A-studiossa ihmetellään tänään miksi avoimiin työpaikkoihin ei löydy työntekijöitä vaikka satoja tuhansia työttömiä lorvailee samaan aikaan tuilla

Vierailija kirjoitti:

Kertokaa millaista oli työelämä kultaisella 1980-luvulla. 

Isäni teki työuransa lähes kokonaan samassa tehtaassa. Mahtavin eduin, jos verrataan tähän päivään. Työtahti oli verkkaista, osa oli kännissä töissä, se oli julkinen salaisuus, potkut tuli jos nyt änkyräkännissä sekoili (ei toki ekasta kerrasta), työaikaan kuului kolmen vartin peseytymis- ja sauna-aika, ylitöitä sai painaa halutessaan urakalla, jouluna maksettiin " kinkkuraha", perseet oli penkissä heti jos joku ei miellyttänyt. Niin, ja isäni saa eläkettä enemmän kuin minä olen saanut ikinä palkkaa.

Se kuuluisa joku sanoi, että monet paikat on jo päätetty etukäteen mutta pitää vaan avoimeksi laittaa jotta saapi niitä sitte immeiset hakea.

Vierailija kirjoitti:

Liian hyvä sos.turva.

Jos nyt pääsisin työhaastatteluun niin mulla ei olis mitään siistiä päällepantavaa tai kenkiä.

Puhumattakaan että olis töihin vaatteita.

Että siinä sulle liian hyvä sosiaaliturva.

Mikä on palkkatuki?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Lorvikatarri kirjoitti:

Ihmiset jotenkin kuvittelevat, että yhteiskunnan tehtävänä on elättää niitä, jotka eivät tuo yhteiseen pöytään mitään.

Jos on terve, työkykyinen työtön ja hänelle osoitetaan työpaikka mistä maksetaan tes-mukainen palkka niin mitään syytä ei pitäisi olla että sitä työpaikkaa ei otettaisi vastaan.

Se, että työstä jäisi vaikkapa 200-400€ enemmän kk. kun tuilla, niin ole mikään ongelma.

Ongelma on liian isot, vastikkeettomat korvaukset.

Ei ole mitään järkeä että työtä tekevät veronmaksajat elättävät joitakuita, joiden mielestä heidän ei tarvitse tehdä töitä, kun korvaus siintä työstä on liian pieni.

Jokainen joutuu ansaitsemaan paikkansa yhteiskunnassa, terveiden vapaamatkustajien aika käy vähiin.

Sairaat, työkyvyttömät ja vanhukset hoidetaan tietenkin.

Teet ahkerasti töitä, opiskelet, kehität itseäsi työntekijänä niin siintä se palkkakin karttuu.

Ootko miettiny, että tuo olis jo tosi selkeesti orjuuttamista? Pakko tehdä asioita mitä ei halua. Pakko ansaita paikka yhteiskunnassa, jonka osaksi ei missään välissä suostunut.

Orjuuttamista?

Katso historiaa hieman taaksepäin ja mieti milloin on ollut tälläinen tilanne.

Tilanne, jossa ei tarvitse tehdä töitä ettei kuolisi nälkään, janoon tai kylmyyteen.

Jep. Ei koskaan.

Kautta koko historian, yksilön on pitänyt ponnistella että saa leivän pöytään, vaatteet, koulutuksen, asumisen, jne.

Miksi tilanne olisi erilainen nykypäivänä?

Ei ne resurssit tule mistään maagisesta lähteestä nykypäivänäkään.

Katso vaikka toiselle puolelle maapalloa. Siellä ihmiset tonkivat kaatopaikkoja että saisivat syötävää.

Siellä kuollaan nälkään.

Täällä mietitään yhdentekeviä diipadaapoja. Ei mennä töihin kuin ei huvita.

Uskomatonta.

Niin - ja näissä maissa, jotka mainitset ihanteellisina, koska tuloerot ovat valtavia, köyhillä on tuskin mitään mahdollisuuksia mihinkään muuhun kuin juuri mainitsemaasi tonkimiseen, ovat kaikilla mittareilla mitaten malta, jossa ihmisten hyvinvointi on keskimäärin alhaisella tasolla. Hyvinvointivaltio pienine tuloeroineen taasen on myös takoudellisesti hyvin vakaa, koska rikollisuus pysyy alhaisella tasolla, ihmiset voivat luottaa mm. siihen, että jos sairastuvat, eivät ajaudu katuojaan jne. Mm. koronan kaltaisesta globaalista kriisistä hyvinvointivaltiot toipuvat nopeasti.

