A-studiossa ihmetellään tänään miksi avoimiin työpaikkoihin ei löydy työntekijöitä vaikka satoja tuhansia työttömiä lorvailee samaan aikaan tuilla

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Näissä työttömyysketjuissa eniten kimpaantuu nämä sairaat ja vanhat. Lopettakaa. Teillä on oikeat syyt ja olette työuranne jo tehnyt.

Se ketä täältä puuttuu kommentoimasta on he, joita ei yksinkertaisesti vaan kiinnosta. Syrjäytyneet.

Me sairaat, osatyökykyiset kimpaannumme, sillä emme identifioidu sairaiksi, vaan ihan tavallisiksi ihmisiksi. Me haluamme elää normaalia elämää ja tehdä töitä sen verran mitä terveys kestää. Ikävä vaan että sitä työtä on vaikea saada lainkaan. 

Kun ensin saa työhakemuksiin monet EI-vastaukset ja sen päälle alkaa kuulumaan valitusta tukieläteistä, niin sehän osuu siihen kaikkein arimpaan paikkaan.

Itse olen +50-vuotias. Työnantajat eivät palkkaa meitä. Ikäsyrjintää.

Höpsistä. Meiltä valtion virastosta irtisanoutui eräs vähän räiskyvämpi nainen 57-vuotiaana, kun koki tulleensa väärin kohdelluksi. Hän oli puolisen vuotta työttömänä, ja löysi sitten koulutustaan vastaavan homman muualta. Facebookin mukaan viihtyy ilmeisen hyvin uudessa paikassa.

Minullakin on tuttu hoitaja, palkka on kuulemma todella hyvä ja työ ihanaa.

Minullakin on työkaveri yliopistolla (lehtori), jolla on hoitsusisko. Tämä sisko tienaa enemmän, ja viihtyy kuulemma työssään todella hyvin. Me yliopistolaiset venymme ja raadamme. 

No nyt kaikki hoitoalalle! Varma työpaikka, kiva työ ja hyvä palkka!!! Paitsi että en usko, että jaksatte kuin että jaksatte max vuoden.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Näissä työttömyysketjuissa eniten kimpaantuu nämä sairaat ja vanhat. Lopettakaa. Teillä on oikeat syyt ja olette työuranne jo tehnyt.

Se ketä täältä puuttuu kommentoimasta on he, joita ei yksinkertaisesti vaan kiinnosta. Syrjäytyneet.

Me sairaat, osatyökykyiset kimpaannumme, sillä emme identifioidu sairaiksi, vaan ihan tavallisiksi ihmisiksi. Me haluamme elää normaalia elämää ja tehdä töitä sen verran mitä terveys kestää. Ikävä vaan että sitä työtä on vaikea saada lainkaan. 

Kun ensin saa työhakemuksiin monet EI-vastaukset ja sen päälle alkaa kuulumaan valitusta tukieläteistä, niin sehän osuu siihen kaikkein arimpaan paikkaan.

Itse olen +50-vuotias. Työnantajat eivät palkkaa meitä. Ikäsyrjintää.

Höpsistä. Meiltä valtion virastosta irtisanoutui eräs vähän räiskyvämpi nainen 57-vuotiaana, kun koki tulleensa väärin kohdelluksi. Hän oli puolisen vuotta työttömänä, ja löysi sitten koulutustaan vastaavan homman muualta. Facebookin mukaan viihtyy ilmeisen hyvin uudessa paikassa.

Minullakin on tuttu hoitaja, palkka on kuulemma todella hyvä ja työ ihanaa.

Minullakin on työkaveri yliopistolla (lehtori), jolla on hoitsusisko. Tämä sisko tienaa enemmän, ja viihtyy kuulemma työssään todella hyvin. Me yliopistolaiset venymme ja raadamme. 

Mikä estää teitä vaihtamasta ihanaan työhön itse?

P.S Jännä että Suomeasa on kamalaa hoitajapula, ei pitäisi olla kun palkka on hyvä ja työ ihanaa?!? Meidänkin yksikössä on 17 sairaanhoitajan vaje. Itse lähden toiselle alalle opiskelemaan syksyllä, ja takaisin en aio mennä, koska työ on niin pskaa ja palkka vastuuseen nähden niin huono. En edes keskeyttänyt lomaani, vaikka siitä olisi maksettu 400€.

Sairaanhoitajakouluun AMK haki 27678 ja pääsee 2773

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Näissä työttömyysketjuissa eniten kimpaantuu nämä sairaat ja vanhat. Lopettakaa. Teillä on oikeat syyt ja olette työuranne jo tehnyt.

