Miten joillain on varaa ostaa lapsilleen hirveän kalliita juttuja?

Joo kyllä on ja niin näköjään lasten kavereiden vanhemmillakin on. Töissä käydään ja sillä tämä mahdollistetaan lapsille.

Ahkeruus palkitsee.

Oliko sulla  ap, muita tehtäviä kun kytätä leirilasten vermeitä? Toiset ovat varakkaampia kuin toiset. Ei tainut olla kunnan ylläpitämä leiri?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Veljeni kehitti hyvin pienen parannuksen omien sanojensa mukaan teollisuusprosessiin.

Myös tuon keksimänsä parannuksen yli 20 miljoonalla omalle työnantajalleen.

Samana päivänä meillä elo muuttui. Asutaan vanhempiemme kun kanssa samassa pihapiirissä, meillä on nykyään säännölliset ruoka-ajat ja hyvä kokki yms.

En tajua edes aina tuota rikkautta, olen iloinen kun saadaan olla perheenä yhdessä.

Veljen mökki pihalle tehtiin tieuraa ja työ myöhästyi niin veli kysyi että mitä työmiehet sitten oisi lapsiensa kanssa kotona tehneet ja yksi työmies sanoi että oli luvannut ostaa legolinnan ja Playmobil avaruusaluksen mutta ei rahat riitä.

Aamulla työt oli käynnissä taas ja taksi täynnä noita leluja, silloin ajatteli että veljelle taskurahoja mutta vaikka noille lapsille helpompi tajuta että isä tuo luksusleluja ulkomailta, ettei ainakaan turhaan ole hyljännyt ja poissa vaan työ arvokasta ja tuo sen elämäntavan heille.

Vaikea sanoa mutta olen onnellinen että saan asua tässä ja vanhemmat myös, muuta en rikkauksista kaipaa mutta aamupalasta nautin joka aamu kaikkein suurimmin. Osa menee kouluun, osa on tässä. Vanhemmatkin.

Oon joskus niin onnellinen että ajattelen että oon varmaan ollut jotenkin rääkätty edellisessä elämässä,

Tässä oli paljon kummallista. Eikö veljellä ole omaa perhettä yms.

Jos teki työsopimuksessa ollessaan ja työhönsä liittyvän keksinnön niin ei sitä työnantajalle voi myydä, se on jo sen työnantajan. Jonkun bonuksen voi saada. Paskapuhetta koko aiempi postaus :)

Asun Virossa ja naapurit ajaa uudehkoilla mersuilla ja lapset kulkee Helly Hansenit päällä. Rahalla niitä saa. Vain suomalainen huutelee D-terminaalin nurkalla "miten täällä Virossa on kaikki niin köyhiä". Talojen vakiomitta on 400 neliötä ja noh, joillakin nyt on vaan rahaa enemmän kuin toisilla.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Koska käydään töissä.

Onko keskiverto työssäkäyvällä muka oikeasti varaa ostaa lapsilleen tonnin edestä elektroniikkaa ja käyttää toinen mokoma vaatteisiin?

Luultavasti osamaksulla ja luottokortilla monet nuo rahoittavat. Pakko saada kun muillakin on.

Kyllä se isolle osalle ihmisistä on ihan priorisointikysymys. Tiedän monia vanhempia jotka satsaa lapsiinsa ja itseensä ei juurikaan, ja sitten niitä jotka tekee toisin päin. Kaikilla ei tietenkään ole varaa valita, toisaalta joillain on varaa molempiin. Keskituloiset siinä välillä on niitä jotka tekee näitä valintoja. Me mennään varmaan siinä välillä, ei ole tonnin puhelimia ja aina merkkivaatetta, mutta hyvät vaatteet ja puhelimet on. Ja totta on sekin että joillain homma menee yli, ja ostetaan kalliimpaa kuin olisi varaa, kulutusluottoja ja osamaksusopimuksia on nykyään petollisen helppo ottaa.

Vierailija kirjoitti:

Veljeni kehitti hyvin pienen parannuksen omien sanojensa mukaan teollisuusprosessiin.

Myös tuon keksimänsä parannuksen yli 20 miljoonalla omalle työnantajalleen.

Samana päivänä meillä elo muuttui. Asutaan vanhempiemme kun kanssa samassa pihapiirissä, meillä on nykyään säännölliset ruoka-ajat ja hyvä kokki yms.

