HS Perhe: "Lapseni kokee olevansa sekä poika että tyttö"

Nykyään kaikki pitää lokeroida. Jokaiselle täytyy olla jokin lokero, johon identifioitua. Miksei näissä jutuissa koskaan oteta huomioon sitä tosiasiaa, että seksuaalisuus ei ole joko tai, saatika staattinen tila elämässä. Jos hirveästi lokeroidaan ja mietitään jatkuvati mihin lokeroon kukakin kuuluu, niin minusta tämä syö liikkuvuutta seksuaalisuuden sisällä. On ihan normaalia, että pitkän elämänkaaren aikana tuntemukset voivat muuttua useaan otteeseen ja tälle muuttumiselle pitää antaa mahdollisuus.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Miksi HS:ssa on AINA tuollaisia juttuja?

Nyt on homotransumuusu-rumpusinfonian la grande finale, joka puolelta mädätetään minkä keritään.

Laatusanomalehden kuuluu julkaista myös ns. human interest -juttuja mitä erikoisimmistakin inhimillisen elämän eri puolista. Se on sitten mistä kukin provosoituu. Joitakin on korvenneet tällä viikolla erityisesti se, miksi HS kirjoitti piiitkät jutut lestadiolaisuudesta ja heidän Suviseuroistaan ja toisen herättäjäjuhlista. Toisia on taas raivostuttanut nämä pridejutut. Vaihtoehtoisesti molemmat aiheet voi lukea ilman tunnekuohuja ja todeta että heh, kaikenlaisia sitä maailmassa onkin.

Sukuelimissäkö niitä aurinkolaseja pidetään, jos on erikseen miesten ja naisten aurinkolasit?

Muistakaa että myös monet seksuaalivähemmistöihin kuuluvat ovat erittäin kyllästyneitä tähän muusu-hommaan ja siihen miten transaktivistit ovat käytännössä vallanneet Setan.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Miksi HS:ssa on AINA tuollaisia juttuja?

Nyt on homotransumuusu-rumpusinfonian la grande finale, joka puolelta mädätetään minkä keritään.

Laatusanomalehden kuuluu julkaista myös ns. human interest -juttuja mitä erikoisimmistakin inhimillisen elämän eri puolista. Se on sitten mistä kukin provosoituu. Joitakin on korvenneet tällä viikolla erityisesti se, miksi HS kirjoitti piiitkät jutut lestadiolaisuudesta ja heidän Suviseuroistaan ja toisen herättäjäjuhlista. Toisia on taas raivostuttanut nämä pridejutut. Vaihtoehtoisesti molemmat aiheet voi lukea ilman tunnekuohuja ja todeta että heh, kaikenlaisia sitä maailmassa onkin.

Miellän itseni suvaitsevaiseksi. Siihen ei vain kuulu sellainen välinpitämättömyys, että kaikkea tyhmyyttä pitäisi vain sulattaa. Jutussa oleva äiti paheksui jopa tervepäistä terveydenhoitajaa. Miten suvaitsevaista sellainen ä ä l i ö m ä i s y y s on?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Nykyään ollaan ihan sekaisin. Mä tykkäsin pienenä aina leikkiä autoilla, junilla yms enkä leikkinyt ikinä nukeilla ja olen nainen

Ihan hyvä äiti ja nainen minusta tuli. Eikä kukaan ehdottanut, että pitäisikö mun alkaa mieheksi. Lapset kasvaa ja monenlaista normaalia vaihetta kuuluu elämään.

Minäkin halusin pienenä olla Vaahteramäen Eemeli ja että minullakin olisi puupyssy. Isä sitten veisti sellaisen. Olin ihan haltioissani. Samoin hinguin pitkään ja hartaasti sellaista patterilla kulkevaa panssarivaunua, jota pystyi ohjaamaan sen päällä olvasta metallipiikistä ja sain sen :D

N49

Sun isäs toimi fiksusti.

Mä toivoin lapsena vaikka kuinka monena jouluna kauko-ohjattavaa autoa. En saanut, koska isäni mielestä "ei ole tyttöjen lelu". Voi luoja.

N43

Entä jos se 2v olisi kertonut, että on aseksuaali? Hänhän vaikutti ikäisekseen varsin kypsältä ehdottaessaan muuttoa mekkomiesten maahan.

Miten tarinan kirjoittaja silloin olisi turvannut lapsensa lapsuuden? Olisiko silloinkin tietynlaisten saappaiden valintaa pidetty päättäväisyytenä vai itsepäisyytenä?

