Sukuriidat: Miten selitätte lapselle, ettei olla suvun kanssa tekemisissä?

No minä en ole väleissä äitini kanssa koska hän ei ole päästään terve.

En myöskään halua lasteni olevan hänen kanssaan tekemisissä laibkaan, koska hän toistaisi vain samaa väärää käytöstä näitäkin kohtaan.

Ainoa tapa suojella lapsia on pitää täysi etäisyys.

Vierailija kirjoitti:

Ei lapsi osaa kaivata sellaisia henkilöitä, jotka eivät ole koskaan olleetkaan lapsen elämässä.

Sukuja on kaikenlaisia, ja joskus tilanteet vaan ovat sellaisia, että helpompi kun ei olla tekemisissä. Itsekin tiedän tapauksia, joissa yksi ihminen on touhuillaan myrkyttänyt monien ihmisten välit, niin uskomatonta kuin se onkin.

No tottakai osaa kaivata! Mistä sinä tällaisen revit? Huonosta omatunnostasi? Monikin joka ei tunne oikeita vahenpiaan osaa todellakin kaivata heitä. 

Vierailija kirjoitti:

w t

Tämä. Voit vielä vähän avata tilannetta, vaikka näin: "Lapseni, me olemme r o s k a väkeä, joka ei kykene sivistyneeseen kanssakäymiseen kenenkään kanssa. Meillä oma napa on ainoa mikä merkitsee, ja koska sukulaisemme ovat samanlaisia, ei yhdessäolosta tule mitään."

Lapseni on kyllä itsekin päässeet toteamaan ettei tiettyjen sukulaisten kanssa kannata olla tekemisissä.

Tiedän perheen jossa syytettiin vanhempia vaikka mistä, johon nämä olivat täysin syyttömiä. Kuitenkin syytsten myötä pariskunta ajautui erilleen koko suvusta ja nyt katuu tätä kun muutama vuosi on kulunut.  Syviä haavoja ei niin vain pois pyyhitä.

Vierailija kirjoitti:

Meillä on katkenneet välit yhden narsistisen ja jonkin verran huumeongelmaisen tädin kanssa. Serkkuja ei ole siltä puolelta. Todella törkeitä tempauksia, yksinkertaisesti sellaista käytöstä, mitä ei voi hyväksyä. Lapset on välillä sitä vähän ihmetelleet koska aiemmin näkivät useammin, eivät olleet kyllä tädin hoidettavina, mutta täti on lapsia leikittänyt silloin tällöin juhlissa. On vain kerrottu tädin olevan hyvin kiireinen ja asuvan niin kaukana, ettei olla nyt ehditty järjestää kaikille sopivaa aikaa näkemiselle. Ei lasten tarvitse kaikkea tietää. Ehkä joskus kun ovat isompia, aikuisia, jos asia ihmetyttää voin kertoa enemmän, mutta tuskin kaikkea silloinkaan koska mitäpä niiden asioiden ajatteleminen auttaa. Se vain on sellainen, että kannattaa pysyä kaukana.

Tulin mieleeni tästä viestistä, että mitä itselleni jäi käteen kun lopetin hyysäämisen.

Juopposisar veti vanhempamme puolelleen, ja nyt minulla ei ole lapsuuden perheestäni enää ketään. 

Se mikä tässä eniten harmittaa on se, etten tehnyt riittäviä toimenpiteitä jo vuosia sitten. Meni monta vuotta elämästä luullen että vanhempani rakastavat minuakin, toista lastaan, eikä vain siskoa.

Ja kaikki mitä tein, oli se että sanoin siskolle että nyt loppuu minun osaltani tämä alkoholismin mahdollistaminen. En ole nähnyt minulle rakkaita hänen lapsiaankaan yli puoleen vuoteen.

