Miksi vanhoille naimisissaolo on niin tärkeää?
Esimerkiksi yksi sukulaispariskunta. Muistaa aina mainita, että on ollut 40 vuotta naimisissa. Arvostelee mielellään nuoria, jotka eivät halua naimisiin. Mutta minun on äärimmäisen vaikea kuvitella tämän pariskunnan harrastamassa seksiä. Kaikki pyörii sen naimisissaolon ympärillä, seksiä on ollut varmaan viimeksi 30 vuotta sitten. Mies on kohtuullisen lihava, hengitys on raskata ja puuskuttavaa. Vaimonsa on elintapasairauksien myötä nivelrikon kanssa elävä löntystelijä. Tosi vaikea kuvitella, että heillä olisi minkäänlaista seksielämää. Mutta naimisissa on oltava, muusta viis.
Kommentit (48)
Miksi aloittajan mainitseman pariskunnan pitäisi erota? Tuskin ap tietää heidän seksielämästäkään.
Eihän se seksi sitä parisuhdetta teekkään, vaan rakkaus, luottamus ja yhdessäolo. TAI mikä nyt heidän juttunsa onkaan. :)
Mun mielestä on kova juttu, että toiset vielä porskuttaa ja jaksaa olla yhden ja saman ihmisen kanssa. Harva siihen pystyy. Eroaminen on liian helppoa nykyään. Sillä mä ymmärrän, että puhuvatkin asiasta. Heillä on tietoa, kannattaa olla kuulolla, jos noin yksipuolisesti elämäänsä katselee kuten ap.
Kun vanhoille naimisissa olo ei tarkoittanut naiskenteluliittoa vaan sitoutumista niihin myötä- ja vastamäkiin.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Sä mietit jotain sukulaisten seksielämää? Ootko joku per vo?
Tuossa pariskunnan arvostelussa on vain sellainen sävy, että kuka tahansa pitäisi huolia, jotta olisi "pääsisi" naimisiin. Viis seksielämästä, heillä kun ei sitä ole niin eivät ymmärrä asiaa.
ap
Eli sinusta seksi on tärkeintä liitossa? Minusta taas ei, vaikka en ole edes kolmekymppinen.
Ap tekee outoja oletuksia vangähemmista ihmisistä. Esim vanhainkodissakin on seksiä, vaariillani oli myöskin viagraresepti 80-vuotiaana.
Ennen naimisiin meno oli kaikki kaikessa. Muut oli "huonointa ainesta ikinä" vailla ihmisarvoa. Oli häpeä olla poikamies, vanhapiika tms.
En ymmärrä minäkään miksi siinä on jotain erityistä ylpeilyn aihetta että on viettänyt suurimman osan elämäänsä yhden ja saman ihmisen kanssa. Melkein missä tahansa muussa asiassa se ettei koskaan tee mitään uutta aiheuttaisi enemmän kummeksuntaa kuin ihailua. "käyn joka vuosi samassa lomakohteessa, katsokaapa kuinka minä olen hyvä sitoutumaan", "syön joka päivä hernekeittoa ja olen ylpeä siitä". Tiedän siis kyllä että meidän kristillisessä yhteiskunnassa elämän pituinen avioliitto nähdään tavoiteltavana mutta en osaa nähdä siinä mitään ylpeiltävää itseisarvoa. Tietysti hienoa jos ihmiset löytävät halutessaan vierelleen samalla tavalla ajattelevan ihmisen mutta ei pitäisi noiden kultahääpäivähehkuttajienkaan ajatella että heidän tapansa elää on joku ainoa oikea.
Kyllä se seksi on tärkeää parisuhteessa ollaan sitä sitten oltu vähemmän tai kauemmin yhdessä. Ja se kenelle se ei ole, niin sen puute näkyy kyllä tuolla tinderissä varattujen puolisoiden vonkauksena. Jos se on joillekkin jopa tärkein, niin se on ihan oma asia. Seksi kuuluu ihmisen perustarpeisiin, ihan niinkuin ruoka, nukkuminen jne.
Pitkää liittoa kritisoi yleensä ne jotka epäonnistuu parisuhteissa. Sitä kutsutaan kateudeksi.
Pitkä liitto on kompromisseja ja sietämistä. Ei kannata kadehtia.
Se ihmetyttää, kun vanhat ihmiset haluavat mennä naimisiin. Usein molemmilla aikaisemmasta liitosta lapsia. Sekavaa.
Jokaisen oma asia. Ihan sama mitä muut siitä ajattelevat.
Vierailija kirjoitti:
Se ihmetyttää, kun vanhat ihmiset haluavat mennä naimisiin. Usein molemmilla aikaisemmasta liitosta lapsia. Sekavaa.
Juridisesti usein järkevää
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Se ihmetyttää, kun vanhat ihmiset haluavat mennä naimisiin. Usein molemmilla aikaisemmasta liitosta lapsia. Sekavaa.
Juridisesti usein järkevää
Nimenomaan kaukana siitä.
Itselleni avioliitto merkitsee lupausta rakastaa myötä- ja vastoinkäymisissä, kunnes kuolema erottaa. Voi asian tietenkin luvata muutenkin, mutta avioliitto on luotu julkiseksi sitoumukseksi asiassa, joka tekee siitä vakuuttavamman ja arvokkaamman. Ne ymmärtävät, joille avioliitto on arvo tässä merkityksessä. Muiden lienee sitä vaikeampi käsittää.
Rakastaminen on enemmän tekoja ja toimintaa suhteen eteen kuin tunnetta. Mutta kun sen osansa hoitaa hyvin, kuten myös puoliso, myös tunneperäinen rakkauden huuma ja kipinä syttyy uuudestaan ja uudestaan myös 40 vuoden jälkeen, vaikka välillä eletään tunnetasolla vähemmän kuumia aikoja. Tunnepuoli on ajan kuluessa myös syvempi, pohjautuen pitkään yhteiseen kokemusten jatkumoon ja luottamukseen, sellainen jota ei voi saavuttaa lyhyessä ajassa.
Tässä oma vastaukseni kysymykseesi, 39 vuoden avioliiton jälkeen.
Miksi kenenkään edes tarvitsee kuvitella jonkun toisen parin seksielämää? Sehän on heidän oma juttunsa. Eikö pääasia ole että ovat itse tyytyväisiä juttuunsa?
Olit naimisissa tai et. Sinäkin vanhenet. Rakkaus ei vanhene jos sitä on.