Se ketä täältä puuttuu kommentoimasta on he, joita ei yksinkertaisesti vaan kiinnosta. Syrjäytyneet.

Me sairaat, osatyökykyiset kimpaannumme, sillä emme identifioidu sairaiksi, vaan ihan tavallisiksi ihmisiksi. Me haluamme elää normaalia elämää ja tehdä töitä sen verran mitä terveys kestää. Ikävä vaan että sitä työtä on vaikea saada lainkaan. 

Kun ensin saa työhakemuksiin monet EI-vastaukset ja sen päälle alkaa kuulumaan valitusta tukieläteistä, niin sehän osuu siihen kaikkein arimpaan paikkaan.

Itse olen +50-vuotias. Työnantajat eivät palkkaa meitä. Ikäsyrjintää.

Höpsistä. Meiltä valtion virastosta irtisanoutui eräs vähän räiskyvämpi nainen 57-vuotiaana, kun koki tulleensa väärin kohdelluksi. Hän oli puolisen vuotta työttömänä, ja löysi sitten koulutustaan vastaavan homman muualta. Facebookin mukaan viihtyy ilmeisen hyvin uudessa paikassa.

Minullakin on tuttu hoitaja, palkka on kuulemma todella hyvä ja työ ihanaa.

Minullakin on työkaveri yliopistolla (lehtori), jolla on hoitsusisko. Tämä sisko tienaa enemmän, ja viihtyy kuulemma työssään todella hyvin. Me yliopistolaiset venymme ja raadamme. 

No nyt kaikki hoitoalalle! Varma työpaikka, kiva työ ja hyvä palkka!!! Paitsi että en usko, että jaksatte kuin että jaksatte max vuoden.

HakijaTILASTOT kertovat, että ala kiinnostaa edelleen ihmisiä. Tässä valossa tää oloista vinkuminen kuulostaa pienen joukon rummutukselta.

Voisiko ongelmana olla pitkäaikaistyöttömien sijasta ansiosidonnaisella lorvailevissa? Kenelle tuli yllätyksenä,ettäkun kansa ikääntyy niin työvoimaakin on vähemmän? Työllisyys prosentit ovat kuitenkin korkealla

Vierailija kirjoitti:

Miten Suomella on varaa tällaiseen?

Ei pidä uskoa kaikkea äärioikealta tulevaa propakandaa...Ei Suomessa työhaluttomuutta esiinny, ainoastaan palkanmaksu haluttomuutta... Jos nä ns yrittäjät maksaisivat palkkaa jollat ulee toimeen ilman yhteiskunnan kompensaatiota niin ongelmaa ei olisi...

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Näissä työttömyysketjuissa eniten kimpaantuu nämä sairaat ja vanhat. Lopettakaa. Teillä on oikeat syyt ja olette työuranne jo tehnyt.

Se ketä täältä puuttuu kommentoimasta on he, joita ei yksinkertaisesti vaan kiinnosta. Syrjäytyneet.

Me sairaat, osatyökykyiset kimpaannumme, sillä emme identifioidu sairaiksi, vaan ihan tavallisiksi ihmisiksi. Me haluamme elää normaalia elämää ja tehdä töitä sen verran mitä terveys kestää. Ikävä vaan että sitä työtä on vaikea saada lainkaan. 

Kun ensin saa työhakemuksiin monet EI-vastaukset ja sen päälle alkaa kuulumaan valitusta tukieläteistä, niin sehän osuu siihen kaikkein arimpaan paikkaan.

Itse olen +50-vuotias. Työnantajat eivät palkkaa meitä. Ikäsyrjintää.

Höpsistä. Meiltä valtion virastosta irtisanoutui eräs vähän räiskyvämpi nainen 57-vuotiaana, kun koki tulleensa väärin kohdelluksi. Hän oli puolisen vuotta työttömänä, ja löysi sitten koulutustaan vastaavan homman muualta. Facebookin mukaan viihtyy ilmeisen hyvin uudessa paikassa.

Minullakin on tuttu hoitaja, palkka on kuulemma todella hyvä ja työ ihanaa.

Minullakin on työkaveri yliopistolla (lehtori), jolla on hoitsusisko. Tämä sisko tienaa enemmän, ja viihtyy kuulemma työssään todella hyvin. Me yliopistolaiset venymme ja raadamme. 

