Miksi monien parisuhdetta kaipaavien on niin vaikeaa sellainen löytää?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Koska sopivan tasoista kumppania on vaikea löytää. Naiset ei pariudu alempitasoisemman miehen kanssa vaan heille kelpaa vähintään samantasoinen mies kuin mitä he itse ovat.

Huonotasoiset miehet jää (iki)sinkuiksi ja naisista (iki)sinkuiksi jää sekä huono että hyvä tasoisia.

No entäs ne huonotasoiset naiset? Miksei ne huonotaaoiset miehet pariudu huonotasoisten naisten kanssa? Vai eikö kelpaa?

Ei tosiaankaan kelpaa. Seksiin paremman puutteessa yön pikkutunneilla korkeintaan jos ei parempaakaan ole eikä kaverit näe.

Lihavia, kaljuja huonohygieniaisia partaseppoja ei kiinnosta lainkaan lihavat ja rumina pitämänsä naiset.

Yleisesti kauniina pidetty nainen on miehille statussymboli jonka kanssa seurustelu tuottaa kunnioitusta kavereilta. Kavereiden rispekti on tärkein asia maailmassa (huom! Ei edes se kaunis nainen).

Ota mies jolla ei ole kavereita?

Tai jota ei kiinnosta kavereidensa mielipiteet ihan niin paljoa?

Ai niin mutta sellainen olisi tosimies ja ne ovat kuolleet sukupuuttoon.

Ne joita haluaisin, eivät halua minua.

Ja ne jotka olisivat kiinnostuneita minusta, eivät sytytä omaa kiinnostustani.

Vierailija kirjoitti:

Ei ole vielä löytynyt kumppani ehdokasta joka hyväksyisi minut omana itsenäni ilman että yrittää muuttaa minua haluamakseen ihmiseksi

Tämä on todella lapsellinen toive, että löytyisi joku, jolle kelpaisi omana itsenään. Vakavasti ottaen, juuri sellaisena kuin on keplaat vain omalle äidille, eikä välttämättä hänellekään. Jopa oma äiti, joka osaa rakastaa ehdottomasti, odottaa ja toivoo kuitenkin, että yrittäisit olla joka päivä paras versio itsestäsi ja kehittyisit koko ajan parempaan suuntaan. Näin hän toivoo, jos oikeasti rakastaa sinua.

On varsin kohtuullista olettaa ja toivoa, että kumppani ei jämähdä paikoilleen ja tyydy siihen, mitä on tänään, vaan yrittää olla koko ajan parempi ihmisenä ja kumppanina. Se ei todellakaan ole sama kuin yrittää muuttaa toista haluamakseen, mutta ihmiset usein tulkitsevat sen väärin ja tekevät johtopäätöksen, että "en sitten kelpaa omana itsenäni".

Vierailija kirjoitti:

Omalla kohdallani se johtuu yksinkertaisesti siitä, että olen niin surkea ja epäkiinnostava parisuhdekandidaatti, että tästä maasta tuskin löytyy ihmistä, joka kanssani parisuhteeseen haluaisi. Ei löytynyt aikaisemmin, kun olin vielä kuitenkin vain hieman alemman keskitason alapuolella niin miksi löytyisi nyt? 

Koska tässä maassa on paljon muitakin samalla tasolla kanssasi olevia?

Vierailija kirjoitti:

Minulla on kohtaamattomuusongelma, että töissä tai vapaa-ajalla ei vaan tapaa potentiaalisia ehdokkaita, koska naisvaltainen ala ja naiselliset harrastukset. En viitsi lähteä miesten harrastuksiin vaan etsiäkseni miestä, jos harrastus ei muuten nappaa yhtään. Baareissa en ole koskaan viihtynyt. Seuranhakusovelluksia kokeiltu, ei ollut oma juttu. Tuli ahdistava olo enkä viihtynyt kauaa svaippailemassa mieskuvastoa. Ei jaksa kiinnostua ihmisestä vaan kuvan ja lyhyen tekstin perusteella. Osa ehdokkaista oli myös aidosti kamalia ja olen lukenut meiningistä, että ghoustaillaan tai vainotaan. Ei kiitos. Jos (kun?) ei tule kohtaamisia tavallisessa elämässä niin taidan sitten olla sinkkuna vaan. Olen myös aika perinteinen nainen ja aika ujo, että toivoisin aktiivisuutta mieheltä.