Jos toivot yhteiskuntaa, jossa asiat ovat noin, muuta sellaiseen ja asu muurien takana, kestä niitä p-skasti toimivia institutioita ja toivo, että sinulle ei tapahdu mtn yllättävää.

Mikään tutkimustieto ei muuten tue sitä, että ihmiset ovat työttömiä huvikseen eikä myöskään sitä, että kannattaisi pyrkiä Suomessa siihen, mitä tuossa esität.

Hyvinvointivaltio ei vaan ole mahdollinen elleivät kaikki kanna siihen korttaan kekoon ja tee töitä tai yritä. Liika määrä saajia kaataa korttitalon ja liika määrä saajia saa hyväosaiset haluttomiksi jatkaa mallin maksamista. Luuletko, että me mielellämme katselemme teidän makoiluanne?

Olen samaa mieltä siitä, että systeemi ei kestä näin suurta saamapuolella olevien määrää, eikä liian suuri veroprosentti kannusta työntekoon. Mutta nyt jäitä hattuun. Ei tämä ongelma ratkea syyllistämällä työttömiä. Työttömyys on todella harvoin itse aiheutettu tila, ja suurin osa työttömistä kyllä haluaisi mieluummin olla töissä. Tarvitaan rakentavampi lähestymistapa ja vähän laajempi näkökulma. 

Suurin osa työttömistä makaa mieluummin kotona laiskottelemassa kuin vaivautuu saamaan perseessä ylös ja etsimään sen työpaikan .

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Liian hyvä sos.turva.

Jos nyt pääsisin työhaastatteluun niin mulla ei olis mitään siistiä päällepantavaa tai kenkiä.

Puhumattakaan että olis töihin vaatteita.

Että siinä sulle liian hyvä sosiaaliturva.

Kirppareilta ja Kontista löytyy kyllä muutamilla euroilla .

Nämä kirpparit ja kontti on 100km päässä. Ei kuule ole varaa joka viikko käydä etsimässä löytyiskö jotain.

Olisi hienoa jos oppisopimuskoulutus yleistyisi myös muille aloille kuin jollekin asentajille jne. Olisi paljon motivoivampaa opiskella kun tietäisi että oppimaansa pääsisi sitten harjoittamaan oikeassa työssä. Opiskelukin on ihan kivaa, mutta työttömänä ei voi tehdä pitkiä opintoja ja tässä kohtaa olisikin hyvä jos voisi saada siihen perään työtä.

Samalla se näyttäisi että yrityksetkin haluavat sitoutua työntekijäänsä, tätä kautta motivoisivat työntekijää ja molemmat todennäköisesti saisivat mitä haluaisivat.

Se että valitetaan että töitä on hirveesti, mutta voidaan maksaa jotain minimipalkkaa tuntuu siltä, että joko yritys ei osaa hinnoitella tuotteitaan kysynnän mukaan tai on vaan ahne.

Ammattitaidottomassa johtamisessa on se perimmäinen syy, niin mukavaa kuin se olisikin että tilanteesta voisi syyttää duunarin laiskuutta, syy löytyy sieltä pomomiehen ikiomasta peilistä.

Tuolta voi tilata kuurin siihen osaamattomuuteen http://www.oppi.uef.fi/uku/vopla/tqm/index.html

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ottaako teitä porvareita päähän kun nykyään ihmisillä on vapaus päättää tekeekö töitä vai ei? Te porvarit suurilla palkoillanne voisitte itse mennä töihin sillä 2000e kuukaudessa niin katsotaan sitten onko teidän porvareiden hymy hyytynyt kun huomaatte että olette köyhiä.

Aloitin kokopäivätyön määräaikaisena vuonna 2003. Tuolloin kuukausipalkkani oli 1650 €/brutto. 2000 €:n kuukausipalkoille pääsin muistaakseni vuonna 2008. Ihan hyvin pärjäsin, kun katsoin tarkkaan mihin rahaa käytän. Myöhemmin suoritin loppuun keskenjääneen korkeakoulututkinnon ja työllistyin paremminpalkattuihin hommiin, koulutustani vastaavaan työhön. Väitän, että Suomessa jokaisella on mahdollisuus samaan.

t. hyväpalkkainen porvari

Ei kaikilla ole älyä opiskella.