Vierailija kirjoitti:

Muistakaa että myös monet seksuaalivähemmistöihin kuuluvat ovat erittäin kyllästyneitä tähän muusu-hommaan ja siihen miten transaktivistit ovat käytännössä vallanneet Setan.

Tuo Hesarin linkattu juttu on nimenomaan laitettu tuollaisena yhden ihmisen puheenvuorona. He olisivat voineet haastatella jotakin mielenterveysalan ammattilaista, joka olisi yleisellä tasolla puhunut aiheesta. Näin ei kuitenkaan haluttu tehdä, vaan haluttiin että juttu saa vapaasti herättää lukijoissa niitä ajatuksia mitä se herättää

Tämän ketjun kirjoittajissa tuo juttu on selvästi auttanut muodostamaan oman mielipiteensä asiaan (lasten ja nuorten muunsukupuolisuuden hoito, pitäisikö sitä olla vai ei) ja se mielipide tuntuu melkein kaikilla olevan kielteinen.

Ei tällainen juttu todellakaan ole mitään mädättämistä vaan yhteiskunnassa pinnalla olevasta asiasta keskustelemista. Ansiokkaastihan tämä juttu on meissä toiminut ja kollektiivinen mielipiteemme tuntuu olevan että ihan älytöntä. 😃 Tämähän nimenomaan on sitä vapaata keskustelua, ja kyllä meille sallitaan mielipide aihetta vastaan. Parempi sitä olisi kuitenkin osata perustella asiaperusteluilla eikä jollain mädättämiseksi nimittelyllä.

Vierailija kirjoitti:

Minusta tuo juttu oli hyvä. En hetkeäkään usko, että 10-vuotias enää pukeutuisi unisex/vastakkaisen sukupuolen tyyliin, jos sitä ei oikeasti itse haluaisi. Varsinkin kun selvästi jutussa käy ilmi, ettei lasta pakoteta tuohon (ja pikkuvelikin saa rauhassa olla poikamainen poika kun niin haluaa). Eli taatusti tuo on ihan lapsesta lähtöisin huolimatta äidin tekemisistä.

Oma mieheni on transvestiitti. Hän on asian kanssa kaapissa ja vain minä ja muutama muu asiasta tietävät. Hän on nimenomaan sanobut, että on kokenut tarvetta pukeutua naisten vaatteisiin jo pienestä lähtien, ihan niin kauan kuin vain voi muistaa.

Mietin mitenköhän paljon helpompaa hänelläkin olisi ollut, jos olisi voinut avoimesti puhua asiasta vanhemmille ja olisi saanut tähän tukea.

Onko se tosiaan nykyään suvaitsevaisuutta ja avoimuutta, että 2-vuotiaalle pikkulapselle kerrotaan ettei tämä voi olla poika, jos hänelle syntyy mieliteko pukeutua hameeseen? Tuolla kasvatuksella miehestäsi olisi tullut transsukupuolinen, etkä kutsuisi häntä mieheksesi. Hän olisi nainen, koska tykkää naisellisesta estetiikasta ja naisen sukupuoliroolin esittämisestä. 

i kirjoitti:

Ei tuota pysty edes lukemaan. Normaalista asiasta koitetaan vääntää jotain. Eikö pitkälti kaikki pojat halua jossain vaiheessa kokeilla mekkoa, meikkiä, kynsilakkaa jne.

Ei nyt ihan näin pitkälle, mutta itse poikana olisin halunnut oppia myös "tyttöjen juttuja", kuten ompelemista tai vaikka perunoiden kuorimista. Aina oli kuitenkin ilmassa aistittavissa sellaista (lähes aina naisten toimista), etten saisi tykätä näistä jutuista.

Poikalapset eivät tarvitse enää ~6 ikävuoden jälkeen läheistä suhdetta äitiinsä. Poikalapset tulisikin vieroittaa varttuessaan mahdollisimman pian äideistään ja pitää heistä etäämmällä, mutta ei tietenkään pakottamalla. Mikäli poikalapsi hakee omatoimisesti äitinsä seuraan (ilman hienovaraisia manipulointeja äidin tai muiden toimesta), se on toki täysin hyväksyttävää.

Minusta tuntuu siltä, että vanhemmilla on iso osuus tähän lapsen tuntemukseen. Kun kasvatetaan sukupuolineutraalisti ja tehdään iso numero jokaisesta risahduksesta saadaan itsestään ja omasta identiteetistään epävarmoja lapsia. Veikkaan, että tulevaisuudessa mielenterveysongelmat räjähtävät käsiin, mutta ainakin vanhemmat saavat somejulkisuutta.

