Lue keskustelun säännöt.
Miksi Tuska-festareilla on niin vähän järjestyshäiriöitä vuodesta toiseen?
Kommentit (253)
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Eipä ole tarvinnut aikoinaan ammatin puolesta tai nykyisin Metalli festareilla/keikoilla juuri puuttua Häiriöihin.. Itse sen 40+ikäinen musiikista ja hyvästä hengestä nauttiva parkettien purkurauta joka saattaa pitissäkin käydä pyörähtämässä. Joku mainitsi nössöyden nössöyttä on rähistä tarpeettomasti muille ja isotella, se kertoo vain ja ainoastaan helvetin huonosta itsetunnosta.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Aika harva varmaan pukee sellaisen bändin paitaa mistä ei yhtään tykkää. Mut se on vaan ihan idioottimaista että pitää "todistaa" olevansa riittävän sisäpiiriläinen ja jos ei ole hc-fani (jonkun muun täysin mielivaltaisten kriteerien mukaan) niin saa osakseen arvostelua.
Mä olen joutunut skenepoliisin hampaisiin kun pidin yhden vähemmän tunnetun bändin paitaa. Tutustuin bändiin keikalla, tykkäsin setistä, paita oli hieno, ja halusin tukea bändiä, joten ostin siltä samalta keikalta T-paidan. Vähän tämän jälkeen joku oikeinfanittaja tuli tenttaamaan ja haukkui imagoh*oraksi.
Ei se musta tee kenestäkään parempaa et sen sijaan kuin olisi tykännyt keikasta ja ostanut paidan että toinen tyyppi osaa ulkoa biisien sanat ja on kirjoittanut bändiä koskevan Wikipedia-artikkelin.
Ymmärrän sen - tavallaan, olen silti eri mieltä - kun kritisoidaan sitä, että teinitytöt ostaa henkkamaukalta Ramones -paitoja kuulematta yhtään biisiä Ramonesia.
Mä jouduin skenepoliisin hampaisiin kun olin pukeutunut yhdelle keikalle Satyricon-paitaan. Paidassa luki bändin nimi ja sen alapuolella realistinen kuva vuohen päästä. Tää ukko alkoi tenttaamaan ja mä heittäydyin ihan tyhmäksi. Ihmettelin vaan, että "siis onks tää joku bändi, mä ostin tän paidan vaan tän söpön ponin kuvan takia". Suuttui.
Ne teinitytöt ostaa sen Ramones-paidan varmaan vaan kivan printin takia, eivätkä edes tiedä sen olevan bändi. Vähä samalla tavalla kuin Misfits-paidat emo-teineillä joitain vuosia sitten. Näitä muksuja keksi-ikäiset ukot sitten tenttaavat tosissaan.
Ja mitä muuta voi oikeasti odottaa, jos kerran kaupat kuten Henkkamaukat näitä paitoja myy :D
Sellaisissa liikkeissä käydään oikeasti ensisijaisesti vaateostoksilla siksi, että sieltä voisi löytyä kivan näköistä päälle pantavaa. Jos nuoresta joku random Ramones niminen paita sitten on sellainen niin tokihan se mukaan lähtee.
Miten nuo tenttaajat oikeasti tulee juttusille? Jotenkin niin typerää ja älytöntä käytöstä, että kiinnostaa :D
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Räppikulttuuri on kyllä paikka paikoin aika suoraviivaisen väkivaltaista, on biisejä joissa kehotetaan ampumaan poliiseja päähän jne. tällaista yksinkertaista väkivallalla uhoa niitä kohtaan, jotka ei satu itseä miellyttämään syystä tai toisesta, (yleensä) ilman mitään sen syvällisempää syytä tai pohdintaa. Metallimusiikin väkivaltakuvasto on moniulotteisempaa sekä liittyy usein johonkin syvällisempään aiheeseen, jota tutkiskellaan biisin lyyrikoissa.
Tällaisena se varmaan noin skenen sisältä metallilasit päässä näyttäytyy.