Kaikilla ei ole myöskään älyä tehdä töitä, tai hallita rahankäyttöään. Sopii kysyä, pitäisikö yhteiskunnan taata näille ihmisille sama elintaso kuin niille, joiden pää riittää opiskeluun ja asiantuntijatyöhön?

Pitäisikö palkkaa maksaa ollenkaan rumille ihmisille?

He voisivat tehdä ilmaiseksi töitä.

Näinhän asia tietyssä mielessä jo onkin. Ihan tutkimuksilla on todettu, että kauniit ihmiset palkataan helpommin kuin rumat. Rumat sitten joutuu työkokeiluihin ja harjoitteluihin tekemään samat hommat ilmaiseksi. Tarkoitinkin viestilläni sitä, pitäisikö rumille taata sama elintaso kuin kauniille, riippumatta heidän työpanoksestaan? 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Liian hyvä sos.turva.

Jos nyt pääsisin työhaastatteluun niin mulla ei olis mitään siistiä päällepantavaa tai kenkiä.

Puhumattakaan että olis töihin vaatteita.

Että siinä sulle liian hyvä sosiaaliturva.

On oma valinta käyttääkö tukirahat vaateisiin vai vaikkapa siideriin

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Kertokaa millaista oli työelämä kultaisella 1980-luvulla. 

Isäni teki työuransa lähes kokonaan samassa tehtaassa. Mahtavin eduin, jos verrataan tähän päivään. Työtahti oli verkkaista, osa oli kännissä töissä, se oli julkinen salaisuus, potkut tuli jos nyt änkyräkännissä sekoili (ei toki ekasta kerrasta), työaikaan kuului kolmen vartin peseytymis- ja sauna-aika, ylitöitä sai painaa halutessaan urakalla, jouluna maksettiin " kinkkuraha", perseet oli penkissä heti jos joku ei miellyttänyt. Niin, ja isäni saa eläkettä enemmän kuin minä olen saanut ikinä palkkaa.

Ai, niin: Olen opiskellut enemmän kuin isäni.

Vierailija kirjoitti:

Mikä on palkkatuki?

Veronmaksajat maksaa palkan yrityksen puolesta

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Liian hyvä sos.turva.

Jos nyt pääsisin työhaastatteluun niin mulla ei olis mitään siistiä päällepantavaa tai kenkiä.

Puhumattakaan että olis töihin vaatteita.

Että siinä sulle liian hyvä sosiaaliturva.

On oma valinta käyttääkö tukirahat vaateisiin vai vaikkapa siideriin

Siideriä en ole ostanut ikinä.

Luuletko että se tukiraha riittää vaatteisiin?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Duunarialojen palkkoja pitäisi korottaa reilusti suomessa, kaikkien alle 3000e/kk tienaavien palkkoja pitäisi nostaa reilusti enemmän kuin sen yli tienaavien.

Eli duunarialat pitäisi saada houkuttelevimmiksi jotta niihin töihin olisi enemmän hakijoita koska palkka on se syy miksi ihminen menee töihin.

Toki palkka on syy miksi ihminen menee töihin eli palkkojen pitäisi olla kunnolliset, mutta monilla aloilla palkkaa enemmän työn vieroksumiseen vaikuttaa ihan se työ itsessään. Kirjoitin jo aiemmin kuljetusalalla työskentelevästä pojastani. Ei se palkka päätä huimaa, mutta kun kulutustottumukset ovat maltilliset, se on ihan ok. Mutta kun ne työajat ovat ihan kamalat ja ennakoimattomat, niin ketä se nyt alalle houkuttelee. Työpäivän kesto voi olla 8, 10, 12 tai vaikka 14 tuntia, ikinä et sitä tiedä kun yöllä lähdet töihin. Poikani on ollut alasta tosi kiinnostunut, mutta kyllä näkee, että innostus on alkanut rapista, kun on aivan näännyksissä kotiin raahautuessaan. Voi miettiä mikä se fiilis on sellaisella, joka ei ole alasta ikinä ollut edes niin kiinnostunut vaan se on ollut sellainen ok vaihtoehto. Tästä oli jokunen viikko lehdessäkin, että alalla on kova työvoimapula, mutta ketä nuorta kiinnostaa työ tuollaisilla ehdoilla? Tai nuorena se ehkä vielä menee, mutta entä sitten, jos perustaa perheen? Samaten olen ihmetellyt näin sivusta, että miten jollain lähihoitajilla se työssä jaksaminen paranee, jos palkkoja korotettaisiinkin. En sano, etteikö niitä ehkä voisi korottaa, mutta onko se edes se isoin ongelma?