En tajua edes aina tuota rikkautta, olen iloinen kun saadaan olla perheenä yhdessä.

Veljen mökki pihalle tehtiin tieuraa ja työ myöhästyi niin veli kysyi että mitä työmiehet sitten oisi lapsiensa kanssa kotona tehneet ja yksi työmies sanoi että oli luvannut ostaa legolinnan ja Playmobil avaruusaluksen mutta ei rahat riitä.

Aamulla työt oli käynnissä taas ja taksi täynnä noita leluja, silloin ajatteli että veljelle taskurahoja mutta vaikka noille lapsille helpompi tajuta että isä tuo luksusleluja ulkomailta, ettei ainakaan turhaan ole hyljännyt ja poissa vaan työ arvokasta ja tuo sen elämäntava

Vaikea sanoa mutta olen onnellinen että saan asua tässä ja vanhemmat myös, muuta en rikkauksista kaipaa mutta aamupalasta nautin joka aamu kaikkein suurimmin. Osa menee kouluun, osa on tä

Oon joskus niin onnellinen että ajattelen että oon varmaan ollut jotenkin rääkätty edellisessä elämässä,

Pyydä veljeäsi kustantamaan sinulle äidinkielen yksityisopetusta. On hyvin vaikea saada selvää mitä haluat kirjoituksellasi kertoa. Ainut joka tuli selväksi oli että veljesi rikastui ja tykkäät hyvästä aamupalasta.

Meillä on kyllä mennyt rahaa eniten lapsen harrastuksiin, mutta ostin myös haluamiaan vaatteita. Piti olla tietynlaiset farkut ja hupparit jossain vaiheessa. Ei mitään hankintoja tehty ylettömästi eikä hän uusia vaatteita jatkuvasti vaatinutkaan.

Yksi lapsi ja kohtuullisen hyvätuloiset vanhemmat. Kyllä sitä rahaa riitti asuntolainaa maksaessakin ja isovanhemmatkin joskus jotain sponsoroivat.

En olisi kyennyt pukemaan lastani kirpparivaatteisiin vain siksi, että säästäisin. Hyvin muistin omat lapsuuden kokemukset jatkuvasta nuukailusta. Rahaa riitti uusiin autoihin ja kotiäidin menoihin, muttei esimerkiksi lapsen toivomiin harrastusvälineisiin, jotka olivat turhuutta.

Jos molempien vanhempien nettotulot on esim 2500€/kk eikä asuntolainaa ole aivan järjetöntä määrää ja lapsia 1-2, niin onhan perheellä silloin ihan hyvin varaa ostaa lapsilleen hyvät puhelimet ja merkkivaatteita. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ei tuo vaatejuttu mielestäni ihmeellinen ole. Nehän voivat olla vaikka käytettynä ostettuja tai jopa ilmaiseksi saatuja. Montako päivää se leiri muuten kesti?

Applen puhelimia hankitaan, koska niissä on ainakin tietoturva parempaa tasoa kuin muissa älypuhelimissa. Ymmärrettävä investointi. Nekin voivat olla vanhoja, niin kuin tuttavaperheessäni on ostettu käytettyjä Appleja, joita kierrätetään vuosia perheen sisälläkin.

Tulotasoja on erilaisia, kuten myös menoja. Minulla on varaa ostaa kallista itselleni, mutta en osaa sanoa, olisiko mahdolliselle omalle lapselle tai jos olisi, olisiko enää itselle.

Kesäkuun jokaisena viikkona oli 5pv leiri. Jokaisella leirillä oli näitä. Puhelimet eivät tosiaan olleet mitään vanhoja vaan selkeästi uusimpia malleja.

No puhelimiakin saa käytettynä ihan järkihintaan juurikin esim Applea. Ja helpointahan se on ostaa samalla käyttiksellä kuin vanhemmillakin on. Sehän on vaan hyvä että lapsia tekevät ihmiset ymmärtävät olla sen verran varoissaan, ettei lasten tarvitse ryysyissä käpylehmillä leikkiä.