Ulkopuoliselle taas metalli on lapsellista tai juurikin suoraviivaisen väkivaltaista ilman syvällistä pohdintaa.
Tosiasiassa molemmissa genreissä on molempia, sekä diipimpää että vähemmän diippiä. Tuollainen yksinkertaistaminen että metallissa se on aina tosi älyllisesti monimutkaista ja räpissä pelkkää uhoa menee aika pahasti ohi maalin. Mutta ymmärrettävää, jos tietää enemmän vaan toisesta genrestä.
T. sekä metallia että räppiä kuunteleva
Tämä. Vastapainona kyttien ampumiselle ja "syvälliselle pohdinnalle" hiphopissa on paljonkin väkivaltaa vähän hienovaraisemmin analysoivaa materiaalia, ja metallissa taas on paljon "crush the enemies of metal!" tyylistä öyhötystä ja uhoa sekä ihan vaan väkivallalla mässäilyä.
Tää. Löytyy sitä metallistakin kaikkea Mötley Crüeta ja Manowaria sekä sit ihan vaan väkivaltaista settiä vailla sen syvempää analyysiä tyyliin Cannibal Corpse.
Itse asiassa vaikka teemat ei ehkä olisi niin lapsellisia niin mä kokisin että ylipäätään metallissa on usein vähän ehkä vähemmän syvällistä ilmaisua, ja tälle on yksinkertainen syy: metalli on musiikkivoittoinen genre, rap taas lyriikkavoittoinen. Tämä näkyy etenkin siinä, että ulkomaalaiset bändit laulaa englanniksi vaikka kielitaito olisi vähän mitä on. Sit se kielellinen ilmaisu jää monesti vähän vähemmän vivahteikkaaksi. Harva räppää muulla kuin äidinkielellään.
En ole muuten koskaan ajatellut tätä, mutta totta. Tietysti tuo on asia mikä vaikuttaa vahvasti.
Hevarit on yleensä lepposia äijiä jotka kittaa kaljaa. Itse liikuin nuorempana paljon hevareiden kanssa ja ei koskaan mitään ongelmaa tai riitaa. Ei vaikka mulle ei edes mikään raskas hevi musana oikein uppoa, sellainen melodinen rock paljon paremmin.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Räppikulttuuri on kyllä paikka paikoin aika suoraviivaisen väkivaltaista, on biisejä joissa kehotetaan ampumaan poliiseja päähän jne. tällaista yksinkertaista väkivallalla uhoa niitä kohtaan, jotka ei satu itseä miellyttämään syystä tai toisesta, (yleensä) ilman mitään sen syvällisempää syytä tai pohdintaa. Metallimusiikin väkivaltakuvasto on moniulotteisempaa sekä liittyy usein johonkin syvällisempään aiheeseen, jota tutkiskellaan biisin lyyrikoissa.
Tällaisena se varmaan noin skenen sisältä metallilasit päässä näyttäytyy.
Ulkopuoliselle taas metalli on lapsellista tai juurikin suoraviivaisen väkivaltaista ilman syvällistä pohdintaa.
Tosiasiassa molemmissa genreissä on molempia, sekä diipimpää että vähemmän diippiä. Tuollainen yksinkertaistaminen että metallissa se on aina tosi älyllisesti monimutkaista ja räpissä pelkkää uhoa menee aika pahasti ohi maalin. Mutta ymmärrettävää, jos tietää enemmän vaan toisesta genrestä.
T. sekä metallia että räppiä kuunteleva
Tämä. Vastapainona kyttien ampumiselle ja "syvälliselle pohdinnalle" hiphopissa on paljonkin väkivaltaa vähän hienovaraisemmin analysoivaa materiaalia, ja metallissa taas on paljon "crush the enemies of metal!" tyylistä öyhötystä ja uhoa sekä ihan vaan väkivallalla mässäilyä.
Tää. Löytyy sitä metallistakin kaikkea Mötley Crüeta ja Manowaria sekä sit ihan vaan väkivaltaista settiä vailla sen syvempää analyysiä tyyliin Cannibal Corpse.