Jos olisin aiemmin sanonut että nyt riittää, niin en olisi edes jäänyt kaipaamaan nuorimmaista, koska hän ei olisi silloin vielä syntynyt.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Riippuu ihan riidan aiheesta, miten selitetään. Me olemme sanoneet, että kaikki sukulaiset "eivät ole turvallisia". Aikuisten kielellä tarkoittaa, että he ovat olleet aikoinaan väkivaltaisia tai yrittäneet hyväksikäyttää lapsia. En ole aivan varma, jatkuuko tuo käytös edelleen, mutta en ole valmis ottamaan riskejä omien lasteni kanssa! Siispä välit on poikki, paitsi itse tekijöihin myös kaikkiin niihin sukulaisiin, jotka eivät em. tekoja tuomitse vaan ovat peitelleet, hyssytelleet ja normalisoineet asiaa vuosikaudet.

En tuota ymmärrä, että kaikkiin sukulaisiin on pitänyt katkoa välit, myös niihin jotka eivät "tuomitse". Voisko olla, etteivät hyväksy, mutta ovat puolueettomia tai ei ole sanoja ilmaista asiaa. Yrittävät tulla toimeen eri osapuolten kesken?

Taisit ymmärtää väärin. Ongelmana on erityisesti mainitsemani peittely, hyssyttely ja normalisointi. Eli nuo mainitut sukulaiset pyrkivät joko vähättelemään tai jopa mahdollistamaan lapsiin kohdistuvaa epäasiallista käytöstä, syyllistämään uhreiksi joutuneita sukulaisia jne. Jos asia nousee esille, he ottavat asiaan aktiivisesti kantaa asettumalla uhreja vastaan ja tekijöiden puolelle. Heitä ei haittaa lapsiin kohdistuva väkivalta, seksuaalinen ahdistelu tai hyväksikäyttö, kunhan asia pysyy piilossa ja uhrit saadaan vaiennettua. Minusta se on oksettavaa käytöstä enkä halua altistaa lapsiani tällaiselle ollenkaan.

Ja täytyy kyllä sanoa, että minulla ainakin on ymmärrys vähissä myös niitä kohtaan, jotka pysyvät hiljaa ja haluavat olla kaikkien kavereita kaikissa olosuhteissa. Silloinkin, kun ääneen parjataan epäasiallisuuksien tai suoranaisten rikosten kohteeksi joutunutta ja sen takia oirelevaa lasta, puolustellaan tekijän tekoja ym. Kuten sanonta kuuluu, pahuus voittaa, jos hyvät ovat hiljaa. Kyllä se on tullut nähtyä, että joillekin "hyvä tunnelma", "sopu" ja "kaikkien kanssa toimeen tuleminen" on oikeudenmukaisuutta tärkeämpää, ja ehkä sinäkin kuulut tähän joukkoon? Minä en kuulu. Tyytykäämme siis siihen, että sinä et ymmärrä minua enkä minä sinua.

-sama

Kyllä, minun on vaikea ymmärtää noita sukuriitoja, jotka jatkuvat useisiin sukupolviin.

En tiedä, onko sitten mahdottomuus solmia "rauha " sellaisten kanssa, jotka eivät ole mitään pahaa tehneet?

Eikö joitakin asioita voisi vain jättää taakse, eikä loputtomasti jatkaa vellomista menneisyyden kauhuissa? Lapsen seksuaalinen hyväksikäyttö ja väkivalta ovat tietysti rikoksia, mistä tekijän pitää saada rangaistus.

Sukupolvesta toiseen riita ei ole vielä jatkunut, enkä osaa sanoa, jatkuuko edes. Mutta niin kauan nämä ahdistelijat ja heidän mahdollistajansa ovat hengissä ja osallistuvat suvun tapaamisiin, tämä juopa varmasti jatkuu suvussani.

Vaikka kyseessä olisi vanha tapaus, ei se vielä tarkoita, että ko. sukulaiset ja heidän ympärillään olevat mahdollistajat olisivat parantaneet tapansa. Siksi valitettavasti asiaa ei voi kokonaan jättää taakse, vaikka edellisestä tapauksesta olisikin kulunut aikaa. Heidän lähelleen ei _koskaan_ pidä päästää yhtäkään lasta tai nuorta valvomattomasti. Ei silloinkaan, kun se valvominen on aikuisille kiusallista ja tuntuisi "helpommalta" antaa asian olla. Minä ainakaan en ole valmis ottamaan riskiä omien lasteni kohdalla.