Mikä estää teitä vaihtamasta ihanaan työhön itse?

P.S Jännä että Suomeasa on kamalaa hoitajapula, ei pitäisi olla kun palkka on hyvä ja työ ihanaa?!? Meidänkin yksikössä on 17 sairaanhoitajan vaje. Itse lähden toiselle alalle opiskelemaan syksyllä, ja takaisin en aio mennä, koska työ on niin pskaa ja palkka vastuuseen nähden niin huono. En edes keskeyttänyt lomaani, vaikka siitä olisi maksettu 400€.

Olen kyllä ajatellut, että voisin suorittaakin sairaanhoitajan tutkinnon. Yliopistossa opiskelun jälkeen se olisi lastenleikkiä. Nyt lakon aikana perehdyin hiukan asiaan, ja hoitajien työssä on tosiaan monia houkuttelevia tekijöitä. Ainoa asia, mikä mietityttää, on työn pakkotahtisuus. Yliopistossa kun tutkimus- ja opetushenkilöstöllä on käytössä kokonaistyöaika, johon olen jo aika lailla tottunut. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Silmiä avaava ketju. Alle vuorokaudessa toista tuhatta viestiä, joista iso osa on tekosyiden keksimistä sille, miksi juuri itse ei voi mennä töihin. Toki ymmärrän, että av:lla on yliedustettuna se pahnanpohjimmainen ihmiskuona mitä Suomesta löytyy, mutta silti melko kylmäävää luettavaa. Olisi mielenkiintoista tietää, kuinka monella tämä loisiminen on jo ylisukupolvista, ts. sellaisia, joiden vanhemmat ja kenties isovanhemmatkin jo olivat tuillaeläjiä?

Kokonaisveroaste 70%, aika moni tässäpellevaltiossa elää toisten rahoilla. Esim.koko julkinen hallinto

Niin!  Kaikkien pitäisi lopettaa veron maksu että saataisiin kaadettua toi korruptoitunut lois valtio.     

 Diktaattorikin olisi rehellisempi kuin suomen huijareiden pyörittämä mikä lie sekasikiö mitä sanotaan jostain syystä demokratiaksi.                Ja eurosto liitto viel kirsikkana kakun päällä mahdollistaa noi korruptio jutut kun sen keskuspankki mukana niissä tukemassa suomen kp:tä.

Eipä se häävisti mene persulaisten ihannevaltiossa Venäjälläkään...Ainahan voit loikata sinne, onnistuu varmaan sinulta, käpykaartilaisen jälkeläiseltä....

Vierailija kirjoitti:

Ohis. Minä siivosin, jaoin postia ja istuin uimavalvojana opiskelijana 80-luvun lopulla. Valmistuin maisteriksi, tein oman alani töitä 2010-luvun puoliväliin saakka, jäin työttömäksi, suoritin tutkinnon ja yhden ammattiluvan ja olen edelleen työtön. Sinullakin on mahdollisuus samaan, vaikka et takuulla usko sitä, ennen kuin kolahtaa.

Miksi et lähtenyt vaikka siivoojaksi?

Mulla taas siivous on ensimmäinen ammatti, hankin maisterintutkinnon 2019, vasta asuntolainan ja perheen jälkeen. Uudelta alalta korona vei rahoituksen ja jäljellä olevat pätkät ovat huonommin palkattuja kuin siiivoustyöni, jota en toki enää viitsi tehdä ympärivuotisesti, koska siinä konkarikin tienaa vain sen 2300 kuukaudessaellei tee paskavuoroja. Anssarit ovat nettona 1561 opintolainan vuoksi, liki nollaveroprosentilla. Köllöttelen kannustinloukussa.

On mulla kyllä muita suunnitelmia, terveiset Norjasta. Tämä ei muuten enää ole mikään kallis maa suomalaiselle.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Rakennusalalla kuulemma huutava pula työntekijöistä mutta kunnon palkkoja ei haluta maksaa. Jos palkalla ei tule toimeen, jossain mättää ja kunnolla.

Miten niillä maksimissaan 1 100 euron tuilla tulee toimeen mutta ei saman suuruisella tai suuremmalla palkalla?

No mitä luulet ett miten tulee toimeen jos pelkkään vuokraan menee 800 e/kk?