Itse asiassa vaikka teemat ei ehkä olisi niin lapsellisia niin mä kokisin että ylipäätään metallissa on usein vähän ehkä vähemmän syvällistä ilmaisua, ja tälle on yksinkertainen syy: metalli on musiikkivoittoinen genre, rap taas lyriikkavoittoinen. Tämä näkyy etenkin siinä, että ulkomaalaiset bändit laulaa englanniksi vaikka kielitaito olisi vähän mitä on. Sit se kielellinen ilmaisu jää monesti vähän vähemmän vivahteikkaaksi. Harva räppää muulla kuin äidinkielellään.
En ole muuten koskaan ajatellut tätä, mutta totta. Tietysti tuo on asia mikä vaikuttaa vahvasti.
Kun musiikissa ei ole juuri muita krumeluureja kuin lyriikka, sanaleikit ja riimittely, niin kynnys lähteä julkaisemaan jotain mikä ei ole ehkä ihan täyttä timanttia on korkea. Jos musiikki on täynnään virtuoosimaista soitantaa ja monimutkaisia rakenteita, niin se ei välttämättä haittaa paljoa jos musiikki vilisee kielioppivirheitä ja kömpelöjä kielikuvia.
Se ei välttämättä haittaa ollenkaan, jos laulu on sellaista rääkymistä mistä ei saa edes selvää, tai jos laulu on teknisenä suorituksena sellainen ettei sen sisältö ole niin korostetun tärkeää.
Jos nyt esimerkiksi paria metalliklassikkoa käyttää esimerkkiä, niin Iron Maidenin "Run to the Hills" -kertsi on sanoituksiltaan melko... No, yksinkertainen.
Sitten Judas Priestin "Painkiller" on kokonaisuudessaan lyriikan puolesta lapsellinen tai jopa tyhmä.
"He is the painkiller
This is the painkiller
Wings of steel painkiller
Deadly wheels painkiller"
Anteeksi mitä? Mutta ketään ei kiinnosta, kun riffit jauhaa ja Halfordin vokaalit seilaa stratosfäärissä.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Räppikulttuuri on kyllä paikka paikoin aika suoraviivaisen väkivaltaista, on biisejä joissa kehotetaan ampumaan poliiseja päähän jne. tällaista yksinkertaista väkivallalla uhoa niitä kohtaan, jotka ei satu itseä miellyttämään syystä tai toisesta, (yleensä) ilman mitään sen syvällisempää syytä tai pohdintaa. Metallimusiikin väkivaltakuvasto on moniulotteisempaa sekä liittyy usein johonkin syvällisempään aiheeseen, jota tutkiskellaan biisin lyyrikoissa.
Tällaisena se varmaan noin skenen sisältä metallilasit päässä näyttäytyy.
Ulkopuoliselle taas metalli on lapsellista tai juurikin suoraviivaisen väkivaltaista ilman syvällistä pohdintaa.
Tosiasiassa molemmissa genreissä on molempia, sekä diipimpää että vähemmän diippiä. Tuollainen yksinkertaistaminen että metallissa se on aina tosi älyllisesti monimutkaista ja räpissä pelkkää uhoa menee aika pahasti ohi maalin. Mutta ymmärrettävää, jos tietää enemmän vaan toisesta genrestä.
T. sekä metallia että räppiä kuunteleva
Tämä. Vastapainona kyttien ampumiselle ja "syvälliselle pohdinnalle" hiphopissa on paljonkin väkivaltaa vähän hienovaraisemmin analysoivaa materiaalia, ja metallissa taas on paljon "crush the enemies of metal!" tyylistä öyhötystä ja uhoa sekä ihan vaan väkivallalla mässäilyä.
Tää. Löytyy sitä metallistakin kaikkea Mötley Crüeta ja Manowaria sekä sit ihan vaan väkivaltaista settiä vailla sen syvempää analyysiä tyyliin Cannibal Corpse.