Merkkivaatteet, puhelimet,, että niitä pitäisi olla jota saa olla 'porukan' mukana on arkipäivää tämänpäivän nuorille. Eikä vain ne, (tämä Tukholmassa) lapsenlapseni (silloin noin 5 vuotta) kertoi innoissaan kaverilleen että oli ollut Mallorcalla 2 viikon matkalla ja kaveri vain, jaha, siellä me oltiin jo viime vuonna,, joten kuka on ollut ja missä lomalla, se oli jo päiväkodissa 'tärkeä' asia.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Niin älyttömältä kun se kuulostaakin, niin joitakin kiusataan sen takia kun eivät omista jotain tiettyä juttua. Ostappa lapselle ensimmäiseksi puhelimeksi "älytön luuri. Itkuisena tulee kotiin koulupäivän jälkeen.

Ai oikein itkuisena? Nyt taitaa siellä joku trollata. Miksi se älyttömän puhelimen omistaja puhelintaan esittelisi? Mulla on kaksi kouluikäistä lasta, ja eivät he niitä älypuhelimia edes esille ota koulupäivän aikana. Tunneilla opiskellaan ja välitunneilla liikutaan.

Nykyäänhän ekaluokkalaisilla on kellopuhelimet, ainakin semmoisilla tiedostavampien vanhempien lapsilla. Älypuhelimia käytetään sitten vaan kotona. Älykännykkä lapsella ei ole mikään varakkuuden merkki nykyään, eihän ne maksa juuri mitään ja moni antaa lapselle oman vanhan puhelimensa. Ei tarvi olla erityisen varakas ostaakseen iPhonen osarilla joka 3. vuosi, ja 3v vanha iPhone on yleensä vielä käyttökelpoinen lapselle.

Iso osa lasteni merkkivaatteista on kippareilta tai isolla alennusprosentilla ostettu. Jos menisivät leirille, varmaan pakkaisivat mukaan vain parhaimmat/lemppareimmat vaatteensa, jolloin syntyisi illuusio että heillä on vain niitä.

Keskimmäinen lapseni joskus pitää minun älykelloani, kun oma ihoni ei kestä sitä että kello on ranteessa viikkoja putkeen.

Puhelimet eivät ole Applen, siihen en suostu. Kun ovat kesätyöiässä, säästävät sitten itse jos on pakko saada statuksen vuoksi iPhone.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Koska toisilla perheillä on rahaa ja toisilla ei. Etkö tuota aiemmin tiennyt.

Millaisissa töissä vanhemmat on, jos on varaa tuollaiseen?

Ollaan rikospoliisi ja kirjanpitäjä. Ostan ja myyn lasten merkkivaatteita ja muita vermeitä vähän käytettynä. Ei niihin kovin paljoa rahaa uppoa, sitoutuu kylläkin enemmän kuin edullisiin. Lapsilla hyvät ja laadukkaat vaatteet, urheiluvälineet jne. Jälleenmyyntiarvo on hyvä ja kauppa käy.

Minä tingin itse paljosta, jotta voin tarjota lapsille asioita. Jouduin eron jälkeen jäämään asumaan hyvin toimeentulevien asuinalueelle, ja täällä esim. kalliit lenkkarit, takit ja elektroniikka normi. Mutta onneksi en itse ole materialisti, niin ei tunnu mitenkään luopumiselta. Lapsille haluan aineellista hyvää, toki järkevän rajoissa, koska itsellä ei lapsena ollut oikein mitään ja oli usein aika osaton olo ja nolojakin tilanteita. En esim. voinut osallistua koulun maksullisille retkille, koska rahaa ei ollut.

Vierailija kirjoitti:

Iso osa lasteni merkkivaatteista on kippareilta tai isolla alennusprosentilla ostettu. Jos menisivät leirille, varmaan pakkaisivat mukaan vain parhaimmat/lemppareimmat vaatteensa, jolloin syntyisi illuusio että heillä on vain niitä.

Keskimmäinen lapseni joskus pitää minun älykelloani, kun oma ihoni ei kestä sitä että kello on ranteessa viikkoja putkeen.

Puhelimet eivät ole Applen, siihen en suostu. Kun ovat kesätyöiässä, säästävät sitten itse jos on pakko saada statuksen vuoksi iPhone.