Komppaan tätä, korona-aika tietysti vielä kärjisti tilannetta, kun edes töissä ei tule juuri käytyä. 

Itse olen toisella kierroksella, avioliitto on tullut jo kokeiltua ja lapset on elämässä ihan ykkössijalla. Eron jälkeen olen kohdannut yhden ihmisen, josta kiinnostuin, valitettavasti se ei ollut molemmin puolista. Pelkäänpä, että kohta olen ollut niin monta vuotta yksin, ettei ainakaan yhdessä asuminen enää onnistu. En mitenkään kovin aktiivisesti kaipaa parisuhdetta, mutta olisihan se kiva, kun olisi joku joka varmasti haluaa viettää minun kanssa vappua ja uuttavuotta ja jolle nauraa arjen pikku sattumuksille. 

Lehtijuttujen yksinäisyyttä valittavilla miehillä ei ole usein edes miespuolisia kavereita. Herää epäilys, että yksinäisyys johtuu huonoista sosiaalisista taidoista. Se yksikin valitti, ettei ole tyttöystävää mutta sitten hänellä ei ollut edes harrastuksia tai mitään kiinnostuksenkohteita. Siinä jutussa ihmetteli, että miksi muka pitäisi keskustella tai tehdä jotain yhdessä kun häntä ei kiinnosta mikään. Muistaakseni hän oli useammassakin lehtijutussa.

Toki sitten on niitä, jotka kyllä saisivat kumppanin mutta eivät halua.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Omalla kohdallani se johtuu yksinkertaisesti siitä, että olen niin surkea ja epäkiinnostava parisuhdekandidaatti, että tästä maasta tuskin löytyy ihmistä, joka kanssani parisuhteeseen haluaisi. Ei löytynyt aikaisemmin, kun olin vielä kuitenkin vain hieman alemman keskitason alapuolella niin miksi löytyisi nyt? 

Koska tässä maassa on paljon muitakin samalla tasolla kanssasi olevia?

Voi olla, mutta miksi he haluaisivat parisuhteeseen itsensä kaltaisen ihmisen kanssa? Eivätköhän he tavoittele parempaa? Ja kun kerran asiaa mietin niin ei itseni kaltaisia surkimuksia montaa tässä maassa ole.

En tiedä, olen tullut tulokseen että kyse on vaan tuurista. Toisilla sitä on ja sitten on meitä joilla sitä ei ole ollenkaan.  Pidän parisuhteen edellytyksenä sitä että olisi sitä paljonpuhuttua kemiaa ja yhteisiä mielenkiinnon kohteita. Mutta olen varmaan outo kun en ole löytänyt ketään samankaltaista. Juopot ja narkkarit voi karsia heti ensimmäisenä pois niin jäljelle ei jää ketään.

Vierailija kirjoitti:

En tiedä, olen tullut tulokseen että kyse on vaan tuurista. Toisilla sitä on ja sitten on meitä joilla sitä ei ole ollenkaan.  Pidän parisuhteen edellytyksenä sitä että olisi sitä paljonpuhuttua kemiaa ja yhteisiä mielenkiinnon kohteita. Mutta olen varmaan outo kun en ole löytänyt ketään samankaltaista. Juopot ja narkkarit voi karsia heti ensimmäisenä pois niin jäljelle ei jää ketään.

Tuo kemia riippuu ihmisestä. Toisille se muodostuu vasta yhteisten keskusteluiden kautta. Jos ei koskaan yritä tutustua muihin ihmisiin, niin ei pääse niin pitkälle.

Vain pieni osa ihmisistä on intuitiivisiä. He löytävät toisensa sen kemian avulla. Jos on älyllinen tyyppi, niin se vaatii muun koukun.