Itse asiassa vaikka teemat ei ehkä olisi niin lapsellisia niin mä kokisin että ylipäätään metallissa on usein vähän ehkä vähemmän syvällistä ilmaisua, ja tälle on yksinkertainen syy: metalli on musiikkivoittoinen genre, rap taas lyriikkavoittoinen. Tämä näkyy etenkin siinä, että ulkomaalaiset bändit laulaa englanniksi vaikka kielitaito olisi vähän mitä on. Sit se kielellinen ilmaisu jää monesti vähän vähemmän vivahteikkaaksi. Harva räppää muulla kuin äidinkielellään.
En ole muuten koskaan ajatellut tätä, mutta totta. Tietysti tuo on asia mikä vaikuttaa vahvasti.
Kun musiikissa ei ole juuri muita krumeluureja kuin lyriikka, sanaleikit ja riimittely, niin kynnys lähteä julkaisemaan jotain mikä ei ole ehkä ihan täyttä timanttia on korkea. Jos musiikki on täynnään virtuoosimaista soitantaa ja monimutkaisia rakenteita, niin se ei välttämättä haittaa paljoa jos musiikki vilisee kielioppivirheitä ja kömpelöjä kielikuvia.
Se ei välttämättä haittaa ollenkaan, jos laulu on sellaista rääkymistä mistä ei saa edes selvää, tai jos laulu on teknisenä suorituksena sellainen ettei sen sisältö ole niin korostetun tärkeää.
Jos nyt esimerkiksi paria metalliklassikkoa käyttää esimerkkiä, niin Iron Maidenin "Run to the Hills" -kertsi on sanoituksiltaan melko... No, yksinkertainen.
Sitten Judas Priestin "Painkiller" on kokonaisuudessaan lyriikan puolesta lapsellinen tai jopa tyhmä."He is the painkiller
This is the painkiller
Wings of steel painkiller
Deadly wheels painkiller"Anteeksi mitä? Mutta ketään ei kiinnosta, kun riffit jauhaa ja Halfordin vokaalit seilaa stratosfäärissä.
Ja nämä sanoitukset tulevat siis natiiveilta. Kömpelömpää lyriikkaa löytyy jos haluaa etsiä vaikka esimerkiksi suomalaisbändeiltä.
Enkä siis väitä etteikö metallissa olisi aivan loistavaa ja pelkästään runoutena fantastista ilmaisua, ja räpissä ihan äidinkielenään esiintyvien toimesta järkyttävää henkisesti yläasteikäistä paskaa.
Mut metalli voi olla hyvää, vaikka lyriikka olisi paskaa. Räp ei oikein voi.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Räppikulttuuri on kyllä paikka paikoin aika suoraviivaisen väkivaltaista, on biisejä joissa kehotetaan ampumaan poliiseja päähän jne. tällaista yksinkertaista väkivallalla uhoa niitä kohtaan, jotka ei satu itseä miellyttämään syystä tai toisesta, (yleensä) ilman mitään sen syvällisempää syytä tai pohdintaa. Metallimusiikin väkivaltakuvasto on moniulotteisempaa sekä liittyy usein johonkin syvällisempään aiheeseen, jota tutkiskellaan biisin lyyrikoissa.
Tällaisena se varmaan noin skenen sisältä metallilasit päässä näyttäytyy.
Ulkopuoliselle taas metalli on lapsellista tai juurikin suoraviivaisen väkivaltaista ilman syvällistä pohdintaa.
Tosiasiassa molemmissa genreissä on molempia, sekä diipimpää että vähemmän diippiä. Tuollainen yksinkertaistaminen että metallissa se on aina tosi älyllisesti monimutkaista ja räpissä pelkkää uhoa menee aika pahasti ohi maalin. Mutta ymmärrettävää, jos tietää enemmän vaan toisesta genrestä.
T. sekä metallia että räppiä kuunteleva
Tämä. Vastapainona kyttien ampumiselle ja "syvälliselle pohdinnalle" hiphopissa on paljonkin väkivaltaa vähän hienovaraisemmin analysoivaa materiaalia, ja metallissa taas on paljon "crush the enemies of metal!" tyylistä öyhötystä ja uhoa sekä ihan vaan väkivallalla mässäilyä.