Tuossa työssä on nyt kuitenkin otettava muutakin huomioon kuten työmatkakulut, vaatteet, kengät ym. Jos olet työttömänä oleskellut kotonasi rönttökengissä ja vaatteissa et varmasti samoissa voi oikein lähteä töihin varsinkin jos jotain asiakaspalvelua sisältävää työtä

Toiseksi kyllä palkkatyöstä pitää maksaa ihan normi tessin mukainen palkka!! Nykyisin kun toiset ei käsitä että työstä pitää maksaa se tes palkka vähintään jonka ammattiliitot ovat sopineet keskenään työnantajaliittojen kanssa.

Siellä sovitaan siis ne MINIMIPALKAT ei mitään muuta joten sieltä tesseistä löytyy kukin voimassaoleva oleva minimipalkka jokaiselle alalle työkokemuksesta riippuen.

Mutta mutta kun aina on niitä jotka lähtevät ALLE minimipalkan töihin kun eivät tiedä niistä minimipalkoista mitkä työehtosopimuksista löytyy. Ja kun joku aina suostuu pienemmällä tekemään niin totta maar ahneet yrittäjät näitä töihin ottavat.

Yriyksillä on käytössään vaikka mitä tukia työllistämiseen liittyen joten turha on palkkakustannuksista valittaa. Yrittäminenhän on kiinni siitä miten hyvää tavaraa/palvelua tarjoaa eli asiakkaita saa kyllä ja hyvän toimeentulon jos ei ole mielettömän ahne eikä vlitä myöskään adiakkaista sen enempää kuin työntekijöistäkään ainoastaan oma rikastuminen kiinnostaa. Tällöin joutaakin pois markkinoilta kun sen enempää asiakkat kuin työntekijätkään eivät ole kuin hyödyke millä tienataan massia.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ottaako teitä porvareita päähän kun nykyään ihmisillä on vapaus päättää tekeekö töitä vai ei? Te porvarit suurilla palkoillanne voisitte itse mennä töihin sillä 2000e kuukaudessa niin katsotaan sitten onko teidän porvareiden hymy hyytynyt kun huomaatte että olette köyhiä.

Aloitin kokopäivätyön määräaikaisena vuonna 2003. Tuolloin kuukausipalkkani oli 1650 €/brutto. 2000 €:n kuukausipalkoille pääsin muistaakseni vuonna 2008. Ihan hyvin pärjäsin, kun katsoin tarkkaan mihin rahaa käytän. Myöhemmin suoritin loppuun keskenjääneen korkeakoulututkinnon ja työllistyin paremminpalkattuihin hommiin, koulutustani vastaavaan työhön. Väitän, että Suomessa jokaisella on mahdollisuus samaan.

t. hyväpalkkainen porvari

Ohis. Minä siivosin, jaoin postia ja istuin uimavalvojana opiskelijana 80-luvun lopulla. Valmistuin maisteriksi, tein oman alani töitä 2010-luvun puoliväliin saakka, jäin työttömäksi, suoritin tutkinnon ja yhden ammattiluvan ja olen edelleen työtön. Sinullakin on mahdollisuus samaan, vaikka et takuulla usko sitä, ennen kuin kolahtaa.

Minä kävin kaksi viikkoa ammattikoulua, putkikampaaja puolella...Kyllästyin, ryhdyin persuksi ja elän nykyään ihan hyvin toisten kustannuksella...

Mitens risusavotta?

Vierailija kirjoitti:

Eläminen on niin kallista, ettei kannata millään kympin tuntipalkalla mennä tekemään työmatkoineen yli 10 tuntista päivää.

Suomen ongelma on se, ettei tueta niitä pienituloisia jotka yrittävät hankkia elantonsa. Tuetaan vaan niitä, ketkä heittävät homman täysin läskiksi ja ovat tekemättä mitään.

Harva työnantajakaan haluaa töihin ihmistä, joka ennemmin veltostelee kuin tekee.

Niinpä, ei kannata koska tuki on lähes saman suuruinen. Tuki ei voi olla vaihtoehto vaan sen pitäisi olla niin pieni että työ houkuttelee vaikka palkka ei olisi mikään hyvä.

Vierailija kirjoitti:

Eikö työttömille voisi osoittaa työpaikkaa ja työantaja sitten päättää koeajan sisällä kelpaako työntekijä yritykselle.

Mikäli on terveydellisiä esteitä, niin lääkäriltä lausunto, ettei tarvitse töihin mennä.

No kuule kun kaikki hanttihommat teetetään just työttömillä, jotka saa 9€ kulukorvausta per päivä. Ja kun sovittu aika loppuu, niin otetaan uusi tilalle. TE-toimiston pitäis näitä valvoo, mutta eihän niitä kiinnosta.