Minulla se, etten enää yli kolmekymppisenä onnistunut löytämään lapsetonta miestä. Useamman isimiehen kanssa olen suhdetta kokeillut, mutta en vaan kykene sietämään mitään exän kanssa hankittuihin lapsiin liittyvää ja jokainen suhde on kaatunut siihen. Jokainen noista suhteista olisi muuten voinut onnistua.

Ne jotka haluavat suhteen ja joutuvat sitä etsimään, niin yleensä etsivät sitä pitkään hyvin pienestä marginaalista ihmisiä. Ne, jotka eivät joudu etsimään, niin saavat suhteen koska tahansa. Yleensä tähän riittää loistava ulkonäkö, olit sitten mies tai nainen.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ei ole vielä löytynyt kumppani ehdokasta joka hyväksyisi minut omana itsenäni ilman että yrittää muuttaa minua haluamakseen ihmiseksi

Tämä on todella lapsellinen toive, että löytyisi joku, jolle kelpaisi omana itsenään. Vakavasti ottaen, juuri sellaisena kuin on keplaat vain omalle äidille, eikä välttämättä hänellekään. Jopa oma äiti, joka osaa rakastaa ehdottomasti, odottaa ja toivoo kuitenkin, että yrittäisit olla joka päivä paras versio itsestäsi ja kehittyisit koko ajan parempaan suuntaan. Näin hän toivoo, jos oikeasti rakastaa sinua.

On varsin kohtuullista olettaa ja toivoa, että kumppani ei jämähdä paikoilleen ja tyydy siihen, mitä on tänään, vaan yrittää olla koko ajan parempi ihmisenä ja kumppanina. Se ei todellakaan ole sama kuin yrittää muuttaa toista haluamakseen, mutta ihmiset usein tulkitsevat sen väärin ja tekevät johtopäätöksen, että "en sitten kelpaa omana itsenäni".

Suurin osa ihmisistä ei elä tai toimi näin, mutta silti suurimmalla osalla ihmisistä on kumppani.

En osaa edes sanoa, mistä tuollaisen kumppaniehdokkaan voisi löytää.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ei ole vielä löytynyt kumppani ehdokasta joka hyväksyisi minut omana itsenäni ilman että yrittää muuttaa minua haluamakseen ihmiseksi

Tämä on todella lapsellinen toive, että löytyisi joku, jolle kelpaisi omana itsenään. Vakavasti ottaen, juuri sellaisena kuin on keplaat vain omalle äidille, eikä välttämättä hänellekään. Jopa oma äiti, joka osaa rakastaa ehdottomasti, odottaa ja toivoo kuitenkin, että yrittäisit olla joka päivä paras versio itsestäsi ja kehittyisit koko ajan parempaan suuntaan. Näin hän toivoo, jos oikeasti rakastaa sinua.

On varsin kohtuullista olettaa ja toivoa, että kumppani ei jämähdä paikoilleen ja tyydy siihen, mitä on tänään, vaan yrittää olla koko ajan parempi ihmisenä ja kumppanina. Se ei todellakaan ole sama kuin yrittää muuttaa toista haluamakseen, mutta ihmiset usein tulkitsevat sen väärin ja tekevät johtopäätöksen, että "en sitten kelpaa omana itsenäni".

Tämäkin on sukupuoli asia, nainen muuttuu jos nainen itse niin haluaa mutta mies muuttuu vaikka väkisin kun nainen sitä haluaa ja vaatii vaikka itse ei haluaisi muuttua

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ei ole vielä löytynyt kumppani ehdokasta joka hyväksyisi minut omana itsenäni ilman että yrittää muuttaa minua haluamakseen ihmiseksi

Tämä on todella lapsellinen toive, että löytyisi joku, jolle kelpaisi omana itsenään. Vakavasti ottaen, juuri sellaisena kuin on keplaat vain omalle äidille, eikä välttämättä hänellekään. Jopa oma äiti, joka osaa rakastaa ehdottomasti, odottaa ja toivoo kuitenkin, että yrittäisit olla joka päivä paras versio itsestäsi ja kehittyisit koko ajan parempaan suuntaan. Näin hän toivoo, jos oikeasti rakastaa sinua.