Tää. Löytyy sitä metallistakin kaikkea Mötley Crüeta ja Manowaria sekä sit ihan vaan väkivaltaista settiä vailla sen syvempää analyysiä tyyliin Cannibal Corpse.
Itse asiassa vaikka teemat ei ehkä olisi niin lapsellisia niin mä kokisin että ylipäätään metallissa on usein vähän ehkä vähemmän syvällistä ilmaisua, ja tälle on yksinkertainen syy: metalli on musiikkivoittoinen genre, rap taas lyriikkavoittoinen. Tämä näkyy etenkin siinä, että ulkomaalaiset bändit laulaa englanniksi vaikka kielitaito olisi vähän mitä on. Sit se kielellinen ilmaisu jää monesti vähän vähemmän vivahteikkaaksi. Harva räppää muulla kuin äidinkielellään.
En ole muuten koskaan ajatellut tätä, mutta totta. Tietysti tuo on asia mikä vaikuttaa vahvasti.
Itse asiassa kun yhtään miettii niin varmaan kaikista genreistä löytyy kansainvälistä suosiota saavuttaineita vaikka minkä verran, mut ei juurikaan tule mieleen kansainvälistä suosiota saavuttaneita räppäreitä jotka eivät esiintyisi äidinkielellään. Onhan noita Looptrooppeja ja muita joo, mut ihan eri tavalla muissa genreissä kaikenmaalaiset laulaa englanniksi ja menestyy.
Selittynee tosiaan sillä että rapissa kaikki tila on annettu riimeille ja lyriikalle, ei niinkään muulle musiikille tai musikaalisuudelle.
Mut siitä näkökulmasta samaa mieltä, että jos nyt unohtaa ne rahaa & naisia -musavideobiisit, niin sanoituksellisesti hiphop on yleisesti syvällisemmästä päästä.
Metallifaneilla on niin kova heimomentaliteetti, että kun kerrankin kaikki ympärillä ovat samaa heimoa, niin ollaan hyvää pataa.
Hevarit näkee vihollisia kaikkialla. Jo koulusta asti ne urheilussa hyvät, ekstrovertit ja suositut tyypit on vihollisia. Sit alkaa tulla musiikilliset viholliset - pyhä kolminaisuus eli hiphop, konemusiikki, ja listapoppi. Yhteiskunnalliseksi viholliseksi saadaan erityisesti kristinusko, pienemmässä mittakaavassa "mainstream kulttuuri".
Tuska ja muut vastaavat festarit on ainoita hetkiä, kun nämä tyypit eivät näe vihulaisia ja vastustajia kaikkialla.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Sen jotenkin ymmärrän että tykkäät pitää ylläsi nahkahousuja ja nahkasta koppalakkia, mutta mikä siinä örinä musiikissa kiehtoo? Sehän on hyvin vihaista muusiikkia? Ns matalan taajuuden ja vibraation musiikkia.
Mut se on sika kätevää ku nahkabyysat ja koppalakki käy asuksi saman viikonlopun sekä Prideen että Tuskaan.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Sen jotenkin ymmärrän että tykkäät pitää ylläsi nahkahousuja ja nahkasta koppalakkia, mutta mikä siinä örinä musiikissa kiehtoo? Sehän on hyvin vihaista muusiikkia? Ns matalan taajuuden ja vibraation musiikkia.
Mut se on sika kätevää ku nahkabyysat ja koppalakki käy asuksi saman viikonlopun sekä Prideen että Tuskaan.
Mut heitettiin pihalle Tuskasta ku mulla oli samat crotchless -nahkapökät jalassa kuin Pridessa ja lähdin pyörittämään Kreatorin pitissä helikopteria.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Sen jotenkin ymmärrän että tykkäät pitää ylläsi nahkahousuja ja nahkasta koppalakkia, mutta mikä siinä örinä musiikissa kiehtoo? Sehän on hyvin vihaista muusiikkia? Ns matalan taajuuden ja vibraation musiikkia.