Siis ymmärrän kyllä, että monilla aloilla työn luonne on sellainen, että se on aina jotenkin raskasta, mutta se on sitten taas ammatinvalintakysymys. Siis esim. poikani ei varmaan jaksaisi päivääkään jotain työtä, missä pitäisi lähinnä naputella tietokonetta ja istua palavereissa, paljon mieluummin hän menee aamuyöstä lastaamaan kuorma-autoa. Mutta kohtuus kuitenkin siinä raskaudessa!

Minua ärsyttää suunnattomasti hurskastelu siitä miten työssä jaksamisen kannalta palkka on jotenkin yhdentekevää sen takia että esim. työajat ovat huonot ja henkilöresurssia liian vähän.

En tarkoittanut, että se on yhdentekevää vaan sitä, että jos työolot ja -ehdot ovat oikeasti kammottavat, mikään palkka ei sille alalle houkuttele töihin riittävästi väkeä. Jos työ vie terveyden, palkka on kumminkin aika laiha lohtu. Tai no, voihan sillä maksaa terveydenhoitomenoja... KUMMANKIN voisi pistää kuntoon, sekä palkan että työolot, mutta yleensä puhutaan vain palkasta.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Näissä työttömyysketjuissa eniten kimpaantuu nämä sairaat ja vanhat. Lopettakaa. Teillä on oikeat syyt ja olette työuranne jo tehnyt.

Se ketä täältä puuttuu kommentoimasta on he, joita ei yksinkertaisesti vaan kiinnosta. Syrjäytyneet.

Me sairaat, osatyökykyiset kimpaannumme, sillä emme identifioidu sairaiksi, vaan ihan tavallisiksi ihmisiksi. Me haluamme elää normaalia elämää ja tehdä töitä sen verran mitä terveys kestää. Ikävä vaan että sitä työtä on vaikea saada lainkaan. 

Kun ensin saa työhakemuksiin monet EI-vastaukset ja sen päälle alkaa kuulumaan valitusta tukieläteistä, niin sehän osuu siihen kaikkein arimpaan paikkaan.

Itse olen +50-vuotias. Työnantajat eivät palkkaa meitä. Ikäsyrjintää.

Höpsistä. Meiltä valtion virastosta irtisanoutui eräs vähän räiskyvämpi nainen 57-vuotiaana, kun koki tulleensa väärin kohdelluksi. Hän oli puolisen vuotta työttömänä, ja löysi sitten koulutustaan vastaavan homman muualta. Facebookin mukaan viihtyy ilmeisen hyvin uudessa paikassa.

Minullakin on tuttu hoitaja, palkka on kuulemma todella hyvä ja työ ihanaa.

Minullakin on työkaveri yliopistolla (lehtori), jolla on hoitsusisko. Tämä sisko tienaa enemmän, ja viihtyy kuulemma työssään todella hyvin. Me yliopistolaiset venymme ja raadamme. 

Mikä estää teitä vaihtamasta ihanaan työhön itse?

P.S Jännä että Suomeasa on kamalaa hoitajapula, ei pitäisi olla kun palkka on hyvä ja työ ihanaa?!? Meidänkin yksikössä on 17 sairaanhoitajan vaje. Itse lähden toiselle alalle opiskelemaan syksyllä, ja takaisin en aio mennä, koska työ on niin pskaa ja palkka vastuuseen nähden niin huono. En edes keskeyttänyt lomaani, vaikka siitä olisi maksettu 400€.

Sairaanhoitajakouluun AMK haki 27678 ja pääsee 2773

Ja sitten vielä valitetaan ettei sairaanhoitajaksi enää hae ihmisiä. Hoitajat ovat sinisellä narinallaan ja vinkumisellaan pilanneet ammattinsa maineen.

Sanottiin että on 130 000 työpaikkaa vapaana. Missä on lista niistä vapaista työpaikoista niin alan heti lähettelemään hakemuksia. Tavalliselle duunarilla työpaikkoja ei todellakaan ole kovin paljoo. Työkkärin sivuilla on ilmoitettu 25 000-30 000 työpaikkaa koko suomessa. Lähes jokaiseen hommaan tarvii nykyään korkeasti koulutetun tutkinnon. Heti tippuu tavallisen duunarin työpaikat noin tuhanteen. Raksatöihin ei pääse nykyään vaikka on 15 vuotta kokemusta. Kysyin kerran suoraan yrittäjältä töitä koska tätä taloa remontoidaan. Raksa yrittäjältä kysyin töitä. Se sanoi ei ole töitä. Tätä taloa remontoi ulkomaalaiset. Olen niitä seuraillut ja ulkomaalaisia ne on. Suomalainen ei kelpaa töihin.