Jep, kun tässä maassa on niitä ihmisiä joilla on varaa ja halua ostaa kasoittain merkkivaatteita lapsilleen niin kyllä niitä usein riittää sitten myös kirppiksille. Ja alennusmyynnissähän kaikki on aina puolen vuoden välein. Minun lapsista vasta toinen on kouluikäinen mutta ainakin tähän saakka on ollut erittäin helppo vaatettaa heidät käytetyillä tai superalesta ostetuilla vaatteilla, jotka ei edes näytä erityisen käytetyltä ja merkkivaatetta on joukossa myös. Käytetyn merkkivaatteen saa yleensä suunnilleen samaan hintaan kuin uuden halpiksen, jos vaan näkee vähän enemmän vaivaa sen eteen, kyllä siihen on varaa jos on halua. Ja tosiaan, matkalle mukaan pakataan ne parhaat.

IPhonen voisin ostaa jos itsellä olisi, mutta se olisi joku vanhempi, käytetty ja kunnostettu malli. Tai oma vanha puhelin. IPhonen sijaan voisi pikkukoululaiselle hankkia Applen älykellon jolla voi soittaa vanhemman älypuhelimeen, koska mihin muualle jonkun ekaluokkalaisen tarvitsisi soittaa.

Vierailija kirjoitti:

olen varmaan vanha-aikainen enkä edes boomeri, mut musta ei ole kovin järkevää opettaa lapsille että kaiken saa merkkikamoina. Toki voi olla että näissä perheissä odottaa myös se valmiiksi maksettu sijoitusyksiö opiskelu-aikoja tms. Pointtini siis se että opetetaan kotona elämäntyyli jonka ylläpito voi olla omillaan asuvalle aika vaikea(= potentiaalinen varhainen velkaantuminen opitun normaalin ylläpitämiseksi), olettaen että edetään sitä perinteistä polkua eikä sitä missä hyvä virka sovittu jo valmiiksi :)

Ihan normaalilta elämäntyyliltähän tuo minusta vaikuttaa. Oma kantasi jotakuinkin outo. Talousasiat sijoittamista myöten, laina-asioita unohtamatta opetetaan jo kotona. Mikäs siinä sitten jos on antaa sijoitusasunto lapselle niin antaa sitten. Ainut missä ymmärrän näkökantasi on tuo ettei kaikille ole valmiiksi annettua virkapolkua.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Iso osa lasteni merkkivaatteista on kippareilta tai isolla alennusprosentilla ostettu. Jos menisivät leirille, varmaan pakkaisivat mukaan vain parhaimmat/lemppareimmat vaatteensa, jolloin syntyisi illuusio että heillä on vain niitä.

Keskimmäinen lapseni joskus pitää minun älykelloani, kun oma ihoni ei kestä sitä että kello on ranteessa viikkoja putkeen.

Puhelimet eivät ole Applen, siihen en suostu. Kun ovat kesätyöiässä, säästävät sitten itse jos on pakko saada statuksen vuoksi iPhone.

Jep, kun tässä maassa on niitä ihmisiä joilla on varaa ja halua ostaa kasoittain merkkivaatteita lapsilleen niin kyllä niitä usein riittää sitten myös kirppiksille. Ja alennusmyynnissähän kaikki on aina puolen vuoden välein. Minun lapsista vasta toinen on kouluikäinen mutta ainakin tähän saakka on ollut erittäin helppo vaatettaa heidät käytetyillä tai superalesta ostetuilla vaatteilla, jotka ei edes näytä erityisen käytetyltä ja merkkivaatetta on joukossa myös. Käytetyn merkkivaatteen saa yleensä suunnilleen samaan hintaan kuin uuden halpiksen, jos vaan näkee vähän enemmän vaivaa sen eteen, kyllä siihen on varaa jos on halua. Ja tosiaan, matkalle mukaan pakataan ne parhaat.

IPhonen voisin ostaa jos itsellä olisi, mutta se olisi joku vanhempi, käytetty ja kunnostettu malli. Tai oma vanha puhelin. IPhonen sijaan voisi pikkukoululaiselle hankkia Applen älykellon jolla voi soittaa vanhemman älypuhelimeen, koska mihin muualle jonkun ekaluokkalaisen tarvitsisi soittaa.

Mun lapseni ainakin soittelee kavereiden ja isovanhempien kanssa myös. Mutta kyllä nekin numerot siihen kelloon saisi.

Kasvava lapsi tarvitsee oikeasti tosi vähän esim. vaatteita niin ihan normaaleilla tuloilla niitä kestäviä ja toimivia merkkivaatteita pystyy ostamaan.