Mut se on sika kätevää ku nahkabyysat ja koppalakki käy asuksi saman viikonlopun sekä Prideen että Tuskaan.
Mut heitettiin pihalle Tuskasta ku mulla oli samat crotchless -nahkapökät jalassa kuin Pridessa ja lähdin pyörittämään Kreatorin pitissä helikopteria.
Järkyttävää syrjintää näin vuonna 2022.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Siellä ei ole räppääjiä/hoppareita ja ongelmaväkeä joka niihin väistämättä liittyy.
Tarkemmin sanoen siellä ei ole huumeita jotka liittyy vahvasti räp-kulttuuriin.
No mä olin just Tuskassa ja kyllä mä haistoin siellä poltettavan pilveä ja näin ku tyypit veti minigrip-pussista jotain avaimen kärjellä nenäänsä useammin kuin kerran, joten kyllähän siellä niitä on. Yleisössä kiersi parikin kertaa jointti omalle kohdalle, pistin eteenpäin.
Eikä siinä, ei noista huumeista taida pahemmin järjestyshäiriöitä aiheutua festareilla.
Huumeiden yhteiskunnalliset häiriöt johtuu siitä että nistit tekee rikoksia saadakseen rahaa kamaan, ei siitä et tyypit vetää kamaa alueella mihin on maksanut sata euroa päästäkseen keikalle missä sekoilusta voi lentää pihalle.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sitä noloa musaa jota enään faijat kuuntelee?
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Lähentelyt ja muut eivät yleisesti näissä piireissä leviä julkisuuteen vaan ovat hys hys.
Vietin näissä piireissä noin ikävuodet 17-35. En koskaan kokenut lähentelyä tai muuta häirintää, vaikka nuorempana pukeuduin aika provosoivasti ja olin usein aivan liian humalassa.
Kyllä se lähentely ja ahdistelu on tullut aina muiden piirien miehiltä. Itse asiassa nyt vasta tajusin tämän kun tuli esiin.
Nää nyt on vastaavia kommentteja kuin metoo-vastauksina #notallmen.
Se, että punk- ja metallipiirit nostivat julkisesti noita esille on toki indikaatio siitä että on tahtotilaa tehdä asialle jotain, ja pisteet siitä, mutta se ensisijaisesti vahvistaa että ongelma on todellinen.
Se ettei itse ole kokenut häirintää ei todellakaan tarkoita etteikö sitä esiintyisi. "Mun skenessä pelkkiä hyviä jätkiä" joopa joo.
Rakastan skeneä ja ihmisistä 98% asiallisia, mutta ihan tarpeeksi olen kokenut kähmintää ja häirintää sielläkin. Ja joka kerta kun keikalla joku nuori tyttö valmistautuu crowdsurffaamaan niin ajattelen, että voi tyttöparka - tiedossa nimittäin seksuaalista hyväksikäyttöä 100% varmuudella.
Tää. Mä oon erehtynyt kolmesti kun kaksi kertaa ajattelin vielä että ehkä sinne sattui se yksi tai kaksi mätämunaa. Mut perseen ja tissien tai jalkovälin kourimista tasan joka kerta.
Kun siellä on 20+ miestä ronkkimisetäisyydellä ja varmuus ettei jää kiinni, niin vähintään yksi sika löytyy varmaan aika usein noilla todennäköisyyksillä.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Siellä ei ole räppääjiä/hoppareita ja ongelmaväkeä joka niihin väistämättä liittyy.
Tarkemmin sanoen siellä ei ole huumeita jotka liittyy vahvasti räp-kulttuuriin.
No mä olin just Tuskassa ja kyllä mä haistoin siellä poltettavan pilveä ja näin ku tyypit veti minigrip-pussista jotain avaimen kärjellä nenäänsä useammin kuin kerran, joten kyllähän siellä niitä on. Yleisössä kiersi parikin kertaa jointti omalle kohdalle, pistin eteenpäin.