Onkohan tämä vastaavanlainen toiminta perheissä kuitenkin loppujen lopuksi aika vähäistä? Tuntuu, että tämä ilmiö on saanut isommat mittasuhteet kuin se onkaan. Tunnen varmaan 10 perhettä pk-seudulta, keskiluokkaisia, eikä missään olla tuputtamassa mitään lapsille tai muutenkaan oteta tuollaisista jutuista paineita. Tuntuu, että tässä nyt ilmiön suuruutta liioitellaan kyllä rankasti.

Vierailija kirjoitti:

Minusta tuntuu siltä, että vanhemmilla on iso osuus tähän lapsen tuntemukseen. Kun kasvatetaan sukupuolineutraalisti ja tehdään iso numero jokaisesta risahduksesta saadaan itsestään ja omasta identiteetistään epävarmoja lapsia. Veikkaan, että tulevaisuudessa mielenterveysongelmat räjähtävät käsiin, mutta ainakin vanhemmat saavat somejulkisuutta.

Veikkaat ihan oikein. Nuo lapset maksavat vanhempiensa sekoiluista vielä hinnan ja sen ansiosta kieltävät vanhempansa myöhemmin. 

i kirjoitti:

Ei tuota pysty edes lukemaan. Normaalista asiasta koitetaan vääntää jotain. Eikö pitkälti kaikki pojat halua jossain vaiheessa kokeilla mekkoa, meikkiä, kynsilakkaa jne.

Kyllä. Oma poikani olisi halunnut n. 2-vuotiaana kenkäkaupasta vaaleanpunaiset remmikengät, puristi tiukasti nyrkkiinsä. Myyjää nauratti, että kaikki pienet pojat haluaisi noi kengät, mutta kukaan niitä ei saa. Ei mekään niitä ostettu, todettiin vain pojan kanssa, että onpa hienot remmikengät, ja ostettiin ne nahkasandaalit joita oltiin mentykin ostaan.

Toinen pieni poika olisi halunnut meikkiä, kun näki naisten ympärillään meikkaavan. Laitoin pienen töpsäyksen puuteria nenänpäähänsä, ja lapsi oli tyytyväinen. Ihan miehinen aikuinen mies hänestä kasvoi.

Lapset on lapsia. Ne tutkii maailmaa ja haluaa kokeilla kaiken maailman juttuja. Olen samaa mieltä, että tämä pride-juttu on mennyt yli. Eikö jokainen voisi olla ensisijaisesti ihan vaan ihminen? Kukin omanlaisensa, kaikki arvokkaita.

Oli kyllä ihan karmea juttu. Oikeasti tuli mieleen, että kyse on ahdistuneisuushäiriöstä jonka projisoi lapsiin. Eikö Hesarissa tajuta yhtään missä vaiheessa kannattaa vetää rajat. Juttu ei anna kovin hyvää kuvaa kyllä.

Ai että kun mua naurattaa ajatus siitä, että ap ja muut täti- ja setäihmiset ovat jutun luettuaan käärineet hihansa, jotta voivat näpsäkästi vähän läksyttää vanhempaa (joka tietää mikä on parasta hänen lapselleen), mutta sitten kommentointi onkin suljettu 🤣🤣🤣🤣🤣

On se rankkaa, kun ei saa valittaa toisen oikeudesta olla oma itsensä ja kun ei saa vinkua lapseaan tukevaa vanhempaa.

Kyllä se on todella haitallista lapselle, että ei väkisin survota tiettyyn sukupuoleen, omana itseään olo pilaa lapsen elämän hei! *kröh kröh*

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Miksi HS:ssa on AINA tuollaisia juttuja?

Nyt on homotransumuusu-rumpusinfonian la grande finale, joka puolelta mädätetään minkä keritään.

Laatusanomalehden kuuluu julkaista myös ns. human interest -juttuja mitä erikoisimmistakin inhimillisen elämän eri puolista. Se on sitten mistä kukin provosoituu. Joitakin on korvenneet tällä viikolla erityisesti se, miksi HS kirjoitti piiitkät jutut lestadiolaisuudesta ja heidän Suviseuroistaan ja toisen herättäjäjuhlista. Toisia on taas raivostuttanut nämä pridejutut. Vaihtoehtoisesti molemmat aiheet voi lukea ilman tunnekuohuja ja todeta että heh, kaikenlaisia sitä maailmassa onkin.