Team Rajoittuneet kirjoitti:

Mitens risusavotta?

Maksaako sellaisesta joku?

En kyllä tiedä mitä se tarkoittaa, mutta kaipa homman oppisi. Pääseekö työpaikalle miten?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Duunarialojen palkkoja pitäisi korottaa reilusti suomessa, kaikkien alle 3000e/kk tienaavien palkkoja pitäisi nostaa reilusti enemmän kuin sen yli tienaavien.

Eli duunarialat pitäisi saada houkuttelevimmiksi jotta niihin töihin olisi enemmän hakijoita koska palkka on se syy miksi ihminen menee töihin.

Toki palkka on syy miksi ihminen menee töihin eli palkkojen pitäisi olla kunnolliset, mutta monilla aloilla palkkaa enemmän työn vieroksumiseen vaikuttaa ihan se työ itsessään. Kirjoitin jo aiemmin kuljetusalalla työskentelevästä pojastani. Ei se palkka päätä huimaa, mutta kun kulutustottumukset ovat maltilliset, se on ihan ok. Mutta kun ne työajat ovat ihan kamalat ja ennakoimattomat, niin ketä se nyt alalle houkuttelee. Työpäivän kesto voi olla 8, 10, 12 tai vaikka 14 tuntia, ikinä et sitä tiedä kun yöllä lähdet töihin. Poikani on ollut alasta tosi kiinnostunut, mutta kyllä näkee, että innostus on alkanut rapista, kun on aivan näännyksissä kotiin raahautuessaan. Voi miettiä mikä se fiilis on sellaisella, joka ei ole alasta ikinä ollut edes niin kiinnostunut vaan se on ollut sellainen ok vaihtoehto. Tästä oli jokunen viikko lehdessäkin, että alalla on kova työvoimapula, mutta ketä nuorta kiinnostaa työ tuollaisilla ehdoilla? Tai nuorena se ehkä vielä menee, mutta entä sitten, jos perustaa perheen? Samaten olen ihmetellyt näin sivusta, että miten jollain lähihoitajilla se työssä jaksaminen paranee, jos palkkoja korotettaisiinkin. En sano, etteikö niitä ehkä voisi korottaa, mutta onko se edes se isoin ongelma?

Siis ymmärrän kyllä, että monilla aloilla työn luonne on sellainen, että se on aina jotenkin raskasta, mutta se on sitten taas ammatinvalintakysymys. Siis esim. poikani ei varmaan jaksaisi päivääkään jotain työtä, missä pitäisi lähinnä naputella tietokonetta ja istua palavereissa, paljon mieluummin hän menee aamuyöstä lastaamaan kuorma-autoa. Mutta kohtuus kuitenkin siinä raskaudessa!

Minua ärsyttää suunnattomasti hurskastelu siitä miten työssä jaksamisen kannalta palkka on jotenkin yhdentekevää sen takia että esim. työajat ovat huonot ja henkilöresurssia liian vähän.

En tarkoittanut, että se on yhdentekevää vaan sitä, että jos työolot ja -ehdot ovat oikeasti kammottavat, mikään palkka ei sille alalle houkuttele töihin riittävästi väkeä. Jos työ vie terveyden, palkka on kumminkin aika laiha lohtu. Tai no, voihan sillä maksaa terveydenhoitomenoja... KUMMANKIN voisi pistää kuntoon, sekä palkan että työolot, mutta yleensä puhutaan vain palkasta.

Köyhimmissä maissa ihmiset ovat valmiita tekemään sekä likaisia, raskaita että jopa vaarallisia töitä, jotta saa itselleen ja perheelleen edes pienen toimeentulon. Täällä ei kelpaa edes ihan tavallinen työ.

Suomessa on helppo kieltäytyä työstä ja poma mallin myötä ensimmäisestä ja toisesta kieltäytymisestä tulee vähemmän sanktioita kuin koskaan.

Vierailija kirjoitti:

Miten Suomella on varaa tällaiseen?

Yrityksillä on liian hyvät tuet.