Eikä siinä, ei noista huumeista taida pahemmin järjestyshäiriöitä aiheutua festareilla.
Huumeiden yhteiskunnalliset häiriöt johtuu siitä että nistit tekee rikoksia saadakseen rahaa kamaan, ei siitä et tyypit vetää kamaa alueella mihin on maksanut sata euroa päästäkseen keikalle missä sekoilusta voi lentää pihalle.
En usko, mä en nähnyt ollenkaan.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Tuskassa on toki VÄHÄN niitä järjestyshäiriöitä, mutta tästä ketjusta syntyy mielikuva ettei siellä olisi niitä lainkaan. Totta kai on. Siellä missä on jurrisia spedejä, on myös ördäämistä, ahdistelua ja riidan haastamista.
Neljästi ollut Tuskassa ja kyllä sielläkin tuota näkyy. Ei se että "ollaan metalliperhettä" tarkoita ettei kukaan perseilisi. Toki kun niitä on vähemmän, henkilökunnan on myös helpompi kitkeä ne pois.
Metalliskeneen kuuluu myös ärsyttävät portinvartija-skenepoliisit, jotka tulee "vahvistamaan" "oikeutesi" pitää bändin X paitaa, eli tulevat tenttaamaan että osaatko kertoa kaikki bändin levyt julkaisuvuosineen. Ennen kaikkea naisilta.
Oikeesti? :D Uskomatonta, mutta joo voin jotenkin kuvitella että tentataan kuka on se tosifani :D :D
Tämä kyllä valitettavasti kuuluu metalliskeneen tai yllättävän moni tällaista harjoittaa. Ei ole mitään kamalampaa kuin olla "poser" ja jos on kuullut joltain bändiltä vaikka vain yhden levyn, niin silloin sen paitaa ei saa pitää. Väärin fanitettu.
On aika lievää verrattuna muinaisiin gootteihin. Siellä puitiin jyvät akanoista, eikä tuo nyt ainakaan ole oikea gootti
Mitähän rakkaat wanhat gootti-toverit sanoisivat, kun olenkin salassa metallipää?
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Räppikulttuuri on kyllä paikka paikoin aika suoraviivaisen väkivaltaista, on biisejä joissa kehotetaan ampumaan poliiseja päähän jne. tällaista yksinkertaista väkivallalla uhoa niitä kohtaan, jotka ei satu itseä miellyttämään syystä tai toisesta, (yleensä) ilman mitään sen syvällisempää syytä tai pohdintaa. Metallimusiikin väkivaltakuvasto on moniulotteisempaa sekä liittyy usein johonkin syvällisempään aiheeseen, jota tutkiskellaan biisin lyyrikoissa.
Tällaisena se varmaan noin skenen sisältä metallilasit päässä näyttäytyy.
Ulkopuoliselle taas metalli on lapsellista tai juurikin suoraviivaisen väkivaltaista ilman syvällistä pohdintaa.
Tosiasiassa molemmissa genreissä on molempia, sekä diipimpää että vähemmän diippiä. Tuollainen yksinkertaistaminen että metallissa se on aina tosi älyllisesti monimutkaista ja räpissä pelkkää uhoa menee aika pahasti ohi maalin. Mutta ymmärrettävää, jos tietää enemmän vaan toisesta genrestä.
T. sekä metallia että räppiä kuunteleva
Samaa mieltä vaikka en räppiä juuri tunnekaan, nuo sanat aiemmassa viestissä kuulosti just siltä mitä on itse kuullut vanhemmilta ja muilta asiaan vihkiytymättömiltä koskien metallia: "väkivaltaa ihan vaan väkivallan vuoksi" jne
Koska ne on kaikkien masokisteja jotka viiltelee ennemmin itseään kuin toisiaan.
Koska gybrgoottimuijat on niin kuumia että kaikilta aggressiivisilta miehiltä tulee nopeesti mällit bajamajassa runkkipaskan yhteydessä.