Sinulle näyttää olevan tärkeää olla hyvissä väleissä sukulaisten kanssa, jotka ovat valmiita katselemaan hiljaisina vierestä, kun uhreja vaiennetaan ja syyllistetään ja lopulta suljetaan ulkopuolelle "hankalina". Minulle on tärkempää löytää sellaisia ihmisiä elämääni, joilla on nollatoleranssi kaikenlaiseen väkivaltaan. Kukin tyylillään.

-sama

Minulla ei perheessäni ole tuollaista kokemusta, joten minun on helppoa olla hyvissä väleissä sukulaisteni kanssa. En ole kokenut vaikenemista enkä syyllistämistä. Enkä epäile enkä pelkää esim sitä, että lapseni olisivat vaarassa viettäessään aikaa isovanhempiensa kanssa.

Eikä tuttavapiirissäni ole ketään, joka olisi katkonut välinsä sukulaisiinsa. Siksi minun on vaikea ymmärtää sitä, keitä ja millaisia  nämä ihmiset ovat, jotka eivät ole missään tekemisissä sukulaistensa kanssa. Silti en ole kultalusikka suussa syntynyt, lapsuuden perheessäni oli alkoholismia, työttömyyttä ja rahaa oli niukasti.

Aika harva sinunkaan tutuistasi varmaan kovaan ääneen julistaisi, että "EN OLE VÄLEISSÄ SISKONI KANSSA!" tmv. Mulla on mennyt välit narsistinarkkarisisareen, jonka kanssa tekemisissä oli uskomattoman paha olla. Teki aivan uskomattomia ja kieroja temppuja läheisilleen, niin älyttömästi itselleen oikeutamiaam rikoksia, että ei sitä moni uskoisikaan. Että riitaan ei tosiaan aina tarvita kahta. Riittää joskus, että yksi haluaa hyötyä tai vaikka vain "kostaa"... mutta en minä hänestä puhu muille pahaa. Ulkopuolisille voi vaikuttaa siltä, että olemme sen verran erilaisia, ettemme kaipaa toisiamme emmekä siitä syystä pidä tiiviisti yhteyttä. Tottakai keskenään riitautuvat helpoiten riitaisat ihmiset (muidenkin kuin sukulaistensa kanssa), mutta sukuaan kun ei voi valita ja siten moni aivan pätevä ja sydämellinenkin kansalainen on ilman omaa ansiotaan mahdottoman mätäpaiseen sukulainen. Kaikkien ihmisten kanssa vaan ei ole mahdollista olla hyvissä tai neutraaleissakaan väleissä.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Mikä on todennäköisyys, että kaikissa muissa on vika mutta itsessä ei?

Erittäin suuri jos on kyse narsistista ja hänen hovikuvioistaan. Me haimme narsistille lähestymiskiellon kolme kertaa, mutta hän jatkaa sitä selän takana panettelua ja asioihimme sekaantumista välikäsien kautta ja muuta narsistin hääräilyä.

Jotta voimme elää rauhassa, ei ole muuta keinoa kuin olla olematta tekemisissä kenenkään kanssa, koska muuten hänestä ei eroon pääse.

Suomi täynnä narsisteja

Narsisteja on todella, todella, todella paljon nykyisissä isovanhemmissa. Kylmä kova kasvatus ja siitä syntynyt kierouma itsekeskeisyydestä.

Minun äitini on narsisti ja meidät sisarukset on kaikki kasvatettu kilpailemaan hänen armostaan. Olen entinen kultalapsi, joka kyseenalaisti sen systeemin ja nyt olen se hylkiö.

Suurin osa narskuista on kyökkipsykologien luomia.