Miellän itseni suvaitsevaiseksi. Siihen ei vain kuulu sellainen välinpitämättömyys, että kaikkea tyhmyyttä pitäisi vain sulattaa. Jutussa oleva äiti paheksui jopa tervepäistä terveydenhoitajaa. Miten suvaitsevaista sellainen ä ä l i ö m ä i s y y s on?

No ei kai tässä jutussa mitenkään ollut tarkoitus olla äidin kanssa yhtä mieltä, haloo? Jutun ideana oli antaa puheenvuoro tälle äidille ja saada meidät ymmärtämään hänen maailmankuvaansa ja näkemyksiään.

Kyllä samoissa lehdissä kerrotaan vaikkapa mitä mieltä Venäjä tai Kim Il-Jung on Euroopan maiden tekemistä törkeyksistä. Ei kai kukaan kuvittele että senkään tarkoituksena olisi saada suvaitsemaan venäläisten mielitekoja, fanittamaan Pohjois-Koreaa tai jotain sellaista. Sen ideana on saada ymmärtämään heidän näkemyksiään ja maailmaansa. Lukija voi ihan vapaasti itse päättää kumman puolella on vai onko kenenkään. Ei tuo juttu ollut mitenkään äidin puolella, se nimenomaan antoi hänelle puheenvuoron keskustelun pohjaksi.

Vierailija kirjoitti:

Oli kyllä ihan karmea juttu. Oikeasti tuli mieleen, että kyse on ahdistuneisuushäiriöstä jonka projisoi lapsiin. Eikö Hesarissa tajuta yhtään missä vaiheessa kannattaa vetää rajat. Juttu ei anna kovin hyvää kuvaa kyllä.

Siis ketä ahdistaa ja miten ei anna hyvää kuvaa?

Oma mielipiteeni on varmaan nykypäivänä kielletty ja väärin, mutta itse toimin niin, että ohjaan poikaani lempeästi "poikamaisiin" juttuihin. Hänellä oli pinkki kausi pienenä ja hänkin olisi halunnut ostaa ryhmähau kaja- lenkkarit, mutta en ostanut. Kävimme keskustelua ja loppupeleissä mustat lenkkarit lähtivät matkaan. Hän olisi halunnut mielummin olla tyttö, koska hyvät kaverit päiväkodissa olivat tyttöjä. Mekkoja hän olisi myös halunnut käyttää, mutta onneksi päiväkodissa oli prinsessamekkoja, joten siellä niitä sai pukea. Ostin yhden tunikatyyppisen paidan, joka oli väritykseltään sininen. Tähän hän oli ihan tyytyväinen.

Nykyään lapsellani ei kiinnosta mekot tai muukaan ns."tyttömäinen". Hän haluaisi olla milloin mikäkin supersankari ja hänellä harmittaa, että hän on tavallinen ihminen. Tähänkään en voi lähteä matkaan kovin tosissani.

Ei minua haittaisi, jos lapsi myöhemmin ilmoittaisi olevansa muunsukupuolinen, yksisarvinen tai tykkäävänsä pojista. Se olisi hänen oma valintansa, eikä minun tuputtama. Ajattelen kuitenkin, että biologia määrittelee pienen lapsen sukupuolen ja kuuluu vanhemman tehtäviin tukea sitä mikä hän oikeasti on, eikä sitä mikä hän milloinkin päättää olevansa. Jos olisin lähtenyt lapseni kriiseilyyn matkaan, kun hän oli pienempi, niin olisi saattanut käydä niinkuin artikkelin lapselle. En koe, että se olisi ollut pojalleni parempi juttu.

Vierailija kirjoitti:

Onkohan tämä vastaavanlainen toiminta perheissä kuitenkin loppujen lopuksi aika vähäistä? Tuntuu, että tämä ilmiö on saanut isommat mittasuhteet kuin se onkaan. Tunnen varmaan 10 perhettä pk-seudulta, keskiluokkaisia, eikä missään olla tuputtamassa mitään lapsille tai muutenkaan oteta tuollaisista jutuista paineita. Tuntuu, että tässä nyt ilmiön suuruutta liioitellaan kyllä rankasti.

Siis miten tälle lapselle on asiaa tuputettu, jos kaksivuotiaasta saakka halunnut mekon ja äiti pitkään taisteli semmosen ostamista vastaan?