Kertokaa millaista oli työelämä kultaisella 1980-luvulla. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Eläminen on niin kallista, ettei kannata millään kympin tuntipalkalla mennä tekemään työmatkoineen yli 10 tuntista päivää.

Suomen ongelma on se, ettei tueta niitä pienituloisia jotka yrittävät hankkia elantonsa. Tuetaan vaan niitä, ketkä heittävät homman täysin läskiksi ja ovat tekemättä mitään.

Harva työnantajakaan haluaa töihin ihmistä, joka ennemmin veltostelee kuin tekee.

Niinpä, ei kannata koska tuki on lähes saman suuruinen. Tuki ei voi olla vaihtoehto vaan sen pitäisi olla niin pieni että työ houkuttelee vaikka palkka ei olisi mikään hyvä.

Sairasloma palkkakin pitäisi ottaa pois niin loppuisi turhat saikuttelut.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ihmettelen, että miten mmuuttajat tulevat toimeen esim siivoustöillä ja wolt-kuskin hommilla, mutta kantikset eivät.

Tuossa jo todettiinkin, että elävät halvoissa kaupungin kämpissä vaatimatonta elämää. Useimmiten päihteetöntä, eivät tupakoi, eivät harrastele mitään rahaa vievää. Monilla uskonto hillitsee ns paheita. 

Ei mitään shoppausriippuvuutta myöskään.

Eli ihan unelmaporukkaa varsinkin perheelliset, joilla työmotivaatio yleensäkin aina parempi.

Moni noista ulkomaalaisista elää Suomessa lähtömaansa elintason mukaista elämää, mikä tarkoittaa, että elintaso on matalampi. Sitäkö tässä ollaan hakemassa? - Kahden kerroksen väkeä. 

Yhteiskunnassa nyt vaan kaikki eivät voi olla samaa sosiaaliluokkaa.

Oletko kuullut sellaisen käsitteen kuin suhteellinen köyhyys? Entä oletko tietoinen siitä, että yhteiskunnissa, joissa on paljon segregaatiota on myös paljon muita ongelmia?

Osalle ihmisistä tuntuu olevan täysin ok, että oma elintaso on korkea ja toiset saavat sitten hoitaa ne p-skatyöt, joista ei juuri mitään makseta, mutta jotka monella tapaa mahdollistavat oman elämäntavan. Mutta entäpä jos elämä keikauttaakin sinut sinne kurjuuteen tai joudut yhtenään pelkäämään varkauksia, ryöstöjä, väkivaltaa jne., koska etiarvoisuuden kasvu horjuttaa yhteiskuntarauhaa?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Näissä työttömyysketjuissa eniten kimpaantuu nämä sairaat ja vanhat. Lopettakaa. Teillä on oikeat syyt ja olette työuranne jo tehnyt.

Se ketä täältä puuttuu kommentoimasta on he, joita ei yksinkertaisesti vaan kiinnosta. Syrjäytyneet.

Me sairaat, osatyökykyiset kimpaannumme, sillä emme identifioidu sairaiksi, vaan ihan tavallisiksi ihmisiksi. Me haluamme elää normaalia elämää ja tehdä töitä sen verran mitä terveys kestää. Ikävä vaan että sitä työtä on vaikea saada lainkaan. 

Kun ensin saa työhakemuksiin monet EI-vastaukset ja sen päälle alkaa kuulumaan valitusta tukieläteistä, niin sehän osuu siihen kaikkein arimpaan paikkaan.

Itse olen +50-vuotias. Työnantajat eivät palkkaa meitä. Ikäsyrjintää.

Höpsistä. Meiltä valtion virastosta irtisanoutui eräs vähän räiskyvämpi nainen 57-vuotiaana, kun koki tulleensa väärin kohdelluksi. Hän oli puolisen vuotta työttömänä, ja löysi sitten koulutustaan vastaavan homman muualta. Facebookin mukaan viihtyy ilmeisen hyvin uudessa paikassa.

Minullakin on tuttu hoitaja, palkka on kuulemma todella hyvä ja työ ihanaa.

Minullakin on työkaveri yliopistolla (lehtori), jolla on hoitsusisko. Tämä sisko tienaa enemmän, ja viihtyy kuulemma työssään todella hyvin. Me yliopistolaiset venymme ja raadamme. 

No nyt kaikki hoitoalalle! Varma työpaikka, kiva työ ja hyvä palkka!!! Paitsi että en usko, että jaksatte kuin että jaksatte max vuoden.