Minusta taas hieman erikoista jos etäisyyden ottamista omiin sukulaisiin on vaikea ymmärtää. Kynnys siihen lienee useimmilla aika korkea, mutta muutama prosentti ihmisistä on kuitenkin monin tavoin sairaita, vaikeasti persoonallisuushäiriöisiä, vaikeasti päihdeongelmaisia, osa jopa vaarallisia. Typeräähän se on heikentää omaa ja/tai lastensa elämänlaatua tällaisten suhteiden vaalimisella periaatesyistä vaikka kaikki kivet on jo käännetty ehkä useaankin kertaan. Ei sukulaissuhteen luonnetta voi yksin jalostaa.

"Äiti on riidankylväjä, periksiantamaton jääräpää ja draamakuningatar, niin siksi, rakas Pyry, emme näe sukulaisia ja mummu ei tule käymään. ". Näin helppoahan tämä on.

Vierailija kirjoitti:

Minusta taas hieman erikoista jos etäisyyden ottamista omiin sukulaisiin on vaikea ymmärtää. Kynnys siihen lienee useimmilla aika korkea, mutta muutama prosentti ihmisistä on kuitenkin monin tavoin sairaita, vaikeasti persoonallisuushäiriöisiä, vaikeasti päihdeongelmaisia, osa jopa vaarallisia. Typeräähän se on heikentää omaa ja/tai lastensa elämänlaatua tällaisten suhteiden vaalimisella periaatesyistä vaikka kaikki kivet on jo käännetty ehkä useaankin kertaan. Ei sukulaissuhteen luonnetta voi yksin jalostaa.

Melko epätodennäköistä, että kaikki sukulaiset kuuluvat siihen häiriintyneiden joukkoon.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Minusta taas hieman erikoista jos etäisyyden ottamista omiin sukulaisiin on vaikea ymmärtää. Kynnys siihen lienee useimmilla aika korkea, mutta muutama prosentti ihmisistä on kuitenkin monin tavoin sairaita, vaikeasti persoonallisuushäiriöisiä, vaikeasti päihdeongelmaisia, osa jopa vaarallisia. Typeräähän se on heikentää omaa ja/tai lastensa elämänlaatua tällaisten suhteiden vaalimisella periaatesyistä vaikka kaikki kivet on jo käännetty ehkä useaankin kertaan. Ei sukulaissuhteen luonnetta voi yksin jalostaa.

Melko epätodennäköistä, että kaikki sukulaiset kuuluvat siihen häiriintyneiden joukkoon.

Niin en kyllä tarkoittanut yhden ihmisen erkanemista koko suvusta. Sehän on harvinaisempaa. Yleensä ihmisten etäisyyden ottamista omiin, joihinkin, sukulaisiin ja yleensä tietysti yksittäisiin sukulaisiin. Aika harvinaista erota koko suvusta vaikka suku olisi hyvin pienikin.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ei lapsi osaa kaivata sellaisia henkilöitä, jotka eivät ole koskaan olleetkaan lapsen elämässä.

Sukuja on kaikenlaisia, ja joskus tilanteet vaan ovat sellaisia, että helpompi kun ei olla tekemisissä. Itsekin tiedän tapauksia, joissa yksi ihminen on touhuillaan myrkyttänyt monien ihmisten välit, niin uskomatonta kuin se onkin.

No tottakai osaa kaivata! Mistä sinä tällaisen revit? Huonosta omatunnostasi? Monikin joka ei tunne oikeita vahenpiaan osaa todellakin kaivata heitä. 

Ei meillä ainakaan vielä 11v ikäinen osaa kaivata isoisää, koska hänellä ei ole sellaista koskaan ollutkaan. Hänen elämässään mummot elävät yksin tai sitten mummon miesystävä asuu omassa asunnossaan. Ei ole koskaan puhuttu isovanhemmista muutenkaan, johonkin sukupuuhun koulussa piti saada nimet ja ne kun sanoi, niin asia oli siinä. Ei ole kysellyt, mihin kuolivat tms. Tosin ei meillä aktiivisesti kerrota lapsille, miten kamala se kolari oli, jossa äiti melkein kuoli ja isoisä kuoli hetkessä, ei selailla valokuvakirjoja ja selitetä, että voi kamala, kun sinulla ei ole isoisää.

Vanhemmat sen sukulaisten kaipaamisen aikaan saavat, ei lapsi. Lapsi kun ei osaa sellaista kaivata, mitä ei hänelle ole.