On varsin kohtuullista olettaa ja toivoa, että kumppani ei jämähdä paikoilleen ja tyydy siihen, mitä on tänään, vaan yrittää olla koko ajan parempi ihmisenä ja kumppanina. Se ei todellakaan ole sama kuin yrittää muuttaa toista haluamakseen, mutta ihmiset usein tulkitsevat sen väärin ja tekevät johtopäätöksen, että "en sitten kelpaa omana itsenäni".

Mulle rakkaus ei kyllä todellakaan ole sitä, että odottaisin toisen olevan jokin utopistinen "paras versio itsestään". Kunhan olisi onnellinen ja saisi toteuttaa itseään. Ei tarvitse tuntea ainaista riittämättömyyttä ja olla jatkuvasti "kehittämässä" itseään vain koska. Eri asia, jos jotain kehitettävää joskus ilmenee, esim. siinä miten kohtelee toisia, silloin on parempi tehdä työ jos haluaa ihmissuhteiden toimivan. Oma valinta toki siinäkin kohtaa.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Koska sopivan tasoista kumppania on vaikea löytää. Naiset ei pariudu alempitasoisemman miehen kanssa vaan heille kelpaa vähintään samantasoinen mies kuin mitä he itse ovat.

Huonotasoiset miehet jää (iki)sinkuiksi ja naisista (iki)sinkuiksi jää sekä huono että hyvä tasoisia.

No entäs ne huonotasoiset naiset? Miksei ne huonotaaoiset miehet pariudu huonotasoisten naisten kanssa? Vai eikö kelpaa?

Ei tosiaankaan kelpaa. Seksiin paremman puutteessa yön pikkutunneilla korkeintaan jos ei parempaakaan ole eikä kaverit näe.

Lihavia, kaljuja huonohygieniaisia partaseppoja ei kiinnosta lainkaan lihavat ja rumina pitämänsä naiset.

Eli selviääkö viimein ainakin tuo, että alemman tason miehellä on ainakin vatsaa ja kalju? Eli rasvaprosentti olisi syytä olla 8-12 ja virheetön hiusraja? Kun yritin selvittää jo eilen, millaisella miehellä on oikeus ja järkevyys yrittää tasokkaita naisia kumppaniksi.

Riippuu siitäkin millaista elämää elää. Jos tutustuu koko ajan moniin uusiin ihmisiin, on tietysti todennäköisempää, että tulee vastaan joku kiinnostava.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Omalla kohdallani se johtuu yksinkertaisesti siitä, että olen niin surkea ja epäkiinnostava parisuhdekandidaatti, että tästä maasta tuskin löytyy ihmistä, joka kanssani parisuhteeseen haluaisi. Ei löytynyt aikaisemmin, kun olin vielä kuitenkin vain hieman alemman keskitason alapuolella niin miksi löytyisi nyt? 

Koska tässä maassa on paljon muitakin samalla tasolla kanssasi olevia?

Voi olla, mutta miksi he haluaisivat parisuhteeseen itsensä kaltaisen ihmisen kanssa? Eivätköhän he tavoittele parempaa? Ja kun kerran asiaa mietin niin ei itseni kaltaisia surkimuksia montaa tässä maassa ole.

Mikseivät he itse ole parempia, jos kerran kumppaniksikin tavoittelevat parempaa?

Vierailija kirjoitti:

Riippuu siitäkin millaista elämää elää. Jos tutustuu koko ajan moniin uusiin ihmisiin, on tietysti todennäköisempää, että tulee vastaan joku kiinnostava.

Kiinnostavia tulee joka päivä vastaan. Juuri äsken näin kaupassa aivan mielettömän upean naisen, johon olisin mielelläni tutustunut lisää vaikka heti! Mutta ei, hän ei ollut minun saatavillani. Ongelma on siis se, että kuka kiinnostuu itsestä, ei siinä kiinnostunko minä jostakin.

Kannattaa ottaa koira. Se ei aseta ehtoja.