta kauas.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Nostaisin sen kissan pöydälle ja antaisin vaihtoehdot joko alkaa puhumaan tai sitten erotaan. En todellakaan alkaisi katselemaan omassa kodissani mitään emmäätiiä-pelleilyjä.
Mutta en haluaisi erota. Haluaisin tietää, miten miehen saa tajuamaan, että hänellä on hyvä vaimo, lopettamaan sen, että mies pitää itsestäänselvyytenä, eikä arvosta?
ApVoi herran nuudelit sentään. Sinä olet mielestäsi hyvä vaimo ja on vain miehen vika ettei hän sitä käsitä, joten kysyt nyt vinkkejä, kuinka aivopestä toinen uskomaan että sinä olet sekä hyvä vaimo että vieläpä tässäkin asiassa oikeassa ja hän väärässä.
Ratkaisu: ensin korjaat oman pöyhkeän asennevammasi, alat kohdella miestä tasavertaisena ihmisenä ja huomioida häntä sekä luovut harhakäsityksestäsi omasta täydellisyydestäsi ja että tiedät paremmin mitä miehen tulisi sinusta olla mieltä. Sitten ehkä välinne lämpeävät. Tai sitten päästät sen poloisen vapauteen, jos tämä on liikaa vaadittu. Hyväksyt sen, että miehesi on autonominen yksilö joka osaa ja jolla on oikeus muodostaa ihan omat näkemyksensä sinusta puollisona ja ylipäänsä kaikesta, eikä hän ole vain sinun jatkeesi toteuttamaan omia elämäntavoitteitasi.
Asia on kyllä juuri päinvastoin, että koen miehen olevan upea, täydellinen ja saavan hetkessä muita naisia, jos vain haluaa. Itseni koen huonommaksi, rumaksi ja hmiseksi, josta kukaan ei voisi pitää, ja uskon jääväni yksin lopouelämäksi, jos mies ottaa eron. Myös mies itse pitää itseään parempaba kuin minä, hän on sen suoraan sanonutkin.
Ap
Ei mies tule enää muuttamaan asennettaan. Kysyit, miten vältät sokkieron. Eroamalla oma-aloitteisesti.
Aika nousta omille jaloilleen. Erota, vaikka se tarkoittaisi loppuelämän sinkkuelämää. Yksinhän olet jo nyt, kun tuollaisessa suhteessa elelet. Päästä irti läheisriippuvuudesta ja varatun statuksesta, niin saat paljon uutta tilalle. Terapiaan hakeutuisin, jos olisin sinä.
Sanoisin, että alat itsekin elää omaa elämääsi enemmän, teet omia juttujasi kodin ulkopuolella. Joko mies herää tai sitten ei. Tyrkyttäminen ei minun kokemukseni mukaan toimi, vaan etäisyys voi auttaa.