Pitääkin ryhtyä lapsen kanssa käymään läpi kaikkia kuolleita sukulaisia, jotta hän osaa ihmetellä, miksi niitä ei enää ole.

Vierailija kirjoitti:

Minusta taas hieman erikoista jos etäisyyden ottamista omiin sukulaisiin on vaikea ymmärtää. Kynnys siihen lienee useimmilla aika korkea, mutta muutama prosentti ihmisistä on kuitenkin monin tavoin sairaita, vaikeasti persoonallisuushäiriöisiä, vaikeasti päihdeongelmaisia, osa jopa vaarallisia. Typeräähän se on heikentää omaa ja/tai lastensa elämänlaatua tällaisten suhteiden vaalimisella periaatesyistä vaikka kaikki kivet on jo käännetty ehkä useaankin kertaan. Ei sukulaissuhteen luonnetta voi yksin jalostaa.

Tuo kaikki on geeneissä, joten aika epätodennäköistä, että joukossa on joku päästään terve.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Minusta taas hieman erikoista jos etäisyyden ottamista omiin sukulaisiin on vaikea ymmärtää. Kynnys siihen lienee useimmilla aika korkea, mutta muutama prosentti ihmisistä on kuitenkin monin tavoin sairaita, vaikeasti persoonallisuushäiriöisiä, vaikeasti päihdeongelmaisia, osa jopa vaarallisia. Typeräähän se on heikentää omaa ja/tai lastensa elämänlaatua tällaisten suhteiden vaalimisella periaatesyistä vaikka kaikki kivet on jo käännetty ehkä useaankin kertaan. Ei sukulaissuhteen luonnetta voi yksin jalostaa.

Tuo kaikki on geeneissä, joten aika epätodennäköistä, että joukossa on joku päästään terve.

Silloin se välit poikki pistävä tuskin on sen terveempi kuin muukaan suku.

Vierailija kirjoitti:

Mikä on todennäköisyys, että kaikissa muissa on vika mutta itsessä ei?

Pieni, mutta toki on narsisteja jotka ovat erittäin taitavia kääntämään muut puolelleen ja mustamaalaamaan toisen niin, että he ovat tätä yhtä vastaan. Kokemusta on.

Vierailija kirjoitti:

Eli riitelette kaikkien kanssa. Kerro lapselle totuus, eli ette kykene olemaan ihmisiksi sukulaisten kanssa ja riitaudutte aina heidän kanssaan.

Riitaan tarvitaan aina kaksi.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Minusta taas hieman erikoista jos etäisyyden ottamista omiin sukulaisiin on vaikea ymmärtää. Kynnys siihen lienee useimmilla aika korkea, mutta muutama prosentti ihmisistä on kuitenkin monin tavoin sairaita, vaikeasti persoonallisuushäiriöisiä, vaikeasti päihdeongelmaisia, osa jopa vaarallisia. Typeräähän se on heikentää omaa ja/tai lastensa elämänlaatua tällaisten suhteiden vaalimisella periaatesyistä vaikka kaikki kivet on jo käännetty ehkä useaankin kertaan. Ei sukulaissuhteen luonnetta voi yksin jalostaa.

Tuo kaikki on geeneissä, joten aika epätodennäköistä, että joukossa on joku päästään terve.

Silloin se välit poikki pistävä tuskin on sen terveempi kuin muukaan suku.

Se joka hullusta porukasta lähtee pois on yleensä se tervein vielä.

Vieras ihminen huomaa suvun sukurasitteen parhaimmin ja pysyy siitä erossa.

Äitini kuoltua syytetään minua varkaaksi kun on laitellut eläessään rahaa,pyytämättä. Meni nyt välit sukuun. Aion myös vaihtaa sukunimen. Ainahan meidän suku on ollut vähän mielipuolista ja harhaista monella tapaa. No nyt tuli ilmi,että vuosia on selän takana sitä kakkaa jauhaneet. Ei se mitään. Minä jatkan elämääni. Jokainen hoitakoon asiansa.