HakijaTILASTOT kertovat, että ala kiinnostaa edelleen ihmisiä. Tässä valossa tää oloista vinkuminen kuulostaa pienen joukon rummutukselta.

Kiinnostaa niitä jotka eivät vielä ole alalla.

Niitä jotka ovat alalla, ei kiinnosta enää. Ymmärrätkö?

Joku puhui siitä, että otetaan vajaatyökykyisiä elikäs  ihmisiä, jotka kuuluisi sairaseläkkeelle niin orjatyöhön 9 eurolla tekemään monen ihmisen työt. Onko kokemuksia, kertokaa huolenne ihmiset.

Työpaikalla ei kuulu vakituisten edut tai työterveydenhuolto ja palavereihin ei pääse koska, mitätön.

Sitten taas pois ja seuraava sisään, ikinä ei kerry kunnon eläkkeet, edut tai lomat.

Ahneus, hyötyminen ja arvostuksen puute vai mitä tämä on? Kertokaa ja keskustelkaa.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Näissä työttömyysketjuissa eniten kimpaantuu nämä sairaat ja vanhat. Lopettakaa. Teillä on oikeat syyt ja olette työuranne jo tehnyt.

Se ketä täältä puuttuu kommentoimasta on he, joita ei yksinkertaisesti vaan kiinnosta. Syrjäytyneet.

Me sairaat, osatyökykyiset kimpaannumme, sillä emme identifioidu sairaiksi, vaan ihan tavallisiksi ihmisiksi. Me haluamme elää normaalia elämää ja tehdä töitä sen verran mitä terveys kestää. Ikävä vaan että sitä työtä on vaikea saada lainkaan. 

Kun ensin saa työhakemuksiin monet EI-vastaukset ja sen päälle alkaa kuulumaan valitusta tukieläteistä, niin sehän osuu siihen kaikkein arimpaan paikkaan.

Itse olen +50-vuotias. Työnantajat eivät palkkaa meitä. Ikäsyrjintää.

Höpsistä. Meiltä valtion virastosta irtisanoutui eräs vähän räiskyvämpi nainen 57-vuotiaana, kun koki tulleensa väärin kohdelluksi. Hän oli puolisen vuotta työttömänä, ja löysi sitten koulutustaan vastaavan homman muualta. Facebookin mukaan viihtyy ilmeisen hyvin uudessa paikassa.

Minullakin on tuttu hoitaja, palkka on kuulemma todella hyvä ja työ ihanaa.

Minullakin on työkaveri yliopistolla (lehtori), jolla on hoitsusisko. Tämä sisko tienaa enemmän, ja viihtyy kuulemma työssään todella hyvin. Me yliopistolaiset venymme ja raadamme. 

Mikä estää teitä vaihtamasta ihanaan työhön itse?

P.S Jännä että Suomeasa on kamalaa hoitajapula, ei pitäisi olla kun palkka on hyvä ja työ ihanaa?!? Meidänkin yksikössä on 17 sairaanhoitajan vaje. Itse lähden toiselle alalle opiskelemaan syksyllä, ja takaisin en aio mennä, koska työ on niin pskaa ja palkka vastuuseen nähden niin huono. En edes keskeyttänyt lomaani, vaikka siitä olisi maksettu 400€.

Sairaanhoitajakouluun AMK haki 27678 ja pääsee 2773

2015 aloituspaikkoja omi vähemmän ja hakijoita 44000. Hakijamäärät rajussa laskussa. On jo oppilaitoksia, joissa on vähemmän hakijoita, kuin oppilaspaikkoja.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Eläminen on niin kallista, ettei kannata millään kympin tuntipalkalla mennä tekemään työmatkoineen yli 10 tuntista päivää.

Suomen ongelma on se, ettei tueta niitä pienituloisia jotka yrittävät hankkia elantonsa. Tuetaan vaan niitä, ketkä heittävät homman täysin läskiksi ja ovat tekemättä mitään.

Harva työnantajakaan haluaa töihin ihmistä, joka ennemmin veltostelee kuin tekee.

Niinpä, ei kannata koska tuki on lähes saman suuruinen. Tuki ei voi olla vaihtoehto vaan sen pitäisi olla niin pieni että työ houkuttelee vaikka palkka ei olisi mikään hyvä.

Tuki lähes saman suuruinen?? Etkö oikeasti tiedä kuinka pieni summa se työttömyyskorvaus on?